Archive | May 2011

Tokoja ja ageja ja kissahäiriötä

Viime torstaina näyttelytreeeneissä otin Ifan kanssa vähän tokoja näyttelyhommien lomassa. Otin muun muassa sitä kirottua paikallamakuuta takapalkalla. Sujui yllättävän hyvin oikeastaan! Painotin taas siihen että otin pitempää matkaa, tosin pitää varmaan treenata viiielä pidempiä. Ja sitä kestoa sitä kestoa… Treenasin torstaina kyllä jotain muutakin, mut ihanku mä enää muistaisin. 😀

Eilen oli sitten Liksun viides agikerta. Enää yksi jäljellä. 😦 Oli kyllä jännä kerta! Ja kiva sellainen. Toisella kentällä otettiin ensin paria estettä putkeen, silleen että hyppy, mutkaputki ja sitte toinen hyppy. Eli sellanen U:n muotonen homma. Meinas olla vähän ongelmia, että lähden poistumaan putkelta ennenku koira on kunnolla menny sinne, joka aiheuttaa sen ettei mene. Saatiin se kuntoon, niin sit meinasin tehdä samaa sillä vikalla hypyllä. 😀 Sitku en ohittanu sitä hyppyä ennenku koira oli tullu lähelle niin alko sujua hyvin. Osin ongelmana se, ettei Liksu osaa oikee hakea esteitä edessä. Se vähänniinku yksittäissuorittaa niitä. No mut saatiin kummiski sujuu toi. Sitte tehtiin sillee, että se putken jälkeinen hyppy olikin, no, melkee u-käännös sieltä putkesta nii siinä. 😀 Ja tehtiin sitä sekä sillee, että… vitsi ku en osaa selittää näitä… että EN mene hypyn ja putken väliin ohjaamaan, vaan jään sinne “sisäpuolelle” ja siitä näytän että hyppy. Saatiin se sujumaan, tosin mun piti taas petrata sitä että jatkan liikkumista vielä sen vikanki esteen jälkeen ettei koiraki pysähdy ku mä pysähdyn, vaa edetään edetään. En kyllä osannu juosta siihen suuntaa ku näytettiin, mut juoksin sentää jonnekki. :’D Sitte vaihdettii nii et sil välin ku koira putkessa nii livahdan putken ja hypyn väliin ja sieltä kutsun koiran ja hyppy ja taas juostaan pidemmälle. Paljon hyvää treeniä ja ohjetta mulle! Ja jee Liksu meni putkeen. 😀

Toisella puolella päästiin sit kokeileen keinua! :O Se oli hurjaaaaa! Liksu on kyl hassu ku oltii sii keinun edessä ja yritin viel kaivaa namei taskusta ni se koitti kokoaika burstaa sinne keinulle. 😀 Keinuhan oli sillee että siel oli agin pöytä päässä ettei se mee ihan maahan asti ja ope viel ite hitaasti laski keinun alas samalla ku me pidettii koiraa remmin avulla siinä päällä ja nameilla autettiin. Noohh, Liksu teki jotain IHAN ihme loikkaräpellyksiä välissä sinne keinun loppuun nii että meinas olla vaikeeta saada pidettyy se siinä keinulla. 😀 Mut sitte lyhyempi remmi ja namit lähemmäs naamaa nii suju tosi hyvin. Ei mitää ongelmia ja aina samalla innolla sinne keinulle. 😀 Opeki oli ihan että jess, se ei tuu tätä varmaa pelkäämää ja mä vaa että no toivottavasti ei.

Sillä puolella otettiin vielä pirun pitkät kepit. Luoja että ne oli pitkät. :’D Tuntu ettei ne koskaa lopu ja minä ihan äärirajoillani etten kompastu jalkoihini ja että käsi vetäis koiraa oikeesta paikasta. Ope sano kyllä että tosi hyvin se menee ja voin hiljalleen alkaa pienentään sitä apua niillä ja kohta ehkä jopa kääntyä naama menosuuntaan! Hitsi se olis hienoa jos päästään sinne asti. Huomasin kyl itekki et vähä pystyn pienentää apui. Toisaalta jos käyn liian luottavaiseks ja alan pienentää liikaa nii sit menee ihan plörinäks. Huomasin sen ku treenattiin niitä neljää keppiä kenttien ulkopuolella. Kepeillä jos millä huomaa hyvin sen, että mitä todennäkösimmin “koiran virhe” on vaan omistajan ohjausvirhe. 😀 Huhhuh kun työlästä. Nii joo ja palaute oli muistaa treenaa keppei myös toiselta puolelta. Se oli yllättäen paljon haastavampaa. Pitää muistaa treenata molemmin päin. Ifaki pääs väliajalla kokeileen keppejä, ihan näppärä seki on niiden kanssa!

Niiin ja sitte sillä keinukeppipuolella oli vielä pussi. Kerran “kielsi”, vissiin evotin itte taas jotain, mut muuten, hhah, ei mitään ongelmaa. 😀 Tuli sieltä läpi monta kertaa myös sillee että ei se ope enää nostanu kangasta. 🙂 Tehtiin taas molemmin puolin, ei ongelmaa. Menee aivan ongelmitta ja piru vie vauhdilla! Meinaan jäädä jälkeen ja sit juosta koiran päälle kun se tulee sieltä ulos reippaasti ennen mua ja kaartaa mun luo. 😀

Toisella kentällä treenattiin sitten lisää puomia kontaktin kanssa. Ope oli että otetaan eka sillee että kävellään vaan, mut piru ku Liksu menee niin kovaaaaa. 😀 Ei siinä vaan voi kävellä. x3 Nii mentii sit juosten. Homman nimi oli että mä jatkan juoksemista pidemmälle ja se pysäyttää Liksun kontaktille remmillä. No ei se kyllä kauheen usein onnistunu, Liksu tekee taas omia räpellysloikkiaan ja aika monta kertaa se tunki toisen takajalan kans alas kontaktilta. Nooh harjoteltiin niitä ja johonki kohtaan lopetettiin ku onnistu.

