Archive | November 2010

Siitä treenipaikasta

En ole vieläkään löytänyt yhtään seuraa, jolla olisi lämpimät sisätilat talviharjoitteluun. Olen kyllä löytänyt ainakin neljä “seuraa” (HSKP, HurHa, ATD, EKK), joilla alkaa koulutukset sitten keväällä taas ulkona. Näistä paikoista ehdottomasti paras sijainti on EKK:lla. Niiden oletettava treenikenttä on käytännössä kävelymatkan päässä meiltä! o/ MUTTA… En ole seuran jäsen eikä niien sivuilta löydy tietoo miten voi liittyä JA kursseille päästäkseen pitää suoriutua yhteistyötestistä JA mulla ei ole mitään hajua minkä hintaisia ne niiden kurssit sitten on. En viitsisi kärkkyä niitä koko talven ja keväällä todeta että hinta onkin niin paljon kalliimpi kuin muualla, ettei ole varaa mennä. Voi kun nyt soittais se nainen sieltä eläinkaupasta ja sanois, että nyt on tarvetta osa-aikatyöntekijälle. ;( Oon vähän menettäny jo uskoni sen suhteen, että se soittais. Meinaa jos sais jotai duunia nii ei tarttisi olla nii nuukana noiden koulutusten suhteen ku olis vähä rahaaki. No anyway. Pitää oottaa että EKK päivittää sivujaa taas ja sit kattella sitä sinne liittymistä.

PS. Vaihdetaan yksi kiinanharjakoira koiraan, joka tykkää liikkua lumessa. Likita 4v, tykkää ruoasta, huomiosta ja peiton alla nukkumisesta, ei tykkää ulkoilusta.

Advertisements

Pipo päässä pakkasella

Näpit jäätyy treenatessa. Vaatetta itselle ja koiralle, namia ja naksu taskuun, tötsät kainaloon ja pihalle. Kylmyysasteita -1C. Halusin treeniä häiriössä, erityisesti että kontaktit seuraamisessa paranevat. Ne olivat sunnuntain mölleissä ihan päin honkia. Kylmyys tietty rajoittaa jonkin verran sitä, että mitä voi tehdä, joten koitin keskittyä vauhdikkaaseen tekemiseen.

Aloittelimme ruudulla. Tötsät muodostamaan neliö, keskelle kippo ja sinne namia, koiran kanssa kauemmas, koira sivulle ja käsky. Tein tuon sellaisen nelisen kertaa. Kolme kertaa lähti ekasta kehoituksesta hienosti ja vauhdikkaasti suoraan oikeaan paikkaan. Yhden kerran se lähti käskystä varovasti, kääntyi parin koiranmitan jälkeen ja koitti tulla takas mun sivulle. “Eiku ruutu ruutu, joojoo mene mene!” Kyllä se sitte ymmärsi ku sano tarpeeks lirkutellen että “ruutu~~!” Höpsö koira. Pitäis varmaa alkaa sanoa selvemmin ja kovempaa noi käskyt, että se oikeesti erottais mitä sanon. Kokeilin myös kahta eri matkaa, lyhyempää ja pidempää, ei ollut eroja, hyvin meni. Lähti jopa perusasennosta kun se tuntui ihan ongelmitta tuonne kylmään maahan istuvan.

Ruutujen jälkeen päätin keskittyä seuraamiseen ja sen kontaktiin. Otin ruudun tötsistä yhden pois niin että sain hyvän kulman itselleni merkiksi. Samalla saatoin opetella kävelemään niistä oikealla etäisyydellä niin, ettei koira törmää niihin. Tuo kun oli vähän ongelmana kesän tokokurssilla… Toinen oma moka jonka huomasin möllikisoissa niin on se, että koitan ensin tehdä jotain ja sitten sanoa koiralle mitä sen pitää tehdä. Esim. sekä seuraamisessa että jättäessäni koiran perusasennosta istumaan, lähden ensin itse kävelemään ja sitten vasta sanon “seuraa” tai “istu”?!? Mikähän &#=¤” järki siinäkin sitten on ollut?? No mutta hyvä että huomasin ja osaan nyt korjata sen, parantaa meinaan montaa asiaa. Eli. Koira sivulle, naksu käteen, käsky “seuraa” ja sitten liikkeelle. Useampaankin kertaan Ifa ensin haahuili jotain omiaan, tuijotteli eteen tai jotain ja oli aika kaukana verrattuna siihen, missä se kotona sisällä seuraa. Kuitenkin heti kun se siitä vilkaisi minua niin naks ja namit ja kehut ja vapautus jne. Tätä toistin muutamaan kertaan. Kun alkoi sujua suoralla, tein pari niin, että naksautin kaks kertaa ennen nameja ja vapautusta. Niin joo ja note to self, se ruudun namikippo VARMAAN KANNATTAA ottaa pois maasta ennenku koittaa seurauttaa koiraa sen vieressä! Mikähän sherlock-aivokatkos tuokin oli jättää se kippo sinne aluks…

