Archive | March 2011

Perjantain pihatokot

Oli koulussa vaan iltapäivän tunti, joten pääsin kotiin puolen päivän aikaan auringon vielä paistaessa. Eikun pullia paloiks, este kainaloon ja vuorotellen koiria treenaamaan pihalle taloyhtiön parkkikselle. Liksu pääs ensin ihan ikäteknisistä syistä ja varsinkin siksi, että Ifan vire ja motivaatio on pirusti paremmat kun se joutuu ensin odottaa että Liksun kanssa tehdään. Oli kyllä niin sekalaiset treenit kun tuli taas otettua vähän kaikkea, mutta summaillaan nyt jotain.

Ehdottomasti halusin tarkennella seuraamisen kohtakteja ja että perusasennot tulee hyvin. Voin tosin kertoa että liikkeestä pysähtyminen ei mennyt kertaakaan oppikirjan mukaisesti, mutta keskityin lähinnä palkkaamaan tosi hyvästä seuraamisesta ja siitä että liike alkaa hyvästä perusasennosta. Otin ihan niitä sellasia seuraamisia ilman käskyä että koira hakeutuu vierelle ja siitä palkka kun hyvin, sekä myös noita meijän “perinteisiä” että perusasennosta käskyllä mukaan. Otettiin myös käännöksiä. Voin sanoa, pari kertaa palkattuani hyvän paikan ja kontaktin nii Ifa teki tosi paljo uskomattoman hyvää seuraamista, ja käännökset edes oikealle ei ole koskaan olleet noin hyviä. En tiedä johtuisko siitä, että tötsien avulla tein itselleni kuvion mitä mennä niin oli suunnitelma ja pystyin sen paremmin elein kuvailemaan kuin sen normaalin päättömän haahuiluni… Anyway ne oli oikein mukavia. Enskerralla pitää treeniä myös sitä liikkeestä pysähtymistä, joka on kummiski semitärkee juttu.

Otettiin sekalaisesti myös luoksetulo ja pieni paikallamakuu ellei parikin, sekä vähän istu-maahan-istu-vaihtoja. Estettä piti myös treenata. Ja voi jeesus että oli taas vaikeeta kuulkaa, ei hyvä elämä. Kippo toiselle puolelle, nami päälle, koira mukaan, perusasento, katsekontakti, hyppykäsky. Ja siis voi luoja sain varmaa kolme ekaa kertaa huutaa sen takasi ku meinas juosta vaan ohi. Mahto taas raksamiehet ihmetellä sitä huutoa. Sit vaa mentii nii lähelle estettä, että Ifa oikeesti tajus että sen pitää muuten hypätä siitä esteestä. Sitku se sen hiffas niin alko taas meneen ihan hyvin ja pidentelin matkaakin että mistä lähetän. En nyt ottanut esteen taakse seisomisia, kun keskityin siihen että koira oikeasti lähtee kun sanon vaan että “hyppy”, ilman mitään muita apuja. Sen suhteen ei onneksi ollut ongelmaa.

Aattelin sit et voitas ottaa muutaki vauhdikasta ns. hauskaa ja otettiin ruutua, tötsät neliöks ja kippa taas sinne ja nami päälle. No eihän siinä sillee mitään ongelmaa ollut, sinnehän se sinkos, mutta epäilen kyllä vahvasti että ei se niiden tötsien olemassaoloo varmaan edes huomannut! Mahtaakohan toimia koko homma näin edes. 😀 No sitte siin kävi kerran se kämmi, että Ifa nappaski sen namin siitä ennen aikojaan ku meijän piti poistua namin luota. Karjasin sille kyllä melko kuuluvasti et voi perkeles sitä ei syärä tollee ennen aikojaan. Ei se siitä sillee pahemmin ottanut pulttia, mutta ei sen jälkeen enää irronnut ruutuun pelkästä käskystä. Piti AINA olla käsimerkki mukana. Se oli monta kertaa että oli tosi menossa ku kuuli käskyn, mut ei sit menny kummiskaa. En tajua. Ihanku sois muka kuullu väärää käskyy ja oottanu millon tulee oikee. Mielestäni käsky on kyllä ollut ihan sama kokoajan… Nooh, sitä voi treenata lisää sitten joskus. Ei kovin tärkeä juttu vielä tässä vaiheessa.