Päästiin viel toiselle puolelle ottaan keinuu vähän uusiks, eipä siinä ihmeempiä. Jos en omiani kuvittele nii ope anto keinun keikkaa jo vähän vauhdikkaammin. Eipä Liksu välittänyt. Mistä Liksu nyt välittäis, jos vaihtoehtona on ei-välittää ja saada lihapullaa? 😀

Väliajoilla Ifa pääsi vähän tokoilemaan. Otettiin paikallamakuita ja ne meni yllättävän hyvin pitkältäkin matkalta. Tosin vein koiran kauas muista ja tulin ite lähemmäs muita koiria. Olis varmaan pitänyt ottaa toisinpäin. Ei toi kyllä silleen niistä muista koirista siel välitä, ihan huoletta ku halusin mennä treenaa sen kaa niit keppei ni päästän sen vaa autosta ulos ja vapaana vapaamuotosesti seurauttaen meen sen kaa kepeille kaikkien koirien läpi ja eiku treeniin. Ei toi välitä. Upeeta! 🙂 Nyt vaa ensmaanantaina pitää treenaa nii että jätän sen sinne muiden koirien päätyyn ja meen ite kauemmas tyhjään päin. Se voi olla hankalaa. Kyl toi sen verran kummiski välittää niist muist koirist. Uskoisin ainakin.

Agin jälkeen mentiin 40min kävelylle taas sinne Puolarmaarin niityille. Ifalla tuntui olevan korvat hyvin tallessa nii kehtasin oikee pitää sitä vapaana. Pidin vaa huolen ettei se menny kauheen kauas. Ja se oikeesti käänty ja tuli luokse ku rasvattu salama aina heti ku kuuli et kutsuin sitä. Otin sitte lenkkipolullaki vielä pari paikallamakuutreeniä takapalkkakipolla. Nekin suju ihan hyvin! Vaikka Ifa oli tosi epäluulosen näkönen ku jätän sen makaamaan ja kävelen Liksun kanssa pois. 😀 Ja Liksu oli sitä mieltä että “vapaa”-käskyn jälkeen kipossa on hänellekin jotain tarjolla. 😀 Eipä ollut ei. No mut oli mukava lenkki ja ihanaa ku koira toimi!

Tänään otin sitte vielä paikallamakuita tossa meidän pihassa. Kippoon namit, koira hiekalle maate ja sitte itte poistumaan. Jätin koiran pihan toiseen päähän ja kävelin itte toiseen päähän, melkein pois pihasta. Välissä jäi sellanen puska meijän välii nii etten nähnykää Ifaa. Pisimmillää puolen minuuttia makuutin sitä pidemmältä matkalta. Lisäks tein sellasta, että menin piiloon, niinku oikee kunnolla varaston taakse piiloon. Se oli jännittävää, en oo pahemmin niitä ennen ottanut. 15sek pisimmillää olin varaston takana piilossa ja hienosti Ifa kyl pysy maassa!

Jännin hetki oli sitte, ku meillä oli paikallamakuu kesken, minä odottamas että aika täyttyy nii kappas vaan, pihaan hiippailee kissa. 😀 Ifa vilkuili sitä aika paljo. En ollu varma nousisko Ifa sen luokse, joten ku Ifa katto mua nii vapautin sen nameille ja sit kutsuin sen mun luokse. Katoin et hmm antaa se kissa vähän häiriöö mut ei Ifa koita mennä sinne. Otin sitten seuruupätkän ja luoksetulon kun se kissa oli siinä lähettyvillä ja hhah, toihan teki hienosti! Ei puhettakaa että olis menny sen kissan luokse. Hienoa. 😉

Nurtsitreenit Granissa

Oli taasen kimppatokotreenit, tällä kertaa oikeastaan aika kivoilla nurtseilla tossa Granissa. Meinasin myöhästyä kun aattelin että on niin lyhyt matka että koskahan tarvii lähteä. 😀 No tohon ajo varmaa 5min jos sitäkään…

Mitähän mää tästä nyt sanoisin. Kauheen mukavasti meni siinä kun ööh treenin yksinäni Tiiaa saapuvaksi odotellessa. Otin seuruita ja paikallamakuita takapalkalla ja tällasia. Sitten tuli Tiia ja koirat ja Ifa otti vissii pikkusen painetta koska se lakkas vähän niinku toimimasta niinku pitäis. Otettiin paikallamakuita ja kerran Ifa nousi seisomaan sieltä. Selkeesti heti kun matkaa tulee enemmän niin sitä alkaa ahdistaa. Näitä täytyy siis ehdottomasti treenata lisää. Erityisesti matkaa juurikin. Tiian hyvä vinkki oli, että menee vaikka piiloon tai tositosi kauas niin sitten se kokeen paikallamakuu on paljon helpompi kun oon lähempänä. Gahh, miksen oo taas tajunnu ite? 😀 Toihan on ihan sama mitä hypyn kanssa neuvotaan tekemään. Lyhyellä matkalla Ifa makas ihan hyvin sellasella 15-20sek palkkavälillä.

No hyppy olikin sitte yks murhekryyni tänään. Ei siitä meinannu tulla mitään. Ifaa ahisti se maanpinta siinä jotenki ja se koikkelehti siinä ihan miten sattuu eikä ollut oikeen kuulolla. No minähän en sellaisesta temppuilusta oikeen perustanut niin se joutu sitten hihnaan aina välissä, reppuun kiinni odotteleen vuoroonsa ja temputin mukana olevaa Liksua välissä. Hypyllä korjailin Ifan kanssa namikipon avulla vähän sitä oikeaa paikkaa, ettei menisi niin sivuun. Hain myös hieman lisänopeutta suoritukseen kipolla. Toisaalta arastelen kovin kipon käyttöä, tupataan jumittuun sellasiin liian herkästi ja sitten niistä irti pääseminen on työlästä.

Maahanmenot on taas kauheen päiväkohtanen juttu. Joskus menee tosi hyvin maahan ekasta käskystä ja nopeesti, nyt on alkanut taas perseillä ja jää ekasta käskystä istuun tai seisoon ja painuu maahan vasta kun ärähdän tai toistan käskyn. Otettiin sitten maahanmenoleikkiä ja koitin saada Ifaa vähän tarjoomaan maahanmenoja ja palkkailin niistä. Niin ja peruutuksesta maahanmenoja kans. Vähän kaikennäköstä. Sanomattakin selvää siis et jos toinen käsky vaaditaan niin liikkeestä maahanmeno ei sujunut. En sitten kauheasti viitsinyt yrittääkään. Niinjoo, koitettiin myös maahanmenoja takapalkalla samallai ku seisomaanjäämisiä opeteltiin, mut siitäkään ei ollut apua niin empä halunnut sitä kamalasti palkkailla huonoista maahanmenoista niin annettiin olla.

