Archive | August 2010

Ruutu ja sivu

Hetken aikaa on ollut treenimotivaatio hukassa. Viime viikonloppuna treenailin Ifan kanssa vähän Porissa, mutta kun omistaja ei ollut niin innostunut eikä oikein tienny mitä ois jaksanu treenata nii ois ehkä ollu pareet jättää väliin. Mutta ei siitä enempää. Tänään mietin että pitää kyllä nyt jostain repiä taas treenimotivaatioo ja jotain tehdä koiran kanssa. Muistin vihdoin, että mullahan on omat neljä keltasta “tötsää”, joten voin tehdä samanlaisia ruututreenejä ku viimeks tokossakin, jee! Tötteröt kainaloon ja koiran kanssa pihalle.

Asettelin tötsät neliöksi, laitoin keskelle pienen kipon ja palastelin lihapullan sinne Ifan katsellessa vieressä. Namijohteisesti otin sen sivulle ja siitä “ruutu”-käskyllä lähetys ruutuun. Joo ei kyllä tarvi koiran kattoa ruutuun päin, ku se ties missä se on se kippo nii herrajje se tapitti mua iha sillee “saaks mennä jo saaks mennä jo saaks mennä jo joko joko joko” ja oli IHAN lähtökuopissaan, pari kertaa meinas ampasta ku sukkula sinne jo ilman lupaaki. No, odotti se sentää aina käskyä. Jäin nyt kyl miettimään, että olinkohan sitte liian lähellä sitä ruutua. Meinaa jos koiran pitäis oppia katseella ettimään, että missä se ruutu on. No enskerralla kauempaa sitte! Hyvä nää on aina jälkikäteen tajuta… No, juuri siksi kirjottelen näitä tänne. Parempi myöhään ku ei milloinkaa ja mieluummin näin lyhyesti myöhään eikä nii että viikko treenataa väärin ja sitte tokotunnil ope korjaa että “ei noin”. Mutta tosiaan ainakaan innokkuuden tai herkkujen löytämisen kanssa ei ollut ongelmaa tuolta matkalta. Muutaman kerran otin tota ja sitte jätettii se sikseen.

Mua edelleen kaihertaa se sivulletulo kun se nyt vaan ei #@&+”?¤ ota sujuakseen!! Joten treenasin sitä sitten ruudun jälkeen. Pari kertaa ihan hyvin namilla ja pari ilman namilla, mut sitte se ei oikeen viittiny enää kunnolla yrittää ja istu iiiiiha mihin sattuu, puol metrii eteen, vinoon, jotain… Eikä parantanu ku korjasin sitä, jos ei ollut mulla namia siinä kädessä. Joten tein sitä Marjan neuvomaa “jätä homma sikseen”, eli poistuin paikalta ja jäi namit saamatta. Kun mulla oli meinaan sellanen olo, että kyllä se sen prkl osaa, se vaan ei viitti sitä tehdä ilman namia, ainakaan samalla keskittymisellä. Joten paremmin sitten ensikerralla.

Maahanmenoja mun pitäis treeniä. Se on se toinen suuri kompastuskivi ajatellen kokeeseenmenoa. Sitä pitäis treeniä nimenomaan silleen ilman namia kädessä. Täytyy ottaa se työn alle vaikka huomenna. Ja tehdä lisää sivulletuloja ilman namia.

