Archive | November 2010

Kaukotesti

Päätin testata että mitenkäs noi kaukot nyt sujuukaan meillä jos otan siihen oikeasti jotain välimatkaakin. Piti sit keksiä jotai merkiks että nään liikkuuko se, joten pitkänaruinen narupallo pääsi siihen virkaan. Tuo kun ei sillä leikkiä välitä. Sit vaan testaamaan. Ifa sivulle ja poistun vähän yli 2m päähän.

Istu-maahan-istu-maahan sujui todella mallikkaasti! Takajalat ei siirtyny ollenkaa ku se vaihteli asentoja. Erinomaista! Se on siis hyvällä mallilla, tai sit kävi vaan tuuri. 😉 Nimittäin istu-seiso-istu ei sitten sujunut kovin hyvin. Ei meinannu millää nousta seisoo ja sit ku nousi nii tuli vähä eteenpäin ja ku käskin istumaan niin heitti peppuu eteenpäin, ei peruuttanu sinne istumaan. Eli tuota täytyy petrata, että miten mennään siitä istumaan ja miten noustaan seisomaan. Kerran se lähti tuosta kävelemään eteenpäin, jolloin kävin palauttamassa sen taas paikalleen ja jatkettiin.

Saatiin tällainen minikatsaus siitä, mikä tilanne nyt on. Ihan ok mallilla ollaan, vaikka vielä löytyy parannettavaakin. Olen yllättynyt että meni noinkin hyvin! Ajattelin ettei se tekisi mitään! Tänään on taas näyttelytreenit, saas nähdä jos siellä kokeilen taas vähän seuraamisia ja sellaisia, että miten ne menee taas. Möllit alkaa taas lähestyä eikä toi oo juoksuu alottanu, mut pitäis päästä ees pari kertaa vieraasee paikkaa treenaamaa ennenku mennään sinne… Huomenna ois tosi hyvä tsäänssi mennä sinne Eiraan mut voi vitsi ku en oo käyny ajamas sitä reittii kenenkää kaa nii en yhtää osaa ajaa sinne. Jaksaiskohan äiti lähtee viel tänäiltana mun kaa kattoo sen reitin? o_O

Advertisements

Videoinspiraatiota

Kattelin eilen videoita kun pikkubeusseja treenattiin mm. tokoon. Niissä sitten näin tuota treeniä, että perusasennosta seurautetaan ehkä askel koiraa ja ohjataan se takaisin istumaan perusasentoon. Koitin Ifan kanssa tuleeko tosta mitään ilman namia ja ei kyllä tullut. Ei alkuunkaan. Käveli ihan minne sattu. Asia piffi ja eikun treeniin. Otin useamman noita tollasia, että askelen parin jälkeen taas istumaan namiohjasteisesti. No, kyllähän tuo namin vuoks vaikka päällään seisois niin että kyllä tuokin sujui. Otin myös seuraamisen täyskäännöksiä namivetoisesti, tavoitteena vahvistaa tiivistä seuraamista myös käännöksissä. Jostain syystä Ifa on taas ihan kokonaan unohtanut, että kun seuraamisesta pysähdytään niin pitää istua. Se joko jää seisomaan mun viereen tai kävelee mun eteen. Jään kattoo sitä sillee “mitähän sun piti tehdä?” ja se vaa tapittaa takas. Sit oon sillee “istu!” nii se harkittee hetken ja istuu. ??? Argh. Mitä ihmettä. Täytyy tuota taas treenata lisää.

Seisominen tuolta sujuu hyvin. Ainakin noinniinku istu-seiso-istu-sarjassa. Yllättävän hyvin tekee sen. Seuraamisesta se seisominen sitten ei sujukaan enää tarpeeksi hyvin. Kävelee ihan liikaa perässä. Koitin myös luoksetulon pysäytyksiä seisomaan tai istumaan. Aika hankalia. Istuminen sujuu paremmin. Seisomaan meinaa pysähtyä vasta mun eteen. Täytyy näitäkin harjoitella lisää aikanaa.