Seisomaanjäämiset sentään sujuu. Ja ai että luoksetulot on hienoja! Varsinkin kun pääsee ottaan pitkää matkaa. Niinku kunnolla pitkää matkaa. Nelistää oikein vauhdilla sieltä. 🙂 Nytki tuli niin vauhdilla että liuku varmaa metrin ohi ennenku pääs mun sivulle. 😀

Aloin sitten treenin seurauksena epäillä, että kyllähän tuo kuumuus nyt noillekin pahaa tekee vireelle. Että onko viikonloppukoe sittenkään kovin hyvä juttu. Pitäskö ottaa iltakoe. Mutku toisaalta iltakoe… ei sit tiiä onko siellä taas liian viileä. Kumpi on pienempi paha? Sitä en osaa sanoa, vielä ainakaan. Positiivista päivän treenissä oli se, että nurmikko ei sinällään alustana haitannut Ifaa. Hyvälaatuinen nurmikko, sanotaan näin. 😀 Toisaalta, se oli hei GRANIN nurmikko, joten se oli aika tiptop hoidettu eli ei kovinkaan pitkänä rehottanut. Tänään illalla koitan sitten treeneissä oikein kunnolla rehottavaa nurmikkoa. Onneks elokuun Ikaalisten Ilkka-kokeiden suhteen ei tarvitse tehdä päätöksiä vielä vähään aikaa. Vois kirjata kalenteriin millon ilmot alkaa ettei sit mee ohi ja voi kattoo paljonko on aikaa treenaa ennen niitä ilmota. Täytyy myös kattella lisää noita möllitokoja kalenteriin, mut ei liian pian. Silleen vähän ennen virallisiin ilmoja, että kattoo onko se paikallamakuu kunnossa, kannattaako ilmota virallisiin.

———- WARNING. BEUSSIHÖSSÖTYSTÄ. ———-

Murhaan ton koiran (…) jos se ei ala oppia tota paikallamakuuta. Mitenniin oon kärsimätön? Koirahan on 2½v ja seurakoira. Vielä on paljon aikaa opetella asiat rauhassa ja sit mennä kisoihin. Monta vuotta tulevaisuudessa. Ja mikähän superfiksuus siinä on että toisaalta näin kärsimätön ihminen on sitten ottamassa koiraa, joka kehittyy hitaasti ja on “valmis” vasta n. 4 vuoden iässä? 😀 Rakkaat böösbilapset siis. Joista muuten näin unta taas viimeyönä. Reiskan silittelystä unta. 8) Ja unta lihapullien palojen heittelystä Ifalle. 😀 Ja nyt mentiin taas vähän ohi raiteilta. Mut toisaalta olis tervetullutta vaihtelua, että koira olis 4v jälkeen AIKUINEN, eikä tälleen niinku Liksu että 4v jälkeen siitä tulee MUMMO… Himskatin lahnamuumio. Veikkaan kyllä että böösbi tulee oleen sellanen hömelöhotales ihan loppuun asti. 8) Sellanen kiva pieni virtapiikki-ilopilleri-ikiliikkujapomppija. Ja se olis ihan toivottua vaihtelua Liksuun nähden. Sitten pitää vaan ymmärtää ja antaa pööspille aikaa kasvaa (ja kasvattaa aivot) ja sitten joskus katsoa jos päästään tokokentille. Ei sillä, jotenkin mulla on kutina että (alokasluokan) liikkeiden opettaminen Ifalle on ollut helpompaa ku mitä se tulee oleen opettaa böösbille. Mut ehkä niiden opettaminen böösbille on hauskempaa. 😀 Ja toivottavasti böösbin kanssa ei ole tätä paineistun vieraista ihmisistä&koirista&paikoista, joka helpottaa sitten osaltaan. Ja ku Ifan kanssa kisaan viralliset rutiiniks ni pööspisen kans ei tarvii jännittää niitä enää. Tai ehkä tarvii sen verran, että minkä oman show:n se päättää milloinki pitää. 😀 On monesti sellanen olo et ku böösbi tietää päässeensä esiintyyn niin se haluaa esittää vähän… omia numeroita. 😉 Niin ja joidenki liikkeiden opettamisen uskoisin onnistuvan luonnostaan helpommin, niinku joku… nouto. Ja sit kun ei kasvata siitä koirasta yhtä pahaa perskärpästä kun nämä tirriäiset niin ei se paikallamakuu pitäisi olla sen takia niin paha. Paitsi o-ou sitten ehkä mullakin on koira jonka kanssa saa pelätä ettei se mee paikallamakuussa muiden luokse. ÄÄK! Nyt kun ei oo tarvinnu sitä pelätä. No mut sit sitä vaan harjotellaan paljon. Ja sitte jos se ois sosiaaline muit koirii kohtaa ni eipä tarttis pelätä että se juoksee paniikis pakoo kentältä jos joku tulee sen luo, korkeintaa lyö leikiks. I hope. 😀

Ifa on superkoira!

Siis oikeesti. 😀 Uskomaton pikkuotus. Mutta edetään nyt lineaarisessa aikajärjestyksessä tässä.

Päätin edellisen (paikallamakuu viidessä viikossa) merkinnän jälkeen että nyt on pakko treenata paikallamakuita. Otin sitä sillä kaukopalkkahommalla ja uskoisin että se on muuten tosi hyvä juttu! Kun nyt se tietää että juu-u, kyllä se on tuo se mitä sen pitää tehdä vaikka siinä niin kauan kestääkin, ja tietää että sieltä on se palkka tulossa kunhan vapaa-käsky kuuluu. Odottaa hyvin skarppina, vähän saattaa päätä käännellä mut ei kyynärät nouse maasta. Otin tota pari hommaa ensin sisällä matolla ja sitten pihalla hiekalla. Ja siis suju tosi hyvin. Otin useemman treenin tota, aika vaihteli kaikkee 5sek ja 30sek välissä että paljonko sen piti maata. Välissä saatoin ottaa minipätkii seuraamista, peruutuksesta maahanmenoo ja tällasia että vähän vaihtelua peliin. Ja siis tosi hyvin meni.