Advertisements

Maanantain treenit

Maanantaina 23.8. ei ollut varsinaista tokotuntia opettajan ollessa koiransa kanssa hammaslääkärissä. Meillä oli sitten sen sijaan näyttelytreenit ja muuta yleistä hyörintää, vähän oli “ihmisagilitya”, mutta ei nyt niin kauhiasti. Päästiin vähän myöhään mukaan niin ei näyttelyihinkää nyt niin kamalasti treenattu. Odotan kyllä innolla sisänäyttelytreenien alkua. Ifa tarvitsee niitä. Mutta tosiaan, vähän pujoteltiin ringissä ja seisotettiin koiria pöydällä. Ihan hyvin Ifa meni, mutta kyllä se koiria vielä arastelee kierrettäessä, ei halua tulla pienistä väleistä, ei luota, ettei koirat tuu päälle. Varmaan vika mussa, en oo tarpeeks luotettava laumanjohtaja. Oon sen kanssa niin paljon failannu noita juttuja… Pöydällä Ifa seisoo hyvin lukuunottamatta sitä hullua tärinää. Liksukin pääsi käymään pöydällä. Ei se sitä sillee pelota, mut son alkanu jotai ihmeitä venkoileen siinä. Täytyy treeniä. Ihmisagissa hypittiin jalkojen yli ja ryömittiin jalkojen ali. Jennin Maggie myös hyppi ihmisten selkien päälle ja olkapäille. Taitava hau! Ei Ifa tollasia… Liksu ehkä! Ja Liksu sai pienen fanin/treenikaverin, joka jaksoi temputtaa Liksua vaikka kuinka pitkään. Liksu tykkäs kyllä ihan täysillä! Muuta kummosempaa ei sitten tehty. Liksu on tollasissa “tilaisuuksissa” paljon helpompi koira. Ifa kun vähän aristaa muita koiria ja ihmisiä, on rasittava kun vaikka sille kakskytä kertaa sanoo ettei seistä ihmisiä vasten niin se ei usko ja puolustaa namejaan turhankin ärhäkästi. Sai siitä autojäähynkin kerran. Treeniä treeniä. Ensmaanantaina taas kunnon tokotunti!

Lenkki- ja treenikertomus

Meijän Vekaralla (autolla siis) oli huolto tänään varattu Konalan Shelliltä, eli aivan näyttelytreenipaikkamme ja tokotreenipaikkamme välistä. Hurautettiin sinne mamman kanssa puolenpäivän aikoihin, jätettiin avaimet sinne ja lähdettiin kävelemään.

Olin onnessani uusista lenkkimaastoista.

Mamma oli suunnitellut tätä jo edellisenä päivänä kotona, tai siis lenkin alkuosa oli suunniteltu ja loppuosa inspiroitu.

Tuonne huipulle oli tarkoitus kiivetä.

Melkoinen nousu heti kättelyssä.

No, tästä se lähtee!

Aloitettiin kipuamaan rappusia aikas reipasta vauhtia. Matkalla ylös oli kaksi levähdyspaikkaa, eli suoritus oli jaettavissa kolmeen osaan. Ensimmäisestä levähdyspaikasta pingottiin vauhdilla ohi, mutta melko pian sen jälkeen alkoi mammalla tuntua jaloissa aikas kivasti. Piti pysähtyä ja antaa sen huohotta hetki ja kerätä jaloille voimia ja alkaa kävelemään rappu kerrallaa, eikä kahta harppoen. Päästiin sit juur ja juur seuraavalle levähdyspaikalle, jossa istuttiinkin sitten hetki tasaannuttamassa mamman hengitystä ja kiroamassa kun se ei ollut älynnyt ottaa vesipulloa mukaan!!

Minä vahdin, ettei toiset lenkkeilijät hyökkää väsähtäneen mamman kimppuun.

Hetken päästä päästiin sitten jatkamaan matkaa vielä viimeinen kolmannes. Sitten oltiinkin jo ylhäällä, jee! Rankkaa oli mutta selvittiin!

Ylhäältä on hyvä katsoa mitä tuli suoritettua.

Pitkälle näki!

Ylhäällä levättiin ja poseerattiin.

Ylhäällä mamma katseli rappuja takasi alaspäin ja totesi, että sen oikee polvi ei kyllä varmaan kestä tulla noita pitkin enää ala.

Joten valitsimme oikeanpuoleisen kiertotien.

Vaikka ei sekään kyllä mikään loiva lasku ollut.

Aina piti mammalle poseerata ties minkä kanssa, nyt lentokoneen.

Aika paljon meni koneita ja matalalta!

