Pipo päässä pakkasella

Näpit jäätyy treenatessa. Vaatetta itselle ja koiralle, namia ja naksu taskuun, tötsät kainaloon ja pihalle. Kylmyysasteita -1C. Halusin treeniä häiriössä, erityisesti että kontaktit seuraamisessa paranevat. Ne olivat sunnuntain mölleissä ihan päin honkia. Kylmyys tietty rajoittaa jonkin verran sitä, että mitä voi tehdä, joten koitin keskittyä vauhdikkaaseen tekemiseen.

Aloittelimme ruudulla. Tötsät muodostamaan neliö, keskelle kippo ja sinne namia, koiran kanssa kauemmas, koira sivulle ja käsky. Tein tuon sellaisen nelisen kertaa. Kolme kertaa lähti ekasta kehoituksesta hienosti ja vauhdikkaasti suoraan oikeaan paikkaan. Yhden kerran se lähti käskystä varovasti, kääntyi parin koiranmitan jälkeen ja koitti tulla takas mun sivulle. “Eiku ruutu ruutu, joojoo mene mene!” Kyllä se sitte ymmärsi ku sano tarpeeks lirkutellen että “ruutu~~!” Höpsö koira. Pitäis varmaa alkaa sanoa selvemmin ja kovempaa noi käskyt, että se oikeesti erottais mitä sanon. Kokeilin myös kahta eri matkaa, lyhyempää ja pidempää, ei ollut eroja, hyvin meni. Lähti jopa perusasennosta kun se tuntui ihan ongelmitta tuonne kylmään maahan istuvan.

Ruutujen jälkeen päätin keskittyä seuraamiseen ja sen kontaktiin. Otin ruudun tötsistä yhden pois niin että sain hyvän kulman itselleni merkiksi. Samalla saatoin opetella kävelemään niistä oikealla etäisyydellä niin, ettei koira törmää niihin. Tuo kun oli vähän ongelmana kesän tokokurssilla… Toinen oma moka jonka huomasin möllikisoissa niin on se, että koitan ensin tehdä jotain ja sitten sanoa koiralle mitä sen pitää tehdä. Esim. sekä seuraamisessa että jättäessäni koiran perusasennosta istumaan, lähden ensin itse kävelemään ja sitten vasta sanon “seuraa” tai “istu”?!? Mikähän &#=¤” järki siinäkin sitten on ollut?? No mutta hyvä että huomasin ja osaan nyt korjata sen, parantaa meinaan montaa asiaa. Eli. Koira sivulle, naksu käteen, käsky “seuraa” ja sitten liikkeelle. Useampaankin kertaan Ifa ensin haahuili jotain omiaan, tuijotteli eteen tai jotain ja oli aika kaukana verrattuna siihen, missä se kotona sisällä seuraa. Kuitenkin heti kun se siitä vilkaisi minua niin naks ja namit ja kehut ja vapautus jne. Tätä toistin muutamaan kertaan. Kun alkoi sujua suoralla, tein pari niin, että naksautin kaks kertaa ennen nameja ja vapautusta. Niin joo ja note to self, se ruudun namikippo VARMAAN KANNATTAA ottaa pois maasta ennenku koittaa seurauttaa koiraa sen vieressä! Mikähän sherlock-aivokatkos tuokin oli jättää se kippo sinne aluks…

Sitten seuraamisen käännöksiin. Tein käännöksiä sekä oikealle että vasemmalle. Ensimmäiset pari oikealle, no, ihan ok, mutta parantamisen varaa. Koira ei oikein ollut mukana ja meni liian löysästi ja irtonaisesti. Samoin meni yks täyskäännös mikä otettiin. Tehdessämme käännöstä vasemmalle oli Ifa jo tosi hyvin mukana. Seuras hienosti kattoen oikeella paikalla ja kääntyi hienosti. Eikä kävelty päin tötsiä! Jee! Se oli hyvä. Lopetettiin se siihen.

