Archive | March 2011

Kalenteri

Lisäsin vinon pinon möllejä ja mätsäreitä kalenteriin. Mätsäreitä siks, että mätsäripaikalle voi mennä tokoilemaan häiriön alle tosi kätevästi. :”D Ja vaikka piipahtaa itsekin kehässä. Miksei. Tosi paljon kyllä epävarmoja tapauksia, mutta kumminkin laitoin ylös että on jossai kätevästi kaikki näkyvillä. Epävarmoja joko suhteessa että ei mahduta tai en uskalla ilmottaa ku ulkona enkä tiedä säistä. Niitä on kirjailtuna sillee akselilta Espoo-Vantaa-Helsinki-Lahti-Tampere. 😀 Poristakin olisin kirjannut jos jotain olisi, tai on yks, mutta se on sellaisena päivänä että en ole sinne kuitenkaan menossa. Niin joo ja jos tapahtuman perässä on kauttamerkki, se tarkottaa että samana päivänä on useempiki häppeninki että vaihtoehtona on mennä johonkin niistä.

Niin ja nyt sit oikeesti ilmotin Ifan tonne mölleihin Kompassin tiloihin ja sain vahvistuksen että mahtu sinne. Eli jep ollaan siellä sitten sekoilemassa ALOKASLUOKASSA!! Harharharhahahahhahhhaaaaa katastrofiiiiii 3vko aikaa opettaa hyppy sujuvaks ja saada toi meneen maahan alustalla ku alustalla. 😀 Siinä sitä haastetta! Mut pakko treenaa ja mennä ku ilmotin! Tää tekee hyvää meille. I hope…

Niin ja kuten näkyy niin kalenteri, elämä, koko maailma, loppuu tohon 18.05.2011 Forssan viralliseen tokokokeeseen. Onneks sinne ei ala paikkojen varaus ihan hetkeen, kerkeen käymää monessa paikassa Ifan kanssa ennen sitä kuulostelemassa että uskalletaanko ilmoittautua sinne vai ei. Kriittistä kriittistä.

Paljon treeniä täytyy tehdä. Onneks on noi kimppatokot, niistä on meille varmasti hyötyy. Pitäs vaa treenaa lähempänä muita. 😀 Eikä eristäytyä jonnekki kentän reunalle… No mutta joo! Ainaki tossa seurassa alan päästä siitä julkisen treenin noloudesta. Hyvin treenin jo yksinki ennen muiden tuloa. Vielä ku uskaltautuis johonki kaupan pihalle treenaamaan tms… Kyllä me tämä vielä voitetaan!!

Ulkotokot ja lisää mölleistä

PPIIIIP. Siis joo. Mun on pakko alottaa tällä: kuin nopee saisin alokasluokan hypyn kuntoo? Mietin että että 22.4. ois Kompassilla möllit ja sinne ois ihan super päästä koska haloo, SISÄLLÄ! Mut se hyppy nyt ei vaan oo kondikses viel. Mut jos menis hakee siit ja luoksepäästävyydest ja maahanmenoista (…) nollat ja treenais kaikkee muuta. 8—–D Treenais mua. En tiiä! Pitää harkita! Olis ylihyvä tilaisuus. Pitäiskö mennä?? Täytyy varmaa ilmottautuu sinne tosi nopee ennenku menee täyteen se… Oon nyt iha kahden vaiheilla… Pitäis varmaa mennä hakee sinne kisakokemusta! Jooooo kai mä sen ilmotan. Ilmotan ilmotan! Treenataan sitte mua vaa, jos ei muuta. Täytyy ehkä sit käydä kaverivuoroilee siellä vähä niissäki merkeissä. :’D Harjottelemassa niiden lattialla makaamista… Kyl me mennään. Ilmotan sen. Samantien. 😀 …Kai.