Sitten seuraamisen käännöksiin. Tein käännöksiä sekä oikealle että vasemmalle. Ensimmäiset pari oikealle, no, ihan ok, mutta parantamisen varaa. Koira ei oikein ollut mukana ja meni liian löysästi ja irtonaisesti. Samoin meni yks täyskäännös mikä otettiin. Tehdessämme käännöstä vasemmalle oli Ifa jo tosi hyvin mukana. Seuras hienosti kattoen oikeella paikalla ja kääntyi hienosti. Eikä kävelty päin tötsiä! Jee! Se oli hyvä. Lopetettiin se siihen.

Seisomisia pitää edelleen vahvistaa. Ensin seisomista ja sitten seuraamisesta seisomaanjäämistä. Muutaman kerran sanoin “seiso” Ifan jo seistessä muutenkin ja palkkasin. Sitten otettiin ihan yks sarja, että seiso, istu, seiso. Kaks ekaa jees, kolmannessa eli istumisesta seisomaannousussa piti vähän avittaa. Koira olis myös voinut pysyä enemmän paikallaan, nyt se tais edetä vähän. Ei hyvä kaukoja ajatellen, mutta niitä treenataan vielä. Noiden jälkeen otin sitten yhden seuraamispätkän, jossa jätin Ifan seisomaan. Tein sen kylläkin pysähtymällä itsekin, mutta halusin että se oikeasti kans seisahtuu. Ja seisahtuihan se, ihan hyvinkin. Naks siitä, vähän matkan päähän kääntymään ja naksautin taas vähän ennen kuin palasin sen sivulle. Palkkasin sen kakski kertaa siitä siinä seisomisesta ja vapautin. Ne istumiset tulkoon myöhemmin, tehdään tää ensin peruspohjatyönä.

Viimiseks halusin jotain hauskaa ja vauhdikasta. Keräsin kaikki tötsät yhteen pinoon ja pistin sit Ifan kiertään sitä. Hmh, kuulostaapa tyhmältä sanoa että “pistin kiertämään”, ihanku koira vihais sitä ja väkisin talutan sitä niiden ympäri. Asiahan ei suinkaan näin ole, vaan Ifa osaa sen tosi hienosti ja tykkää siitä ja menee sitä ihan hullulla vauhdilla. Toi vois varmaan olla sellanen sopiva leikki, jolla vois aina alotella ja lopetella häiriötreenit. Toi on kummiski niin helppo, mut koira joutuu tekee ja ajattelee muuta ku ympäristöö nii vois olla passeli juttu. Ihan muutama hassu ihminen tosta pihan ohi käveli, eikä Ifa niistä mitään välittänyt. Jossain kohtaa vois julmasti siirtyä jonnekki hiekkakentälle treenimään, toivoo että menis enemmän ihmisii ohi ja mieluusti koirineen. Pittees päästä koiraseurassa vaa treenaamaa aina silloin tällöin edes niin tekis tosi hyvää! Pitää alkaa hankkii tokoharrastajakoirakavereita ympäri Suomee ja sit ajella aina sinne tänne treenaamaa…

Tavoitteet

“Jokaisella projektilla on tavoite. Sen saavuttaminen on hepompaa pienissä erissä, jonka vuoksi projektille asetetaan välitavoitteita, milestones.” Tätä on nyt koulussa hoettu ‘tietojärjestelmän kehittämisen menetelmät ja välineet’-kurssilla ja hyvin on näemmä jäänyt päähän.

