Archive | September 2010

Viimeinen tokokerta

Viime viikon maanantaina (6.9.) oli meidän viimeinen tokotunti ohjaajamme Marjan kanssa. Marja oli suunnitellut melkoisen radan meille, joka olikin aiheena silloin. Siis tavallaan loppukisat. Oli seuraamista, jalkojen välissä kahdeksikon pujottelua, liikkeestä seisomaanjäämistä, kahdeksikolla seuraamista, tötsän kiertämistä, paikalla istumista niin että ihminen kiertää ympäri, kulman seurauttaminen, liikkeestä pysähtyminen/vapauttaminen vapaavalintaisella tavalla, kaukokäskysarjoja, luoksetulo ihmiskoirakujan läpi, seuraamispujottelua ihmisten ja koirien ympäri ja lopuksi vielä leikkiosio. Paljon oli siis tehtävää ja tuostakin varmaan unohdin jo jotain!

Kisattiin kahdessa eri sarjassa (aloittelevat ja edistyneemmät) ja saatiin oikeen numerolaput että missä järjestyksessä mennään. Edistyneemmissä kisasi kolme koirakkoa: me, Jenni&Maggie ja Raija&Riksu. Aloittelevien sarjassa oli yli kymmenen koirakkoa. Me oltiin Ifan kanssa ihan vika koirakko illan pimetessä, niinpä oltiin keretty ottaa oppia jo kaikista muista. 😉 Ope anto plussia ja miinuksia sen mukaan miten kukin tehtävä sujui. Ifa sai vaan yhden miinuksen ja täten voitti!! Go Piipulaa~! Nyt täytyy kyllä myöntää, että en muista mistä se miinus tuli. Sen siitä saa kun ei kirjoita heti vaan vasta 1½ viikon päästä… Jenni ja Maggie tulivat hyvinä kakkosina kahdella miinuksella ja voin kyllä sanoa, että jos Marja vaan olis pistäny luoksepäästävyysosion kokeeseen niin Jenni ja Mäksy ois voittanu kirkkaasti! Onnittelut kaikille kisaajille, kivaa oli!

Advertisements

Maahan, sivu, seiso

Harjoottelin taas Ifan (ja Liksunki) kanssa kaikennäköstä kun eilisestä jäi lihapullia. (Oltiin eilen juoksuttaas koiria pitkällä nurmella.) Ifan kanssa jatkettiin samoissa tutuissa aiheissa maahanmeno ja sivulletulo, ja seuraamisesta seisomaanjäämistä (ja sivuja) kävin ottamassa sen kanssa ulkona.

Ifa makaa paremmin paikallaan, kun se ei näe lihapullaa, eli kun pidän sitä mun selän takana. Istuin muuten yhä lattialla, en oo noussu siitä. Pitäis varmaan. Niin ja sitte BAAARGGHH toi koira ei ymmärrä käskysanoja. Se makas, sanoin sille “istu” niin se vaa löi vielä enemmän kyljelleen maate. -.- Ai jeesus sanon minä. Ei hyvin mene. Maahanmenot muuten ok mutta kun ei se niitä käskystä tee, ihan sama mitä sille sanoisin kun se tietää että haluun et se menee maahan. Pysyi maassa hyvin, jos pulla oli piilossa. Jos pulla oli esillä, koitti edetä ja nousta ryöstämään sen pullan. Ja tosiaan istumaan se ei noussut ilman käsivetoisuutta ja siltiki koitti lyödä aina uudestaa maate.

Koitin muuten myös tassua opettaa, mutta sen harjoittelu nyt on niin alkuvaiheessa, ettei siitä oikein ole sanottavaa. Könysin sitte itteni ylös lattialta ja aloin ottaan sivulletuloja. Ihan ok sivulletuloja se teki ilman namia. Pari kertaa laitoin sen korjaamaan, kun ei kelvannut liian vino ja väljä paikka. Otin muuten myös yhden liikkeestä maahanmenon, ehkä kahden seuraamisaskeleen jälkeen. No, ei mennyt ihan niin kuin halusin, en osannu viiä namia tarpeeks taakse, mutta koira meni kummiski maahan. Hämäräks jäi miten mahdoin vapauttaa sen siitä… En kai vaan unohtanut? Aaaargghh! Tyhmästä päästä kärsii koko koulutus.