No mut. Oltiin myös ulkona tokoilees tänään. “Moi olen Anna enkä koskaan osaa lähteä oikeaan aikaan”, olin puol tuntia etuajassa paikalla… Kierrettii sit Ifan kaa pieni lenkki ja sit alettii vaa treenii. Varmaa yli tunti tuli yhteensä sitte treenattua. Namit loppu kesken. 😀 Hypyssä ihme takapakkia, ei meinannut hypätä ekalla käskyllä aina. Seuraamiset oli mun mielestä ihan hyviä. Koitin treenata noita kääntymisiä ja erityisesti omaa kääntymistäni niissä ja tuntuu että lopulta ne alko sujumaan meiltä molemmilta. Täyskäännöksessä kyllä kontakti edelleen katoaa keskellä ja asento väljenee… Seisomaanjäämisiä otettiin, ne oli hyviä ja teräviä. Paikallamakuut ryhmässä onnistu paremmin ku viimeks, paitsi että ihan törkeitä ongelmia saada toi maahan sivulta käskettäessä. Pitää puuttua tähän. En tosin tiedä paljonko taas siihen vaikutti se että Ifalla oli kylmä. Tutisi ihan hulluna kokoaika siin paikallamakuus ja paikallaistumises. :/ Luoksepäästävyys edelleen ihan vituiks. Turha mennä virallisiin ku hylkäävät meidän kokeen tohon ekaan liikkeeseen. 😀 Ähh. Luoksetulot pari ekaa meni ihan ravipelleilyks, joten kasvatin matkaa enemmän ja sain sieltä tulemaan laukassa ja siitä kehuin oikein erityisesti.

Kunnon hikiagit

Joo-o olipas kunnon treenit huhhuh! 😀 Ei o tullu näin hikeen asti juostuu koskaa enne treeneis. Oltiin taas kaverivuorolla liikenteessä, tällä kertaa menossa mukana öö… kehtaakohan edes yrittää nimetä… Susanna & Batman, Jari & Robin, Ulla+Hannu & Moyra ja Myrna, Joni & Inna ja sitten Anne+lapset & Axa ja Mortti, sekä mie ja mun molemmat koirat. (Kai meni oikein?!)

Kaikkee en taaskaan mitenkään voi muistaa mitä treenittiin, mutta noooh… Liksun kanssa alotettiin sillä että lähetystä namikipolle esteen toisella puolella. Otettiin sitä putkilla (sekä suoralla että mutkalla), hypyillä (ensin yhden, sitten kahden yli) ja kokeiltiin myös renkaalla, jossa todettiin käyttökelvottomaksi. Suoralla putkella ei ongelmaa, samoin kuin ei yhdellä eikä kahdellakaan hypyllä. Mutkaputki tuotti ongelmia, olis halunnu vaa juosta suoraan nameille. Onneks nää molemmat pysähtyy kun karjasee. Harjoteltiin sitä mutkaputkee sit tosi läheltä et tajuais mennä sitä kautta. Renkaalle ei sopinu ollenkaa toi, meni ali tai mistä ikinä jos se kippo oli siellä. Hyppää kyllä läpi hienosti kun käskee sen odottaa ja toiselta puolelta antaa hyppyluvan. En tiiä miten sitä lähtis korjaamaan ku en tosiaa voi sivusta sanoo että “rengas” ku menee kummiski ohi. Tai siis sivusta. Jaa-a.

Sitte! Otettiin rataa! 😀 Kattoin ku ensin Jari ja Robsku tai Batsku meni sitä ja mietin et no josko sitte koittais itekki. Rata oli sellanen (oikeestaan melko pitkäkin) että ensin lähtee reunassa pitkällä suoralla suora putki, siitä A, sitte mutkaputki vasemmalle, josta aukee pitkä keskirivi, siinä kaks hyppyä, niiltä kaarto oikeelle vikalle pitkälle suoralle, jossa puomi, puomilta taas siihen mutkaputkeen, A ja suora putki. Meinasin ensin ettei koiteta jatkaa hypyiltä ku kelasin että kompastun koiraan kummiski. Lopetettii rata hyppyjen jälkee, mut sitku kaikki vaa huus että “puomi puomi! jatkuu!” ni kelasin et no mennää sitte. 😀 Siitä uus lähtö puomille ja rata loppuun. Ja siis ihmeen hyvin toi aina meni!! Ei Liksu menny kertaakaa ohi yhestäkää! Lopuks rupesin sitte säätää ku halusin nii että pääsen mutkaputken ja puomin väliin ohjaamaan hypyille, koska sit mä jään sisäkaarteeseen kurvattaessa hypyiltä puomille. Koitin sitä saada onnistumaan ja sainkin kai kerran, jokusen yrityksen jälkeen! Mut meni tosiaa tosi jees, ei olla noi pitkää rataa koskaa koitettu. Ja se on suuri ihme ettei Liksu kertaakaa koittanu hyppyjen välis kaartaa mun luo, jess!

