Peekeween paikallamakuu

Kirosana sanon minä!! On se kumma miten yks vaivanen liike voi aiheuttaa näin suuria ongelmia, ja onko sen pakko olla yksi suurimmista liikkeistä, argh…

Anyway. Eilen oli hieno päivä SM-TOKO 2011-skaboissa Klaukkalassa. Tuli sellanen 10h istuttuu auringossa kattelemassa koirien suorituksia. Aika moni koira kärsi tuosta järkyttävästä helteestä ja sen takia suoritukset sit heikkeni. Tuli kyllä todettua, että on ne bc:t sit vaa nii koneita. 😀 Ihan uskomatonta työskentelyä näki niiden osottavan, aivan uskomatonta. Ihan ku ne kilpailis ittensä sisällä, että kerkeekö toteuttaa omistajan käskyn puolessa sekunnissa vai alle, kokonainen sekunti on varmaan jo hidas niille… Todella nopeaa, terävää ja räväkkää käskyjen suorittamista. Huh! Siihen kun yltäis harjakoiralla… Nooooo ei ehkä ihan. 😉 Mää bongailin sit tapani mukaan beusseja ja tietty Reiskan perässä tuli päivä pitkälti roikuttua. Varmaan palaa käpy ihmisillä jo ku oisin kokoaika silittämässä Reiskaa enkä hetkekskää jätä rauhaan ketään. 8′> Sitte tuli silitetyä myös Verlaa. Omistajansakin oli mukava tuttavuus, sain paljon hyviä vinkkejä Ifan treenaamiseen! Oliki sitte eilen ihan hirvee hinku päästä kokeilemaan niitä.

Että ei ollut mikään turha reissu nuo SM-skabat vaikka päivä pitkä olikin. Sytty myös oma kisainto entistä pahempana. Moni koirahan kärsi tosiaan kuumasta, niin olis varmaan pitänyt ilmoo Ifa tonne ja kattoo kui sen käy. 😀 Plus että iiiihan kisojen lopussa, siinä palkintojenjaossa, kun huomasin että niillä on oikee korokepalkintopallit ja kaikkee, ja että taso oli oikeesti kyllä kova muttei alokasluokassa mahdoton, niin… kehtaankohan edes sanoa? Tuli sellanen olo, että hitto, mä haluan olla tuolla Ifan kanssa. 😉 Alokasluokan kolmen parhaan joukossa SM-kisoissa. Siinäpä sitä tavotetta kerrakseen!! Eli pitää hioo kaikki liikkeet ihan supertiptop, käydä miljoonat möllit testaa että joo ykkösiä tulee, käydä ehkä yhet kahet viralliset riippuen mitä niistä tulee (useammatkin jos ei saada pelkkiä ykkösiä) ja sitten SM-kisoihin vuoden päästä ja voitto kotiin! Tosin mun tuurilla jos ilmoisin Ifan ens vuonna SM:iin nii siellä sataa kaatamalla vettä… No sen näkee sitten missä tilanteessa ollaan vuoden päästä!

Samanlainen into Ifaan kiitos!

Tollanen suoritus kelpais mulle enemmän ku paremmin 😉

Vaikken tätäkään näkyä pahitteeks pistäisi…! Ifa vaan ei ehkä kauheen äkkiä muutu mustaks ja kasva jokusta senttiä lisää, sekä kasvata kunnon karvoja.

Tänään ei sitten tullutkaan lähdettyä rotikkaerkkarin menoa ihmettelemään, niin oli aikaa treenata koiria ja tehdä vaikka mitä muuta. Postitin Liksun ilmon Pori KV:seen!! Nyt se pääsee sinne jeeeee! Vein kuoren oikee pyörällä postilaatikkoon, huhhuh, pyöräillyt oon viimeks (jos yhtä Ifa-kertaa ei lasketa) nii joskus viime vuonna. 😀 Tuli sit samalla pestyä pyörä ja pumpattua sen renkaat. Oli ihan kiva pyöräillä, mitä nyt totesin olemattomat lihakseni kun en meinannut seiskavaihteella päästä eteenpäin jos tie oli yyyyyyyhtään nouseva. 😡 Mut josko nyt siirryttäis sinne oleelliseen, eli että mitä treenattiin.