Halusin myös treenata jotain, mitä ei nyt vähään aikaan olla treenannut. Päätin sitten, että liikkeestä seisomaanjääminen ois hyvä treeni. Joo, muuten hyvä, mut tosi hyvä treenaa ku en muistanu miten tehtiin se treeneissä! Voi nyt ?”#=)¤ ! Nyt vasta tässä muistin miten tehtiin ja tää tapa ois kyllä ollu fiksumpi. No, tehty mikä tehty. Ulkona Ifan perusasentoja sai korjailla vähän enemmän kanssa. Melkeen joka kerta vaihdoin paikkaa ja käskin tulla uudestaan, “ei kelpaa”. Liian väljä, liian vino, liian edessä, liian jotain. Sitte se myös seuras ihan päin jotain sitä itteensä. Edisti varmaan miljoona metriä. EI HYVÄ. Koitin sit hidastaa tahtia ja näin. No päästiin sit niihin seisomaanjäämisiin. Liikkeestä nami naaman eteen, “seiso”, ja mä poistun kauemmas, josta pian vapautus, nami taakse. Ei pysähtynyt niin nopeasti kuin oisin halunnu ja siinä kohtaa ku sanoin “vapaa” ja heitin namin niin tuli aina eteenpäin ensin. Murhhh! No, olis ollu fiksumpi tehä niinku reeneissä ja kääntyä siihen eteen, nii ettei se pääse etenee, näin alkuharjottelussa. Virheistä oppii, toivottavasti. Kerran koitin vaan sanoa ja näyttää käsimerkin, mutta perkele kun se käveli vaan eteen ja eteen ja lopulta kaarto mun eteen (hyvä etten pyörtyny kauhusta) jolloin päätin että ok ei näin. Ei riitä. Voimakkaammat pysäytykset. En oikeen tiiä millä äänensävyllä mun pitäis noi käskyt antaa… Muutaman seisomisen jälkeen Ifa ei sitten enää tullut kunnolla sivulle ilman namia kädessä, joten treeni loppui siihen. Ei hermot pitäny enää.

Pikkutreenejä pitkin viikkoa

Oon tässä viikon mittaan aina silloin tällöin ottanu jottai iha pienii treenei kotosalla. Yks ehtoo harjoteltiin tota tötsän kiertämistä ja (yllätys yllätys) maahanmenoa. Tai pikemminkin maassaoloa. Voi hyvä elämä tota tötsän kiertämistä… Son kuulkaa kolmivaiheinen suoritus se.

1) Sanon Ifalle pirteästi “tötsä” ja näytän sormella kaaren tötsän ympäri. Ifa menee etsimään “minne sä heitit sen namin?!”
2) Käsken koiran takasi. Sanon uudelleen pirteästi “tötsä”. Ifa menee tötsän luo ja koittaa puikahtaa sen etupuolelta ohi.
3) Suorastaan karjaisen “TÖTSÄ!!” ja Ifa kiertää tötsän ongelmitta.

?????

Joissain muissa harjoitteissa ihan sama, joskus vaikka paikallaolossa, ei se viitti tehrä kunnolla ennenku sille on karjassu sen asian. Pitäsköhän pestä sen korvat?? Vai rassata puikolla iha aivoihi asti… No, kummiski. Tötsäharjottelun välissä tein aina muutamia maahanmenoja ja niissä pysymisiä. Pysyi tosi kivasti. Ties kyllä mitä halusin ja meinas tarjoo sitä maahanmenoo ihan ittekseensäki. Nykyää aina jos se ei tiiä mitä haluun tai haluaa namin nii se menee maahan. Sen ongelma on muuten se, että jos en heti palkkaa ku se tekee mitä haluun nii se luulee ettei oo tehny oikein ja alkaa korjailee ja tarjoilee kaikkee muuta. Omistaja evottanu taas. Täytyy korjailla.