Sitten Iipapiipa. Piipa teki taas kuolemaa ku joutu odottaa vuoroonsa ekana. Herranenaika siitä lähtee ruma ääni kun se huutaa siellä. :’D Sitku sen päästää irti ni son ku pieni ilmapallo joka ei tiiä mihi suuntaa sinkois vai poksahtaisko vaa. 😀 Hassu piäni. Noh mitäs Piipan treenistä sanois. Ei pelännyt puomia! Meinas olla vaikeuksia sen alun kanssa, tuli pari kertaa alas siitä ihan matalalta, mut sit sain sen ylös asti ja hienosti mentii loppuu asti. Pari kertaa otettiin se ja jätettiin siihen. Merkittävin mainitsemisen arvoinen asia on, että opetin sille A-esteen! Herttinen sain sen meneen sen! Ouuuuujeaahh! Tein samalla tavalla ku mitä tehtiin aikanaan Liksun kanssa, että namialustalla ja sit nostetaa eka pari kertaa vaa siihe alastulon puoleen väliin ja ohjataan nameille, vähitellen korottaen, sitte sinne A:n harjalle että näkee yli, sitte harjan toiselle puolelle ettei nää yli ja vaikka vähä autetaa pepusta et pääsee kiipee ja lopulta koko este vauhdilla. Hitsi että oli reipas lapsi!! Siinä ku mentii koko estettä nii koitti aina väistää jostain sivulta, mutta kun *köh* pidin remmin kireellä ylhäällä ohjaten siihen A:n keskelle, toinen käsi namikätenä siihen myös ohjaten niin suostui hienosti menemään! 🙂 Hyvä Ifaaaa! Oon niin yllättyny että se suostu oppimaan sen, eikä ees oikee pelänny sitä! Ihan ihme juttu!

Ifan kanssa ei koiteltu mitää ratoja ku ei se puomi ja A oo vielä sellasia että olis niitä viittiny ottaa. Otin Ifan kanssa sitä samaa ku Liksun kaa, että lähetyksiä namikipolle niin putkilla ku hypyillä ja myös renkaalla. Ekoilla yrityksillä renkaalla Ifa hyppäs hienosti läpi, mutku myöhemmin koitin uudestaa nii ei enää sujunu ja piti palata taas siihen että koira odottaan ja toiselt puolen lupa hyppää. Keppei otettiin Ifan kanssa, Liksun kans ei otettu niitä. Harjoteltiin myös pussia, joka jostain syystä ei sujunu tänään kummallakaan ilman apuja. Ifalta en sitä vielä odottanutkaan, mutta Liksu on sitä aiemmin mennyt avuitta. Ihme taantumaa tänään. Mentiin siis molempien kanssa sillä linjalla, että koira päätyyn odottamaan, nostan kangasta vähän ja kutsun. Sillä tavalla ei ole ongelmaa pussin kanssa. Niin joo Ifan kanssa taisin kyllä ottaa sellasta hyppy-hyppy-mutkaputki-rataa kerran tai pari ja seki meni oikeestaan ihan kivasti. ^^

Miellyttävää edistystä tapahtui tänään molempien kanssa. Erityisen onnellinen olin Liksun radoista ja Ifan puomista ja A:sta. Son muuten tosi kummallista mun mielestä miten Ifa paineistuu ihan hirrrrveesti vieraasta paikasta vieraine ihmisine ja vieraine koirineen – kaikkial muual paitti tuol agissa. Siel on ihan sama kuinka lähellä on toinen ihminen tai koira, ei niin mitään väliä, ei se varmaa ees huomaa niitä ku on nii into piukeena tekemässä. Hassu koira. Ihan uskomaton. Ton ku sais siirrettyä meijän tokoiluihin nii avot. 😀 “Heti napsuis se TK1” EIKU… 😀 No mut tosi ihanaa että se tuolla menee tolleen. Ois jännää joskus olla jossai muussa paikassa agiimassa ja kattoo olisko se siellä ihan hermona. Veikkaan kyllä että saattais olla, noi Kompassin tilat kun on sille ihan ylitutut. 😀 Varmaa koko sen ikä käyty tuolla ensin ntlytreeneissä, sitte vähä vapaavuorotokoilemassa ja nyt agissa. Mun piäni harrastuspiski. 8) Hirveetä sanoo mut Piipa on kyl “mamman lellikki” lempilapsi.