Oli puhetta, että olisko ohjatun kapulalla helpompi harjotella noutoa ku tunnarikapulalla. Aina mä järkeilen että no olishan sillä helpompi, mut sit ku koitan sitä nii siit ei tuu mitää. Ei toi ees pure sitä oikeesta kohtaa. 😀 Ei se kunnolla ees yritä ottaa sitä ohjatun kapulaa suuhun. Joten ei auta ku harjotella tunnarilla. Ja sit joskus koittaa saada se pureen myös ohjattuu ja lopulta ihan sitä mitä sen pitäs noutaa avoimessa. Nyt tuli vaan harjottelussa vastaan se ongelma, että joo, jipollani olen saanut ton nostamaan sitä kapulaa vähän pidemmäksi aikaa, mutta kyllä se sen melko nopeasti pudottaa silti. Ja miten mä saisin sen tuomaan sen kapulan mun luo?? Nyt se ottaa kapulan suuhun, kääntyy, pudottaa kapulan ja tulee mun luo hakemaan, suorastaan kerjäämään, namia. Siinäpä sitä päänvaivaa…

Sitten piti maahanmenoja treeniä sillee että pistän pienen tassin tms koiran etee/etujalkoje välii ja opettasin, että palkka tulee siihen ja se vois ikäänku vahtia sitä omaa paikkaansa siinä. Löysin sellasen kivan sopivan pienen purkinkannen, jota päätin käyttää. Sisällä ei ongelmaa, tein joitain toistoja, saatoin kävellä ulos talosta (näköyhteys säilyen) ja jotain öö otinko jopa puolen minuutin makuun. Sit siirryin niin, että koira makaamaan ulos oven eteen kynnysmatolle (kansi jalkojen välissä) ja mä poistun pihaan päin. Menin siinä pois näkyvistä, joten otin varoiks eka iha vaa et käyn kääntymässä, ja lopult olin 15sek piilossa ja tulin takas. Ei ongelmaa siinäkään, hyvin makas. Sitte mentiin pihaan. Ja voi luoja mä en tajua mikä siinä on. Siis… ensin se kai makas ihan ok, sit se jossai kohtaa nousi jonku kaks kertaa sieltä sillee niinku ihan ku oltii alotettu uusi paikallamakuu vapautuksen jälkeen. Sai kaks kertaa palata vihasesti koiran luo ja käskee se takasi maahan. Luojantähde en tajua mikä siinä on niin vaikeeta maata paikallaan. Hinkkasin sitä niin kauan että pysy, että pääsin ees jotenki palkkaamaan siitä pysymisestä ja sillä mentaliteetillä että nyt et pääse tästä pois nousemalla vaa pääset pois vaa makaamalla vaikka sit harjoteltas sitä vielä yöllä kahdelta. Sitku jotenkuten onnas ni vapautus ja muita liikkeitä. Loppuun otin sit taas paikallamakuita. Ja TAAS se nousi jossain kohtaa seisomaan sieltä?!?!?!?!? Ghaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa mulla hajoo pää. Miksei-se-voi-maata-siellä-paikallaan?!? Tyhmätyhmätyhmätyhmätyhmäkoira. Pitää hankkii sille joku sähköpanta kaulaa että saa säkärin aina ku nousee kesken poiis. No ei nyt sentään mutta turhautuneena sitä tulee kaikkee mieleen. -.-

Sit otin seisomaanjäämisiä, jotka oli kunnossa, luojan kiitos. Ei mennyt kertaakaan väärin. Otin myös seuraamisia. Totesin, että kylläpä se nyt edistää, joten naksu käteen ja korjailemaan. Ei kauaa tarvinnut naksuilla paremmasta kohtaa ni johan parani. Totesin sitten, että se ei muuten suju, että käsken koiran sivulle, otan askeleen tai kaks ja pysähdyn ja koira istuu vieree perusasentoon. Toi ei oo siinä lähdössä kuulolla YHTÄÄN, joten se meni miljoona kertaa ihan liian kauas. Käskin sieltä aina takas sivulle, ja sit lopulta otin vähän namiavusteisesti niitä lyhyitä matkoja. Sitte namit oikeesee kätee ja uus yritys ja johan alko sujua. Kontakti pysy alussakin, eikä kävellyt liian pitkälle, vaan katto mitä mä teen. Yess, niin halusinkin. Noita pitää tehdä lisää. Myös sellaisia lisää, että käännyn tosi pian liikkeelle lähdön jälkeen tms. Otin myös ehkä yhden maahanmenon liikkeestä ja soli hyvä.