Sitten päästiinkin jo kukkulalta alas. Mamma oli pakannut maanantailta jääneitä lihapullan rippeitä mukaan, joten pidettiin sitten treenituokio parkkipaikalla kukkulan juurella! Olin kuulemma taitava ja osasin vaikka mitä. Ensin harjoiteltiin sivulletuloja ilman, että mammalla oli nameja ohjaavassa kädessä. Minähän plikka osasin kaiken kun ei ollut kukaan katsomassa!

Hieno perusasento!

Treenattiin useempikin sivulletulo, myös niitä että ensin namikädellä ohjaus ja sitten namittomalla. Välissä mamman piti muistutella, että pitää pitää peppu asfaltissa kunnes annetaan lupa nousta. Mutta kun olin niin innoissani tekemässä kaikkea!! Mutta kuten sanoin, osasin sivulletulot tosi hyvin. Ihan helppoa kauraa. Sitten mamma päätti, että pitää harjoitella jotain muuta. Nyt piti seurata sitä ilman että sillä oli namia vasemmassa kädessä. Kaikenlisäksi se laitto jonku ihmeen mustan möykyn vähän päähän meistä (toim.huom. abihuppari toimitti tötterön virkaa), piti seurata sinne ja sen jälkeen seurata ympyrällä vasemmalle kokoajan. Huh, onneks mamma ei astunu varpaille, vaikka läheltä liippas välis… Kyllä mä ihan osasin sen homman, mut välis alko vähä kyllästyttää kun ei niitä nameja ollutkaan heti tarjolla, että aloin vähän haahuilla ja edistää. Mut sit mamma lirkutti taas jotain ja muisti antaa niitä namejakin hyvistä pätkistä, niin jaksoin taas innostua! Tehtiin me kai muutama suorakin seuraamispätkä ilman nameja. Ja ku toi mamma on tollanen lahopää eikä tee mitään valmiita suunnitelmia niin kerrankin vaan haahuiltiin päämäärättä ympäri parkkipaikkaa. No, ihmiset on joskus outoja, pitää olla ymmärtäväinen…

Mamma muuten keksi sellasen kivan leikin mitä leikittiin aina erinäisten treenisuoritusten välissä. Eli mä seison takajaloillani ja se tiputtaa mulle herkkuja ja mä nappaan ne ilmasta kahdella jalalla seisoen ja jatkan sillee käymättä välissä nelinjaloin maassa! Ja kerran mamma kämmäs taas ja tiputti kaks namii kerralla, mut olin tosi nopee ja sain ne molemmat kerralla kiinni, vaikkei ne ees tippunu vierekkäin!

Seuraavaks mun piti jäädä seuraamisesta seisomaan, kun mamma käy kääntymässä vähän matkan päässä. Kerran se teki sen ilman mitään nameja, mut ei ilmeisesti ollut tyytyväinen pysähtymisnopeuteeni, kun otti toisen kerran uudestaan namin kanssa sen stopin. Mut se evotti itte taas eikä sekään onnistunut ihan niinku se ois halunnu. Päätti kummiski että no ei oteta sitä enää, treenataa sitä myöhemmin. No, sopi mulle! Näistä ei oikein ollu kuvia ku ei mamma voinu samalla kuvata kun se häselsi mun kanssa!

Viimoseks mamma halus, että mä jään istumaan jonnekin, kun se menee kauemmas seisoskelemaan hetkeks aikaa. Pah, halus kummiski vaa ottaa kuvia, mut naamioi senki harjoitukseksi. Mutta ei siinä mitään.

Hyvin mä paikallani istuin. Mikäs siinä välillä levätessä.

Eikä haitannu vaikka rekka ajo takaa ja mamman silmät oli piilossa kameran takana.

Ja vielä viiminen perusasento.

Sit me tehtiin loppuleikki, eli mamma heitteli mulle nameja kauas ja mun piti, siis sain, juosta perään etsimään ne!

Nuuhnuuh jonnekin tänne se lensi.

Haa tuolla oli yksi!

Nyt saan sen!!

Hähää, löysimpäs, heitä lisää!