Ja sit kurvaten hieman toisiin aiheisiin… Luennon innoittamana oon nyt vaatinu koirilta istumista (tai Liksulta edes 360) joissain tilanteissa, niinku vaikka mun huoneesta poistuttaessa tai erityisesti sisälle tullessa. Kun Liksulle se ulos pääseminen ei oo niinkään jee, toisinku se takasi sisälle pääseminen. Se sisään pääseminen on sille enemmän elinehto ku ulos joutuminen. 😀 Nii oon tosiaa lenkiltä tulles vaatinu noi aina istumaan ennenku ne pääsee sisään. Ja siis voi luoja että voi olla istuminen tiukassa koirassa. Melkein vois luulla ettei Liksu halua sisälle ollenkaan. Normaali kaava on nyt, jonka oon joutunu toistaan joka kerta, että avaan oven ja astun sisään, käsken Liksun kynnyskorokkeelle ja istumaan, ei istu. Käsken Ifan sen viereen, käsken istumaan, istuu, päästän Ifan sisään. Käsken Liksua uudestaan istumaan, ei istu, vedän oven kiinni ja jätän sen pihalle. (Älkää nyt kuolko tohon.) Sit vähän vaihtelevasti voin joko pistää takin naulaan ja käydä nii pia uudestaa avaas oven, käskees Liksun siihe korokkeelle ja käskees istuun, ei se istu vieläkään, joten jatkan riisumista. Korvaläpät, hanskat, kaulahuivi, kengät… Vaikka vielä Ifalta vaatteet pois. Avaan taas oven ja käsken istua. Yleensä ei istu vielä silloinkaan. Tuun koneelle istuu hetkeks, teen vaikka mehua ja meen taas yrittää uusiks. Joskus toimii ku sanoo “istu” ja odottaa puol minuuttia niin se saattaa istua. Mut sit ku iteltä menee hermo enkä viittisi sitä puolta tuntii siel oven takana pakkasessa pitää (kun jos tuun koneelle ni pelkään et unohdan sen sinne…) nii sit joko käsken istua ja tuuppaan sen istumaan ja käsken sisään tai vaihtoehtosesti meen jotai kinkkuu syöden siihen ovelle ja käsken istuu ni Liksu istuu ku luulee että saa sitä (vaikka ei tuu saamaan). Ihanihanihan ekalla kerralla autto se ku oikeesti veti oven kiinni ja kävi sit käskee uusiks nii johan istu ku pelkäs jäävänsä pihalle, mut nyt se tietää että tuun käskee aina uudestaa nii ei sitte istu kovin herkästi. En tiiä kauanko sitä pitäis siel oven takana pitää että se oikeesti istuis. Mut tosiaa, se ei lähde siitä oven takaa mihinkään, könöttää vaan siinä vieressä odottamassa että pääsee sisälle. Koittanee haistattaa mulle pitkät, kun ei suostu lempitemppuunsa 360:kään tekemään huoneesta poistuttaessa. Ihan uskomatonta kun ei se kuuntele ollenkaan. Grrrh. Ärsyttää. Ifa taasen pääosin istuu aina ekalla käskyllä ja sitte se sen takia pääseeki aina sisälle heti, pääsee pois huoneesta heti jne. Ipa vaan on fiksu lapsi.

Möllitokoista

ÄHHHH!!! Kirjottelin kalenteriin ylös kaikki tulossa olevat möllitokot ja siinä vasta tajusin että eihän me päästä toukokuun mölleihin Tiltun koirakoululle, koska NEKIN on taaaaas samaan aikaan kun beussierkkari, tai no jalostustarkki, kummiski! Sinne meni sitte nekin… Nyt täytyy entistä kovemmin toivoa että tää ainainen lumentulo loppuis ja huhtikuussa olis jo ulkotokokoekelit. Muutamat möllit olis huhtikuussa, mut en tiiä kuinka uskallan mennä jos sää on vielä liian kylmä. Tosin jos menis huhtikuussa kolmiin mölleihin :——-) niin lakkais varmaa jännittämästä! “Ääh päin sitä itteensä se kummiski menee, mitä sitä turhaan stressaamaan”. 😉 Ihan hyvä suunnitelma!

