Ei oo riemulla rajaa kun on päästään vajaa

Multa loppu perjantaina koulu, joten tänään on ollut aikaa olla taas tyhmä… No, kerrotaan nyt ensin vähän muuten päivästä. Mennään fiksuuksiin vasta sitten myöhemmin! Ensinnäkään, en oo tänäänkään treenaillut tokoa. Hetkellistä inspiraation puutetta ilmassa. Kehittelin kuitenkin koirille muuta aktivointia.

Oon pitkään harmitellu ku haluaisin niitä Nina Ottossonin koirien aktivointileluja. Haluaisin kattoo tajuaako Liksu ja Ifa niitä ja oisko niistä noille mitään iloa. No, ei ole niitä ei ja maksavatkin vietävät maltaita. Pyh sellasille, sitte tehdään oma!

Tää on tällainen hyvin pikkukoiraversio, en tiedä miten toimis riehakkaammalle isolle koiralle. Beussi laittais tassun mukin päälle ja kriks se ois rikki ja nami saatavilla. 😀 Eli kaapista löyty kasa tollasia pieniä läpinäkyviä muovimukeja. Kertakäyttösiä periaatteessa. Aattelin, että haittaakohan läpinäkyvyys, mutta eipä kyllä näiden kanssa ainakaan! Noita siis laittelin pystyyn tolle pikkumatolle ja nameja (noh, ruokanappuloita) sinne mukien alle. Osan jätin tyhjäks. Sit vaan koirat kimppuun. Liksu pitkään vaan ihmetteli että no mitä nää on eikä saanu yhtää nameja. Ifalla oli heti selkee taktiikka, se rupes työntää mukei maton reunan yli nii että ne namit jotenki sillon pääs karkaa sielt mukien alta esiin. 😀 No, aika loppuvaiheessa Liksu keksi oman tavan saada ne namit. Se vaa ronskisti laitto tassun niien päälle ja tuuppas mukit kumoo ja sai namit sillee. 😀 Ja mukit vaa lenteli… Mitää väliä ei kyllä ollu mukien läpinäkyvyydellä, yhtälailla ne koitti jo tyhjien mukien alta etsiä nameja vielä. Ja auta armias mikä tuhina kuulu! 😀

Kaikki kuvat saa isommiksi klikkaamalla niitä.

No sitte mun piti mennä kuvaamaan minkä verran lunta meidän aidan päälle on kertynyt. Eihän siinä ollenkaan. 🙂

Koirat sitte hilppas mun mukana pihalle ja ottivat vähän omia rallejaan, alastomina lumessa!

Liksulla oli vauhti päällä 🙂

Samoin Ifalla!

Ja molemmilla yhdessä!

Kuvasarjan viimeiseksi haluaisin kysyä, MITÄ TÄSSÄ KUVASSA TAPAHTUU?!? :DD

Hauskaa näytti olevan ja kun vauhti pysyi päällä niin ei kylmäkään tullut! Tosin eivätpä ne tuossa kauaa olleet. En mäkään sentään ota aidasta hirveen montaa kuvaa! Enhän? Toivottavasti…

No, pakkanen varmaan tuossa kuvatessa tuhos mun viimesetki aivosolut, koska seuraavaks päätin lähteä lenkille. Ei siinä mitään, mutta kun päätin mennä tuonne metsään lenkille. Eikä vielä siinäkään mitään, mutta päätin kulkea polkuja, joita kukaan muu ei näiden lumisateiden jälkeen vielä ollut kulkenut!! Se on, se on… äärimmäisen fiksua lähteä 33cm korkeitten koirien kanssa tarpoon hangessa, joka on mua polveen asti…! Ei taas järki päätä pakottanut! Mutta ihmeen hyvin nuo mukana tulivat kun mä edeltä vähän polkua aurasin. En joutunut kantamaan kumpaakaan ollenkaan, pääsivät kaikista kohdista itse! Aika rankkaa se tosin varmaan noille oli, kokoaikaisia “kettuloikkia” vaan eteenpäin, ei ne siellä oikee käveleen päässy… No onneks ei ollu ihan koko matka tollasta! Tuolta kun oltiin saatu kahlattua ittemme takaisin ladulle niin hyvä ku ei tehny mieli pussata sitä latua! Vihdoin “maa” pitää jalkojen alla! Tuli mieleen kaikki jutut siitä, miten pitäisi x kertaa viikossa harrastaa hengästyttävää liikuntaa. Tuo oli sellaista parhaimmillaan!

Päästiin sieltä sitten kotiin ja kuulostelin, että kuuluupa ihmeellinen ääni kun koirat juoksee sisällä… Ihan ku jotain helinää ja kilinää. Koitin sitten ottaa puvut pois, mutta tassuihin oli kertynyt sellaset lumipaakut, ettei pukujen lahkeita meinannu saada pois niiden takia! Ne oli ne paakut, joista kuului tuollainen hassu ääni! Sitte vaa suihkuun sulattamaan paakut pois. Ei niitä nyt niiiin hirveästi ollut kuin mitä joskus näkee kuvissa, mutta melkoisesti silti!

Tän enempää en oo kerenny tänään sekoilemaan, saapa nähdä mitä ilta tuo tullessaan… Sen tiedän, että iltalenkillä en mene takaisin metsään!!

3 thoughts on “Ei oo riemulla rajaa kun on päästään vajaa

  1. Ihania kuvia! 🙂 Piti heti kokeilla tuota aktivointileluas meidän pikkukoiralle, mutta sehän otti kipon suuhun ja alko tappamaan sitä… Se siitä kokeilusta sen osalta. Reiskalla meni vähän paremmin sentäs kun sillä on taitoa ja malttia ja tolkkua päässä 🙂

  2. Voi Tuksua. 😀 Tuksulle vois olla hyvä sellaset muoviset aamiasmurokipot tms. jotka on sen mallisia että niistä ei oikein hampailla kiinni saa. Tosin ne olis varmaan muutenkin vaikea kääntää ympäri namin saadakseen, että ehkei toimiva idea sekään. 😀 Oon mun koirille tehny myös sitä, että laitan nameja isoon (tai miksei pieneenkin) limupulloon ja laitan sen pullon lattialle (tottakai ilman korkkia). Liksu joskus tajus sen jutun ja läimi pulloa tassulla niin innoissaan, että namit vaa lenteli päin seiniä sieltä sisältä. 😀

  3. Loistoidea! Tuo pullo vois toimia Tuksulla, se ei sitä heti raateliskaan! 🙂 Pakko kokeilla heti tänään! Jännä otus tuo meidän neiti kun sen kanssa joutuu kovasti käyttämään omaa mielikuvitusta että sille keksii juuri sille sopivia juttuja tai sitten olen vain kaavoihini kangistunut ja beusseihin tottunut…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s