Sit kokeilin myös että mitenköhän sen luoksetulon pysäytyksen sais toimiin. En käyttänyt samaa käskyä kuin normiluoksetulossa, en halua että se kusahtaa. Sanoin vaan että “tule”, josta se tietää lähtee liikkeelle mut ei täydy tulla sivulle. Siitä koitin sitten käskeä “seis” ja näyttää ikäänku heittäsin namin. Noh aika laiskasti se stoppas, mutta stoppas kummiski. Jatkettiin harjotuksia. Totesin, että käsimerkin kanssa meinaa mennä aina maahan. Pelkkä käsky toimii paremmin. Koitin niitä sitten vähän palkkailla samalla. Toivottavasti en nyt hajottanut sen liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. 🙂 Tapan itteni jos niin kävi. No, toivottavasti ei sentään.

Mutta sitten. Lopuksi päätin että hei kokeillaas tolla leikkipaikan liukumäellä sitä agin kontaktijuttuu. Ifan kanssa on siis otettu sitä ehkä kaks kertaa aikasemmin. Ekan kerran otin sitä joskus noilla terassirappusilla, en kyl ees muista millon. Ja sitte eilen otin tuol kaverivuoroagissa niitä. Venkslasin niitä tosiaan aika paljon eilen, että oikeeseen kohtaan siihen kontaktille ja murr. Ja ei hemmetti toi koira tajus sen tosi hyvin nyt ton liukumäen kanssa!! Kerran vai kaks peruututin sen takatassut takas sinne luiskalle ja sit se vaa osas sen ja vitsi kun se tarjoo sitä itte! Heitän sille vapautusnamin ni se hakee sen ja juoksee takas liukumäkeen, kääntyy siinä ja liukuu etutassut maahan. 😀 Vitsin etevä otus! On tää vaan niin paljon mielekkäämpää treenaa Ifan kans ku Liksun kanssa. Kattokaa ny.

Video

Paikallamakuu viidessä viikossa?

Onnistuisko sen kuntoon saaminen viidessä viikossa? 3.7. olis Ulvilassa tokokoe, joka olis siis ehkä täydellistä. Koska Pori ja koska viikonloppu. Eli ei luulis ainakaa että on nii myöhää että olis kylmä. Kunhan vaan sää suosii muuten. Yleensähän heinäkuu on kai aika kuuma? Eikä tuomarikaan kuulemma mikään hullu ole. Ääääääää. Voisko ton ilmottaa? Ei siin oo kyl järkee jos se paikkis ei toimi. Koska ei sielt sit ykköstä tuu. Mut kisavarmuutta tulis! Mut ei tee hyvää kauheen, noh, montaa kertaa käydä sitä paikkista nollailee ettei opi että kokeessa saa sitten tehdä mitä huvittaa ilman seurauksia. APUA!!!

Tai jos ei viidessä viikossa niin sitten… 15 viikossa. 😀 13.8. Ikaalisissa oleva koe kiinnostaisi myös. Olisi tuttu tuomarikin, Ilkka! 🙂 Haluan niin mennä uusiks Ilkan kokeeseen mut parannetulla suorituksella. Mietityttää vaan kun urhh, nurmipohja. No huomenna ollaan menossa treenaamaan nurmelle, kattoo ny miten sujuu. Torstainakin vois treenata nurmella näyttelytreeneissä. Treenaillaa treenaillaa ja kahtellaa että mitee edistyy…

Huhhuh mikä päivä

Ensin oltiin tunti kaveriagissa juoksemassa, sitte tunnin kipsuttelin Malminkartanon täyttömäen rappusia ylös ja mäkeä alas (raput 3 kertaa ylös) ja sitten vielä tunnin näyttely- ja rallytokotreenit. Nyt oon puhkipoikkiväsy ja hikinen. 😀

Eli öh joo. Agit. Molemmat koirat mukana. Mitähän me nyt tehtiin. Harjoteltiin ihan hirveesti puomin kontakteja, myös A:lla pari kertaa, harjoteltiin renkaaseen hakeutumista myös nii että kävelen sivulla samalla, putkilla takaaleikkausta, ihan normi hyppyjä, vähän keppejä ja sit pieniä ratoja. Huhhuh miljoonaa asiaa taas. 😀 Voi moro. Ei sillä, juoksin koko tunnin siel treeniliivi päällä ja voi luoja että oli KUUMA. Pihalla mietin että heitänkö koirien vesikipon veden maahan vai päälleni. No en niitä limavesiä päälleni halunnut ni heitin pois, mutta oli kyllä niin hiki että melkeen hävetti. Käy kyllä hyvästä kuntoilusta tuo! Satunnaisena häiriönä meillä toimi dalmisjunnu Elmeri, jonka mielestä oli kauheen kiva seurata mua vaikkei saanut kertaakaan lihapullan palaa. Batmanki halus seurata mua ja lihapullia. Pitäisköhän ottaa huonompia nameja? 😀

Josko taas asiaan. Jumitun aina välissä muualle ja ajatus katkee ja sit tulee tällästä rikkinäistä tekstiä. Kokonaiskuvallisesti vois sanoa, että Ifan kanssa suju paremmin. Liksusta tuntuu loppuvan virta kesken, tai sit se vammaa jotain muuta. Alko matoilla taas putkien kanssa. o_O Ja puomillakaan mun ei tarvii enää juosta täysiä sen perässä, pääsen jopa sen edelle ihan reippaasti ongelmitta. Hyppääkin vähän laiskasti. Ehkä sillä vaan oli liian kuuma. Piristy meinaa illalla ulkona näyttelytreeneissä. Ei tosin sielläkään ollut kovin kuulolla.