Möllejä olisi seuraavasti:
10.04. Möllitoko & Match Show Helsinki, Koneen kenttä
16.04. Möllitoko Espoo // Möllitoko & Match Show Lahti
24.04. Möllitoko Espoo, Tiltun koirakoulu

Hesan mölleihin voi mahtuminen tosin olla piukassa ja se ois itelle aika kova koettelemus koska siel on varmasti ihan pirusti väkee paikalla, voin kertoo nyt jo kuinka vituiks se kehä menis, mut ei se mitään! Hyväähän se mulle tekis. Sit tos 16.04. on tosiaan kahet möllit, sekä Espoossa että Lahdessa. Voi pitää tota Lahtee varapaikkana, että jos Espoon möllit menee täyteen ennenku ehdin ilmottaa meidät niin voidaan sit yrittää Lahteen. 😀 Ja siis jos oon menos toukokuus virallisii nii totta hitos oon valmis ajaan Lahteen möllien peräs. Tottuis Ifaki sitte siihen että vedetää pidempi matka autol vieraasee paikkaa ja siel kisaamaan. Sehän vois olla melkeen parempi… Täytyy kattoo! Ja sit on tosiaa kuun viimeisinä noi möllit Tiltun koirakoululla, pihalla.

Eipä nuo muuta edellytä ku aktiivista paikan kärkkymistä ja vielä aktiivisempaa tokon treenaamista!! Se himskatin hyppy pitäis saada kuntoon, muissa ei ole niin paljoa ongelmia, lähinnä hiomista vaan, mut sitä hyppyä toi ei oikeesti osaa vielä. Otan mielelläni vinkkejä vastaan että miten edetä sen hypyn kanssa!! Voisinki kaivaa kirjan hyllystä ja kattoo mitä “Tie tottelevaisuusvalioksi” sanoo hypyn opettamisesta.

M’loves

Käytiin Rikun kanssa Liedossa laumanjohtajuusluennolla ja paijaamassa kolmea beussia ja yhtä cockeria. Aatos on ehkä ihanin kaikista. 😀 Jokunen hetki oltiin, 264 kuvaa otin. 8) 44 niistä pääty nettiin, alla linkki.

http://depsun.kuvat.fi/kuvat/Racron/

Teki kyllä taas niin hyvää kuumeelle että AH. Muutenki kaikki tuntuu nyt hankkineen koiranpennun, missä mun pentu on?! Tahtooooo oman pööspipuppanan~! Tyhmä kolmen vuoden odotus. No mut kerkeen sillä välin opettaa Iipan ja Maun tiptop-hyvätapasiks sit ettei penska opi niilt pahoi tapoi. 😀 Nyt tekee kyl kauheesti mieli mennä kurssille opettelee noita juttuja mistä luennolla puhe, vaikka ohittamisia ja muita. Täytyy muutenki heti ottaa opit käyttöö. Osa jutuista oli kyl sellasia “joo no kyl mä tiesin et noin pitäis tehdä, MUTTA…” Hyi minua. Pahin on kyllä kun pitäis opettaa koirat pois mun sängystä nukkumasta. MULLE vaikeinta. 😀 Enhän mä osaa nukkua ilman… Lämmittävätkin niin kivasti. NOJOO. X’) Täytyy vaan opetella. Mut urururururuururrr kun tahtoo beussin.

Oli kiva päivä! 🙂

Tuuliset tokot

Voi luojan tähden mikä sää, sanompa vaan, ei oo taas tervejärkisten hommaa tää tälläsellä säällä treenaaminen! Konalassa, tai no Malminkartanossa oli määrä olla kimppatokot sirkuskentällä, jonne sitten kurvailin Ifan kanssa ollen taas ehkä vartin etuajassa. Ifa tärisi alusta lähtien niin pahasti että epäilin mahtaako se tehdä mun kanssa mitään siellä. Mutta oikeestaan meni paremmin kun uskoin että menee! Lähin liikkeelle taas vähän sillee “ainiin tänään on tokot” yhtään miettimättä että mitä mun pitäis ton kanssa treenata. Sit meinasin ensin lähtee vaa villaneulees ja treeniliivis, sit päätin palata hakemaan takin, just ja just muistin ottaa lompakon mukaa, pakkasin esteen autoon, menin hakee kippoo namikorokkeeks mut mul oliki jo mukana sellanen, sit olin jo lähös pihas ni puhelin soi, iskä soittaa et meinasinko ottaa nää namit mukaa mitä pussiin pilkoin. 😀 Joooo meinas siis namit jäädä keittiön pöydälle… Ei hyvin me.