Kapulaa ja seisomaanjäämisiä ei harjoiteltu ollenkaan. Niitä voisi ottaa seuraavalla kerralla. Kapulatreenit olis hyvä viedä taas pihalle kun tullaan varmaan sata askelta taaksepäin niiden kanssa pihalla, mutta no, sen näkee sitten, harjoitus tekee mestarin. Siinä kapulassa pitäs kyllä päästä kohta etenemään, muuten jäädään liikaa junnaamaan tähän nykyiseen vaiheeseen. En kyllä ymmärrä sillee että miten me muka voitas toukokuussa mennä virallisiin, aika utopistinen ajatus on, mutta kattotaan nyt mitä ihme motivaatiopuuskia saan ja miten päästään edistymään. Voihan se olla että Ifan juoksut sössii sitten nekin (joka ei haittais, pelottaa vietävästi tollanen ajatus virallisista ton kanssa nyt).

Toinen muuten mitä pitäs ottaa on se palkattomuustreeni. Ehkä alkaa kokeilla kaukopalkkaa muutenkin, epäilen tosin Ifan kykyä keskittyä siihen mitä mä pyydän jos se tietää että nami odottaa jossain muualla. Niin ja toinen mitä MUN pitää opetella, on sanoa se vapaa-käsky myös seuraamisen yhteydessä. Kamala miten oon sen sieltä unohtanut, on tehnyt paljon hallaa… Mutta nyt korjataan. Treeni-intoa odotellessa.

Omat agitreenit, kerta 2

Ehkä ekaa kertaa mulla oli kunnon visio siitä mitä haluan harjoitella – ainakin Liksun kanssa. Tarkoituksena siis namialustan avulla harjotella koiran irtoamista eteenpäin esteelle nii ettei aina tarttis olla esteen kohdalla sanomassa että tämätämä mene tämä. Että josko noita treenis alkuun ja sit haluan saada onnistumaan sen pienen radan mitä viimeks vedettiin. Sitä sit vähän koitin Liksun kanssa mut tein sitäkin vähän hölmösti väärin, hmh, miks pitää aina jälkikäteen tajuta se. Nooh alkuun treenittiin tosi paljo ~kaikkii mahdollisii esteitä, oikeestaan kaikkia paitsi keinua, sitä kun ei muutenkaan olla otettu. Mutta siis hypyt, kepit, putket, pussit, puomit, A:t, renkaat, pöydät… kaikki tuli kokeiltua.  Ja jotain pieniä sarjoja, mut ei kummosempia. Liksulla kauhee kohellus päällä, välissä se vaa juoksi itseksee ympyrää siellä kun se oli nii vauhti päällä. 😀 A ja puomi on edellee selkeet sen lempparit. Niille se kirii hirveellä vauhdilla. Kokeiltiin sit tosiaan sitä samaa rataa lopuks. Ja ei hemmetti siit ei vieläkää meinannu tulla mitää siitä sinne ekalle putkelle menemisestä. Otin sen TOSI monta kertaa uusiks, en tiiä mitä teen siinä väärin, olis kiva kuulla asiantuntijamielipidettä asiaan. No sitä ei nyt oo luvassa vähään aikaan, mutta ehkä sitten joskus.

Koirat oli muuten ihan kärsimättömiä tänään, kaaaauhee kitinä kokoaika odottaessa, VARSINKI Ifalta, se ei meinannu nahoissaan pysyä varsinkaa sitku sen päästi irti. 😀 Mut tänään kävi Ifan kanssa se, mitä ei sais koskaan käydä, ja tosiaan vielä just Ifan kanssa, oh why oh why… Eli se tippu puomilta. Sieltä ylhäältä, suoralta osuudelta. Lipes jalka sivusta ja tippu alas. Autsh… Olin ihan et noni, se meni sitte tässä, pitiki kokeilla, koira pilalla, agit loppu tähän. Mutta. Ifa suostu sen tuleen ainaki kaks kertaa sen jälkeen! Jeeeshhh phiuuw. Ehkä se ei saanutkaan kammoa. Sen näkee enskerralla. Yllätyn kyllä jos ei, koska no… toihan on se arkajalka, mistä se nyt ei ois saanu traumoja… Ei sillä, Ifa on ollut ihan ihmeen reipas viimeaikoina! Mikähän siihen on iskenyt?

