Päivä jona mikään ei suju

Total frustration. Liksun agit ei suju, Ifan tokot ei suju. Ja Liksun agit on sentään aina sujunut. Ja tänään ekan kerran ei sujunut. Pyhä superturhautuminen. Siis. Liksu on aina rakastanut putkea. Ja nyt se ei mennyt sinne, ei sitten millään. !?!?!??!!???? Hyvä elämä… Katotaan jos tää ärsytys laantuu nii voin kertoa pituushypystä, kuuden kepin pujottelusta ja A:n kontakteista ja pussista.

Ifa oli taas mukana agis ja väliajoil treenin sitä. Se ei kertaakaan koko illan aikana mennyt kunnolla maahan, molemmat kyynärät siellä. HUOH!!! Maailmanloppu ei tullutkaan lauantaina, se tuli tänään. Ihan selkeästi, kun mikään ei suju. Pidämme taukoa… Emme haaveile kokeista… Katsotaan sit joskus uudestaan…

—————————————————————————-

Noniin yritetäämpäs nyt uudestaan.

Eilen tosiaan taas agi vuorossa Liksulla. Ensin toisella kentällä otettiin kuuden kepin pujottelua ja A:n kontakteja. Kepeillä ekan kerran söhelsin itte oman käteni kanssa ja huomasin sen itekki, sain toki myös opelta huomautuksen siitä. Sitten uusi yritys itse skarpimpana ja hitsi sehän sujui oikeastaan ihan hyvin! Meinaa tulla jo vauhtia koiraan mukaan. 🙂 Neljän kepin kepit oli myös kenttien ulkopuolella, niitä harjoteltiin pari kertaa väliajalla ja nehän menee käsivetosesti ihan hyvin. Varsinkin kun mä muistan olla skarppina kunnolla.

Keppien jälkeen sitten A:n kontaktia. Oli hyvä se eka kerta, ope sano siin sen lopuks että hitsi ku se oli varautunu johonki hitaasee lönkötyksee nii ei meinannu pysyy Liksun perässä ni se ampas A:lle nii että hiekka vaa lentää. 😀 Mää vaa siin sillee “heh noh se vähän tykkää tosta A:sta…” 😀 No mutta, tehtiin sitä silleen että siellä oli alusta toisessa päässä, mutta siellä ei ollut namia ja ope hidasti koiraa remmillä siihen kontaktille. Mä sain taas parannusehdotuksia, että en saa kiertää ylävartaloo koiraan päin vaan että pitää pitää rintamasuunta eteenpäin. Tehtiin noita muutamii, vähä molemmin puolin. Sit se oli sillee että nyt tehdää nii että mä juoksen pidemmälle ennenku pysähdyn, koska koira ei saa jumiutuu siihen että mä oon sen vieressä tavallaan pysäyttämässä sen. Ope piirs mulle viivan, jonka taakse mun pitää juosta suoraan, sieltä sit palata palkkaan koira ja vapautus. Niin joo ja sen se sano kans, että ensin sanallinen käsky eikä liike, koska se liike on aina voimakkaampi vetämään koiraa pois sieltä. Pitää kuunnella käskyä, ei liikettä. Sain siis läjäpäin paljon hyvää tietoa! Jännää, että tuntuu hyödyllisimmältä se kerta jolloin saa itse paljon palautetta miten tehdä paremmin. Niin, tehtiin sitten tosiaan toi, että mä juoksen pidemmälle ja ope pysäyttää siihen kontaktille. Liksu oli kuulemma tosi tulossa mun perään suoraan sieltä, mut sit se hoksas sen alustan sillee hei tähän pitää varmaan jäädä ja sitten jäi siihen odottamaan hienosti. Ei se toki siihen ois jääny jossei sitä ois remmistä hidastettu, mutta kummiskin. Ei riekkunut itseään kokonaan alas sieltä.

Toisella kentällä oli sitten vuorossa putki ja hyppy+putki-yhdistelmä. Olis saanut mennä myös hyppy+putki+muuri-yhdistelmää jos voi perhanan otus vaan olis mennyt sen putken kunnolla. Mulla on kyllä vahva epäilys, että putki oli sateen jäljiltä märkä ja siks Liksu ei halunnut mennä sinne. Se ku on sellanen hienohelma, että tassut ei voi kastuu, sehän on maailmanloppu. No, koitettiin sitten hyppy+putki ja putki mutkalla yksin ja veetu putki yksin suorana ja hirveet ongelmat aina. Lopetettiin sit johonki onnistuneeseen “menen edes superlyhyen suoran putken”. Ihan hyvä koska olin hirttämäs jonku kohta ku en tajunnu miksei se mene sitä.

Seuraavaks oli taas toisella kentällä vuorossa pituushyppy. Täytyy muuten sanoo että tää kerta oli tähänastisista parhaiten organisoitu, pääs eniten käymään kentillä, jopa kahteen kertaan molemmilla ilman että meni yliaikaa! No mutta, pituushyppyyn. Minikoirilla pituushyppyeste kuulemma vaan kaks sellasta palikkaa. Oli vähän jännä, koska ei olla koskaan aikasemmin otettu sitä. Sitä kun ei tuolla Kompassilla ole, kuten ei muuriakaan, mikä on kyllä harmi. Täytyy ehdottaa että hankkisivat! Anyway, este oli uusi mutta eihän se Liksua haitannut. 😀 Hienosti se siitä heti hyppäs ylitte! Sit saatiin taas palautetta, että juostaisiin pidemmälle suoraan ja sit palkkaan siitä koiran puoleisesta kädestä niin ei tuu taas ihme kääntymisiä. Otettiin pari hyppyy molemmin puolin. Sitte ope oli että tehään seuraavaks niin, että pituushypyn jälkee jatketaa juoksuu nii että Liksu juoksee vähän kaaressa sitte yksien estesiivekkeiden välistä vielä. Niin että se oppis hakemaan esteitä edessä ettei homma aina lopu sen yhden esteen jälkeen. Ei ollut ongelmaa niissä, hyvin nekin meni. 🙂 Ja Liksussa paljon vauhtia.