Sitte tuossa hömms torstaina leikin Ifan kanssa tennispallolla. Kaks kertaa nappasin sen pallon mun vasempaan käteen, tein ohjaavaa liikettä ja sanoin “sivu”. Sehän perkele tuli!! Molemmilla kerroilla hyvin, tiiviisti, hyvään kohtaan. Ei ollenkaa venkslannu niinku tekee jos pyydän ilman namia sen sivulle. Sillon se jättää kauheen välin. Nyt se tosiaan tuli tosi hyvin. Jeejee! “Joo alanki sit jatkos treenaa tennispallon kaa”, eiku… No, ehken sentää kummiskaa. Mutta koira toimi ja kivaa oli ja palkkakin oli sille hyvä!

Maanantaitoko 30.08.2010

Maanantain tokotunnilla tehtiin vaikka ja mitä… Ensin seuraten pujoteltiin Jennin kanssa vastakkaisista suunnista edellisen ryhmän rivissä olevat koirakot. Ei sujunu Ifalla kovin hyvin. Kävelee ihan missä sattuu. Niin on ku päiväkävelyllä olis. Sitte meillä oli istumaanjättö-luoksetulot niin että oltiin taas vastakkain ja koiran luota poistuessa käveltiin melkeen toisen koiran viereen ja sitte koirat kutsuttaessa ne ohitti toisensa lähekkäin. Suju muuten hyvin mut kerran Ifa ei pysyny istumassa odottamassa. Tehtiin myös luoksepäästävyyttä, joka ekalla kertaa ei sujunu (ihan kamalaa ku ihminen tuleeki sivusta päin, ennen tuli aina edestä!!), tokalla suju tosi hyvin, ope pääs koskeen Ifaan. Jee! Sit meirän piti koittaa leikittää koiraa… Voi herramunjee. Ei kyllä tullu mitää. Koiraa kiinnosti ku kilo paskaa. Toi ei vaa leiki ulkona, PAITSI farkunlahjevetorättiräsyllä mökillä ja… *dyndyndyy* RISUILLA. Uskokaa pois, mut toi tykkää risuista. Ihan pimee koira.

Sit piti opettaa tötsän kiertämistä. Ei meinannu oikeen sujua. Muistin vasta kotona illalla et hitsi, mähän oon harjotellu tollasta joskus kotona, mutta käskynä ollu “tötsä” eikä “kierrä”. Ihmekään kun ei sujunut! Niin joo ja sit näytettiin istu-maahan-istu ja maahan-seiso-maahan sarjat. Ifan kanssa kyllä testasin läpi kaikki venkslaukset kaikesta kaikkeen ku ope jäi miettii et tekeeks se jotai väärin nyt jos se tekee jonku niin ja niin. No, ei tehnyt, vaikka olettaa ois voinu. Hassu! Mut hyvä näin. Tehtiin tunnilla jotakuinki miljoonaa asiaa ja koitan näin viikon myöhässä pää tyhjänä miettii mitä tehtiin! Niin aivan… Tehtiin pari seuraamisesta seisomaanjäämistä, harjoteltiin, siis, OMISTAJAT HARJOITTELI, koiran nopeaa taakse vapauttamista, ettei koira kerkee ottaa askelia siin seistessä. Ihan pari kertaa otettiin toi nii että suju molemmilta ja sillä hyvä. Kerran vai kaks otettiin myös seuraamisesta maahanmeno. Tehtiin se sillee, että seuraamisesta pysähdyttiin, kyykättii toisella jalalla ja painettii nami taakse koiran etujalkojen väliin. Suju molemmilla hyvin nii ei otettu montaa toistoo. Tosiaan, molemmilta, koska siis tunnilla oli vaan minä (& Ifa) ja Jenni (& Mäksy). Suorastaan yksityisopetusta! Luksusta. Nyt en millään muista enempää… Kommentoikaa jos jotain unohtu!