Treeniliivi

Oon pitkään jo himoinnut omaa treeniliiviä. Ei sillä, Ifahan ei treenin yhteydessä suostu leikkimään kuin korkeintaan 3sek koivunrisulla, eli lukuisat taskut ja muut ratkaisut leluja varten olisivat meillä (toistaiseksi…!) hyödyttömiä. Mutta ne isot etutaskut nameille, mahd. numerolapun paikka ja iso yhtenäinen takatasku vaikka remmille niin olisivat jo nyt meille hyödylliset. Toisaalta, jos mä nyt hankin treeniliivin niin kannattaahan se hankkia myös tulevaa katsoen. Eli miettien tarpeita sitten, kun oma beussi tulee taloon. 😉 En todellakaan ajatellut hankkia uutta liiviä silloin. Fiksumpaa olisi ottaa kerrasta silloinkin sopiva. “Mutku… ku… en mä tiedä tuleeko mun tuleva beussi rakastamaan narupalloa niin että kannattais ottaa treeniliivi jossa on sillekin oma rintatasku ja rakastaako se patukkaa, tarviinko tarranauhan etupuolelle tai olkapäälle sitä patukkaa varten ja ja…!”

Oon vähän noita HelsiTarin ( http://www.helsitar.com/index.htm ) liivejä tässä tän aamun (ja joskus aikaisemminkin) kuolannut, mutta en kuollaksenikaan osaa päättää minkä noista haluaisin! Että pitäiskö ottaa tuo palloliivi vai tuo HT-liivi tikkiliivi (ruskea), joka olis musta kaikken kivoimman näkönen, mutta… Se on paksu talvitreeniliivi plus että treenaanko muka talvipakkasella liivissä enkä takissa?? Joten sitten laajensin tutkimustani pois HT-liivit osiosta takkeihin ja housuihin, ja miellyin tuohon V-treenitakki/liiviin, joka siis muuntuu molemmiksi. Vetoketjuilla hihat paikoilleen tai pois. Tuo voisi olla kätevin ja monikäyttöisin. Menis sitte aina lenkilläki tuo päällä hyvinkii.

Sit mua häiritsee kun tietty joku teksti tai kuva (siis joku brodeeraus) vois olla kiva, mut öh… Ei mulla oo mitään fiksua mitä pistää siihen! Harjakoiran pään kuva ja beussin pään kuva…? Entäs sitten jos käy jotain ja mulle ei tulekaan beussia? Tai entäs sitten jos niiden jälkeen mulle tulee joku kolmas rotu. Ja siinä sitte aina selittelet treeneissä beussin (tai tulevaisuuden muun rotuisen) kaa että minkä takii treeniliivissäs on jonku pikkufifin pään kuva! Voi hyvä elämä… Teenköhän tän taas vähän liian vaikeeks? 😀 Ja sit entä jos tulee joskus afgaani ja xolo mulle? Sitte jälkibrodeerautan niidenki päät siihen? Sit siin on jo neljä! Sit voiki jo laittaa alle kaarevan tekstin että “Nooan Arkki” tai “Dog Zoo”… Ja brodeerauttaa jotai ristejä sit niiden koirien kohdalle jotka on kuollu pois jo. Niin joo ja sithän siinä pitäis olla kaks harjakoiran päätä, sekä Ifan että Liksun. Eiiiii ehkä ihan toimis. Ja käsittääkseni jälkibrodeeraus on vaikeeta ja ei suositeltavaa.

Niin että… Pitäiskö sit vaa brodeerauttaa pienellä johonki rintataskun kohdalle että “Anna”? Se sentää yksilöis takkialiiviä edes sen verran, että ehkä muiden eri nimisten ei tekis mieli varastaa sitä. No olipa tuo taas turhaa!! Ei kai kukaan nyt toisen päältä vaatteita varasta ja jos kotiinki murtovaras tulis niin eiköhän se elektroniikka olis joka täältä lähtis eikä mun treeniliivi… Paitsi jos ois vahtibeussi nii ei lähtis muuta ku varas lipettii ja pikasee. 😉 Okei nyt horisen taas ihan pimeitä.

Meinasin lopettaa tohon, mutta pitkä hortoileva selostus kaipaa aina loppuyhteenvetokappaleen. Treeniliivi täytyy valita pitkän tähtäimen tarpeiden mukaan ja valita mahdollisimman käyttökelpoinen, monipuolinen ratkaisu. Brodeerauksena korkeintaan oma nimi rintaan, ei enempää. Jos joskus alan kasvattaa jotain rotua, niin sitten voi hankkia uuden liivin johon brodeerauttaa kennelnimi ja joku hieno logo. 😉 “Ah noita kasvattamisen etuja…”

Treeniä: tokoa ja näyttelyitä

Oli tänään taas viikottaiset näyttelytreenit, jotka päätin hyödyntää alussa ja lopussa myös tokon treenaamiseen. Aina silleen, että ku ei tarvinnu pitää koiraa remmissä, niin tokoilin vähän. En halua ottaa tokoja näyttelyremmi päällä ja toisinpäin.