Lopuksi päästiin vielä kertaalleen toiselle kentälle harjoittelemaan pussia! Ope kysy siitäki, että onko se mennyt sitä ennen. “No on se sitä mennyt, mutta empä tiedä mitä uskallan ton putken jälkeen sanoa…” Nooh ei siinä mittään, mää ohjaan koiran pussiin ja ope pitelee kangasta ylhäällä toisesta päästä. Jos mä en ohjannut ihan päin honkia niin Liksu kyllä hyvin sukelsi pussiin ja aina se sieltä tuli läpi! Lopussa ope rupes vähän laskeen jo pussia sen selkään, eikä Liksua kyllä haitannut. Hieno Liksu. 🙂

Täytyy kyllä todeta miten hämmästynyt oon siitä miten erilaiset opetustavat eri paikoilla voi olla. Kompassilla tehtiin niin niinku… niin pienissä osissa noita juttuja, että A-esteellekin nostettiin ensin koiraa vaan siihen alastuloon ja niitä monta kertaa ylemmäs nostaen ennenku koko estettä, sama vähän puomilla, pussissa omistaja oli aina kutsumassa koiraa toisesta päästä kangasta nostaen ja näin. Nyt on vähän sellanen että “tos on A ja nyt sun koiras pitää kiivetä se ylös ja alas ja jäädä tonne kontaktille”. Ei siinä mitään mut entä jos koira pelkää sitä. 😀 Tai siis kauheen hyvin tuolla on näyttänyt ihmisillä menevän, ei kai siellä koirat ainakaa pahemmin oo lukkojarruja lyöny tai tullu harjanteelta alas, mutta epäilen sitä meijän aikasempaa harjisagikurssia miettiessäni, että harjakoirat ei kyllä olis ihan tolleen sitä skulannut. Ifa ainakin, jos se olis pitäny suoraan A ylös ja alas kertalaakista pistää ni se olis pitäny väkisin vetää remmistä yli ja sitki se ois varmaa kussu alleen ja hypänny alas sieltä. 😀 Pienissä pätkissä tapahtuva totuttelu oli harjiksille paljon parempi, samoin kuin se että ohjaajat kutsuu (pussin/putken päässä). Nyt on tästä nykyisestä kurssista sellanen olo et hitsi onko nää koirat kummiski kaikki kokeillu agii ennenki ku ne tekee hommia tolleen miten tekee, eli ihan hyvin. Vai onko harjakoirat vaan niin pehmopullamössönössöjä. 😀 No mut tässä näkee että tapoja on monia, ei ole yhtä ainoaa oikeaa. Sitten pitää vaan löytää se tapa joka sopii omalle koiralle parhaiten.

Sitten niihin Ifan tokoihin. Sen tokoilut väliajoilla oli muuten tosi hyviä, mutta se ei mennyt maahan kertaakaan kunnolla. Ei kertaakaan. Ei väliajoilla eikä tunnin lopuks tekemälläni lenkillä, ei hiekalla eikä nurmella. Huoh. Seuraamiset käännöksineen ja pysähdyksineen oli hyviä, luoksetulot hyviä, seisomaanjäämiset hyviä. Mut maahanmenot ei vaan sujunut. Muutenkin loppulenkillä Ifa yritti vetää kokoajan, solis vähän halunnut rallata niillä ihanilla Puolarmaarin nurmikoilla mut en viitsinyt sen antaa. Ettei sit tuu noottia ja pahenna kaikkien koirallisten tilannetta siellä. Täytyy nyt ottaa noita maahanmenoja sisällä taas vahvistellen, hetkeks helpottaen ja sitten siirrellä niitä takas pihalle.

Tunnin lopuks otin muuten Ifanki kanssa ne kepit jotka siel kentän ulkopuolella oli. Jotenki molempien koirien kanssa kämmäsin aina sen ekan yrityksen nii että ne oikasee jonku välin. Sitte sen jälkee skarppaan ja rupee sujuun paremmin. Ifakin tuli yllättävän hyvin ne kepit! Löysi mielestäni jo kivaa rytmiä siihen mitä nyt voi neljällä kepillä löytää. 😀 Eli tuli ihan hyvää vauhtia ja oikein, vaikka toki namikäsiavusteisesti.

Tänään päästään taas kaveriagiin Kompassille. Molemmat koirat mukaan. Täytyy lukee vähän mitä oon tänne kirjotellu ja mitä kommentteja oon saanu nii tiiän muistan sitten että mitä vinkkei oon saanu, mitä treenata. Toki sen lisäksi että voin treenaa samoi juttui kun viimeaikoina tuolla ohjatuissa treeneissä. Pääsee Ifakin vihdoin mukaan. Joskus haluan kyllä viedä Remunkin tonne. 😀 Sit meil on viel agin jälkeen näyttelytreenit, saas nähdä jaksaako siellä tehdä enää mitään. Viidestä kuuteen agi ja seiskasta kasiin näyttelytreenit. Täytyis kyllä näyttelyjuoksua treenata koirien kanssa. Jotenki saada ne juokseen silleen että selkä olis suora eikä kuin mikäkin vuoristorata. Nostetta etuosaan mut kiitos jotenkin muuten kuin hirttämällä ylös, siitä en oikeen perusta vaikka sitä moni harrastaa. Pitää pistää noille korokkeet tassunpohjiin etujalkoihin. :’D

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s