Jäin aamulenkillä mettässä miettimään, että mitkä ovat meidän tavoitteemme ja välitavoitteemme. Iso, loppumaton projektihan tämä koiran kouluttaminen ja treenaaminen on. Päädyin asettamaan meille ehkä aika hurjan lopputavoitteen.

Lopullinen tavoite: TK1

Eli koulutustunnus alokasluokasta, sen saa kun on saanut kolme ykköstulosta ko. luokasta. Päätin, että tämä ei kuitenkaan ole mahdoton tavoite, vaan ihan… asiallinen, kunhan saamme muutamat jutut kondikseen. Tuota ei kuitenkaan vielä voida suoraan lähteä tavoittelemaan, joten asetin myös muutamat välitavoitteet.

Välitavoitteita:
– treenipaikan löytäminen
– möllikisat alkavat sujua
– kaikki alokasluokan liikkeet hallinnassa
– ilmoittautuminen ensimmäisiin virallisiin

Noin. Noistakin useampikin kohta on hieman moniosainen, en ruvennut enää pilkkomaan pienempiin osiin. Esim. että möllien sujumiseen vaikuttaa mm. mun jännittäminen (josta pitää päästä eroon) ja Ifan tottuminen tällaisiin tilanteisiin. Laitoin nyt vaan “ison yläotsikon” siis. Tiedostan itse kuitenkin sen pienemmät vaiheet. Näillä mennään. Avoimesta luokasta en uskalla haaveillakaan vielä. Siinä kohtaamme sellaisia ongelmia, joiden työstämiseen menee joko

a) aikaa valovuosi (vaikka se onkin oikeasti matka, mutta nyt se kuvaa vertauksellisesti aikaa) tai
b) jotka eivät ikinä valmistu.

Kuten nouto. Ja kaukot. Jos teen noudot Remulla ja kaukoihin lainaan jotain kolmatta koiraa… No ei, kai tuo ne kaukot voi vielä oppia. Mutta toi nouto epäilyttää. Ajatus TVA:sta saa jäädä pelkäks päiväuneks, oon jo yli-ilonen jos saadaan joskus TK1 saati sitte jos saadaa joskus viel tulos avoimesta.

Nyt voisin mennä Ifan kanssa tohon pihalle treenaamaan vähän kontaktia häiriön alla, seuraamista ja ruutua. Ilman perusasentoja… Koska tuolla on vähän pakkasta. Koitetaan pysyä liikkeessä ja tehdä kaikkea vauhdikasta. 😉
PS. Mulla on selkeästi liikaa aikaa kun kirjoitan ties kuinka monta merkintää päivässä tänne. Seuraava energia puuska pitää kanavoida siivoamiseen. 😦

Treenipaikkaa mä metsästän

Tahdon saada lämpimän.

Voihan matojen mato. HSKP:llä alkaisi NYT lauantaina Toko1-kurssi, jonne olis just yks peruutuspaikka ja se pidettäis tossa Konallassa. 5 kertaa, 25€. Mutta kun en mä pääse lauantaisin!! Viikonloppu on ehkä niinku maailman huonoin ajankohta säännöllisille treeneille. Jos lauantait sopis mulle, olisin nyt Liksun kanssa harjisten agikurssilla, mutku ei… Ja toisekseen se halli on kylmähalli, “pakkasella lämpötila pyritään pitämään nollassa”. Joo-o, istututan sitte karvatonta koiraa tunnin nollassa asteessa. NOT. Voi että. 😦 Harmittaa. Pitäs nyt taas olla se beussi että vois tuotaki treenata kunnolla asteista välittämättä… Kysyin HSKP:lta kuitenkin, että ovatko kaikki heidän Toko1-kurssinsa jatkossakin lauantaisin. Josko ne kesäkaudella edes pitäis jotain arkena. Toivoa sopii, vastausta odotellessa.

Nyt täytyy siirtyä kyttäämään EKK:n sivuja. Ne on vähän “under construction”, puuttuu aika paljon infoa sieltä. Tai oikeastaan voisin samantien mailata ja kysyä, että millaisissa tiloissa ne treenaa tokoa. Jos sitten miellyttää (eli lämmin sisätila), niin vois liittyä jäseneks ja alkaa kärkkyä treenipaikkoja. Pitäisköhän kysyä sieltä hurttaharrastajiltakin, että missä ne treenaa talvella…

On se niin erilaista!