Paikanpäällä treenailin sit vähän kaikkea, aika paljon hyppyä ja seuraamisen kontakteja. Otettiin myös seisomaanjäämisiä, luoksetuloja, paikalla istumisia, maahanmenoja… Takapalkkaa hyödyntäen melko pitkälti, tokikaan ei missään luoksetulossa sellaista. Seuraamisessa sain yllättävän paljon hyviä paikkoja hyvällä kontaktilla, tosin välissä piti huomautella että eipäs mennä liian edessä. Luoksetuloissa eka oli huono, liian hidas. Toiseen otin pidemmän matkan ja kehuin jo matkalla kun lähti tulemaan laukassa. Seisomaanjäämiset oli hyviä, mitä nyt Ifa alkaa ennakoimaan jo vapautusta, meinaa lähtee ite ennenku sanon mitään. Aijaijai. Istumiset hyviä, ei muistaakseni koittanut tehdä vääriä. Sivut on vähän hassuja, kun kun… Jos monta kertaa peräkkäin käsken sivulle uudestaan, korjaamaan siis huonoa paikkaa, joka ilmeisesti Ifan mielestä on hyvä, se lähtee kokeilemaan mm. maahanmenoa. Mistähän lähtien “sivu” on tarkoittanut “maahan”… Maahanmenot oli kyllä muuten tosi kankeita, ei millään meinannut mennä ja jos menikin niin millään ei meinannut pysyä. Joten otettiin vaan tosi lyhyitä maahanmenoja ja niistä heti palkka. Muutenkin yhteis-istumisissa arvelutti mahtaako Ifa pysyä millaisia aikoja istumassa kun on niin kylmä, toivottavasti muut ei häiriintyny pahasti kun kävin sitä vapauttamassa aina välillä ja häseltämässä kaikkea omaa. ;S

Itse olin kyllä selkeesti petrannu vähän tälle kertaa tota julkista treenimistä, ok oltiin kaikki aika etäällään toisistaan, mutta koen kyenneeni olla kohtuu normaali treeneissä, ei sillee että jännittäisin kaikkia muita. Ifakin yllättävän vähän häiriintyi muista koirista. Jokaiselle sen oli pakko pöhistä tai sanoa “BWÄRH!” mutku siihen päälle karjas että “LOPETA!” ja nyppäs vähän ja kielsi loppupuhinatkin niin loppui sellainen ja keskittyi taas siihen mitä piti tehdä. Muutenkin koitin käskeä sitä pitämään huomion mussa, ei muissa.

Hyppyjä otettiin muuten vaihtelevasti sillee, että ku aina lähetin sen esteen takana olevalle namialustalle, niin välissä käskin esteen takana seisomaan, välissä loppui suoritus siihen, että oli onnistuneesti irronnut hyppykäskystä. Se oli muuten kans positiivinen juttu, että kertaakaan ei tarvinnut avittaa kädellä tai millään, lähti aina hyppäämään ekasta käskystä eikä kertaakaan koittanut kiertää! Hyvä Ifa! Jotain edistystä. 😀

Mitähän muuta me tehtiin… Ööö… Ei me kai sitten oikein muuta…? Oltiin ehkä 45min, muut oli ollu paikalla jonku puol tuntia tai vähemmän kun mä totesin et nyt riitti meille, mulla on oikeen käden sormet nii jäässä ettei ne tunne eikä taivu kunnolla, koira tärisee, en keksi enää treenattavaa, ei ole enää tarpeeksi “kivaa”, me lähdetään. Mutta olihan siitä 45 minuutissa jo hyvin treenattavaa ja olen ihan tyytyväinen illan saldoon. Toivottavasti enstorstaina on parempi sää!! Ja suunnitelma, mitä treenata… Pitäis keksiä miten edetä ton hypyn kanssa, että vois jättää namit pois toiselta puolelta. Viimeks tein sen jotenki väärin, varmaa liian pian tjtn, kun sitten palas epävarmuus ettei välttämättä hyppää ekalla käskyllä. Nyt pitäs jotenki fiksusti päästä jatkamaan siinä. Ja maahanmenoja pitää ottaa lisää, ainakin se ryhmäpaikallamakuu, että menee ja kans pysyy. Kunhan vaan on parempi sää.