Mitäs me sitten muuta… No rata meni Ifan kanssa paljon paremmin kuin Liksun kanssa, sain sen paremmin menemään sinne ekaan putkeen. Tokan putken kanssa sit meinas olla sen kaa vähän enemmän ongelmia, mutta ei pahasti, siihen autto kun vaa tosi läheltä ja vahvasti sano että putkiputki. Se vika putki ku on pitkä suora nii saan aina ottaa loppuun kunnon superspurtin. 😀 Ihan kiva päästä juokseen. 8) Paitsi tänään ei tainnut tehdä hyvää kun khäfkhäf oon kipee kaikilt muilt osin paitsi ettei oo kuumetta. Nytki oon nii tokkurassa etten ees muista mitä kaikkea tehtiin. Noh otettiin kummiski melko samoja ku Liksu, paitsi että A-estettä ei kokeiltu ollenkaan. Uskon että se on aika vaikee sille. Renkaan kanssa mulla on varmaan joku ohjausongelma, koska aina jos renkaan sivulla kehotan koiraa hyppäämään, se hyppää sivusta. Siis ihan sama onko siinä Ifa vai Liksu, niin näin käy. Jos lähetän namialustalle tai kutsun toiselta puolelta, niin ei haaveilekaan hyppäävänsä sivusta. Jotain mä siinä teen väärin… Täytyy kysellä jos ohjatulle tunnille taas joskus pääsee.  Tai saa tässäkin vinkkejä antaa, jos joku tietää. 😀

Yks hyvä puoli molemmist koiristani täytyy kyl sanoo, tai siis, ku ne on molemmat sen verran kuuliaisia että kun niil jottai sanoo (lue: huutaa) nii ne uskoo kyllä. Jos Liksu meinaa varastaa namialustalle niin peruu aikeensa ku karjasen, tai jos lähetän Ifaa kahden hypyn yli namialustalle ja se hyppää vaan ekan ja lähtee kiertään tokaa nii taas tulee takasi ku karjasen. Ei tuu kiire hakeen namii pois, enhän mä noita millään nopeudessa voittaisi.

Jos/Kun seuraava kerta taas tulee niin täytyy enemmän ja paremmin treenata tuota namialustan avulla esteelle irtoamista ja tehdä se OIKEIN tällä kertaa. 😀 Täytyy myös edelleen hinkata sitä Liksun hypyiltä putkeen sujahtamista. Keppejä vois myös harjotella, niissä ollaan edelleen AIVAN alkutekijöissä. Pitää alkaa kutistaan apuja. Ifalle lisää pussitreeniä, että uskaltaa kohta tulla sieltä läpi itse ilman että nostan kangasta yhtään. Ifalle myös sitä puomia, toivoen ettei jää kammoa. Liksun kanssa täytyy treeniä A:n ja puomin kontakteja. Joo eiköhän tossa oo ihan riittävä suunnitelma. 😀

Jatkoageista

Laitoin eilen menemään hakemuksen AST:lle josko päästäis Liksun kanssa kesän korvilla (toukokuussa) niien seuran ulkopuolisille järkättävälle agikurssille, 6krt. Koulukaveri tuosta tosiaan vinkkas mulle aikanaan ja nyt vasta sain hakemuksen vetämään, mutta eipä ollut liian myöhä vielä. Nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että päästäis mukaan. 🙂 Olis kiva päästä kehittymään agissa ja treenata sitä vaikka viikottain hamaan loppuun saakka. 😀 Ja ehkä mennä joskus kisaamaan, josko tästä joskus sille tasolle kehityttäis. 8) Ja sit jos päästään tonne nii vielä enemmän tarvitaa sormet ja varpaat ristiin ettei Liksun juoksut tuu sen päälle. Yritin tässä valokuvien avulla metsästää että milloin Liksulla on ollut juoksu, mutta ei oikein onnistunut. Selvis vaan, että Ifalla oli jouluna. Löytyisköhän täältä blogista tuo Liksun juoksuaika? Täytyy koittaa. Nyt mietin että vois ottaa Ifan kanssa kapulatreeniä ja ehkä videoida vähän sitä, näkis muutki kuinka se tilee siitä. 😀