Liksu tosin tajus puomin kontatkit nopeemmin. Kai. Oppi nopeemmin hidastaan siihen ite. Nyt on vaan ongelmaa, että se öhh meinaa jäädä liian ylös. 😀 Ja sitku mulla vähän meinas mennä hermo kun se tuli sieltä aina liikaa jotenki poikittain alas nii sitä tuli sekä peruutettuu että nosteltuu sinne puomille kontaktiasentoon ja vähän kaikkea. Nojaah. Pitää vahvistella vielä lisää. Renkaaseen Liksukin haki nyt hyvin! Yllätyin. Kerran hyppäs läpi sivusta. Sit vaa helpottelin taas ja otin kutsumalla ku tulee sillee aina oikein ja sit koitin taas sivusta, ihan hyvin suju. A:n kontaktille pysäyttäminen tuntui haasteelliselta. On niin jyrkkä alastulo. Putkissa takaaleikkaukset sujuu jos päätyssä on namikippo. Sitte ei välitä mitää. Jos yritän ilman niin ei oikein tahdo onnistua. Gotta train that more. Öömh pöydän kanssa luonnollisesti ei mitään ongelmaa. Sitä pitäis kyl treenaa kovemmasta nopeudesta! Why do I remember it now… Not earlier… Noo miten vaan. Enskerralla sitäkin sit. No kepit suju taas tosi kivasti! Molemmilla. Todella yllättävän hyvin. Oon ihmeissäni.

Ifan kanssa tehtiin kans paljon puomin kontakteja. Sillä meni tunnilla vähän pidempään tajuta se homma, mutta se onkin treenannut paljon vähemmän ku Liksu. Molempien ongelma on tosin se, että nyt ne tekee homman oikein ilman namikippoo tai hidastavaa remmiä kun käännyn niiden eteen, mutta jos tuun sivulla ni tulevat auttamatta yli… Tähän täytyy pureutua koska emmä nyt kisoissa voi aina siihen eteen kääntyä. 😀 Mut aattelin et tärkeintä on nyt vielä et ne tajuu sen paikan ja että Ifa oppii hidastaan siihen. Ton tunnin aikana Ifa aika hyvin oppiki ite jo hidastaan sinne loppuun. Oli kyl hyvä ku ekan kerran päästän Ifan irti, oon laittaas Liksuu viel kiinni nii katon et o-ou Ifa lähti kiipee puomii ja menee jo puoles välis, no spurttasin sit perään mut en ehtiny, se kipitti sen iteksii alas ja sit kipitti mun luo. Omatoimisuorittaja. 😀 Tuostako pitäis uskoo että se joskus tippu sieltä puomilta… Ifa on kyl muutenki tollanen tippuilija, se tippu niiltä rappusilta jota tänään kiivettiin. Ei onneks ollu pitkä pudotus, mut sen verran ettei se vauhditta päässy hyppään takas. Sit se nosti etutassut just just rappusten reunalle ja mä kaappasin sen ylös sieltä ja taas jatkettiin häntä pystyssä.

Renkaaseen Ifa haki viel paremmin, ei hypännyt kertaakaan väärästä. A:n suorittaa edelleen vauhdilla. Liiankin vauhdilla. Kontaktille pysähtyminen hankalaa. Putket menee hyvin, koitin myös Ifan kaa takaaleikkauksia namikippo toises pääs. Ei aiheuttanut suoran putken kanssa ongelmia. Mutkaputken kanssa aiheutti, joten ei sitten kamalasti tehty sitä. Silleen että sain onnistuun kerran vai pari. Hypyt hyppää ongelmitta eikä pöytäkään oo ilmeellinen. Nii ja tosiaan kepit meni tosi hyvin. Wou. Sitte otettiin niitä pieniä ratoja. Otin hyppy+mutkaputki, mutkaputki+hyppy, hyppy+mutkaputki+puomi, puomi+suora putki (90 asteen kulmassa puomiin nähden), putki+suora putki+A, A+suora putki (90 asteen kulmassa myös A:han), A+suora putki+puomi. Jotain tollasia. 😀 Ei siis pitkiä niinkään mutta kummiskin. Suju kyllä tosi hyvin Ifan kanssa. Yllättävän hyvin meni puomilta tonne putkeen vaikka se oli niin tiukassa kulmassa. Toki kävin ohjaamassa sen sinne sisään ihan vierestä, mutta silti. Ja hienosti jatkoi sieltä A:lle. Ja A:sta putkeen. Ja kaikkea. 😀 Ei tainnut pahemmin kieltoja tulla.

Vähän sellanen olo, että se taitaakin olla Ifa se mun monitoimikoira joka nyt vaan on parempi about kaikessa. 😀 Pitää seuraavaks ilmottaa se agikurssille. Ja rallytokokurssille. Ja ja ja ja… JA TOKOKURSSILLE. Kiva ajatus että hei ollaan oltu ohjatulla kurssilla tasan kerran viime kesänä ja seki oli pelkille harjakoirille, ja silti ollaan päästy kisaamaan. Oon mä vähä hyvä hei… EIKU!! Okei ollaan saatu paljon apua myös Tiialta, suuri kiitos sinne. Paljon uutta ollaan opittu, uusia kikkoja miten opettaa juttuja. Ja opastusta miten tehdä niitä oikein. 😀 Toisaalta, kyllähän me ihan pirusti treenataankin. Että jos tällä treenin määrällä ei pääsisi kisaamaan niin voisihan se vähän ketuttaa. Okei Liksun kans ei pääsis tokoo kisaan vaikka sitä treenais kymmenen kertaa päivässä kymmenen vuoden ajan, mut… Ifa oppii hyvin, toisinku Liksu. Nojoo anyway puhun taas ihan vääristä jutuista.

Agitreenien jälkeen oli tunti aikaa ennenku alkais meijän näyttelytreenit, jotka on ehkä tuuril kilsan päässä siit meijän agipaikasta. Malminkartanon täyttömäen & rappusten juurella. No mentiin sit tosiaan niitä rappusia kiipeemään. Olin varautunut koko reissuun yhteensä kahdella litralla vettä ja polvituella vasemmassa polvessa kun se kettuili jo aamusti. 😀 Kolme kertaa kiivettiin ne rappuset ylös, kerran tultiin ne myös alas ja kahdesti tultiin niitä hulluja hiekkakivitiealamäkiä pois sieltä. Voin kyl sanoa, et niitä mäkiä oli rankempaa kävellä alas ku kävellä alas niitä rappusia. Oli kyllä ihan hulluu puuhaa se rappusten kiipeeminen. On vähän niinku joka paikka kipeenä nyt. 😀 Hyvää se vaan tekee! Vettä kulu kyllä yli litra reissussa. Oon kateellinen Ifalle, sillä ei tuntunu missää toi kiipeeminen. 😀 Kauhee vauhti vaan päällä kokoaika. Aina ku pysähdyttii lepopaikalle kolmasosan rappuja välein nii Ifa iha ihmeissää että noh häh miks me pysähdytään siinä missä mä otan penkistä tukee ennenku rojahdan siihen huohottaan ja juomaan vettä yrittäen pysyy hengissä. 😀 Liksu ei ollu iha samaa mieltä rappujen kiipeemisestä, mutta ei sillä ollut vaihtoehtoja nii mukana se tuli. Hyvää se vaa tekee sillekkin. Täytyy saada sen kuntoo kasvatettuu. Ei sillä, jos oon huomenna menos tonne mäelle uudestaan nii otan kyl pelkän Ifan mukaan, en Liksua. En tosin tiedä mitä rappusten kiipeeminen tekee koiran fysiikalle, hyvää vai huonoa? Ne on kyllä ihan säälittävän matalia ne askelmat että ei noi sillee joudu pahemmin työtä tekeen niiden kanssa. Mäki pitkäjalkasena kävelen ne kaks rappua kerrallaan kun yks kerrallaan ne on niin turhauttavat.

