Pihatreenit

Aiheena hyppy ja liikkeestä seisomaan jääminen.
Eikös sitä niin sanota, että monta lyhyttä treeniä päivässä on tehokasta? Eikä vaan yks pitkä silloin tällöin. Mietityttää kyllä kuinkahan epäfiksua tää mahtaa olla ollu, meinaan treenata tänään jo kahdesti, kun on illalla vielä tokotunti. No, treenattu mikä treenattu. Tunnilla käyn sit minä oppimas, ei Ifa.

Tuli sellainen “hmm no mitähän tässä nyt tekisi”-hetki koneella ollessa, joten päätin taas treenata Ifan kanssa. Ajattelin kuitenkin, että välissä ois kaikille (minä+Liksu+Ifa+Remu) hyvä saada raitista ilmaa, joten eikun tohon pihalle treenaamaan. Mua on vähän häirinny se, miten Ifa viime treeneissä kolmesti peräkkäin kiersi esteen, joten päätin treenata sitä. Heh, kotitekoiset esteet kunniaan. Kaks keittiön jakkaraa nurin nurmikolle, harjanvarsi puomiksi ja joku riepu päälle, että näyttää kiinteemmältä, ei näy läpi. Tuosta tuli vielä melko matala este, niin jossain välissä korotin laittamalla skeittilaudan molempien jakkaroiden alle. Naurakaa vaan! Niin minäkin teen. Sitten käsketään muut koirat pysymään terassilla ja otetaan Ifa nurmikolle.

Ensin tein niinkuin ollaan treeneissäkin tehty. Koira sivulle perusasentoon, käsken sen odottaa, vien nameja esteen toiselle puolelle (tällä kertaa tosin nurmikon sekaan, ei lautaselle, en tiedä oliko fiksua…), palaan koiran viereen ja kun se katsoo mua niin käsky “hyppy”. Ifa hyppäs oikein hyvin pelkästä käskystä! Olisko ehkä kerran tarvinnu mun ottaa askel siihen tai näyttää kädellä että “juujuu, hyppää vaan”. Hyvin sujui. Pari kertaa “kävin hakemassa” Ifan toiselta puolelta, siis että menin itse sitten perässä ja käveltiin taas esteen toiselle puolelle uutta hyppyä varten, jonka jälkeen päätin kokeilla, saisinko Ifan jäämään seisomaan esteen toiselle puolelle paikalleen niin, että pääsen käveleen viereen ja antamaan “istu”-käskyn. Aikansa Ifa tuhisi niitä nameja sieltä nurmikolta, kunnes alko siirtymään mua kohti sillee “no kai ne loppu, saanks lisää/mitä nyt tehää?” Sanoin sille “seis” ja näytin kämmentä kun se lähestyi estettä, mutta hyvissä ajoin niin, ettei se pääse hyppäämään takaisin. Onnistui!! Ai että sai kuulkaa koira kehuja sen jälkeen!

Sit halusin kokeilla hyppääkö se vaikka en olis vieny nameja toiselle puolelle. Otin Ifan sivulle ja sanoin hyppy. Ja sehän hyppäs!! Uskomatonta! Vähän se koitti ettiä nameja, mut palas nopeemmin takas esteen läheisyyteen, sanoin “seis” ja kiersin sen viereen. Pari askelta se otti kääntyen sillee enemmän mua kohti, mutta kuitenkin! Jeeeee! Vaihtelin sitten edellisen ja tämän harjoituksen (siis nameja esteen toiselle puolelle vs. ei nameja sinne) välillä muutamia kertoja käskien koiran aina seisomaan esteen toiselle puolelle. Ehkä kahdesti Ifa meinas istua ennenku olin päässy viereen tai jo viereen päästyäni ennen käskysanaa. Niitä kerkee vielä hiomaan, pääasia oli se, että hypyt suju ja sain sen jäämään seisomaan toiselle puolelle.

Tuo este jäi vielä matalaksi, joten koska halusin treenata hyppyä korkeammalla esteellä, ettei vaan kierrä, niin korotin estettä (skeittilaudoilla). Nyt hain sisältä tassin avuksi. Ifa sivulle perusasentoon odottamaan kun vien tassin, ja lihapullia sen päällä, toiselle puolelle estettä ja palaan takaisin. Jätin vähän pidemmän välin esteeseen, että se saa paremmin vauhtia hypätä. Palasin koiran viereen, katsekontaktilla lupa ja “hyppy”-käsky. Ja sehän lähti! Hyppäs oikein vauhdilla eikä puhettakaan mistään esteen kiertämisestä! Hyvä Ifa!! Kyllä oli kuulkaa niin hyvin menneet treenit ettei vähään aikaan oo toisia samanmoisia ollukaa! Muutama tuollainen korkeampi hyppy otettiin ja sitten jätettiin hyppäämiset sikseen.

Jatkoimme vähän samanteemaisella harjoituksella, eli seuraamisesta seisomaanjäämisellä. Tämäkin harjoitus tehtiin siis meidän pihalla nurmikolla. Ifa sivulle perusasentoon, minä liimaan namikäteni jalkaan (vain kuvainnollisesti) ja sanon pirteästi “seuraa” ja lähden kävelemään eteenpäin. Muutaman askeleen päässä sanon “seis”, näytän käsimerkin ja käyn vähän matkan päässä kääntymässä. Ifa seisahtui aika hyvin! Kerran se taisi ottaa pari askelta eteenpäin kääntyessäni kauempana, mutta muuten pysyi hyvin paikallaan ja pysyi seisomassa kunnes pääsin viereen sanomaan “istu”. Jeeeeeee~. Välillä jätin Ifan seisomaan vain käsimerkillä ja käskyllä, välillä antamalla käskyn jälkeen namin siihen seisomaan pysähtymiseen. Nyt se taas osas vaikka ja mitä! Tuli hyvä mieli. Siihen oli hyvä lopettaa treenit siltä erää. Illalla sitten taas stooria tokotunnista!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s