Aamutokoja

Ihan pikkusen treenein Ifan kanssa tokoja tossa ennen niiden aamuruokaa. Tosi paljon otin sivulletuloja tarkkaan palkaten vain hyvistä kohdista vaatien aina korjausta jos meni huonosti. Otin yhden paikallamakuun, pari lyhyttä seuraamista pysähdyksellä ja muutamia maahanmenoja. Seuraamisen pysähdykset hyviä, maahanmenot ei vieläkään hyviä. Lähes poikkeuksetta menee maahan vasta toisella käskyllä. Tälle täytyy tehdä jotain. Into on vähän vähissä, mutta josko tosta säiden parantuessa pääsis pihalle enemmän treenimään niin ehkä se siitä. Ei sovi kamalasti olla treenimättä jos oikeasti meinaa uskaltaa toukokuussa virallisiin!! En kyllä vielä tiedä uskaltautunko oikeasti sinne, pitäis meinaan saada noi möllit sujuun ensin.

Liksun agi, kerta 5

Viimeinen kerta oli ja meni. 😦 Jatkoilemaan pääsis muuten, mutta en voi sitoutua uuteen 5vko putkeen Espoossa oloa, pitää päästä Porissakin käymään välissä. Kamalan harmi kun ei löydy parempaa treeniaikaa. :/ No mutta kumminkin, jatketaan päivän tapahtumiin.

Aloitettiin puomilla, otettiin pussia, A-estettä ja pientä neljän esteen “rataa” (2 hyppyä ja 2 putkea).

Puomilla koitin ottaa opikseni siitä mitä ohjaaja oli viimeksi sanonut, että Liksu lähtee hyvin mutta jossain kohtaa muistaa “ainiin se namikäsi” ja sit alkaa tuijottaan sitä, joka ei ole hyvä juttu. Pidin sitte kädet kokonaan alhaalla niin ettei Liksulla ollut mitä tuijotella ja huhhuh kun siitä irtoo vauhtia. 😀 Ohjaaja sano että eihän se ees pysy meijän perässä. :’) Liksu tosiaa lähtee ite kirimää puomille kauheeta vauhtia ja suihkasee sen läpi nii nopeesti nii innolla että joudun itekki aika kirimään hyvän spurtin että pysyn sen perässä ja pääsen pysäyttämään kontaktille. Pysäytykset onnistu kummiski tosi hyvin ja saatiin lupa mennä puomia ilman remmiäkin, kun se niin hyvin menee. Go Liksu. 😉

Seuraavana vuorossa pussi. Joo eihän siinä mitään, oltiin treenitty sitä iteksemme viimeks tiistaina Jennin ja koirien kanssa kaverivuorolla, joten mää vaa näytin Liksulle että “pussi!” ja se suihkasi senki läpi ja mä taas spurttailin vieressä etten ihan jälkeen jää. 😀 Molemmilta puolilta otettiin sitäkin, eikä siinä mittään ongelmaa.

Sitten jälleen iso hurja A-este! Tällä kertaa kaikki otti sitä namialustan avulla. Ensin nostettiin koira harjanteelle niin että se näkee yli ja lähetetään siitä matkaan. Sen jälkeen otettiin ihan alhaalta asti kaks kertaa. Hyvin se harjanteeltakin meni, mut auta armias ku se pääs maasta asti kirimään nii voi sitä vauhtia!! Ja sitku Liksu pysähty sille namialustalle ni hyvä ku ei heittäny ympäri, peppu nous nii korkeelle ilmaan siitä pysähdyksestä ku vauhtia oli vähänniinku paljon. 😀 Mitä isompi ja pelottavampi este, sitä enemmän Liksu tykkää, selkeesti. 😀 Ei sitä tosiaan A:lla yhtään hirvitä, on ihan onnessaan vaan kun pääsee sen juoksemaan. 😀 Floodaan nyt tän tekstin täyteen taas tota :D-hymiöö, mut ei voi mitään kun naurattaa niin paljon Liksun innostus!

Lopuksi sitten tosiaan vedettiin pieni rata kahteen kertaan. Pitkällä suoralla kaks hyppyä, siitä pussiin joka tekee uukkarin ja siitä pitkään suoraan putkeen. Jotku pisti taas namialustaa pitkän suoran putken loppuun, mutta uumoilin että Liksu tulee sieltä nii vauhdilla että namit lentelee vaa päin seiniä jos sinne sellasia pistän, joten mentiin ilman. Hypyillä toi koittaa kauheesti valua mua kohti, mutta sain ne kummiski aina onnistumaan. Mut sitte se eka putki, joku siinä meni mulla aina vikaan koska koira meni AINA ekalla ohi siitä, sit korjasin ja se sinkos sinne hienosti, sieltä ite kauhee spurtti vikalle putkelle ohjaamaan, meni sinne aina hyvin ja juoksi sen NIIIIIN täysiä että voi elämä. 😀 Ei kyllä meinaa perässä pysyä ja tosiaan nameja se ei ois ees huomannu sieltä päätystä kun vauhtia niin paljon!

Mietin että kun ollaan menossa keskiviikkona taas kaverivuoroagiin niin voisin harjotella Liksun kanssa tollasta eteenpäin irtoamista, että osais hakea vaikka nyt sinne putkeen niin vähän kauempaakin, ilman että mä oon putken vieressä näyttämässä. Sitä kun vähän hiois nii sit toi minirata vois mennä aika hyvin. 🙂 Täytyy koittaa, täytyy koittaa. Vois muutenkin ottaa namialustaa testiin ja koittaa sen avulla myös noita kahta hyppyä, josko se sit ei hakeutuis välissä mua kohti. Putkeakin vois koittaa sen alustan avulla. A-estettä en tiedä viitsitäänkö kokeilla iteksemme, jos tuleeki joku pulma ja kämmään sen ihan kokonaan nii että koira alkaa pelkää sitä. “Siihen menis Liksun kisaura!” Noei, eihän me nyt mitää kisaamaan olla menossa. 😀 Paitsi jos pääsis treenaa enemmän ja kehityttäis, ennenkaikkee mä oppisin vähän lisää niin kyllähän sitä vois joskus suunnitella ton kanssa jotain kisoja kokeilevansa… 8) Sitä mullekki tuolla porukka perjantaina sano, että sitte eiku kisaamaan, tossahan sulla on hyvä kisakoira. 😀 Empä tiiä, täytyy kattoo!

Ihmettelen kyllä että mulle on tällasia koiria siunaantunu. Toinen on agissa ihan super luonnostaan, toinen tykkää tokoilla. En tosin tiedä mitä toiveita uskallan asettaa Ifan tokouralle, kun toi pelkojuttu nyt on niin argh. Pitäis vaan hulluna treenata ja treenata, pihalla häiriössä varsinkin, mutta kun ähh. Omistajallakin olis petraamisen varaa, koska ongelmahan on että mä en kehtaa treenata julkisilla paikoilla. Jotenki jännättää liikaa ihmisten katseet ja ajatukset niin että ääntä en saa itestäni pihalle melkeen ollenkaan, en uskalla vaatia koiralta mitään saati sitte jos ympärillä on osaavia koiraihmisiä nii sitte en uskalla-kehtaa tehdä yhtään mitään. Öh niin, missähän se meijän ongelma siis oli? 😉 Koirassa vai omistajassa… *Vilkaisee peiliin*

Erilaiset koirat – videoita

Päätin tossa sitten agimerkinnän kirjotettuani, että vois ehkä ottaa vähän tokoja. Ensin Liksun kanssa jotain, että se pääsee tekeen ensin ja Ifa pääsee vireeseen paremmin. Päätin sit Liksun kanssa ottaa tota tötsän kiertämistä, ja lopulta päätin ottaa sitä molempien kanssa ja videoida. On niin hienoo ku mä otan tötsän tuolta hyllyltä ja otan vaan Liksun huoneesta ulos mukanani, nii se sekoo ihan täysin ku se tietää pääsevänsä treeniin. 😀 Tossaki se heitti AINAKI kymmenen kertaa kolmekuuskyt ja hirvee hyppiminen päälle. 😀 Mutta tosiaan, hieman näiden eroja, jotka näkyvät hyvin näissä tötsävideoissa.