Seisomisia pitää edelleen vahvistaa. Ensin seisomista ja sitten seuraamisesta seisomaanjäämistä. Muutaman kerran sanoin “seiso” Ifan jo seistessä muutenkin ja palkkasin. Sitten otettiin ihan yks sarja, että seiso, istu, seiso. Kaks ekaa jees, kolmannessa eli istumisesta seisomaannousussa piti vähän avittaa. Koira olis myös voinut pysyä enemmän paikallaan, nyt se tais edetä vähän. Ei hyvä kaukoja ajatellen, mutta niitä treenataan vielä. Noiden jälkeen otin sitten yhden seuraamispätkän, jossa jätin Ifan seisomaan. Tein sen kylläkin pysähtymällä itsekin, mutta halusin että se oikeasti kans seisahtuu. Ja seisahtuihan se, ihan hyvinkin. Naks siitä, vähän matkan päähän kääntymään ja naksautin taas vähän ennen kuin palasin sen sivulle. Palkkasin sen kakski kertaa siitä siinä seisomisesta ja vapautin. Ne istumiset tulkoon myöhemmin, tehdään tää ensin peruspohjatyönä.

Viimiseks halusin jotain hauskaa ja vauhdikasta. Keräsin kaikki tötsät yhteen pinoon ja pistin sit Ifan kiertään sitä. Hmh, kuulostaapa tyhmältä sanoa että “pistin kiertämään”, ihanku koira vihais sitä ja väkisin talutan sitä niiden ympäri. Asiahan ei suinkaan näin ole, vaan Ifa osaa sen tosi hienosti ja tykkää siitä ja menee sitä ihan hullulla vauhdilla. Toi vois varmaan olla sellanen sopiva leikki, jolla vois aina alotella ja lopetella häiriötreenit. Toi on kummiski niin helppo, mut koira joutuu tekee ja ajattelee muuta ku ympäristöö nii vois olla passeli juttu. Ihan muutama hassu ihminen tosta pihan ohi käveli, eikä Ifa niistä mitään välittänyt. Jossain kohtaa vois julmasti siirtyä jonnekki hiekkakentälle treenimään, toivoo että menis enemmän ihmisii ohi ja mieluusti koirineen. Pittees päästä koiraseurassa vaa treenaamaa aina silloin tällöin edes niin tekis tosi hyvää! Pitää alkaa hankkii tokoharrastajakoirakavereita ympäri Suomee ja sit ajella aina sinne tänne treenaamaa…

6 thoughts on “Pipo päässä pakkasella

  1. Tervetuloa meillepäin treenaamaan! =) Meilläpäin on halli sekä ulkosalla järjestetään useamman kerran viikossa kimppatreenejä näytelmien ja tokon tiimoilta hyvällä porukalla.

    Itse ollaan mahdollisesti tulossa viikolla 48 treenaamaan pääkaupunkiseudulle, toki en vielä tiedä mikä päivä. Johonkin halliin oltiin punkemassa itseämme kaverin kanssa, mutten nyt edes muista mikä halli oli kyseessä, siellä oli kuitenkin ilmeisesti jotain vapaavuoroja…(kaveri on siis hoitanut tätä asiaa…)

  2. No näyttelyt ja toko onki just ne mitä mie Ifan kanssa treenaan! Tokoa melkee päivittäi ja näyttelyitä viikoittain… PK-seudun harjisporukalla meil on yhest koirakoulust tila varattuna ja itsenäisesti vedetää siel treeniä. 🙂 On niin kivan paljon porukkaa sitoutunu siihen, että lähtee jo halvalla tuoki, 13 kertaa ja 15€. Harmi vaan että nyt se on sit tottunu kyl olee harjisten kanssa samassa kehässä, mutta ei muiden koirien! Ja tietty se “kopeloiminen” on edelleen ongelma mut sitäkää ei auta et treenei vetää melkee aina sama ihminen.

    Täytyy kyl harkita tota että joskus tulis teijän kanssa treenimään, jos vaan saa! 🙂 Se ois tosi kiva ja hyödyllistä! Tietty toi sää on edelleen vähän tollanen että kaikkee en oikee pysty tekee eikä pitkään, mut jo lyhytki treeni toimis hyvin totutuksena siihen et muit koirii ja ihmisii ympäril! Miksei, miksei… Voihan sitäki treenata puku päällä. Treenaatteko niiden kaveris koikkereiden kanssa? Onks koikkerit pöydällä esitettävä rotu?