Sitte se vietävä väitti että namit loppu! Mutta vaikka “kiinalainen” olenkin, niin omaan suomalaiset periaatteet:

En usko ennenku itse näen!

No, oikeasti se oli vain mun loppupalkka. Sain nuolla viimosetki murut pois pussin pohjalta. En millään uskonut, että ne nyt loppu oikeasti, ja koitin aina työntää pään takasi tonne ku mamman silmä vältti!

Oli kyllä kiva retki mamman kanssa kahdestaan!

Sivulletuloja lenkillä

Jäi eilisistä treeneistä taas lihapullan paloja yli, joten otin ne mukaan aamulenkille metsään. Sai koiratkin olla vapaana, koska niiden hallinta on huomattavasti varmempaa lihapullien voimalla. Kahdesti lenkin ainaka otin Ifan kanssa sivulletuloharjoituksen. Ensimmäisellä kertaa teimme kolme sivulletulosarjaa niin, että ensin ohjataan namin kanssa sivulle, sitten siirrytään koiran eteen ja ohjataan sivulle käsi samalla tavalla supussa kuin namin kanssa, mutta ilman että kädessä on namia. Musta tuntuu että Ifa ei tienny, että mulla ei ole namia siellä, koska se tuli kaikki kolme kertaa tosi hyvin, heh. Mutta tajusin vasta jälkikäteen tehneeni itse pienen mokan, nimittäin annoin valmiina odottamassa olleet namit oikeasta kädestä, kun olis pitäny siirtää ne vasempaan ja antaa siitä koiralle. No, tuli sentään sivulle, vaikkei ollut nameja. Se oli pääasia.

Toisella tauolla tein vain yhden sivulletulosarjan. Ensimmäinen namilla meni tosi hyvin. Siirryin Ifan eteen ja annoin käskyn “sivu”, ja aloin ohjata vasemmalla kädellä, jossa ei namia. Ifa aloitti vähän hitaasti, ja vilkaisi mun oikeaa kättä, jossa ne namit oli, mutta tuli kuin tulikin sivulle hienosti istumaan! Jeejee hyvä hyvä! Sitten muistin siirtää namit vasempaan käteen, palkata siitä, vapauttaa ja jatkaa matkaa kotiin.

Tokotunti 16.08.2010

Mä oon nyt niin tokkurassa, että listaan vaan ranskalaisilla mitä tehtiin tunnilla yms yms ja tuun sitten kirjottaan huomenna fiksumman pidemmän tekstin.

– 4 tötsää seuraaminen pujottelu 2 ympyrää vasemmalle
– eka kiekka nameil toka ilman
– ei sujunu oikee ilman, pitää treenaa seuraamista ilman että namia vasemmas kädes
– muutenki pitää treenata kaikkea ilman namia, koska toi ei tee mitään ilman namia
– ruutu, se suju hyvin
– luoksepäästävyysharjoitus, koirakoiden ihmiset lähestyy toisten koiria vuorotellen, ope pitää koiraa
– ^meni muuten yllättävän hyvin Ifalla
– hassuttelua, omistaja temppuilee ja koira temppuilee, Ifa tanssi, mä esitin ampiaistanssin
– siirryin konsultoimaan sivulletulosta
– pitää tehä ensin sivulletulo nami kädessä, sit siirtyä koiran eteen ja tehdä sama ohjausliike mut ilman namia, aina liikerataa pienentäen ku edistyy, ja jos koira ei tuu sivulle ilman namia, niin jätetään homma sitte siihen, “ok antaa olla sit ku et tullu sivulle”, myöhemmin uusi yritys
– ^tota ruvetaa seuraavaks tahkoo hulluna

Pihatreenit

Aiheena hyppy ja liikkeestä seisomaan jääminen.
Eikös sitä niin sanota, että monta lyhyttä treeniä päivässä on tehokasta? Eikä vaan yks pitkä silloin tällöin. Mietityttää kyllä kuinkahan epäfiksua tää mahtaa olla ollu, meinaan treenata tänään jo kahdesti, kun on illalla vielä tokotunti. No, treenattu mikä treenattu. Tunnilla käyn sit minä oppimas, ei Ifa.

