Hyppyä ulkona

Pääsin koulusta tossa 11:30 ja raapustelin ton edellisen merkinnän eilisillasta. Pohdin sitä kun haluaisin treeniin Tiltun koirakoulun tiloihin ennen niitä möllei että tila olis tolle tutumpi. No se nyt tuskin onnistuu. Tuli sit vaa sellanen olo et ei piru vie kyllä mä nyt jotain haluan treenata, se joku on hyppy ja sitä treenataan nyt ulkona – piste. 😀 Aurinkokin melkein paistaa eikä tuule ollenkaan, joten -12C ei nyt ihan niin hirveä keli ole. Koiralle vaa kaks haalaria päällekkäin. 😀 Ittekki toppauduin sillee normivaatteitten päälle toppahousut ja toppatakki, toppatakin päälle viel treeniliivi liivinä, ilman hihoja siis ja jalkaan lämpöset kuomakengät. Siin oli vaatetta nii paljo että treeniliivi ei joustanu enää jos halus kyykistyä, joten piti ottaa tukea jostain ja tiputtautua polvilleen muun muassa kun halusi nostaa estehypyn kappaleet maasta. 😀 No mut ei mitää, koiran kanssa pihalle ja este pystyyn.

Enstennä vähän juoksentelin ympäri pihaa Ifan kanssa lämmittelyiks ja virittelyks heittelin nameja. Sitte vaa estepuuhiin. Aloitin taas sillä, että kippo toiselle puolelle ja vien pari ekaa kertaa namin sinne. Ifa sivulle odottamaan, nami kippoon, Ifan vierelle ja hyppykäsky. Ja sehän sinkos ku ohjus ja hienosti suoraan esteen yli edes harkitsematta kiertää sitä, jeeeee! 😀 Menin niin hämilleni että hyvä kun tajusin mitä tapahtui. Aikaisemmat kokemukset kun on sitä, että kun vien esteen pois tosta meidän kapeelta sisäkäytävältä niin Ifa on turhankin usein yrittänyt kiertää sen. No nyt oli koko taloyhtiön piha tilaa kiertää se, mutta ei se edes aikonut! Hienoa hienoa hienoa. 🙂 Namin syötyään Ifa tietty käänty aina kattoon mua ja sitte sanoin “seis!” ja hienosti pysähty ja pysy seisomassa että pääsin viereen. Olen tyytyväinen. Noita toistoja siis kaksi ja hienosti meni.

Sitte aloin taas tekeen tota, että ikään kuin vien sinne sen namin, mutta en oikeasti vie vaan näyttelen vaan. Aina jos selkeästi näyttelen vieväni namin niin Ifa lähtee epäröimättä hyppyyn heti kun käsken. Jos huijaus on ollut liian laimea, se epäröi. Liekö sitten olla ymmärtänyt, että hyppy tarkoittaa “esteen yli namille”, ei pelkästään että esteen yli ja sit kun namia ei ookaa nii hämääntyy siitä että apua, mitä nyt? Mene ja tiedä. Lisäavuilla sen kuitenkin saa hyppäämään. Ilman namia tehdyissä hypyissä on myös se ongelma, että sitten toi lähtee ajautuun sivuun. Ifa koittaa lähtee kiertään estettä takas mun luo. Pysähtyy kyllä seisomaan ennen esteen ohittamista kun käsken, mutta siitä kun meen sen sivulle ni seison esteen jalan päällä kun ollaan niin sivussa. Eihän se ALO:ssa sillee haittaa ku sen ei tarvii takasi hypätä, mutta mutta… Haluaisin sen kummiski jäävän keskemmälle. Tän takia tykkäisin välissä treenata ohjatusti niin sais niitä vinkkejä että miten korjata hommaa ja miten opettaa paremmin joku juttu. Tai näkemyksiä siitä, koitanko häivyttää apuja liian aikaisin vai liian myöhään ja miten tilanteessa edetä. Vois ehkä lukasta mitä hypyn opetuksesta sanotaan tossa tokokirjassani. No mutta. Vaihtelevalla menestyksellä treenin tota hyppyä välissä namin laittaen, välissä en.

Halusin myös varmentaa sitä, että jos jännityksissäni annan kokeessa pistää esteen turhan korkeaksi niin Ifa kans hyppää sen, ja että hyppää myös seuraamisesta. Joten yksi kokeilu seuraamisesta. Sivu, seuraa, hyppy. Ja hienosti meni!! Hyvin hyppäsi! 🙂 Loistavaa. Lopuksi pistin sitten molemmat laudat esteeseen, eli niin että se on vähän turhankin korkea. Sitä en ottanut mitenkään seuraamisesta tai namikipon avulla, vaan ihan vapaasta mukana tulemisesta ohjasin aina esteelle ja koitin hokee käskyä sille, että osaa yhdistää ja aina hirveet kehut kun hyppäs hienosti. Joka kerta hyppäs epäröimättä, molemmista suunnista ja minä kummalla puolella vaan. 🙂 Eikä kertaakaan osunut esteeseen. Hieno homma, olen tyytyväinen.

Ihan ihan loppuun otettiin vähän seuraamisia. Alkuun aika huonon näköistä menoa, koira ihan liian kaukana. Muistuttelin sitä sit vähän että hei, ku tulisit täällä lähempänä ni saisit namia ja alkoihan se sieltä lopulta muistua. Muutama hyvä seuraaminen, kehut, palkka ja lopeteltiin siihem. 🙂

Pohdittiin muuten Jennin kanssa hmm.. toissapäivänä, että jos harjisväki järkkää myöhemmin uuden agin alkeis- ja jatkokurssin nii sovittiin että me ilmotetaan sit Ifa ja Meena alkeisiin ja Liksu ja Mäksy jatkoon, nii pääsee arkajalatki treenaamaan. Saa sitte kumpiki yhdessä hävetä ku koira panikoi eikä tee mitään. :’D Olis kiva kokeilla Ifanki kanssa agia, mutta ehkä nimenomaan vaan kokeilla, Liksu kun selkeesti tykkää siitä enemmän nii sen kanssahan vois harrastaa vaikka tavotteellisesti. 😉 On tää hienoo, ei tarvita ku yks onnistunu treeni mulle mistä vaa lajista ja alan heti aattelee sen tavotteellista harrastamista ja kisaamista. :’D

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s