Advertisements

6 thoughts on “Peekeween paikallamakuu

  1. Pisti silmääni SM-skaboissa, että Reiska tykkää susta ihan hiiRRrrmusesti, sen puolesta (ja meidän hihnan päässä roikkujienkin) sitä saa rasputella jatkossakin ihan niin paljon kun sielu sietää, eli Pöytyällä seuraavaksi (sais ne aikikset tulla muuten jo!) 🙂 Kiitos seurasta itsellesi, mä olisin niin tylsistyny siellä jos oisin yksin joutunu niitä tuloksia odottamaan!

  2. Joooooo mulla on Pöytyän (tyhjä) aikataulusivu auki koneella kokoaika ja päivitän sitä varmaa 100 kertaa päivässä toivoen että jossain kohtaa rävähtäis aikataulut esille. 😀

    Mun luona on aina paikka Reiskalle rapsuteltavaks! Se on ollut kiva huomata että ku oon nähny Reiskaa niin monesti nii enää sen ei tarvii mua haukkua pystyyn ku nähään vaan voi tulla suoraan rapsuteltavaksi. ^^ Minäkin tykkään Reiskasta ihan hirmuisesti, kiva jos tunne on molemminpuolinen. 😉

    Ja hei! En tiiä mihin oikeen linkittäisin tän, nii laitan nyt tähän. Ku kävin läpi ne beussien jalostustarkkipäivän kuvat niin siellä oli nämä kolme kuvaa peräkkäin just tasan tässä järjestyksessä ja koin pakottavaa tarvetta tehdä niistä sarjakuvan tekstien kera. 😀 Reiska päätähtenä tottakai!

  3. Ihan paras toi sarjis!! Sain pitkät naurut! 😀 Saanko linkittää ton blogiin?!
    Mä kans oon koittanu useemman kerran päivässä kattomassa sitä Pöytyän aikataulusivua, muttei vieläkään mitään 😦

    Reiska on juurikin semmonen, että kun se jonkun ihmisen ottaa “lähipiiriinsä”, niin se ihminen on siitä eteenpäin ihan Reiskan parasta kaveria eikä Reiska sitä ihmistä unohda. Jossain vaiheessahan mä kutsuin siellä Klaukkalassa Reiskaa ja sit se katto silleen, että joo mamma on tuolla, mut menen tuonne Annan luokse, sori vaan mamma.. 😉

  4. Saa linkittää! Hyvä jos antoi naurut. 😀

    Ja voi voi Reiskaa… 😀 Onkohan tullut rapsutettua sitä liikaa… Pitää varmaan mua jonain rapsutusorjana/-automaattina, auktoriteettiä mulla ei varmasti ole yhtään. 😀 Täytyy toivoo etten omaa beussia sitten lelli ihan pilalle rapsutusten yms määrällä…

  5. Ja hei huomasin sitte samalla että blogis on nykyään salasanasuojattu. 😮 Oliskohan mahdollista sen salasanaa saada että vois yhä lueskella? Toki jotenki sillee yksityisesti ettei nyt tähän kirjotella. Ihmettelinki miks se on pitkää valittanu että live-kirjanmerkin lataus epäonnistunut.

  6. Mun piti se salasana heti sillon laittaakin sulle kun sen salaiseksi laitoin, mut sit jotenkin jäi jostain syystä (ehkä siitä etten oo kauheesti ollu koneella ennenko vasta tällä viikolla vähäsen).
    Kyllä sen sitten huomaa sen beussin ylilellimisen sitten kun sen on tehnyt, ne alkaa meinaan hyppiin silmille. Onneks maan pinnalle palauttaminen on helppoa 😀

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s