Kaikennäköstä

Tuli taasen treenittyä kaikennäköstä kisahaaveet silmissä!

Ensimmäisenä aiheena taaksekävely.
– istu
– seiso

Eli juu. Koira sivulle, käsky istua tai seistä ja sitten siinä pyörin ihan miten sattuu, kävin edessä pitkällä, kävin takana, kiersin koiraa myötä- ja vastapäivään… Pääsääntöisesti ihan hyvin pysyi kyllä! Kerran kaks ehkä tais seisomasta kääntyä kun kävelin sen taakse. Eikä kertaakaan ennakoinut istumista palatessani sen viereen, joten en sitä myöskään käskenyt tekemään että vahvistuisi edelleen tämä ei-ennakointi. Näitä treenejä pitää ottaa lisää häiriön alla, voin taata että eivät silloin enää mene niin hyvin.

Toisena aiheena kaukot istu-maahan.

Nyt otin jopa vähän lisää etäisyyttä hommaan. Ekalla kertaa Ifa nousi maasta istumaan omaan tyyliinsä nähden väärin, eli heittämällä pepun taakse. Ifan pitää peruuttaa istumaan, koska muuten se etenee mennessään maahan. Ei osaa mennä maahan heittämällä peppua taakse. 😀 Muutamia istumaannousuja ei tehnyt ilman pientä lähestymisavustusta, mutta ihan hyvin nää meni siihen nähden mitä ajattelin! Nyt vaan vahvistamaan istumaannousun toimivuutta ja lisäämään matkaa!

Naaman hiplaamiseen totuttelu kapula-aikein.

Eli siis joo. :”DD Koulussa sanoin kaverille että jos hän kaipaa haastetta elämäänsä niin tervetuloa opettamaan Ifalle nouto. SM-tasolla tokoa kisannut toinen koulututtu sitten kuuli sen ja ehdotti, että josko ensin totutan Ifan naksulla ihan vaan siihen, että hiplaan sen naamaa, sitten lopulta avaan sen suuta ja sitte saanki jo laittaa kapulan sen suuhun. En tiedä toimiiko Ifan kanssa, mutta tätä lähden yrittämään! Oon niin out of keinoista saada se muuten onnistumaan, joten kaikki vinkit tervetulleita. Hiplailin sit tosiaan Ifan kuonoa ja huulia vähän joka suunnasta ja palkkailin kun antoi tehdä sen vääntelemättä päätään pois. Aika nopeestihan se alko naksun jälkeen nykäseen päästä pois ajatellen että “jes nyt saa namia”. Treenin sitten sitäkin, ettei se nami tuu heti naksun jälkeen, päätä ei nykästä pois siitä otteesta vaan namin saa vasta kun itse irroitan käteni Ifan ollessa nätisti. Hyvin meni sekin sitten jakeluun. Suuta en saanut vielä alkaa aukomaan, mutta edetään nyt rauhassa. Ei tuolla noudolla mikään kiire ole.

+ Treeniliivi postissa

Siis joo! Jee! Vihdoin, tänäaamuna, mun treeniliivi on mennyt postiin! Nyt kyttäilen tota toimitusjuttuu kokoaika että missä se menee ja milloin voin hakea sen. 🙂 Oioioi saan sen ihan pian treeneihin päälle avuksi ja sitten kisoihin ja ja!
+ Treeniseuraa koululta

Ja tuo samainen koulututtu joka tokoa SM-tasolla kisannut niin kuuli tänään että aion Ifan kanssa toukokuussa virallisiin ja että tarvittais ihan sikana häiriötreeniä. Kertoi sitten, että hän järkkäilee aina viikoittain sään salliessa porukkaa kasaan ja treenailevat sitten vähän siellä sun täällä. Olen kuulemma erittäin tervetullut mukaan treenaamaan!! Tää on ihan huippujuttu, oon kaivannut tällaista mahdollisuutta ehkä ikuisuuden. 🙂 Ja ko. tytöllä on vielä oma tokoeste jota hän voi kuulemma tuoda mukanaan, että me saadaan hyppyä harjoitella! Täähän kuulostaa kaikki jo enemmän ku hyvältä, melkeempä liian hyvältä! Kyllä me tätä menoa ainakin ollaan toukokuussa kisavalmiita! Wuhuu!

2 thoughts on “Kaikennäköstä

  1. Pakko kertoa miten mä lähtisin tota noutoa tekemään: pistäsin kapulan maahan johonkin itseni lähelle (ja olisin itsekin esim. istumassa maassa, sisällä kotona siis), ottaisin naksun esille ja kun ja jos koira sattuis koskemaan kapulaan vahingossa edes hiukkasen, niin naksauttaisin ja palkkaisin. Odottelisin taas, että tämä sama sattuisi vaikka vahingossa ja taas naks-palkka. Kun tarpeeksi käyttäisi tähän aikaa, niin koira hoksaisi, että mikä on se juttu, mitä kannattaa tehdä ja alkaisi tarjoamaan sitä, että koskee kapulaan. Koskemisesta onkin sitten lyhyt matka suuhun ottamiseen varsinkin kun kapulasta on tehnyt superkivan jutun. Yks kaveri alotti noudon harjottelun pakkonoudolla eli tunki kapulan suuhun vaan ja koiran piti sitä hetki pitää niin, että sen suusta pidettiin kiinni ettei päässy sylkäseen sitä kapulaa pois. Voit uskoa, että kahden vuoden harjoittelun jälkeen ne ei oo edenneet mihinkään kun se koira inhoo sitä kapulaa…Reiskalle toki aloitin itse saman lailla kuin säkin ton noudon harjoittelun, mut sit keksin tehdä kapulasta superkivan jutun Reiskalle, se on vähän niinko superkiva lelu ja sen takia meillä kyllä varmaan vähäsen mälvätäänkin sitä… 😉

  2. No mä oon vähän tolla tavalla sitä koittanu aikasemmin opettaa, mutta oon pitäny kapulaa kädessäni. Siinä se osaa hienosti tökätä sitä ja purra sitä, mutta tuo pureminen on siis lähinnä sillee että ottaa sirosti etuhampailla kiinni. Eli ei mikään vahva ote, jos päästäisin oman otteeni kapulasta niin se kyllä tippuisi. En vaan ole onnistunut etenemään tuossa siihen, että se ottaisi kunnon hyvän otteen kapulasta ja pitäisi sitä itse. Voin tietty lähtee koittaan sitä maastaki, mut sit mun täytyy varmaa köyttää noi sen hiukset pois tieltä. 😀 Pieni koira ja sillä pitkä tukka, ehämmä näe koska se koskee sitä ellen makaa mahallani kapulan edessä. :’D Että kyllä Ifakin innostuu aina kun se näkee kapulan, mutta se ei vaan nappaa että se pitäis pitää ite ilmassa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s