  3. Kyllä tänne tosiaan saa tulla treenaamaan ja samalla tutustumaan meidän pappakoiraKyttään, jotta varmasti tulee beussikuume! =) Harmi vaan kun matka tänne ei ole mitenkään lyhyt… =( Kaverin koikkereiden kanssa treenaan useamman kerran viikossa milloin mitäkin, mutta mä en koskaan oo nähny näyttelyreissuilla niitä otettavan pöydälle, mutten pitäis sitä ihmeenä jos joku tuomari ne haluais ottaa pöydälle, mut ei siis normaalisti ymmärtääkseni oteta. Meidän tuleva pentu vissiin ois pöydällä esitettävä kyllä =) Sit treeniporukkaan kuuluu berni, useampikin tolleri (joista yksi on tva ja ohjaajalta saa aina hyviä vinkkejä ja toi koikkeri-immeinen on muuten tokon koulutusohjaaja ja sieltä saa kans loistoneuvoja), bortsuja, collieita ja sitten satunnaisesti mitä millonkin =)

  4. Nojuu, melkeen pitäis sit olla sellanen viikonloppuna oleva päiväretki, että viipyy vähä pitempäänki ku vaa treenin ajan tuon matkan takia. Pappakoira olis kyllä jo korkee aika nähdä, kauhia koko ajatuskin, ettei siihen ole vielä päässyt tutustumaan! :O

    Teilläpä on monipuolista treeniseuraa sitten! Melkee kateeks käy. Jäin oikee kunnolla miettii et onko minibullit tosiaa pöydällä esitettäviä, vaikka onhan ne tosiaan sen verran pieniä korkeudeltaan, että pöydällä ne luulis otettavan. Vaan eipä sitä lue missään! Mut sit muistin et westminister kennel clubin sivuilla on niiden jokavuotisesta näyttelystä joka rodusta aina videot, joten eikun sieltä stalkkaamaan ja kyllähän ne pöydällä tosiaan on. 😀 Kyllä sitä keinot keksii… Jos tuun joskus käymää sillee että se minibulliki on jo “treeni-iässä” nii multa ainaki löytyy tollanen näyttelypöytä, jolla voi sitten harjotella siinä seisomista!

  5. Pappakoira on niin hauska kyllä korvineen kaikkineen vaikka ite sanonkin 🙂 Vaikka aikamoinen tosikkohan se muuten on mut siinä näkee yhden puolen siitä, minkälainen työnarkomaanibeussi voi olla ja pappa voi näyttää miten saa ittensä ylikierroksille sekunnin sadasosassa (tosin ei niin kauheen kiva juttu, kun sen palautuminen normaalitasolle kestää aina hetken). 🙂

    Mä en kyllä koskaan muuten oo Suomessa nähny minibulleja pöydällä mutten kyllä niitä oo näyttelyissä käynykkään kattomassa. Ajattelin toki itekkin vaan koosta päätellä, että ne ois pöytämalleja, hyvä että toi video vahvisti asian. 🙂

    Ootte muuten varmaan messarissa paikalla? Jännä kun en oo yhtään jaksanu tiedustella enkä kuulostella, että mitä beusseja sinne on tulossa. Kiva kun tulee sitten ehkä ylläreitä! 🙂 Meiltä ei kukaan osallistu, mutta mun pitäis vissiin ainakin raahautua paikalle esittään kaverin miniä tai ainakin roikkumaan sen perässä, hih, voi olla koominen kohtaus se. 🙂 Beussit on toki pakko kattoo myös!

  6. Juu mie ainaki olen messarissa! Riku tuskin on, mutta mie kyllä kiertelen siellä kolmen kehän välillä ko. viikonlopun molempina päivinä. 🙂 Pyrin linnottautumaan beussikehälle kameran kanssa, mut saapa nähdä onko kuvien yrittäminen ihan turhaa…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s