Itse näyttelytreenit meni aika kivasti, vaikka vähän harmittikin taas lähteä sinne yksin. Porukkaa oli tosi vähän ja pääsääntöisesti kivoja tuttuja, niin meni aika mukavasti. Ifa oli ihan hyvällä tuulella. Ei panikoinu liikaa ja sain paljo palkattuu korvien ylhäällä pitämisestä (sekä seistessä maassa että pöydällä) ja liikkuessa eteenpäin katsomisesta.

Tokoiluina otin sivulletuloja, tosi lyhyitä seuraamisia ja siitä istumisia, jotka ei jostain syystä meinannu sujua ollenkaa. Ei meinannu istua ees kolmannella käskyllä?? En oo taaskaa oppinu, että ei pitäis käskee nii monesti jos koira ei tee mitään… Sit otin ihan kunnon namiavusteisesti kyykyssä ollessani nii maahanmenoja, kun ei se sinne maahankaan meinannut painua muuten. Koitin myös paria seisomaanjäämistä, mutta käveli kyl aika liikaa mukana viel. Mut kontaktit seuraamisessa oli hyviä ja niistä sitte palkkailin! Sivulletulot oli myös tosi jees.

Ei sinällään ihme että meni vähän miten sattuu kun ei tosiaan niin kovin olla pitkään aikaan kunnon häiriön alla treenattu. Hyvää treeniä siis siltäkin kannalta. Lisää lisää lisää ja kyllä tästä vielä kisoihin päästään.

Pikkusen kaukoja

Noni, ehkä se onki vaan nouto joka tulee avoimessa meidän ongelmaks! Siiiiiiiiis tietystikin arkuuden lisäksi…

Ifa tossa vähän kitisi siihen malliin, että se vois haluta ruokaa. Nälkä taasen tarkoittaa sitä, että erinomainen hetki hieman treenata ennen aamuruoan antamista. 😉 Se oli tossa aamulla pesuhuoneessa mun kanssa käymässä, kun päätin ihan ilman mitään nameja yms. niin käskeä sen istumaan, maahan, seisomaan. Sehän meni jopa hyvin?! Vaikkei ollut nameja! Kelasin sitte että hmm tätä täytyy kokeilla uudestaan, nyt namit ja naksutin mukana.

Oltiin kesällä harjoiteltu noita kaukoja ja opetettu koiraa nousemaan ja laskemaan ku hissi eli ettei tassut liikkuis paitti tietty istumisjutuissa ja sittekki pysyy takajalat paikoillaa. No, mikäs siinä. Otin pohjalle yhden vauhdikkaan luoksetulon ja sitten noita kaukoja testaamaan. Koira mun eteen, minä seisomassa. Istu, maahan, seiso – vapaa. Istu, seiso, istu, maahan… Vitsi en enää ees muista missä järjestyksessä tein. Mut vähän pidemmän ja sikinsokin kaikkia. Vaikka ei varmaan pitäis… Nyt vasta tuli sekin mieleen. Hups! Anyway. Ifa suoritti kaikki täydellisesti! Ihan uskomatonta! Maasta seisomaan nousi ku hissi, ei askeltakaa missää, istumaan peruutti aina taaksepäin eikä maahanmenoissakaan liikkunut eteenpäin. Jee! Tosin matka oli hyvin lyhyt, lähes olematon. Pidemmällä matkalla vaikeuksia tulee varmasti. Mutta silti! Nyt sujui! Ei tehty tuon enempää, mutta Ifa sai siitä toooosi isot kehut ja lihapullanjahtausta palkaksi niin uskon että hyvä mieli jäi.

