Tokotunti 09.08.2010

Aloitettiin tunti harjoittelemalla paikallamakuuta, kukin oman koiransa tahtiin matkan ja keston suhteen. No, vaihteen vuoks meillä oli taas päivä kun ei-vaan-suju ja sain purra huuleen monta kertaa kun meinas hermot pettää. Ifa pysyi kerran pikkumatkan lyhyellä kestolla istumassa, toisella kertaa nousi siitäkin seisomaan, koitin käskeä takaisin istumaan, mutta lähti tulemaan kohti. Ei, ei, ei. Ja maassa ei pysynyt edes namien voimalla kun olin kyykyssä sen edessä. En siis ollut kovin väärässä kirjoittaessani, että maahanmeno vaatii petraamista. Paljon petraamista.

Paikallaolon jälkeen treenattiin hyppyä. Ollaan taidettu aiemmin ottaa matalemmalla esteellä, ja nyt oli sitten koekorkuinen este. Mitäs menin sanomaan, että hyppy sujuu! Meinaan ei kyllä sujunut tänään. Ensimmäistä kertaa treeneissä Ifa koitti kiertää esteen. Ja piru vie vielä kolmesti peräkkäin. EI HYVÄ. Saatiin se siitä kerran hyppäämään ja sittenkään ei meinannut syödä nameja kipossa. Paineistu vähäsen opettajasta. Mun teki mieli hakata päätä asfalttiin, ja vaihdettiin kokeilun vuoks Jennin kanssa koiria. Seuraavan hypyn otin siis Maggien kanssa. Sain sen nätisti sivulle nameilla, mutta hypyssä piti ottaa pari apuaskelta, että koira tajusi, että nyt on lupa hypätä. Mutta paremmin se meni kuitenkin kuin Ifan kanssa. Ifa hyppäsi Jennin kanssa hyvin. En muista, koittiko ensin kiertää, mutta kun hyppäsi niin meni nätisti.

Oltiin hypyssä ekoja, joten ehdittiin treenimään hieman omiamme ennen seuraavaa harjoitusta. Otin Mäksyn kanssa sivulletuloja, pieniä pieniä seuraamispätkiä ja muutaman maahan-seiso-maahan-hissitreenin. Mäksy teki sen tosi hyvin!! Jenni on varmaan harjoitellut sitä paljon, täytyy kysyä! Pari kertaa Maggie meinasi lipsahtaa takaisin Jennin luo, mutta sain käskettyä takaisin. Ja ymmärtääkseni Ifa meni Jennin kanssa paremmin kuin ennen, ei pyrkinyt yhtä voimakkaasti takaisin mun luo kuin aiemmin. Hyvä hyvä! Tuon jälkeen kun vaihdettiin koiria niin maltto Ifa taas hetken tosi innokkaasti tehdä.

Seuraavaksi harjoiteltiin käännöksiä seuraamisen yhteydessä, ensin neljästä tötsästä tehdyn ison neliön ympärillä. Koirakoita oli neljä, joten jokaiselle jäi sopivasti yksi sivu. Käskystä lähdettiin perusasennosta liikkeelle koira seuraamassa, kulmissa piti ottaa 90 asteen käännös, vähän hitaammin ja namiavusteisesti. Otettiin myös muutama täyskäännös. Kierrettiin tuota rataa muutaman kerran molempiin suuntiin. Ifaa ainakin kehuttiin paljon, että menee tosi hyvin, mutta mun pitää opetella pitämään vasen käsi jalassa kiinni, eikä ylhäällä, ettei Ifa ala jossain kohtaa edistää seuraamisessa. Vähän alkoi Ifalla keskittyminen herpaantua, ei malttanut istua sivulla, vaan koitti karata milloin mitäkin haistelemaan, tötsää tai lätkäsuojia. Hieman sai sitä sitten komentaa kovemmin, että kuunteli taas mitä pyyettiin.

Jatkettiin kääntymisharjoituksia paikallaan, ei enää neliöradalla. Eli koira sivulle, seuraa-käsky ja paikallaanaskelia 90 astetta oikealle tai vasemmalle, koiraa namilla vedättäen ja sitten istumaan perusasentoon. Taas piti mun oppia uutta, huomautettiin, että sanon käskysanan liian myöhään, ja totesin, että se saattaa olla syy useimpiin ongelmiin ton kanssa käskyjen ymmärryksessä. Mä siis opettelin sanomaan ensin “seuraa”, ja sitten liikkumaan, eikä toisinpäin. Ifa osas hyvin, näitä oltiin kyllä jo kotona harjoiteltu, kun noita oli joskus tokokurssimme alkupuolella treenattu. Vähän kyllä oli mulla taas tossa ongelmia, meinasin talloa Ifan varpaille (onneks vaan meinasin) ja namikäsi meni taas vähän väärään paikkaan, mutta hyvä että on opettaja korjaamassa!

Ihan viimeiseksi kaivoin vielä esiin meidän alkeiskapulan. Ifa oli turhankin hyvin kotona oppinut tökkäämään sitä, kuten opettajalle näytettiin, ja saatiin taas hyviä vinkkejä siitä, miten edetä tässä. Ifa on kuulemma niin oppinut nyt ton, että voi kestää vähän pidempään saada se aukasemaan suutaan tota koskiessa, mutta maltti on valttia. Samoin ehdotti, että voi tehdä myös niin, että liikuttaa kapulaa poispäin koirasta ja kun koira liikkuu kapulaa kohti ja tökkää sitä, niin siitä palkka. Mutta ei enää siitä, että kapula paikallaan ja tökkää sitä. Nyt pitää jo siis avata suuta paikalla olevaa kapulaa koskiessa, että heruu palkka. Tätä treenataan vaikka heti huomenna! Maggie oli kamalan innoissaan kapulasta ja kävi kesken Ifan treenin varmaan ainakin kolme kertaa ottamassa sen suuhun. Iiiiiihan pari kertaa Ifakin aukaisi jo suutaan kapulaa koskiessaan. Toivotaan, että se hoksaa homman pian.

Siinäpä olikin jo paljon treeniä, ihme että koira jaksoi kaiken, oli meinaan monta aihetta. Omistaja oppi paljon lisää uutta, kuten joka kerta, ja tästä on hyvä jatkaa! Ihme oli kun ei ollenkaan satanut, vaikka taivas oli kyllä ihan sen näköinen. Vähän jo harmittaa kun enää pari kolme kertaa tätä lystiä jäljellä, sit loppuu tokotreenit ja alkaa näyttelytreenit. Onneksi nyt ei kuitenkaan vielä ollut viimeinen kerta. Ehkä enskerralla osataan taas sitten paremmin!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s