Noh mutta sitte saatiin se tunti kulumaan, ajettiin auto tien toiselle puolelle ja alotettiin näyttely-/toko-/rallytokotreenit. 😀 Ifa on kyllä ihan uskomaton työkone kun siitä ei toi virta lopu sitten ikinä. Soli aivan into piukassa esittämässä tosi hyvää seuraamista siellä harjakoirien keskellä ja harjoitteli paikallamakuita siellä ja vaikka mitä. Sit kokeiltiin vähän rallytokoa. Jotku hommat ihan piece of cake, kuten hidas seuraaminen ja siitä istuminen. Juoksupätkä ja normi täykkäri oikeelle sekä spiraali ja pujottelu oli helppoja. Mut sit joku… koira eteen ja oikealle kaartaen takaa sivulle ja saksalainen täykkäri niin eieiei… Ei todellakaan sujunut. 😀 Ei sitten niin mitenkään.

Näyttelytreeniosuudet meni tosi hyvin, pöydällä ei väistänyt kun Raija tuli kattomaan. 🙂 Juokseminen on vähän hakusessa kun en keksi miten ton sais juokseen silleen että olis selkä hyvin suorana. Ilman että on hirttäny sen ilmaan. Seisomiset suju tosi hyvin, ei niissä mitään. Toivotaan että seisoo hyvin Hyvinkäällä heinäkuussa.

Tokot… Raija tuli tekeen myös luoksepäästävyyden, vähän rapsutti poskea/kaulaa kun Ifa sivulla perusasennossa. Ei mitään ongelmaa. 🙂 Jee hieno Piipa. Sit Piipa harjotteli paikallamakuuta vähäsen ton… ton… Riksun(??) kanssa. 15 sekunnin pätkiä eikä mitenkään ihmeelliseltä matkalta, mutta toinen koira vieressä ja ulkona häiriössä kummiski. Ja haluan pitää sen onnistumisprosentin korkeena ni mieluummin vähän turhaa varman päälle ku että epäonnistuminen. Sitte koitettiin paikallamakuuta myös yksin mutta takapalkalla. Otettiin kaks makuuta, 15sek ja 20sek. Hyvin meni nekin! Ei alkanut tärinä. Se on positiivista. 🙂 Täytyy tehdä noita enemmänkin.

Liksukin pääs välissä vähän sekoileen. Käytin sen pöydällä itekseen seisoskelees, juoksentelin vähän. Seisottanut en maassa. Sit koitin sitä rallytokoo senki kans mut siit ei tullu mitää. Ei ollu yhtään kuulolla, juoksi vaa (remmissä) sinne tänne ja sit sitä sai kokoaika komentaa ja kaikkee. Hirveetä sähellystä. Ainoo mikä Liksulta suju nii se osaa kiertää mun takaa sivulle, mut ei se sittekkää osaa jäädä oikeesee paikkaa sivulle istuun. Otettiin sit omii löysäversiosellasia Liksun kanssa. Pääsi sekin vähän hommiin maailmaa kattelemaan. On se vaan sellanen raatomurmeli.

Ja ainiin ainiin ainiin!!! Näin tänään beussin!! 8kk harlekiinilapsi Aloe. 🙂 Aloen oonki tainnu nyt nähdä monta kertaa. Tällä kertaa hän oli hoidossa ja mukana ranskanpullakävelyllä. 🙂 Ihana tyttönen kyllä. Kovin kiinnostunut mun koirista, mutta eipä nuo siitä pahemmin perustaneet.

Päivä jona mikään ei suju

Total frustration. Liksun agit ei suju, Ifan tokot ei suju. Ja Liksun agit on sentään aina sujunut. Ja tänään ekan kerran ei sujunut. Pyhä superturhautuminen. Siis. Liksu on aina rakastanut putkea. Ja nyt se ei mennyt sinne, ei sitten millään. !?!?!??!!???? Hyvä elämä… Katotaan jos tää ärsytys laantuu nii voin kertoa pituushypystä, kuuden kepin pujottelusta ja A:n kontakteista ja pussista.

Ifa oli taas mukana agis ja väliajoil treenin sitä. Se ei kertaakaan koko illan aikana mennyt kunnolla maahan, molemmat kyynärät siellä. HUOH!!! Maailmanloppu ei tullutkaan lauantaina, se tuli tänään. Ihan selkeästi, kun mikään ei suju. Pidämme taukoa… Emme haaveile kokeista… Katsotaan sit joskus uudestaan…

—————————————————————————-

Noniin yritetäämpäs nyt uudestaan.

Eilen tosiaan taas agi vuorossa Liksulla. Ensin toisella kentällä otettiin kuuden kepin pujottelua ja A:n kontakteja. Kepeillä ekan kerran söhelsin itte oman käteni kanssa ja huomasin sen itekki, sain toki myös opelta huomautuksen siitä. Sitten uusi yritys itse skarpimpana ja hitsi sehän sujui oikeastaan ihan hyvin! Meinaa tulla jo vauhtia koiraan mukaan. 🙂 Neljän kepin kepit oli myös kenttien ulkopuolella, niitä harjoteltiin pari kertaa väliajalla ja nehän menee käsivetosesti ihan hyvin. Varsinkin kun mä muistan olla skarppina kunnolla.

