Archive | November 2010

Naksutin

Päätin eilen ottaa naksuttimen taas käyttöön opettaessani temppuja Liksulle, joten päätin katsoa myös miten se toimisi nyt Ifalla. Eilisestä sanottakoon sen verran, että Ifalla on selkeästi hukassa sellainen sana kuin “istu”. Liksu ja Ifa oli molemmat tossa käytävällä mun kanssa, hoin “istu” ja palkkasin aina sen koiran joka istui. Syötin Liksulle kaks sellasta leipäkinkkua pieninä paloina ja Ifa vaan makas vieressä. Ei se idiootti tajunnu että istumalla sais namin… Sitte se vaa järkyttyneenä katto ku annoin Liksulle niit. Pari kertaa se nous seisomaan, mut aina ku siitä sanoin “istu” niin se painu takas maate… Ei luoja ei näin.

Aattelin sitte että naksun avullahan Ifa sit tietää että just sitä haluan siltä, mitä se tekee, eikä sen tarvii arpoa. Joten naksu käteen (heh, meijän naksu on muuten pilttipurkin kansi), lihapullat esiin ja treenimään. Eipä ookaa vähään aikaan menny yhtä kivasti. Oon koittanu tuon kanssa treeniä eilen ja toissapäivänäki (en oo vaa jaksanu kirjottaa ehkä kahta lausetta), mutta ei siitä oo tullu mitää, se on tehny ihan muuta ku oon pyytäny ja muutenki niin innottomasti, että oon sit jättäny asian sikseen. Melkeen koko eilisen treenin Liksun kanssa kaikennäköstä, joten ehkä sekin auttoi Ifan motivoinnissa.

Nyt harjoittelin sen kanssa istumisia, maahanmenoja, seuraamisesta istumisia, seisomaanjäämisiä ja pari sivulletuloa. Naksu apuna ja meni muuten hyvin! Ehkä paras suoritus oli, kun kävelin takaperin ja Ifa kipitti mun perässä, sanoin siitä maahan ja sehän meni niinku heti, liuku vaa whumps maahan makaamaan, NAKS, kauhee kasa kehuja, vapautus ja nami. Monta namia. Ja kokonainen lihapulla. 😉 Se oli meidän lopetusliike. Muutki jutut meni oikein mallikkaasti. Aika lyhythän tuokin treeni oli, mutta mitä sitä pidempääkään nyt tekemään kun kerrankin sujui. Toivottavasti sujuu sunnuntainakin!

Hyötyä vai haittaa?

Keksin tänään aamulla treenatessa nimittäin, että miten saan Ifan pitämään kyynärät maassa myös kun palaan sen sivulle. No, laittamalla namin lattialle sen eteen kuitenkin sellaisen matkan päähän, ettei se ylety siihen. Jos pistän namin koiran taakse, niin kyynärät irtoo lattiasta. Olis tosi tärkee saada se pitään ne kyynärät maassa, mut toisaalta taas aina on sanottu, että PALKKA TAAKSE noissa liikkeissä, joissa koira ei saa edetä ollenkaan. Täytyy vielä tuollain koittaa sitä, että käsken Ifan istumaan maasta ja sitte vasta vapautan. Jos se toimii niin, niin mikäs siinä, sit käytän tota. Ehkä kiroon sit joskus parin kuukauden päästä kun oon menny tekee tollee…

Ifa istuu nykyään hyvin siitä kun pysähdyn, seisomaanjäämisessä oon käyttäny melko isoja apuja vielä, mutta seisahtuu kuin seisahtuukin. Sekin vaatii vielä vähän, että pysyis seisomassa kun palaan, eikä istuis, mutta kyllä se siitä. KYLLÄ SE SIITÄ?? KOE ON 1½ VIIKON PÄÄSTÄ!!! No, 1½vko tosiaan aikaa hioa sekin kuntoon.

Sivulletulot ok, maahanmenot parantunu, ei tarvii aina kahdesti käskeä, jee! Luoksetulot hienoja, vielä pitäis ehkä tarkentaa se, että se tulis suoraan sivulle. Tosin saahan se eteenki tulla eka, mut sit pitää olla hieno sivulletulo viel erikseen. Plus että jos otan Ifan luoksetulosta eteen nii se törmää muhun, jota ei hyvällä katota. Saapa nähdä!

Jännittää se koe ihan perkeleesti näin suoraan sanottuna. Tänään käytiin kylässä Sussulla moikkaamassa Rölliä ja Iivoa ja Ifa oli vieraasta paikasta, ihmisestä ja koirista vissii niin stressaantunut, että ei edes syöny herkkuja! Voi apua… Tosin siihen saatto vaikuttaa seki, että se oli just saanu ruokaa. Ennen koetta en sit varmaa anna kahta edellistä ateriaa ollenkaa, toimiipahan todennäkösemmin sit nameilla. Möllien nakkileluluokassa saa kivasti pitää namia kädes suorituksen aikana, se helpottaa!

Hyppyä, seuraamista ja väsymyssekoilua

Halusin eilen taas treenata sitä hyppyä, joten koiralle vaate päälle ja este kasaan pihalle. Laitoin myös rievun maahan niin, että kaikki sivulletulot Ifa istui sitten sen päällä. Aattelin ettei se vaa saa kylmästä maasta mitää tulehduksia sitte.

Kun se hyppy nyt ei vielä suju ilman, että on nami toisella puolella, niin helpointa on laittaa se nami kippoon. Oon koittanu laittaa sitä vaa maahan, mutta se kariutuu siihen ettei koira tiiä sen olleen vika nami ja lähtee ettii et missä on lisää… Ja sehän ei kelpaa. Joten koira sivulle, esteen toiselle puolelle kippoon nami, takas koiran luokse ja “hyppy”-käsky. Yhtä kertaa lukuunottamatta lähti jokaisella käskyllä ilman apuja. Kerran jäi empimään niin että piti oikee kunnolla olla että joojoo hyppäähyppää menemene nytte. Kippo toimi hyvin siinä, ettei koira jääny ettimään enempää nameja. Ifa käänty aina takasi ja palas siihen esteelle, jossa käskin sen seistä.

Se ei pysy seisomassa itsekseen siirtymättä, jos koitan vaan kävellä viereen, mutta koska sitä on kuitenkin tarve vahvistaa niin tuuppasin sitten aina namikäden sen nenän eteen ja sen avulla pidin sitä paikallaan seisomassa. Se meinaa kyllä aina istua ennen käskyä, kun otan namit pois, mutta treenattakoon tätäkin lisää. Tein noita harjoituksia muutaman ja sitten päätin vahvistaa pelkkää ihan vaan sitä sitä seisomista. Eli kun mun ollessa vielä toisella puolella estettä, Ifan jäädessä seisomaan sinne, vapautin sen ja heitin namin.

Hyppyjen jälkeen ajattelin ottaa vähän seuraamista. Haukkasin liian ison palan, eli seurautin liian pitkää matkaa ja Ifalta keskittyminen herpaantu ja se alko haahuilee ihan miten sattu. Komensin sitä sit takas seuraamaan ja kun oli hetken matkaa tullut hyvin niin palkkasin siihen.

Sitten. Se pahin asia. Oon tässä panikoinu ikuisuuden tota lähestyvää möllitokoo että ilmottaakko vaiko eikö ilmottaa. Eilen yöllä sitten päätöksentekokyvyn hämärtyessä menin ja ilmotin sen sinne!!!! APUA. Nyt pitääki sit ihan hulluna alkaa treenaamaan kaikkia juttuja. D: