Archive | March 2011

Aamutokoja

Ihan pikkusen treenein Ifan kanssa tokoja tossa ennen niiden aamuruokaa. Tosi paljon otin sivulletuloja tarkkaan palkaten vain hyvistä kohdista vaatien aina korjausta jos meni huonosti. Otin yhden paikallamakuun, pari lyhyttä seuraamista pysähdyksellä ja muutamia maahanmenoja. Seuraamisen pysähdykset hyviä, maahanmenot ei vieläkään hyviä. Lähes poikkeuksetta menee maahan vasta toisella käskyllä. Tälle täytyy tehdä jotain. Into on vähän vähissä, mutta josko tosta säiden parantuessa pääsis pihalle enemmän treenimään niin ehkä se siitä. Ei sovi kamalasti olla treenimättä jos oikeasti meinaa uskaltaa toukokuussa virallisiin!! En kyllä vielä tiedä uskaltautunko oikeasti sinne, pitäis meinaan saada noi möllit sujuun ensin.

Liksun agi, kerta 5

Viimeinen kerta oli ja meni. 😦 Jatkoilemaan pääsis muuten, mutta en voi sitoutua uuteen 5vko putkeen Espoossa oloa, pitää päästä Porissakin käymään välissä. Kamalan harmi kun ei löydy parempaa treeniaikaa. :/ No mutta kumminkin, jatketaan päivän tapahtumiin.

Aloitettiin puomilla, otettiin pussia, A-estettä ja pientä neljän esteen “rataa” (2 hyppyä ja 2 putkea).

Puomilla koitin ottaa opikseni siitä mitä ohjaaja oli viimeksi sanonut, että Liksu lähtee hyvin mutta jossain kohtaa muistaa “ainiin se namikäsi” ja sit alkaa tuijottaan sitä, joka ei ole hyvä juttu. Pidin sitte kädet kokonaan alhaalla niin ettei Liksulla ollut mitä tuijotella ja huhhuh kun siitä irtoo vauhtia. 😀 Ohjaaja sano että eihän se ees pysy meijän perässä. :’) Liksu tosiaa lähtee ite kirimää puomille kauheeta vauhtia ja suihkasee sen läpi nii nopeesti nii innolla että joudun itekki aika kirimään hyvän spurtin että pysyn sen perässä ja pääsen pysäyttämään kontaktille. Pysäytykset onnistu kummiski tosi hyvin ja saatiin lupa mennä puomia ilman remmiäkin, kun se niin hyvin menee. Go Liksu. 😉

Seuraavana vuorossa pussi. Joo eihän siinä mitään, oltiin treenitty sitä iteksemme viimeks tiistaina Jennin ja koirien kanssa kaverivuorolla, joten mää vaa näytin Liksulle että “pussi!” ja se suihkasi senki läpi ja mä taas spurttailin vieressä etten ihan jälkeen jää. 😀 Molemmilta puolilta otettiin sitäkin, eikä siinä mittään ongelmaa.

Sitten jälleen iso hurja A-este! Tällä kertaa kaikki otti sitä namialustan avulla. Ensin nostettiin koira harjanteelle niin että se näkee yli ja lähetetään siitä matkaan. Sen jälkeen otettiin ihan alhaalta asti kaks kertaa. Hyvin se harjanteeltakin meni, mut auta armias ku se pääs maasta asti kirimään nii voi sitä vauhtia!! Ja sitku Liksu pysähty sille namialustalle ni hyvä ku ei heittäny ympäri, peppu nous nii korkeelle ilmaan siitä pysähdyksestä ku vauhtia oli vähänniinku paljon. 😀 Mitä isompi ja pelottavampi este, sitä enemmän Liksu tykkää, selkeesti. 😀 Ei sitä tosiaan A:lla yhtään hirvitä, on ihan onnessaan vaan kun pääsee sen juoksemaan. 😀 Floodaan nyt tän tekstin täyteen taas tota :D-hymiöö, mut ei voi mitään kun naurattaa niin paljon Liksun innostus!

Lopuksi sitten tosiaan vedettiin pieni rata kahteen kertaan. Pitkällä suoralla kaks hyppyä, siitä pussiin joka tekee uukkarin ja siitä pitkään suoraan putkeen. Jotku pisti taas namialustaa pitkän suoran putken loppuun, mutta uumoilin että Liksu tulee sieltä nii vauhdilla että namit lentelee vaa päin seiniä jos sinne sellasia pistän, joten mentiin ilman. Hypyillä toi koittaa kauheesti valua mua kohti, mutta sain ne kummiski aina onnistumaan. Mut sitte se eka putki, joku siinä meni mulla aina vikaan koska koira meni AINA ekalla ohi siitä, sit korjasin ja se sinkos sinne hienosti, sieltä ite kauhee spurtti vikalle putkelle ohjaamaan, meni sinne aina hyvin ja juoksi sen NIIIIIN täysiä että voi elämä. 😀 Ei kyllä meinaa perässä pysyä ja tosiaan nameja se ei ois ees huomannu sieltä päätystä kun vauhtia niin paljon!

Mietin että kun ollaan menossa keskiviikkona taas kaverivuoroagiin niin voisin harjotella Liksun kanssa tollasta eteenpäin irtoamista, että osais hakea vaikka nyt sinne putkeen niin vähän kauempaakin, ilman että mä oon putken vieressä näyttämässä. Sitä kun vähän hiois nii sit toi minirata vois mennä aika hyvin. 🙂 Täytyy koittaa, täytyy koittaa. Vois muutenkin ottaa namialustaa testiin ja koittaa sen avulla myös noita kahta hyppyä, josko se sit ei hakeutuis välissä mua kohti. Putkeakin vois koittaa sen alustan avulla. A-estettä en tiedä viitsitäänkö kokeilla iteksemme, jos tuleeki joku pulma ja kämmään sen ihan kokonaan nii että koira alkaa pelkää sitä. “Siihen menis Liksun kisaura!” Noei, eihän me nyt mitää kisaamaan olla menossa. 😀 Paitsi jos pääsis treenaa enemmän ja kehityttäis, ennenkaikkee mä oppisin vähän lisää niin kyllähän sitä vois joskus suunnitella ton kanssa jotain kisoja kokeilevansa… 8) Sitä mullekki tuolla porukka perjantaina sano, että sitte eiku kisaamaan, tossahan sulla on hyvä kisakoira. 😀 Empä tiiä, täytyy kattoo!

Ihmettelen kyllä että mulle on tällasia koiria siunaantunu. Toinen on agissa ihan super luonnostaan, toinen tykkää tokoilla. En tosin tiedä mitä toiveita uskallan asettaa Ifan tokouralle, kun toi pelkojuttu nyt on niin argh. Pitäis vaan hulluna treenata ja treenata, pihalla häiriössä varsinkin, mutta kun ähh. Omistajallakin olis petraamisen varaa, koska ongelmahan on että mä en kehtaa treenata julkisilla paikoilla. Jotenki jännättää liikaa ihmisten katseet ja ajatukset niin että ääntä en saa itestäni pihalle melkeen ollenkaan, en uskalla vaatia koiralta mitään saati sitte jos ympärillä on osaavia koiraihmisiä nii sitte en uskalla-kehtaa tehdä yhtään mitään. Öh niin, missähän se meijän ongelma siis oli? 😉 Koirassa vai omistajassa… *Vilkaisee peiliin*

Erilaiset koirat – videoita

Päätin tossa sitten agimerkinnän kirjotettuani, että vois ehkä ottaa vähän tokoja. Ensin Liksun kanssa jotain, että se pääsee tekeen ensin ja Ifa pääsee vireeseen paremmin. Päätin sit Liksun kanssa ottaa tota tötsän kiertämistä, ja lopulta päätin ottaa sitä molempien kanssa ja videoida. On niin hienoo ku mä otan tötsän tuolta hyllyltä ja otan vaan Liksun huoneesta ulos mukanani, nii se sekoo ihan täysin ku se tietää pääsevänsä treeniin. 😀 Tossaki se heitti AINAKI kymmenen kertaa kolmekuuskyt ja hirvee hyppiminen päälle. 😀 Mutta tosiaan, hieman näiden eroja, jotka näkyvät hyvin näissä tötsävideoissa.

Liksu

http://www.youtube.com/watch?v=6Jpb8qSeVlA

Kamala pieni säheltäjä! Kaataa tötsänki tonne kun juoksee sitä päin. :’D Ei malta aina keskittyä niin kamalasti. Hyvännäköstä kun se lähtee niin vauhdilla vetään tonne että nousee etujalat oikeen korkeelle. 😀 Joskus saa komentaa useammankin kerran ennenkuin oikeasti kiertää sen tötsän. Remukin kävi vähän häiriköimässä videolla.

Ifa

http://www.youtube.com/watch?v=fDu2e5HbC6o

Ifa koheltaa paljon vähemmän, vaikka on silti ihan into piukeena. Ifan ero Liksuun on, että kun Ifa on tajunnut jutun juonen, se tarjoaa tuota tötsän kiertoa kokoajan itsekseen. 😀 Eli jokainen videolla näkyvä kierros, josta Ifa ei saa palkkaa, on ollut sen itse tekemä. Palkkasin vain niistä kierroista, kun pyysin sitä tekemään sen. Ja noita oma-aloitteisia kierroksia on aika monta. 😀

Treenin sit Ifan kanssa myös kapulaa ja ai luojan tähden se meinas poksahtaa taas innoissaan. 😀 Meni ne treenit TOSI hyvin! Kapula nousi tosi hienosti ja monta kertaa, ai että kun sai kunnolla kehua ja palkata ja iiiihan hirveen innoissaan pysy koira kokoaika. :)) Pari sivulletuloa ja minipätkää seuraamista otettiin, ja sitte otin sekasin maahanmenoja ja istumaanmenoja Ifa mun edessä. Kauhian nopeasti Ifa aina meni maahan. 🙂 Sit oli ongelma, että ku sano istu nii se meni silti maahan. 😀 Eli harjoteltiin vähän sitä, että kuunnellaampas nyt mikä sana sieltä tulee. Ihan jees sekin alko sujua.

Omat agitreenit

Jenni sai hienon idean, että mitäs jos vuokrataan Kompassin agihalli tunniks tollaseen kaverivuoroaikaan, jollon sen saa aika sopuhintaan, ja mennään sitten molemmat molempien koirien kanssa treenimään. Otettiin se heti tiistaille, joten näyttelytreenit jäi kyllä väliin sinä päivänä, kun ne ois alkanu tunti agien loppumisen jälkeen. Mutta otettiin tosiaan molemmat koirat mukaan ja kaks muuta tyyppiä koirineen messiin kuluja jakamaan. Jännitti valmiiks että mitähän Ifa tommosesta agista mahtaa tykätä… Päästiin sit sinne ja eikun toinen koira seinään kiinni odottamaan aina vuorotellen. Aloittelin Liksun kanssa, kun se nyt osaa jo ja muutenkin loogisesti sen kuuluu päästä ekaks. En millään enää muista mitä kaikkea treenasin ja missäkin välissä ja miten meni, mutta voin nyt jotain pääkohtia kertoa.

Liksu: Olin jotenkin huomioivinani sitä kehon ja käden liikkeiden vaikutusta koiran suoritukseen, ja varsinkin sitä jos koitin vähän “huolimattomasti roiskasta” jonku esteen nii ei koira sitä kyllä mennyt. Sitkun keskittyi kunnolla ja teki rauhassa ja mietti niitä nii suju paremmin. Renkaalla varmaa näytän jotenki huonosti koiralle tai jotain, koska Liksu hyppää tosi herkästi sieltä sivusta jos oon sen kaa samal puolel ku näytän sitä ja käsken hyppäämään. Sit jos käsken sen odottaa toisella puolella (mitä se ei malttaisi tehdä) ja meen toiselle puolelle ja pyydän hyppäämään, niin tulee aina renkaasta läpi. Mikähän siinä on… Putkella Liksu on herkästi kiinni mun jalassa ja meinaa tulla sen mukana aina ohi, jos en oo saanu sitä kattomaan mun kättä että minne se näyttää ja mitä mää sille sanon. Mut putkessahan ei tosiaan oo mitään ongelmaa sitku se tajuaa et sinne pitää mennä. Ryminä vaan kuuluu kun se spurttaa sieltä läpi onnessaan. :’D

Keppei vedetää edellee namivetoisesti, vois ehkä vähentää niillä palkkaamista. Pöydässä ei oo mitään ongelmia. Normihyppy sujuu ongelmitta. Pari kertaa otin Liksun kanssa sitten puomia tuolla. Liksu lähtee aina kirimään ihan hirveellä vauhdilla sinne puomille ja mulla oli monta kertaa vaikeuksia pysäyttää se sinne kontaktille, kun se loikkas siitä alas kun tuli namikäsi vastaan että pitäs pysähtyä. Harjoteltiin sitä sit sen verran, että sain sinne sen onnistuneen pysäytyksen ja siitä hurjat namit ja kehut. Sitten otettiin myös pussia, kun ei sitä olla sen yhden ainuan kerran jälkeen otettu ollenkaan. Käskin Liksun odottamaan sinne pussin suulle ja kävelin toiseen päähän nostamaan kangasta. Hienosti sukelsi sieltä luvan saatuaan. Otettiin sitä pussia sitte toinenki kerta. Vaan Liksupa ei enää malttanut odottaa ja juoksi sieltä pussista läpi ennenku olin päässy toiseen päähän, eli ilman mitään kankaannostoapuja! Hyvä Liksuuuuu. 😀 En tajua miten se on noin hyvä. :’) A-estettä ei otettu, päätin että on varmasti parempi ettei aleta sitä yksinämme koheltamaan.

Ifa: Hyvä ku ei pieni kuollu ku joutu odottamaan ja kattelemaan aina kun Liksu teki, olis niin innoissaan ollu itekki tulossa tekemään. 😀 Ensinnäki yllätyin siitä et vaikka se ei sillä agikentällä oo koskaa ollu ja siel oli myös kaks vierasta ihmistä ja koiraa niin ei toi stressannu niistä mitää, mitä nyt vähän jos koira tuli liian lähelle sitä nii sitte. Siis Piipa oli ihan RRRRÄJÄHTÄMÄSSÄ aina kun sen päästi irti, koska se niiiiin kovasti tahtoi päästä tekemään. 😀 Testasin sen kanssa kaikkia samoja esteitä kuin Liksunkin kanssa, jopa puomille uskaltauduttiin kerran. Putkea, rengasta ja puomia otettiin aluksi silleen että Jenni avusti remmin kanssa.

Putki oli siitä hassu, siis mutkaputki, että  vasemmalta kun lähetin sen niin se juoksi sen hienosti. Sitku oikealta koitin lähettää, niin siitä ei tullut mitään. 😀 Piti pyytää Jenni hihnanpäähän lähettämään sitä, että tajuaa mennä putkeen ylipäänsä. Höpsö koira… Noin niinkuin muutoin ei putkien kanssa ollut pahemmin ongelmia. Mitä nyt yks kämmi kävi… :”D Siis, oltiin menossa suoralle putkelle, Ifa väistikin sen ja koitti tulla mun mukana oikeelta ohi, olin ihan et “äpäpäp” ja lähin viittomaan takasipäin, mut viitoin ilmeisesti liian vasemmalle ja jotain, koska Ifa… se hyppäs siihen putken päälle ja JUOKSI SIINÄ PÄÄLLÄ melkeen sen loppuun ja hyppäs alas. :”DD Hävetti ja nauratti niin paljon et piti kääntää selkä sinne sillee että emmä kestä kattoa ja että mitä ihmettä. :’D Noin muutoinhan suoraa putkea oli sen kanssa helppo harjoitella, koira käskyn alle odottaan toiseen päähän ja ite toisee päähä kutsumaan. Toimii hyvin. Paremmin kuin Liksun kanssa. 😀 Tokotaustasta on hyötyä ja haittaa.

Pussiakin päätin ottaa kunnianhimoisesti ilman avustajaa. Ifa vaan istumaan sinne suulle ja odottamaan ja ite nostamaan kangasta ja huuteleen koiraa luokse. Phöh, sieltähän se sujahti samantien! Eikä yhtään pelottanut! Mitä hemmettiä. 😀 Olin ihan varma ettei se siitä suoriltaan tuu, että pakkohan sen nyt on sitä pussii pelätä. No eipä pelännyt. 😀 Toinen mitä uskoin, että voi olla ongelma, oli rengas. Siihen pyysinkin sitten suoraan Jennin avuksi. Jenni piti Ifaa toisella puolella, mä menin toiselle puolelle kutsuu. Ei se siinä ku pari kertaa miettiny ja meinannu ja sit se jo hyppäs renkaan läpi. 😀 Sama uudestaan Jennin avustuksella. Ei ongelmia. 😀 Uskomaton pieni koira. Myöhemmin tajusin, että eihän meillä ollut siinä renkaalla edes niitä estesiivekkeitä apuna toisinku meillä kurssilla oli ekoilla hypyillä, eikä Ifalla ollu ajatustakaan hypätä väärästä kohtaa. 😀 Se salee otti Liksusta mallia… Sitä otettii sit iteksemme enemmänki eikä Ifalla siinä mitään ongelmia ollut. Ehkä ihan kaks kertaa se hyppäs väärästä kohtaa, sivusta, mutta niistä tulee vaa palautus takasi ilman palkkaa, ja palkka vasta kun hyppää oikeesta kohtaa. Todennäköisesti noissakin sivuhypyissä oli kyse just jostain mun vartaloavuista joita en ite tunnista mut koira tulkkaa ne.

Yhden kerran otettiin sitten Ifan kanssa puomi. Epäilin että no siinä nyt ainakin voi olla vähän ongelmia ja olin tosi kahden vaiheilla että kannattaako meidän edes yrittää. Yritettiin kummiski sitten Jennin avustuksella. Koitin muistaa opit että nami alhaalla ja sitte paljon palkkaa ja kehuja siinä. Nousu hyvin, päästiin tasaselle nii Ifaa alko vähän epäilyttään, Jenni komensi lisäämään kehuja ja näin tein, päästiin siitä, alastulo, ja pysäytys kontaktille. SEHÄN SIIS MENI SEN!! 🙂 Jeeeee hyvä Ifa! Ei sitä sitten enempää sen kanssa, oli riittävän hyvä ensisuoritus! Keppejä ja pöytääkin Ifan kanssa otettiin, mutta eipä niissä mitään ihmeellistä kerrottavaa.

Oon miettiny nyt tässä tätä kirjottaessa, että oikeestaan se namialustan käyttö on varmaan ihan fiksua puuhaa, koska nyt mun koirat aina esteen jälkeen kaartaa takasin mun luokse. Täytyy harkita sen käyttöönottoa. Toinen mitä huomioin nii Ifa tosiaa tokotaustansa takia koittaa AINA tulla mun vasemmalla puolella, siis jos vaihdan paikkaa esteeltä toiselle ni se tulee aina mukana mun vasemmalla puolella. Liksulla ei tätä oo, se tulee mun mielestä kummalla vaa puolella. Saattaa jopa esittää hienoa, korkeavireistä seuraamista mun oikealla puolella. :’D Vaikka ei se edes osaa seurata, niinku käskystä, ei se tiiä sellasta liikettä. Ja tosiaan mitään edes kahden esteen pätkiä mun ei pitäis koittaa, koska sit sähellän itse liikaa, en osaa ja koitan vaa “roiskasta” ne esteet eikä koira silloin mee niitä. Hyi mua, ei pitäis itekseen sekoilla tollasia. ;P No otin siitä nyt opikseni että en enempää tollasia koittele.

Mutta siis kokonaisuudessaan oli tosi hyvä reissu, molemmat koirat oli ihan super omalla tavallaan ja tosi hyvä mieli jäi reissusta! Vielä kun reissun päälle sain puhuttua Jennin kiinalaista syömään ja juttelemaan niin aihoih että oli mukava ilta. ❤ Ei haitannu yhtään että sai koneen ekaa kertaa auki vasta kymmeneltä illalla. 😀 Ja sit oliki nii poikki että menin JO kahdeltatoista nukkumaan. 😀

Liksun agi, kerta 4

Tokavika kerta. 😦 Vähiin käy ennenku loppuu. Tässä kohtaa kurssia alkais toivoo että koiria olis vähän vähemmän. Meinaa ku jos koiras on sellanen että näytät putkee ja sanot sen, se juoksee sinne, näytät pöytää se juoksee sinne, hyppää renkaan ilman opettajan apua, hyppää normihypyn iha ongelmitta, juoksee puomin nii vauhdilla että saan itekki juosta perässä, nii… Voinette ymmärtää että pitkät odotteluajat siitä että 7 muuta koirakkoa käy läpi sitä voiniinhirvittävää puomia/rengasta/mitäikinä joka ei tuppaa kaikilta ihan sujumaan niin alkavat vähän kyllästyttää. Kepit on ehkä ainoa jota ton kanssa vois oikeesti harjotella, mutku ei niitäkää viitti kokoaikaa hinkkaa. No okei ja rengastakin. Liksu hyppää renkaan oikein, jos jätän sen toiselle puolelle odottamaan ja meen kutsuu toiselta puolelta. Jos lennosta koitan kädel näyttää ja juosta mukana nii hyppää saakeli sivusta läpi. :F No mutta back to päivän viralliseen ohjelmaan.

Aloitettiin… Puomilla? Tai renkaalla. 😀 En muista enää. Joka tapauksessa, Liksun puomilla ei ole mitään ongelmaa, lähtee sinne kirimään ennenku kerkeen tekee mitää ja saan lähtee juoksee perään. 😀 Sitte pitää vaa muistaa hidastella ja pysäyttää sinne loppuun kontaktille koira. Puomilla Liksu kuulemma lähtee hyvin ja juoksee tyylii puolet siitä eteenpäin katsoen kunnes muistaa “ainiin se lihapulla!” ja kääntyy kattoon mua, joka tarvii sit saada pois.

Rengas oli kans sillee että ku annan remmin ohjaajalle nii hyvä ku kerkeen kääntyy rengasta kohti ni ohjaaja huutaa et “se menee jo!” ku Liksu lähtee hyppää sitä. 😀 Son kyl kehittyny siinä, enää se ei tee sellasta korkeeta superloikkaa vaa alhaalta viistää sitä rengasta. Hyppää sen paremmin sillonku on vapaana. Ton yhen remmihypyn jälkee otettii viel kaks hyppyy vapaana, yks kummaltakin eri puolelta ohjaten. Ei ongelmia. Kyllä se oikeesta paikkaa hyppää ku ohjaaja kattoo. 😀

Putki on muuten Liksusta nii kiva et väliajoilla odotellessa ku aluks autoin Meenaa vähän putkeen ohjaamisessa nii kauhee työ pidellä Liksua ku se oli iha juoksemassa sinne putkeen. :’D Ja pöytä on tosiaa Liksusta tosi kiva, se koittaa aina varastaa sinne. 😀 Jos vaa kävellää muuten sen ohi nii se on jo kaukaa juoksemassa sinne!

Sitten otettiin tosiaan ekan kerran ihan normia hyppyä. Liksun kanssa tungettiin taas heti ekoiks sitäkin kokeilemaan. 😀 Yks hyppy remmissä ja sitte taas samoin ku renkaalla, kaks vapaana. Ope oliki jo sillee “noh tää nyt varmasti hyppää, ei mitää ongelmaa mut pidetään nyt sit täst remmist ekal kii kummiski..” 😀 Irtona mennessä Liksu koitti ekalla kiertää mun perässä sen esteen. Kuulemma johtuu siit et täs vaihees koirat on viel nii kiinni ihmisensä kädessä tavallaa, että meinaavat tulla mukana sen esteen sijaan. Varmaan korjaantuu tämäkin ajan myötä. Mut sen jälkee meni sit hypyt hyvin, kuten olettaa saattoi.

Sitten viimeisenä muttei vähäisimpänä, treenattiin A-estettä! Jjjip! Hyppelehdittii Jennin kanssa siel innoissamme sillee jesjesjes A, vähänkö hurjaa jne. :’D Porukka varmaa kattoo et ollaa iha pimeitä. x3 Kummiski. Tungin taas Liksun kaa ekana sitä A-estettäkin koittamaan. Tehtiin sitä sillee et pari kolme kertaa nostettii koira ensin sinne A-esteen alastulolle ja siitä hitaasti alaspäin palkaten. Joka nostolla korkeemmalle. Sitte ku nuo suju ihan jees nii nostettii toiselle puolelle vähän ennen sitä harjannetta nii että koira joutuu menee siitä kohdasta ja sit taas alas. Eeei Liksulla mitää suurempia ongelmia sen kanssa ollut. 8) Vähäsen kuului kamala rapina kynsistä ja vähän oli sen näkönen, että mikä juttu tää on, mut hienosti meni. Noiden jälkee otettiinki sit kokonaan se! Eli maasta asti, ohjaaja piti remmiä ja autto koiraa vähä pepusta jos meinas vauhti hidastua ja suunta vaihtua. Liksu meni reippaasti koko A-esteen, ei se harjanne sitä kauhistuta. ^^ Kai. 😀 Ainaki mun mielestä se tuli hyvin! En tosin näe tilannetta samalla tavalla ku ulkopuolinen. Mutta kuitenkin.

Summa summarum, Liksu oli taas superkoira jonka kanssa on kovin helppoa tuo harrastaminen kun tykkää niin kovin eikä mikään pelota. 🙂 Liksusta vaan on tyhmää kun on niin pitkät odotteluajat aina, ku se pääsee tekee jonku esteen pari kolme kertaa ja pääsee siitä iha vauhtii ja kierroksille, kunnon fiiliksee nii sit heti joku 10-15min odottelu. Nooh, pitää oppia odottamaanki. Sekä mun että Liksun. :’D