Kestoharjotuksia

(OT heti alkuun: jee, viimesimmän sääennusteen mukaan viikonloppuna EI sada, muttei ole ihan superkuumintakaan! Tama veri huva.)

Oon sitte taas treenaillu molempien koirien kanssa. En muuten tainnut eilisillan treeneistä Viherissä kirjottaakaan mitään? Niistä voin sanoo lyhyesti, että yksinkertasimmatkaan maahanmenoharjotukset ei sujunu, seuraamiset oli haahuilua, hyppyä ei muka meinannut suorittaa ja luoksetulojen kanssa oli sähellystä. Yhden varasti ja kun kielsin niin seuraavaan ei meinannut lähteä. Pitäisköhän mun lopettaa toi kieltäminen noista varastamisista ja oikomisista ja muista väärin tekemisistä… Ehkä se vaan pahentaa. ;S No mut eilen oli sit vähän olo et hohhoh onkohan treenattu vähän liikaa, et josko tänään ei sit treenit. No arvatkaa kaks kertaa maltoinko olla treenimättä. En.

Tänään oon Ifan kanssa treeniny lisää noita maahanmenoja ja lisäks myös istumisia. Mä en tajua miks vaikeutan harjotuksia aina liian nopeesti. Tän takia pitäs olla jossai ohjatussa jossa joku sanoo ku mä alan pelleilee liikaa. 😐 Eli vaikka koitin tehdä vaihtelevia koiran luota poistumisia, siis sekä lyhyitä että vähän pidempiä, niin tein kai yhden liian pitkän. Tai ei se muuten ollut liian pitkä, mut ku pääsin ton eteen niin toi nousi. Enkä oikeesti tiiä mitä mun pitäis siin kohtaa tehdä. Refleksinä meinaan ruveta huutaan sille ja sitä en ees sano mitä mieli tekis tehdä. Mut et pitäskö mun vaan laittaa se takas maahan ja ottaa sama juttu uusiks vai helpottaa sitä vai silti palkata vai käskee maahan ja vapauttaa ja palkata vai vai vai?! Tää tapahtu siis pihalla.

Sisälläkin toi välissä meinaa nousta ennenku oon antanu luvan. Nousikin kerran. Taas refleksinä hirvee huuto että “hetkinen tollasta ruveta tekeen”. No kyllä se siitä maahan takasi painu, MUTTAH… Noo harjottelin kummiski nyt sitä aaaaivan lähietäisyydellä siinä vaan kestoa lisäten. Eli vaihtelevin välein palkkaa “maahan”-käskyä toistaen ja väleissä kehuen että hyvä, hienosti, hyvin menee. Ja välillä vapautus ja sitte takasi. Mulla pitäs olla joku piipparikello joka sanoo että tiittiit 2min täynnä älä makuuta enempää. Nyt en ees tiiä kauanko se aina makaa maassa yhteensä samal ku syöttelen namei. Varmaan aika kauan… Tarpeettoman kauan, vaikka eihän siitä haittaa oo jos koira pysyy useita minuutteja ku vaan 2min vaaditaan kokeessa. Mutta eihän tuo koevalmis liike ole vielä. Harjotellaan, harjotellaan… Epäilen silti vahvasti ettei siitä koeliikettä saada 18. pvä mennessä. Sitte vaa alotetaan uusiksi sen jälkeen.

No aattelin sitten että istuminenhan on sellanen, että kyllä sen siinä pitäis pysyä. Pysyyhän se hyvin luoksetulossakin istumassa vaikka menisin tosi pitkälle. Päätin sit harjotella sen avulla tota kestoo kans. Eli koira sivulle, käsky istua (vaikka istuukin jo) ja poistuminen. Vaihtelin että minkä matkan päähän meen ja millä välein tuun palkkaamaan. Taas käskysanan toisto namia antaessa ja välissä kehuen. Ainoo ongelma oli se, että kun jäin lähietäisyydelle ja ajattelin ottaa pidempää aikaa, niin toi löi maate. 😀 On kai liian tottunut niihin harjotuksiin, vaikkei ne täysin sujunu ookaan.. No kävin käskemässä tietty istumaan ja otin uusiks. Hassua et pysyy kyl istumas pidemmält matkalt mut ei lyhyemmält. No en sit ihan hirveen pitkää aikaa viittinyt taas ottaa että pidettäisiin ne harjotteet onnistumisien puolella. Turhaudun niin hirveesti aina ku ite mokaan jonku harjotteen ku ne pitäis onnistuu pitään onnistumisien puolella.

Otettiin myös yhes kohtaa noita maahanmenoi keskittyen hieman pienentyvään käsiapuun ja ne oli ihan menestyksekkäitä harjotuksia. Alkuun vähän hitautta siinä että valautti kans ne kyynärät maahan, mutta alko se siitä nopeutua. Muutama sellanen ja lopetettiin siihen. Ja tässä haluan huomauttaa että näitäkin harjotteita on siis tehty pitkin päivää, ei kaikkia putkeen.

Liksun kanssa turhauttaa edelleen. Oon koittanu jatkaa sitä että naksuttelen sille kun se tekee ihan mitä vaan, mutta tuntuupa aika turhalta, kun kun… Otin sitte esiin ton vadin jonka kanssa ollaan välis harjoteltu sitä 2on2offia. Ohjasin Liksun pari kertaa siihen ja sit päätin et nyt odotan ihan oikeesti että se ite edes nostaa etujalan sille. Istuin ja katoin kellosta että istuttiin siinä 10 minuuttia ja ei. Ei mitään. Se istuu ja tuijottaa mua, kääntyy vähän, tuijottaa mua, menee maahan, tuijottaa mua, liikkuu, istuu, tuijottaa mua, menee vadin toiselle puolelle, tuijottaa mua… Ei siis ei puhettakaan et menis laittaan jalan sen päälle. Nuuskimassa kävi mutta se ei nyt riitä. Siitä on sitä palkattu jo niin monta kertaa että. Pyhä vajaus. Ei voi ees sanoo et “tyhmä ku vasemman jalan saapas”, sillä se olis jo vähän liian kauniisti sanottuna. Tyhmempi ku vasemman jalan saapas. Tyhmempi ku sadasosa siitä saappaasta.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s