Tuli sellainen “hmm no mitähän tässä nyt tekisi”-hetki koneella ollessa, joten päätin taas treenata Ifan kanssa. Ajattelin kuitenkin, että välissä ois kaikille (minä+Liksu+Ifa+Remu) hyvä saada raitista ilmaa, joten eikun tohon pihalle treenaamaan. Mua on vähän häirinny se, miten Ifa viime treeneissä kolmesti peräkkäin kiersi esteen, joten päätin treenata sitä. Heh, kotitekoiset esteet kunniaan. Kaks keittiön jakkaraa nurin nurmikolle, harjanvarsi puomiksi ja joku riepu päälle, että näyttää kiinteemmältä, ei näy läpi. Tuosta tuli vielä melko matala este, niin jossain välissä korotin laittamalla skeittilaudan molempien jakkaroiden alle. Naurakaa vaan! Niin minäkin teen. Sitten käsketään muut koirat pysymään terassilla ja otetaan Ifa nurmikolle.

Ensin tein niinkuin ollaan treeneissäkin tehty. Koira sivulle perusasentoon, käsken sen odottaa, vien nameja esteen toiselle puolelle (tällä kertaa tosin nurmikon sekaan, ei lautaselle, en tiedä oliko fiksua…), palaan koiran viereen ja kun se katsoo mua niin käsky “hyppy”. Ifa hyppäs oikein hyvin pelkästä käskystä! Olisko ehkä kerran tarvinnu mun ottaa askel siihen tai näyttää kädellä että “juujuu, hyppää vaan”. Hyvin sujui. Pari kertaa “kävin hakemassa” Ifan toiselta puolelta, siis että menin itse sitten perässä ja käveltiin taas esteen toiselle puolelle uutta hyppyä varten, jonka jälkeen päätin kokeilla, saisinko Ifan jäämään seisomaan esteen toiselle puolelle paikalleen niin, että pääsen käveleen viereen ja antamaan “istu”-käskyn. Aikansa Ifa tuhisi niitä nameja sieltä nurmikolta, kunnes alko siirtymään mua kohti sillee “no kai ne loppu, saanks lisää/mitä nyt tehää?” Sanoin sille “seis” ja näytin kämmentä kun se lähestyi estettä, mutta hyvissä ajoin niin, ettei se pääse hyppäämään takaisin. Onnistui!! Ai että sai kuulkaa koira kehuja sen jälkeen!

Sit halusin kokeilla hyppääkö se vaikka en olis vieny nameja toiselle puolelle. Otin Ifan sivulle ja sanoin hyppy. Ja sehän hyppäs!! Uskomatonta! Vähän se koitti ettiä nameja, mut palas nopeemmin takas esteen läheisyyteen, sanoin “seis” ja kiersin sen viereen. Pari askelta se otti kääntyen sillee enemmän mua kohti, mutta kuitenkin! Jeeeee! Vaihtelin sitten edellisen ja tämän harjoituksen (siis nameja esteen toiselle puolelle vs. ei nameja sinne) välillä muutamia kertoja käskien koiran aina seisomaan esteen toiselle puolelle. Ehkä kahdesti Ifa meinas istua ennenku olin päässy viereen tai jo viereen päästyäni ennen käskysanaa. Niitä kerkee vielä hiomaan, pääasia oli se, että hypyt suju ja sain sen jäämään seisomaan toiselle puolelle.