Keppien jälkeen sitten A:n kontaktia. Oli hyvä se eka kerta, ope sano siin sen lopuks että hitsi ku se oli varautunu johonki hitaasee lönkötyksee nii ei meinannu pysyy Liksun perässä ni se ampas A:lle nii että hiekka vaa lentää. 😀 Mää vaa siin sillee “heh noh se vähän tykkää tosta A:sta…” 😀 No mutta, tehtiin sitä silleen että siellä oli alusta toisessa päässä, mutta siellä ei ollut namia ja ope hidasti koiraa remmillä siihen kontaktille. Mä sain taas parannusehdotuksia, että en saa kiertää ylävartaloo koiraan päin vaan että pitää pitää rintamasuunta eteenpäin. Tehtiin noita muutamii, vähä molemmin puolin. Sit se oli sillee että nyt tehdää nii että mä juoksen pidemmälle ennenku pysähdyn, koska koira ei saa jumiutuu siihen että mä oon sen vieressä tavallaan pysäyttämässä sen. Ope piirs mulle viivan, jonka taakse mun pitää juosta suoraan, sieltä sit palata palkkaan koira ja vapautus. Niin joo ja sen se sano kans, että ensin sanallinen käsky eikä liike, koska se liike on aina voimakkaampi vetämään koiraa pois sieltä. Pitää kuunnella käskyä, ei liikettä. Sain siis läjäpäin paljon hyvää tietoa! Jännää, että tuntuu hyödyllisimmältä se kerta jolloin saa itse paljon palautetta miten tehdä paremmin. Niin, tehtiin sitten tosiaan toi, että mä juoksen pidemmälle ja ope pysäyttää siihen kontaktille. Liksu oli kuulemma tosi tulossa mun perään suoraan sieltä, mut sit se hoksas sen alustan sillee hei tähän pitää varmaan jäädä ja sitten jäi siihen odottamaan hienosti. Ei se toki siihen ois jääny jossei sitä ois remmistä hidastettu, mutta kummiskin. Ei riekkunut itseään kokonaan alas sieltä.

Toisella kentällä oli sitten vuorossa putki ja hyppy+putki-yhdistelmä. Olis saanut mennä myös hyppy+putki+muuri-yhdistelmää jos voi perhanan otus vaan olis mennyt sen putken kunnolla. Mulla on kyllä vahva epäilys, että putki oli sateen jäljiltä märkä ja siks Liksu ei halunnut mennä sinne. Se ku on sellanen hienohelma, että tassut ei voi kastuu, sehän on maailmanloppu. No, koitettiin sitten hyppy+putki ja putki mutkalla yksin ja veetu putki yksin suorana ja hirveet ongelmat aina. Lopetettiin sit johonki onnistuneeseen “menen edes superlyhyen suoran putken”. Ihan hyvä koska olin hirttämäs jonku kohta ku en tajunnu miksei se mene sitä.

Seuraavaks oli taas toisella kentällä vuorossa pituushyppy. Täytyy muuten sanoo että tää kerta oli tähänastisista parhaiten organisoitu, pääs eniten käymään kentillä, jopa kahteen kertaan molemmilla ilman että meni yliaikaa! No mutta, pituushyppyyn. Minikoirilla pituushyppyeste kuulemma vaan kaks sellasta palikkaa. Oli vähän jännä, koska ei olla koskaan aikasemmin otettu sitä. Sitä kun ei tuolla Kompassilla ole, kuten ei muuriakaan, mikä on kyllä harmi. Täytyy ehdottaa että hankkisivat! Anyway, este oli uusi mutta eihän se Liksua haitannut. 😀 Hienosti se siitä heti hyppäs ylitte! Sit saatiin taas palautetta, että juostaisiin pidemmälle suoraan ja sit palkkaan siitä koiran puoleisesta kädestä niin ei tuu taas ihme kääntymisiä. Otettiin pari hyppyy molemmin puolin. Sitte ope oli että tehään seuraavaks niin, että pituushypyn jälkee jatketaa juoksuu nii että Liksu juoksee vähän kaaressa sitte yksien estesiivekkeiden välistä vielä. Niin että se oppis hakemaan esteitä edessä ettei homma aina lopu sen yhden esteen jälkeen. Ei ollut ongelmaa niissä, hyvin nekin meni. 🙂 Ja Liksussa paljon vauhtia.

Lopuksi päästiin vielä kertaalleen toiselle kentälle harjoittelemaan pussia! Ope kysy siitäki, että onko se mennyt sitä ennen. “No on se sitä mennyt, mutta empä tiedä mitä uskallan ton putken jälkeen sanoa…” Nooh ei siinä mittään, mää ohjaan koiran pussiin ja ope pitelee kangasta ylhäällä toisesta päästä. Jos mä en ohjannut ihan päin honkia niin Liksu kyllä hyvin sukelsi pussiin ja aina se sieltä tuli läpi! Lopussa ope rupes vähän laskeen jo pussia sen selkään, eikä Liksua kyllä haitannut. Hieno Liksu. 🙂

Täytyy kyllä todeta miten hämmästynyt oon siitä miten erilaiset opetustavat eri paikoilla voi olla. Kompassilla tehtiin niin niinku… niin pienissä osissa noita juttuja, että A-esteellekin nostettiin ensin koiraa vaan siihen alastuloon ja niitä monta kertaa ylemmäs nostaen ennenku koko estettä, sama vähän puomilla, pussissa omistaja oli aina kutsumassa koiraa toisesta päästä kangasta nostaen ja näin. Nyt on vähän sellanen että “tos on A ja nyt sun koiras pitää kiivetä se ylös ja alas ja jäädä tonne kontaktille”. Ei siinä mitään mut entä jos koira pelkää sitä. 😀 Tai siis kauheen hyvin tuolla on näyttänyt ihmisillä menevän, ei kai siellä koirat ainakaa pahemmin oo lukkojarruja lyöny tai tullu harjanteelta alas, mutta epäilen sitä meijän aikasempaa harjisagikurssia miettiessäni, että harjakoirat ei kyllä olis ihan tolleen sitä skulannut. Ifa ainakin, jos se olis pitäny suoraan A ylös ja alas kertalaakista pistää ni se olis pitäny väkisin vetää remmistä yli ja sitki se ois varmaa kussu alleen ja hypänny alas sieltä. 😀 Pienissä pätkissä tapahtuva totuttelu oli harjiksille paljon parempi, samoin kuin se että ohjaajat kutsuu (pussin/putken päässä). Nyt on tästä nykyisestä kurssista sellanen olo et hitsi onko nää koirat kummiski kaikki kokeillu agii ennenki ku ne tekee hommia tolleen miten tekee, eli ihan hyvin. Vai onko harjakoirat vaan niin pehmopullamössönössöjä. 😀 No mut tässä näkee että tapoja on monia, ei ole yhtä ainoaa oikeaa. Sitten pitää vaan löytää se tapa joka sopii omalle koiralle parhaiten.