Treenata kisoissa ja koittaa tehdä sama kisoissa. Päätin tossa treenata taasen ja panostaa tällä kertaa erityisesti niihin asioihin, jotka nyt ei ole kotioloissakaan vielä oikein hallussa, saati sitten kisoissa. Sivulletuloja tulee vähän väkisinkin treenattua joka kerta ja katsoin nyt tarkkaan, etten palkitse liian edessä olevasta perusasennosta. Pari kertaa sai uuestaan sanoo että “sivu”, laittaa tuo korjaamaan, että jäi tarpeeksi taakse ja siitä sitten naks ja nami. Varsinaisia aiheita olivat seisominen, seuraamisesta pysähtyminen ja pari maahanmenoa.

Ja siis herranen aika mikä into koiralla! Kaikissa perusasennoissakin se oli niiiiiiin onnessaan, että istu oikee ryhdikkäästi ja häntä vaa viipotti kokoaika! Ihana!! Seisomisia treenin alkuun ihan vaan silleen, että kun Ifa seisoi itekseen siinä, niin sanoin että “seiso” ja naks ja namivapautus. Tein noita muutaman, muutaman sellasen että vähä houkuttelin vartaloavuilla sen istumasta seisomaan ja sama kaava taas, ja kun sen jälkeen otin yhden seuraamisesta seisomaanjäämisen niin Ifa seisahtui varmaan ennätysnopeasti! Hyvä! Vapautin sen sitte siitä ennen vierelle palaamista.

Kokeessa oli ongelmana (kuten on muutenkin ollut), että seisomaanjäämisestä palatessani koiran sivulle, se istuu ennenkuin annan käskyn. Ajattelin sitten harjoitella sellaista, että mun sivulla voi olla muussakin kuin perusasennossa. Pyysinkäskin Ifan ensin sivulle, siitä sitten apuaskeleella seisomaan, sitten nami kuonon edessä avustamassa niin kiersin Ifan ympäri niin, että se pysyi seisomassa. Takaisin sen oikealle puolelle päästyäni en käskenyt sitä enää istumaan vaan vapautin suoraan seisomisesta. Sujui oikeastaan olettamaani paremmin, en ole tuota kokeillut varmaan kertaakaan, joten yllätyin ettei Ifa ottanut askeltakaan minnekään. Kertaalleen kiersin Ifan myös sen istuessa, sitä en enää tehnyt namiavusteisesti ja hyvinhän sekin sujui. Istumisista ja maahanmenoista olen ottanut sitä, että käyn koiran takana ja ne ovat ihan ok yleensä sujuneet.

Otettiin sitten myös niitä maahanmenoja. Tuo on sellanen mitä siltä ei voi pyytää, toisinku vaikka yleensä sivulletulon ja luoksetulon, tuo pitää oikein kunnolla KÄSKEÄ ja sittenkään ei välttämättä tapahdu ensimmäisellä mitään. Tuota pitää ehdottomasti treenata lisää ja PALJON, koska kokeessa varmaan kaikki maahanmenot onnistu ehkä ~neljännellä käskyllä ja käsimerkillä, joka ei miellytä sitten muuten pätkääkään. 😉 En oikein osaa päättää kumpi olisi fiksumpi tapa, vahvistaa sitä maahanmenoa tekemällä se heti suoraan vaikka kunnon käsivetoisesti, vai vaatia että se tekee sen ensimmäisestä käskystä ja jos ei tee niin jättää homma kesken, poistua, lopettaa treeni. Ifa kuitenkin niin mielellään treenaa, että en usko tuon jälkimmäisenkään olevan huono vaihtoehto. Täytyy miettiä…

Pitihän sitä myös kokeilla, ettei kai se luoksetulo nyt oikeasti ole niin tahmea kuin mitä kokeessa oli, ja eihän se ollut. Samantien kun luvan sai niin Ifa ampaisi kuin raketti suoraan mun sivulle. Paremmin ei olis voinu tehdä. Miksei se voinut mennä noin kokeessa? Ehkä ensi kerralla paremmin, jos mä jännitän vähemmän ja tajuan ottaa koiralta remmin pois.