Tuo este jäi vielä matalaksi, joten koska halusin treenata hyppyä korkeammalla esteellä, ettei vaan kierrä, niin korotin estettä (skeittilaudoilla). Nyt hain sisältä tassin avuksi. Ifa sivulle perusasentoon odottamaan kun vien tassin, ja lihapullia sen päällä, toiselle puolelle estettä ja palaan takaisin. Jätin vähän pidemmän välin esteeseen, että se saa paremmin vauhtia hypätä. Palasin koiran viereen, katsekontaktilla lupa ja “hyppy”-käsky. Ja sehän lähti! Hyppäs oikein vauhdilla eikä puhettakaan mistään esteen kiertämisestä! Hyvä Ifa!! Kyllä oli kuulkaa niin hyvin menneet treenit ettei vähään aikaan oo toisia samanmoisia ollukaa! Muutama tuollainen korkeampi hyppy otettiin ja sitten jätettiin hyppäämiset sikseen.

Jatkoimme vähän samanteemaisella harjoituksella, eli seuraamisesta seisomaanjäämisellä. Tämäkin harjoitus tehtiin siis meidän pihalla nurmikolla. Ifa sivulle perusasentoon, minä liimaan namikäteni jalkaan (vain kuvainnollisesti) ja sanon pirteästi “seuraa” ja lähden kävelemään eteenpäin. Muutaman askeleen päässä sanon “seis”, näytän käsimerkin ja käyn vähän matkan päässä kääntymässä. Ifa seisahtui aika hyvin! Kerran se taisi ottaa pari askelta eteenpäin kääntyessäni kauempana, mutta muuten pysyi hyvin paikallaan ja pysyi seisomassa kunnes pääsin viereen sanomaan “istu”. Jeeeeeee~. Välillä jätin Ifan seisomaan vain käsimerkillä ja käskyllä, välillä antamalla käskyn jälkeen namin siihen seisomaan pysähtymiseen. Nyt se taas osas vaikka ja mitä! Tuli hyvä mieli. Siihen oli hyvä lopettaa treenit siltä erää. Illalla sitten taas stooria tokotunnista!

Treenihetki lenkillä

Käytin tossa koirat tunnin aamulenkillä, mulla oli mukana taas lihapullia, joilla treenattiin ihmisten, pyörien ja koirien ohituksia. Kyllä taas turhauttaa Ifan koirien ohitukset, mutta se ei nyt kuulu tähän blogiin… Loppulenkistä kun oli vielä nameja jäljelle, niin pysähdyttiin bussin päättärille vähän treenailemaan. Jälleen kerran otin Ifan kanssa sivulletuloja. On kiva kun on koira, joka pysyy paikallaan vapaana, eikä lähde huitelemaan. Remmi irti ja eikun treenaamaan. Aloitettiin taas sivulletuloilla. Ei menny ihan yhtä hyvin kuin eilen illalla kotona, Ifa jäi useesti vinoon ja liian kauas, joten piti korjailla enemmänkin kanssa. Meinasi myös nousta pois jos oli liian pitkä hiljaisuus, etten kehunut tai antanut namia. Pitää tuotakin harjoitella, että vaihtelen enemmän sitä aikaa mikä pitää olla paikallaan, ennenkuin saa namin. Muutama harjoitus tehtiin tuota sivulletuloa ja annoin olla.

Lopuksi otin ehkä kaksi maahanmenoa vapautuksineen. Nyt sujui hyvin! Tai siis… Olin kyllä kyykyssä koiran edessä ohjaamassa namilla, mutta koira meni vauhdikkaasti maahan ja pysyi siellä namien syönnin ajan hyvin ja lopussa aina pikkuhetken ennen vapautusta. Hyvä hyvä! Siihen olin tyytyväinen. Täytyy tuota vielä vahvistella ja alkaa tekemään sitä niin, että nami tulee toisesta kädestä kuin siitä, joka ohjaa maahan. Saapa nähdä tuleeko se onnistumaan. Harjoiteltiin kaukokäskyjä joskus sillain, eikä Ifa ollu ihan samaa mieltä siitä, että onkos se nyt kiva noin. Viitsiikö sitä totella, kun ne namit on tuolla muualla. Mitäs huidot kädelläs siinä mun edessä. No, aika näyttää. Nyt iski taas epävarmuus, että hitto, ei me kyl varmaa 1kk päästä olla möllitokovalmiita. Saapa nähdä… Mut illalla tokotunti, jee!