Liksu

http://www.youtube.com/watch?v=6Jpb8qSeVlA

Kamala pieni säheltäjä! Kaataa tötsänki tonne kun juoksee sitä päin. :’D Ei malta aina keskittyä niin kamalasti. Hyvännäköstä kun se lähtee niin vauhdilla vetään tonne että nousee etujalat oikeen korkeelle. 😀 Joskus saa komentaa useammankin kerran ennenkuin oikeasti kiertää sen tötsän. Remukin kävi vähän häiriköimässä videolla.

Ifa

http://www.youtube.com/watch?v=fDu2e5HbC6o

Ifa koheltaa paljon vähemmän, vaikka on silti ihan into piukeena. Ifan ero Liksuun on, että kun Ifa on tajunnut jutun juonen, se tarjoaa tuota tötsän kiertoa kokoajan itsekseen. 😀 Eli jokainen videolla näkyvä kierros, josta Ifa ei saa palkkaa, on ollut sen itse tekemä. Palkkasin vain niistä kierroista, kun pyysin sitä tekemään sen. Ja noita oma-aloitteisia kierroksia on aika monta. 😀

Treenin sit Ifan kanssa myös kapulaa ja ai luojan tähden se meinas poksahtaa taas innoissaan. 😀 Meni ne treenit TOSI hyvin! Kapula nousi tosi hienosti ja monta kertaa, ai että kun sai kunnolla kehua ja palkata ja iiiihan hirveen innoissaan pysy koira kokoaika. :)) Pari sivulletuloa ja minipätkää seuraamista otettiin, ja sitte otin sekasin maahanmenoja ja istumaanmenoja Ifa mun edessä. Kauhian nopeasti Ifa aina meni maahan. 🙂 Sit oli ongelma, että ku sano istu nii se meni silti maahan. 😀 Eli harjoteltiin vähän sitä, että kuunnellaampas nyt mikä sana sieltä tulee. Ihan jees sekin alko sujua.

Omat agitreenit

Jenni sai hienon idean, että mitäs jos vuokrataan Kompassin agihalli tunniks tollaseen kaverivuoroaikaan, jollon sen saa aika sopuhintaan, ja mennään sitten molemmat molempien koirien kanssa treenimään. Otettiin se heti tiistaille, joten näyttelytreenit jäi kyllä väliin sinä päivänä, kun ne ois alkanu tunti agien loppumisen jälkeen. Mutta otettiin tosiaan molemmat koirat mukaan ja kaks muuta tyyppiä koirineen messiin kuluja jakamaan. Jännitti valmiiks että mitähän Ifa tommosesta agista mahtaa tykätä… Päästiin sit sinne ja eikun toinen koira seinään kiinni odottamaan aina vuorotellen. Aloittelin Liksun kanssa, kun se nyt osaa jo ja muutenkin loogisesti sen kuuluu päästä ekaks. En millään enää muista mitä kaikkea treenasin ja missäkin välissä ja miten meni, mutta voin nyt jotain pääkohtia kertoa.

Liksu: Olin jotenkin huomioivinani sitä kehon ja käden liikkeiden vaikutusta koiran suoritukseen, ja varsinkin sitä jos koitin vähän “huolimattomasti roiskasta” jonku esteen nii ei koira sitä kyllä mennyt. Sitkun keskittyi kunnolla ja teki rauhassa ja mietti niitä nii suju paremmin. Renkaalla varmaa näytän jotenki huonosti koiralle tai jotain, koska Liksu hyppää tosi herkästi sieltä sivusta jos oon sen kaa samal puolel ku näytän sitä ja käsken hyppäämään. Sit jos käsken sen odottaa toisella puolella (mitä se ei malttaisi tehdä) ja meen toiselle puolelle ja pyydän hyppäämään, niin tulee aina renkaasta läpi. Mikähän siinä on… Putkella Liksu on herkästi kiinni mun jalassa ja meinaa tulla sen mukana aina ohi, jos en oo saanu sitä kattomaan mun kättä että minne se näyttää ja mitä mää sille sanon. Mut putkessahan ei tosiaan oo mitään ongelmaa sitku se tajuaa et sinne pitää mennä. Ryminä vaan kuuluu kun se spurttaa sieltä läpi onnessaan. :’D

Keppei vedetää edellee namivetoisesti, vois ehkä vähentää niillä palkkaamista. Pöydässä ei oo mitään ongelmia. Normihyppy sujuu ongelmitta. Pari kertaa otin Liksun kanssa sitten puomia tuolla. Liksu lähtee aina kirimään ihan hirveellä vauhdilla sinne puomille ja mulla oli monta kertaa vaikeuksia pysäyttää se sinne kontaktille, kun se loikkas siitä alas kun tuli namikäsi vastaan että pitäs pysähtyä. Harjoteltiin sitä sit sen verran, että sain sinne sen onnistuneen pysäytyksen ja siitä hurjat namit ja kehut. Sitten otettiin myös pussia, kun ei sitä olla sen yhden ainuan kerran jälkeen otettu ollenkaan. Käskin Liksun odottamaan sinne pussin suulle ja kävelin toiseen päähän nostamaan kangasta. Hienosti sukelsi sieltä luvan saatuaan. Otettiin sitä pussia sitte toinenki kerta. Vaan Liksupa ei enää malttanut odottaa ja juoksi sieltä pussista läpi ennenku olin päässy toiseen päähän, eli ilman mitään kankaannostoapuja! Hyvä Liksuuuuu. 😀 En tajua miten se on noin hyvä. :’) A-estettä ei otettu, päätin että on varmasti parempi ettei aleta sitä yksinämme koheltamaan.

Ifa: Hyvä ku ei pieni kuollu ku joutu odottamaan ja kattelemaan aina kun Liksu teki, olis niin innoissaan ollu itekki tulossa tekemään. 😀 Ensinnäki yllätyin siitä et vaikka se ei sillä agikentällä oo koskaa ollu ja siel oli myös kaks vierasta ihmistä ja koiraa niin ei toi stressannu niistä mitää, mitä nyt vähän jos koira tuli liian lähelle sitä nii sitte. Siis Piipa oli ihan RRRRÄJÄHTÄMÄSSÄ aina kun sen päästi irti, koska se niiiiin kovasti tahtoi päästä tekemään. 😀 Testasin sen kanssa kaikkia samoja esteitä kuin Liksunkin kanssa, jopa puomille uskaltauduttiin kerran. Putkea, rengasta ja puomia otettiin aluksi silleen että Jenni avusti remmin kanssa.

Putki oli siitä hassu, siis mutkaputki, että  vasemmalta kun lähetin sen niin se juoksi sen hienosti. Sitku oikealta koitin lähettää, niin siitä ei tullut mitään. 😀 Piti pyytää Jenni hihnanpäähän lähettämään sitä, että tajuaa mennä putkeen ylipäänsä. Höpsö koira… Noin niinkuin muutoin ei putkien kanssa ollut pahemmin ongelmia. Mitä nyt yks kämmi kävi… :”D Siis, oltiin menossa suoralle putkelle, Ifa väistikin sen ja koitti tulla mun mukana oikeelta ohi, olin ihan et “äpäpäp” ja lähin viittomaan takasipäin, mut viitoin ilmeisesti liian vasemmalle ja jotain, koska Ifa… se hyppäs siihen putken päälle ja JUOKSI SIINÄ PÄÄLLÄ melkeen sen loppuun ja hyppäs alas. :”DD Hävetti ja nauratti niin paljon et piti kääntää selkä sinne sillee että emmä kestä kattoa ja että mitä ihmettä. :’D Noin muutoinhan suoraa putkea oli sen kanssa helppo harjoitella, koira käskyn alle odottaan toiseen päähän ja ite toisee päähä kutsumaan. Toimii hyvin. Paremmin kuin Liksun kanssa. 😀 Tokotaustasta on hyötyä ja haittaa.