Aion Eijan vinkistä hakea treenipaikkaa HSKH:sta, kunhan saan ensin vastauksen toiseen mailiini. Laitoin meidän kesän tokokouluttajalle mailia, että saisinko laittaa hänet ns. “suosittelijaksi” tuonne kurssille, kun noihinkin koulutuksiin pääsis ensisijasesti heidän kursseillaan olleet, kouluttajan suosituksen saamat koirakot. No, ehkä me ei ihan pentukurssille haeta, ois ehkä vähän väärä paikka. Jos saisin ton meitä kesällä opettaneen ihmisen suositteleen meitä, nii olis ainaki jonku kouluttajan näkemys siitä, kannattaako meitä kurssille ottaa. Saapa nähdä! Vähän kaihertaa sekin kun ainakin nyt syksyllä noiden kurssit on viikonloppuna. :S Viikonloppu ei kovin usein oo mulle se sopivin aika treeneille… Milloin oon Porissa, milloin Riku on täällä, milloin reissussa muualla, näyttelyissä yms. Enkä edes tiedä kuinka pitkään ne treenaa sisätiloissa ennen ulos siirtymistä. Mutta täytyy nyt pistää kyselyä kummiski, toivotaan että onnistaa!

Sellanen möllitoko…

En voi hyvällä tahdollakaan sanoa olevani tyytyväinen omaani enkä koiran suoritukseen. Onhan se hienoa että tuomarin tarkistuksessa koira makaa maassa niin pienessä kyyryssä kun mihin pääsee, koska pelkää tuomarinaista niin saatanasti. Ärrrh. Saatiin kummiski ihan liikaa pisteitä kaikista jutuista, selostan ne nyt pisteineen tähän yksitellen.

Luoksepäästävyys: 9,5 /  kerroin 1 / 9,5p
No tää ei sitte taas jostai syystä ollu niin kauheeta kun se peffan koskeminen?? Koira sivulla, tuomari lähestyy edestä, rapsuttaa vähän leukaa. Ehkä kaks peffanmittaa Ifa pomppien peruutti, mutta ei nyt varsinaisesti pakoon lähtenyt.

Paikalla makaaminen ½min: 9 / kerroin 3 / 27p
Ei menny maahan ekalla, ei tokalla, kolmannella puoliks ja nous, neljännellä käskyllä kun samalla naputin kädellä lattiaa niin suostu meneen. Vähän tosin saatto vaikuttaa se, että kaks viereistä koiraa lähti samantien pois paikoiltaa juoksemaa ja leikkimään keskenään. No, pääsin kummiski myöhässä peruuttamaan paikalleni ja sen jälkeen Ifa pysyikin hienosti, vaikka ne kaks viereistä lähti taas siitä liikkeelle. Ja makas muuten nätisti kyynärpäät lattiassa palatessani sivulle, nousi vasta käskystä ja ylipäänsä nousi siitä ekalla käskyllä, se oli hyvä!

Seuraaminen kytkettynä: 9 / kerroin 2 / 18p
No mitäs tästä nyt sanois… Tuomarinainenhan oli taas niin pelottava, että sivulle ei voinut tulla kun se oli muka liian lähellä ja pelotti. Seuraamiset ihme haahuilua ja eteenpäin tuijottamista. Ei ollenkaa sellasta mitä se on tottunu tekemään. Ekassa pysähdyksessä käveli eteen jonnekki kaukasuuteen. Loppua kohti vähän parani. En myöskään ymmärrä, miksi pidin sen remmissä, kun en ole sitä ikuisuuteen tehnyt ja häsläsin vaan sillä remmillä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7,5 / kerroin 2 / 15p
Ei se meinannu sinne maahan taaskaan painua, joten piti käskee ja avittaa vähän enemmänkin. Tässäkin edelleen sähelsin itse remmin kanssa jotain ihan omiani. MIKSEN PÄÄSTÄNYT IRTI?? Niin joo ja sitte ku se oli muka menny maahan ja lähin kävelee ni se perkele nous seisomaa ja seiso sitte sen loppuajan. Eli miks saatiin silti noin paljon pisteitä…

Luoksetulo: 8,5 / kerroin 3 / 25,5p
MIKSI EN OTTANUT REMMIÄ IRTI? Remmi selkeesti haittas ja koira tuli hitaasti ku mikä, vaikka yleensä se tulee aina vauhdilla. Ärrh. Tuli kummiski hienosti suoraa sivulle. Kai… Ja meinas lähtee mukaa ku sanoin “istu” ja lähdin kävelee.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9 / kerroin 2 / 18p
Noh melko suuret avut tohonki annoin, mutta jäi kun jäikin seisomaan. Ainoa vaan että istui ilman lupaa päästessäni sen viereen.