Treenipaikasta

Olen keksinyt mielestäni kohtuu hyvän vaihtoehtoisen tavan, kun lämmintä treenipaikkaa ei mistään seurasta löydy. Nimittäin, All Fur Dogz-niminen koira/kissa-“kahvila” yms. Heillä on Eirassa liikkeen alakerrassa lämmin treenitila agilityesteineen ja tokoeste. Arkisin 10-16 sais 4€/1h vapaatreenata siellä! Vieras paikka, mahd. muita treenaajia… Siis ihan täydellistä koetilanneharjoittelua! Oppis Ifakin ehkä rentoutumaan vieraassa paikassa sitten ajan myötä. Vaikka nyt on kyllä taas ollu viime päivinä usko todella miinuksella siihen, että kannattaako ton arkuuden eteen edes yrittää enää tehdä mitään, se on niin toivotonta… Toissapäivänä koitti lenkillä käydä saksanpaimenkoira päälle ja nyt se kulkee taas ulkona vilkuillen ympärillensä häntä koipien välissä. Huohh.

Ton paikan ainoo ongelma meijän kannalta on sen sijainti (ja parkkipaikat). Eira… Eli Helsingin keskustaa. Eli yleensä ei parkkipaikkoja… No mutta, täytyy joku päivä käydä siellä kummiski. Joskus vois mennä myös Liksun kanssa kokeilemaan niitä agiesteitä, se varmasti tykkäis siitä. 🙂

Karvattomia kiinan rekikoiria

Joku on yön aikana käyny vaihtamassa mun tuulta ja tuiskua vihaavat karvattomat kiinanharjakoirat kahteen tollaseen karvattomaan kiinan rekikoiraan!

Vaikka tää nyt on lähinnä Ifan tokotreenejä varten luotu kirja niin tulkoon välissä aina tällaisia off topic-piristyksiä. 😉 Tokoilua kun on tähän aikaan vuodesta tuolla säätilalla vähän mahdotonta ulkona treenata niin pitää sitten keksiä muita aktiviteetteja. Oon jo pitkään halunnu opettaa mun koirat vetämään pulkkaa/rekeä/kelkkaa/jotain ja vähitellen aina nostaa painoja mitä ne vetää.

Tänäaamuna lenkillä koirat oli ihan outoja. Normaalisti Liksu ainakin vihaa sitä että on kylmä, lunta maassa ja TUULEE. Mä ainaki vihasin tota lumituulta, jossa ei eteensä nähny. Ni mitä vielä. Molemmat meni ku pahasetki rekikoirat oikee innoissaan eteenpäin välissä ottaen sellasia kiskomisspurtteja ku eivät malttaneet kävellä enää nätisti. Olin ihan ihmeissäni että mitäs nyt tapahtuu, mikä niihin on mennyt?! No mutta, täytyyhän tilaisuudesta ottaa kaikki irti.

Onnistuin löytämään talosta kahdet valjaat, jotka sopi noille, säädin vähän muuta ja tadaa. Lopputulos on taatun kotitekoinen, mutta toimiva. “Pics or it didn’t happen!” Ja kuviahan saatte!

Että sellaisia koiria mulla. 😉 Näytti niillä ihan hauskaa olevan! Lihapullien avulla houkuttelin niitä kulkemaan rinnakkain ja hienosti ne meni! Välissä kävelin niiden edessä takaperin lihapullilla houkutellen, välissä hölkkäsin vaan vieressä ja nuo veti eteenpäin. Hassua ku normaalisti ne ois varmaa juossu heti mun edelle ja koittanu poistua pihasta. Nyt ne ei tehny sitä kertaakaan! Jotenki ne tajus et nyt tehään jotain muuta. 😀 Tai sit se oli taas niien lihapullien ansiota…

Kerran myös kämmäsin, toi vika kuva liittyyki aiheeseen… Eli laitoin ne juokseen mun luokse pihan toisesta päästä ja unodin että ku ne pysähtyy mun luo niin pulkka tulee tietty päälle. Tajusin sen vasta kun vahinko oli käynyt. Onneks Liksu ei välittäny siitä mitään. Ifa vähän aikaa sen jälkee meni häntä alhaal korvat alhaal mut sit kannustin vaa ja palkkailin ku veti nätisti nii johan ne nous sieltä taas. Pulkassa oli tosiaan painona ensin tollanen jäätyny vesikanisteri (10L?) ja sitte viel 2L jäätyny vesipullo. Harjoteltiin ensin tossa taloyhtiön pihassa, jossa ei lunta ollu paljoo. Sen jälkee vedettii lenkki tossa meijän pihalla, missä ne sitte sai kahlata ihan kunnolla, kuten ekasta kuvasta näkyy. Nyt molemmat nukkuu tyytyväisinä. 🙂