Sitten niihin Ifan tokoihin. Sen tokoilut väliajoilla oli muuten tosi hyviä, mutta se ei mennyt maahan kertaakaan kunnolla. Ei kertaakaan. Ei väliajoilla eikä tunnin lopuks tekemälläni lenkillä, ei hiekalla eikä nurmella. Huoh. Seuraamiset käännöksineen ja pysähdyksineen oli hyviä, luoksetulot hyviä, seisomaanjäämiset hyviä. Mut maahanmenot ei vaan sujunut. Muutenkin loppulenkillä Ifa yritti vetää kokoajan, solis vähän halunnut rallata niillä ihanilla Puolarmaarin nurmikoilla mut en viitsinyt sen antaa. Ettei sit tuu noottia ja pahenna kaikkien koirallisten tilannetta siellä. Täytyy nyt ottaa noita maahanmenoja sisällä taas vahvistellen, hetkeks helpottaen ja sitten siirrellä niitä takas pihalle.

Tunnin lopuks otin muuten Ifanki kanssa ne kepit jotka siel kentän ulkopuolella oli. Jotenki molempien koirien kanssa kämmäsin aina sen ekan yrityksen nii että ne oikasee jonku välin. Sitte sen jälkee skarppaan ja rupee sujuun paremmin. Ifakin tuli yllättävän hyvin ne kepit! Löysi mielestäni jo kivaa rytmiä siihen mitä nyt voi neljällä kepillä löytää. 😀 Eli tuli ihan hyvää vauhtia ja oikein, vaikka toki namikäsiavusteisesti.

Tänään päästään taas kaveriagiin Kompassille. Molemmat koirat mukaan. Täytyy lukee vähän mitä oon tänne kirjotellu ja mitä kommentteja oon saanu nii tiiän muistan sitten että mitä vinkkei oon saanu, mitä treenata. Toki sen lisäksi että voin treenaa samoi juttui kun viimeaikoina tuolla ohjatuissa treeneissä. Pääsee Ifakin vihdoin mukaan. Joskus haluan kyllä viedä Remunkin tonne. 😀 Sit meil on viel agin jälkeen näyttelytreenit, saas nähdä jaksaako siellä tehdä enää mitään. Viidestä kuuteen agi ja seiskasta kasiin näyttelytreenit. Täytyis kyllä näyttelyjuoksua treenata koirien kanssa. Jotenki saada ne juokseen silleen että selkä olis suora eikä kuin mikäkin vuoristorata. Nostetta etuosaan mut kiitos jotenkin muuten kuin hirttämällä ylös, siitä en oikeen perusta vaikka sitä moni harrastaa. Pitää pistää noille korokkeet tassunpohjiin etujalkoihin. :’D

Koekriisi

Kriisi. Hirvittävä kriisi. Virallisten kokeiden suhteen nääs. Kun kun kun ääääääääääää mä en hei ala sellaseen, että en kerkee tänä kesänä enää kokeisiin. Kyllähän ton pirun paikallamakuun nyt saa kuntoon jossain ajassa, mutta missä ajassa? Ja milloin ne juoksut ajatteli tulla? Ku onhan se nyt syvältä jos lämpimän kesän kokeet menee kaikki ohi kun ei tiedä kuukautta etukäteen millon on paikkis valmis ja sitte en voi kisaa syksyllä, talvella enkä keväällä koska asd karvaton koira ja se palelee. Nii sittekkö venaan vuoden seuraavia tokokisoja?! VISSIIN?!? En todellakaan… “Kaikki mulle heti nyt!” Noei. Mutta ääähhh. 😦 Miksi heinäkuussa on niin vähän kisoja? Joo on kuuma, mut… ei se haittaa harjakoiran kanssa. 😀 Pitää järkkää omat harjistokot. Karvattomien rotujen tokomestaruudet… Olis aika jees. :’D

Mut tosiaan. Keneltä nyt löytyis se kristallipallo että näkis milloin paikkis alkaa sujua Ifalla? Ja ähhh kun tänään en voi treenata. Tyhmätyhmätyhmätyhmätyhmä pikkuveli oksennustaudissa joten puolipaniikissa tärisen desinfiointipullon kanssa huoneessani koittaen säilyttää vielä viimeiset järjenhiveneeni. Pelkäänkammoan sitä oksentamista (ihan sama omaa vai muiden) niin paljon, että tuskaa tekee. Kaamea bakteeripesä koko talo nyt, vessaan uskalla mennä saati hengittää huoneen ulkopuolella talossa eikä ainakaan koskea mihinkään olohuoneeseen menosta nyt puhumattakaan. Lähdin kouluun ja tulin koulusta isot kuulokkeet korvilla musiikki kovalla soiden niin että en voi vahingossakaan kuulla matkalla huoneen ovi – ulko-ovi mitään sellaisia ääniä. Hyihyihyi.

Kaikenlisäks ulkona sataa ja tänään olis Liksun agi. Ei näin.

Eihän elokuun alussa voi olla liian kylmä? 2.8.? Hämeenlinnassa ois silloin koe. Tuomarina Ossi Harjula. Kuulemma ihan kiva setä, ei välttis 10 napsu helppoon mut 7-9 kyl. Ei liian tiukkis. Vähän lepsumpaa ku Ifan kans ekoihin kisoihin kaivattais mun jännitystä lievittään. No onneks ton kokeen ilmot alkaa vasta 4.7. nii että onhan tässä yli kuukausi aikaa hioo paikkis kuntoon. Pitäishän sen nyt onnistua siinä ajassa. Kai? Kattoo nyt jos ne juoksutkin tulis väliin. Saas nähdä saas nähdä…