Estehyppy: 9 / kerroin 2 / 18p
Otettiin se seuraamisesta. Ei se olisi sitä halunnut edes hypätä, koitti perkele kiertää. Sain sen kummiski jotenki hyppäämään sen ja päästiin lopettamaan liike.

Kokonaisvaikutus: 9 / kerroin 1 / 9p
Sanoi että koira aristelee nyt kamalasti, mutta että eiköhän se kokemuksella siitä. Yhteistyö kummiski ihan ok. En jäänyt sit juttelemaan sen kanssa, että se on ollu tositosi arka ja on sitä muutenki edelleen. Ja oikeastaan tää oli ihan ok suoritus Ifalta, meinaa, se sentää teki edes JOTAIN, eikä sillee niinku kerran tokotreenien alussa, että se ei edes ISTU ja syö namia, koska ope pelottaa.

Pisteet yhteensä: 140/160p

Mitäs tästä nyt sanoisi… Saatiin liika pisteitä, mä jännitin ihan liikaa ja koira oli ihan muissa maailmoissa. Varmasti siihenki vaikutti mun jännitys. Jännityksestäni kertoo se, että ennen kokeen alkua treenatessa mun suu kuivu niin paljo, etten saanu ääntä lähteen itestäni. Jee hyvä koittaa käskee koiraa ku ei lähe ääntä. Ja tietenkää en ollu pakannu juotavaa mukaan… Jännityksen piikkiin myös se, etten koiraa laskenut irti kun jännitinjännitin vaan kokoajan ja häselsin ite. Tosin voihan se olla senki takii, että pelkäsin, että toi lähtee karkuun kun nyt oli muka niin pahoja ihmisiä taas.

No ei tässä mitään, VITUSTI lisää treeniä vaan ja vielä me mennään uudelleen yrittämään!! Nyt kuvio on mulle tuttu, joten ei tarttisi jännittää niin paljon. Ja hei, käännyin sentää oikeisiin suuntiin seuraamisessa! Ja olin vielä ihanihanihan ekana tekemässä kaikki, etten ees saanu otettua mallia muista. En tiiä pitäiskö taktikoida enskerralla niin, että ei olis ekana. Ifa joutuis odottaa vuoroaa ja ehkä se tekis sit mieluummin, kun on ensin joutunut vähän kyllästymään. Täytyy kokeilla. Huono vaan ku oon aina nii aikasi kaikkialla että on sit melkee väkisinki eka!

Ja tiedämpähän nyt miten se käyttäytyy koetilanteessa, joten tiedän, että virallisiin ei ole mitään asiaa vielä. Voi kun pääsis johonki treeniryhmään treenaamaan koiraseurassa tota niin auttais ihan sikana!!

Summa summarum: huonosti meni mut yrittämästä ei lakata! Kyllä me saakeli vielä onnistutaan…!

HUOMENNA

HUIIIIIII APUUUVA. Karsee jännitys. Huomenna ne möllitokot, 9 koiraa meidän nakkileluluokassa. Voi apuuva.

Kokeen aikataulu:
Nakki ilm. 09:30 / arv. 10:00 / 9 koiraa
Mölli ilm. 10:30 / arv. 11:00 / 6 koiraa
Alokas ilm. 11:00 / arv. 11:45 / 5 koiraa
+ Avo liik.ohjaus 1 koira

Ai kamala… Eniten koirii meijän luokassa ja heti aamusta pääsee sinne sekoilemaan. Ei hyvä tämä jännitys, se ei varmasti paranna meidän suoritusta. Täytyy psyykkaa ittensä sit sopivaan mielentilaan. Mut oikeesti jännittää kyllä ihan pirusta. Saa nähdä kui paljo etuajas olen siel. Pitäisköhän viel treenaa… Äh, ei kai tässä nyt enää voi asioihin vaikuttaa? Tai ainaha yrittää voi, mut… Joo emmä tiiä! Menee miten menee. Paniikki silti!