Lisää pihatokoja

Ajankohta treenimiseen ei ollut optimaalisin mahdollinen, juuri aamuruoan ja -lenkin päälle, mutta ihan hyvin tuo sujui silti. Ja hitsi kun oli niin kuuma että vaikkei hihoja ollukkaan nii ei kyllä kylmä tullu, aurinko paisto ja reippaasti plussan puolella keli. Otettiin siis taas tossa meijän taloyhtiön parkkipaikalla, ja oikeammin vielä neljän auton katoksessa, koska se on sula. Bhahwahwahwah älkää kuvitelkokaa että toi tekis mitää perusasentoo, saati seuraamista tai maahanmenoa tuolla lumijääsohjossa, ei toivoakaan. 😀

Päätin nyt harjoitella sitä kaukopalkkajuttua sivulletulon, seuraamisen ja paikallamakuun kanssa. Otettiin myös seisomaanjäämisiä sen avulla. Seuraamiset meni aluks ihan niinku kuvittelinki, eli Ifan mielestä ei voinut keskittyä kun siellä oli namia kipossa eikä se sillee tienny, mitä aion siltä pyytää. Ku normistihan kippo on siel just seisomaanjäämistä treenatessa, tai kun otetaan hyppyä/ruutua. Alkuun se siis seuraamisissa haahuili ihan miten sattuu ja koitti välissä juosta namikipolle, no autokatos raiku taas ku kielsin sitä. Sit pääsin pari kertaa palkkaamaan hyvästä seuraamisesta sillee about heti ku se tuli hyvin, ja vapauttamaan kipolle. Pari kertaa kun teki sitä niin jo alkoi lamppu syttyä Ifan päässä, että aa tää toimii näin. Toi on muuten hyvä myös siinä, että nyt munki on pakko muistaa sanoa se vapaa siihen seuraamiseen. Kaikki konstit meki kokeillaa että löytys sopivat. 😀 Kauhean pitkät seuraamiskuviot ei oikein sujunut, sellaset parin kolmen käännöksen jutut, mut niissäkin vähän toi tilan rajallisuus hankaloitti osaltaan.

Sit otin tosiaan myös muutaman maahanmenon. En muista kirjotinko tänne jo siitä, mutta kun kyllästyin siihen että se maahan-käsky piti aina karjua tolle, nii aloin opettaa että melkee kuiskaan sen käskyn ja se menee maahan. Toimii muuten yllättävän hyvin, ja on varmaan aika jepa koetilannetta ajatellen ku niissä menetän aina ääneni ja käskytän ihan hiljaa. 😀 Toimii yllättävän hyvin. Harjotellaan nyt myös edelleen sitä että istu tarkottaa istu ja maahan tarkottaa maahan, istu ei tarkoita maahan, mikään muu kuin maahan-käsky ei tarkoita maahan… Joskus tolla on ihan uskomattomia vaikeuksia nousta maasta istumaan, siis ymmärtää nousta istumaan, että oikeen hävettää tollanen vajakkius.

Niiiiiin ja sitten otettiin kapulaa! Mm! Olin ihan satavarma että sen kanssa tulee oleen vaikeuksia pihalla kun noh… sisällä sujuu mut aina meil on taso laskenu ulos siirryttäessä. Vaan eipä käynyt nyt. 😀 Hitsi se oli taas ihan superinnokkaana ja kapula nousi oikein hienosti aina pienen pieneks hetkeks! Välissä sai odottaa vaatien että oikeesti käy se kapula suussakin, mut kyl paljo pääs palkkaamaa. Sit lopetettiin siihen kun Ifa ihan superhienosti nosti kapulan suussa melkee “normi päänsä korkeudelle”, ihan supersuperkehut ja palkka ja kapula pois. Vielä ku tohon taikois kestoa että PITÄÄ sitä, sitte sen jälkeen liikettä nii aijaijai. “Kyllä mä sen ehkä tunnaria saan noutamaan.” Katotaa vaa sit jos se oppii tota noutaa et millanen työ pitää tehdä ku vaihtaa kapulan oikeesee noutokapulaa. Ei ehkä IHAN saa kokees viskoo tollast tunnaripalikkaa. x3

Ja loppuun niitä seisomaanjäämisiä nami kipon päällä. Ensin menin aina ihan liian pitkälle asti ja Ifa oli vähä hukassa, ei kovin messissä ja käveli aika paljon, mutku kummiski pysähtymisestä vapautin sinne ja tajusin lyhentää matkaa ettei se haahuile kipolle, nii johan alko sujuu ja tuli aika hyviäkin stoppeja. 🙂 Sen jälkee vielä leikittiin vähän namien jahtausta ja lopeteltiin siihen.