Pussiakin päätin ottaa kunnianhimoisesti ilman avustajaa. Ifa vaan istumaan sinne suulle ja odottamaan ja ite nostamaan kangasta ja huuteleen koiraa luokse. Phöh, sieltähän se sujahti samantien! Eikä yhtään pelottanut! Mitä hemmettiä. 😀 Olin ihan varma ettei se siitä suoriltaan tuu, että pakkohan sen nyt on sitä pussii pelätä. No eipä pelännyt. 😀 Toinen mitä uskoin, että voi olla ongelma, oli rengas. Siihen pyysinkin sitten suoraan Jennin avuksi. Jenni piti Ifaa toisella puolella, mä menin toiselle puolelle kutsuu. Ei se siinä ku pari kertaa miettiny ja meinannu ja sit se jo hyppäs renkaan läpi. 😀 Sama uudestaan Jennin avustuksella. Ei ongelmia. 😀 Uskomaton pieni koira. Myöhemmin tajusin, että eihän meillä ollut siinä renkaalla edes niitä estesiivekkeitä apuna toisinku meillä kurssilla oli ekoilla hypyillä, eikä Ifalla ollu ajatustakaan hypätä väärästä kohtaa. 😀 Se salee otti Liksusta mallia… Sitä otettii sit iteksemme enemmänki eikä Ifalla siinä mitään ongelmia ollut. Ehkä ihan kaks kertaa se hyppäs väärästä kohtaa, sivusta, mutta niistä tulee vaa palautus takasi ilman palkkaa, ja palkka vasta kun hyppää oikeesta kohtaa. Todennäköisesti noissakin sivuhypyissä oli kyse just jostain mun vartaloavuista joita en ite tunnista mut koira tulkkaa ne.

Yhden kerran otettiin sitten Ifan kanssa puomi. Epäilin että no siinä nyt ainakin voi olla vähän ongelmia ja olin tosi kahden vaiheilla että kannattaako meidän edes yrittää. Yritettiin kummiski sitten Jennin avustuksella. Koitin muistaa opit että nami alhaalla ja sitte paljon palkkaa ja kehuja siinä. Nousu hyvin, päästiin tasaselle nii Ifaa alko vähän epäilyttään, Jenni komensi lisäämään kehuja ja näin tein, päästiin siitä, alastulo, ja pysäytys kontaktille. SEHÄN SIIS MENI SEN!! 🙂 Jeeeee hyvä Ifa! Ei sitä sitten enempää sen kanssa, oli riittävän hyvä ensisuoritus! Keppejä ja pöytääkin Ifan kanssa otettiin, mutta eipä niissä mitään ihmeellistä kerrottavaa.

Oon miettiny nyt tässä tätä kirjottaessa, että oikeestaan se namialustan käyttö on varmaan ihan fiksua puuhaa, koska nyt mun koirat aina esteen jälkeen kaartaa takasin mun luokse. Täytyy harkita sen käyttöönottoa. Toinen mitä huomioin nii Ifa tosiaa tokotaustansa takia koittaa AINA tulla mun vasemmalla puolella, siis jos vaihdan paikkaa esteeltä toiselle ni se tulee aina mukana mun vasemmalla puolella. Liksulla ei tätä oo, se tulee mun mielestä kummalla vaa puolella. Saattaa jopa esittää hienoa, korkeavireistä seuraamista mun oikealla puolella. :’D Vaikka ei se edes osaa seurata, niinku käskystä, ei se tiiä sellasta liikettä. Ja tosiaan mitään edes kahden esteen pätkiä mun ei pitäis koittaa, koska sit sähellän itse liikaa, en osaa ja koitan vaa “roiskasta” ne esteet eikä koira silloin mee niitä. Hyi mua, ei pitäis itekseen sekoilla tollasia. ;P No otin siitä nyt opikseni että en enempää tollasia koittele.

Mutta siis kokonaisuudessaan oli tosi hyvä reissu, molemmat koirat oli ihan super omalla tavallaan ja tosi hyvä mieli jäi reissusta! Vielä kun reissun päälle sain puhuttua Jennin kiinalaista syömään ja juttelemaan niin aihoih että oli mukava ilta. ❤ Ei haitannu yhtään että sai koneen ekaa kertaa auki vasta kymmeneltä illalla. 😀 Ja sit oliki nii poikki että menin JO kahdeltatoista nukkumaan. 😀