Archive | June 2011

Revanssi

Eihän sellainen käy päinsä, että treeneistä jää huono maku suuhun. Ei, ei ollenkaan. Joten eikun uusintatreenit, josko menisi paremmin. Tällä kertaa pihateknisten ongelmien vuoksi ja pohjavaihtelun kannalta ei treenitty taloyhtiön pihassa, vaan omalla nurmella. Aiheena mikäs muukaan kuin paikallamakuu. Otettiin me kyllä muutakin!

Alotin sillä, että koira sivulle istumaan, käsken odottaa ja kierrän yhen pensaan ympäröimän puun niin että poistun siinä hetkeks näkyvistä ja palaan näkyviin Ifan takana, palaan siitä vierelle ja palkkaan. Ja sit tein myös kiepin toiseen suuntaan, mut siin en kadonnu näkyvistä. Sit sama mutta koira sivulle maate. Ei ongelmaa. Otin niinki, että menin puskan taakse piiloo ja ootin 15sek ennenku tulin pois sieltä. Hyvin pysyi siinä, ei ongelmaa. Sitte koira toiseen kohtaan, käsky maahan, kansi jalkojen väliin, annoin jo siinä namin siihen ja sitten poistumaan kauemmas. Poistuin mielestäni ihan hyvänmatkaa ja Ifa pysyi hienosti maate! Tosi upeeta. Muut oli vähän sellasia, että käyn siellä vaan kääntymässä ja palaan palkkaamaan, että varmasti pysyy maassa, mut yhen otin sit 45sek ajalla. Nämä hyviä, ei valittamista.

Otin sitte myös seisomaanjäämisen, joka hieno. Seurautin myös niitä minipätkiä nii että koira skarppina ja istuu oikeaan paikkaan. Osa meni vähän liian pitkiks, mut osa hyviä ja niistä kunnon palkka. Sitte otin myös sitä luoksetulon stoppia takapalkkakipolla. Ekalla yrittämällä valu aivan ikuisuuden käskyn jälkeen, melkeen mun luokse asti. Mut ainakaan ei karannut kipolle. Sen ekan rundin jälkeen rupes paraneen, mut lopulta se rupes taas ennakoimaan. Noo lisää vaan tota treeniä niin eiköhän se siitä! Ja kuten aina, noiden perään otan itelleni varmistukseks sen, että normaali luoksetulo yhä toimii. Toisaalta, miksei toimis? Koska treenin tota pysäytyshommaa käskysarjalla: “istu, tule, seis, vapaa” siinä missä normi alokkaan luoksetulo on käskyillä “istu, sivu” eli en pilaa tota sivu-käskyä tossa luoksarin pysäytyksen treenissä. Eli hienostihan se suoritti kauniin laukkaluoksetulon nyttenkin.

Ainii sit otettiin jopa kapulaa pihalla. Palkkailin ensin vähän “vajaammista” jutuista ku mitä sisällä, koska no, oltiin ulkona ja se selkeesti alkuun vähän vaikutti hommaan. Mut sit se tajus et jaa joo tää on tää sama homma taas ja alko tekee samanlaisii nostoi ku sisälläki. Palkkailin pari niitä ja hyvistä pidemmistä hurjat kehut ja lopulta sellasen jälkeen kapula taskuun seuraavaa kertaa oottamaan.

Loppuun päätin, että Ifa saa maata 2min paikallamakuun, mutta lyhyellä matkalla ja nii että käyn välis palkkailee. Kokonaismakuuaika vaan se 2min. No siinä oli sitten vähän ongelmia. Naapurin koira alko pitää jotain TODELLA outoa ulinaa siinä kesken sen makuun, johon toi läskimummo Remu yhty sisältä ja siinä sitä oliki kuoro valmis. Se häiritsi Ifaa selkeesti, meni epävarmaks, puhisi paljon ja vilkuili äänen suuntaan. Ja niinhän se sitten nousi sieltä jokusen pari kolme kertaa. Joka kerta menin vaan takasi ja sormella osotin, että maate siitä, ja poistuin taas. Kehuin kun makasi paikallaan eikä puhissut, ja kävin palkkailemassa kun katsoi mua korvat pystyssä. Lopulta saatiin se 2min yhtenäistä makuuta kasaan, vapautus ja hurjat kehut koiralle. 🙂 Käytin tuossakin tosiaan sitä kantta Ifan jalkojen välissä ja vein namit aina siihen.

Toi pieni kansi koiran edessä on siitä kätevä, että voin käyttää sitä myös ryhmätreeneissä. Siis kun koiraryhmässä harjoitellaan paikallamakuuta. Että se kummiski siinä merkkaa sitä paikkaa, muttei pitäisi häiritä muita koiria eikä siinä oo valmiiksi namia odottamassa. Helpompi häivyttää pois valmiiksi tyhjää kantta kuin nameja pullollaan ollutta kippoa. Nyt vaan vietävän paljon paikallamakuutreenejä pitkin päivää erilaisissa paikoissa niin kyllä me vielä kokeeseen päästään!

Pakko kyllä lisätä vielä yks juttu. Menin eilen siel SM-kisoissa yhessä kohtaa niiiiin hämilleni, kun Eijan tuttu (jonka yks koira kisaa vieläpä voittajaluokassa) kysy multa, että koskas mun koiralla (Ifalla) on seuraavat tokokokeet, kun oli niin hyvännäköstä menoa siellä Forssan kokeessa. Olin ihan että o___o kun ei se mun mielestä niin hyvännäköstä menoa ollu ja toisella on kummiski hei voittajaluokan koira… Sain siinä sit jotenki änkytettyy että sitä syyskuun Forssan koetta oon miettinyt. 😀 Aika hurjaa jos se meijän suoritus ei oikeesti oo kaikille (paitti mulle) näyttäny täyspaskalta ja siltä, että mitään ei osata. Kysyin iskältä, että kuis lämmintä syyskuussa on ja se epäili et kyl sitä nyt yli 10 astetta pitäis olla. :O Se olisi ihan lupaavaa, koska kai me melkee sellasis lämpötilois voitais viel kisaa! Kai… Ok on se 10C jo jonku verran viilee, mut… Ehkä siit selvittäis. Varsinki jos on yhtää enemmän ku se 10C! Tule tule syyskuu. 8)

Niiiiiiin ja positiivista tässä äsken tehdyssä treenissä oli se, että kovin poikkeuksellisesti treenasin nurmialustalla, eikä Ifa tehnyt mitään eroa siinä normaaliin verrattuna! Hyviä istumisia ja maahanmenoja alustasta huolimatta. Eli ehkä vois ilmottaa Ikaalisten elokuun kokeeseen, vaikka ne onki nurmella. Pitää ehkä mennä käymään mummolassa ja stalkata että millaset nurmet siellä on, käydä vähän testitreenaamassa. 😀

PS. Milloin ne juoksut oikeen alkaa?!?!??

PPS. On se Ifaki kone, varjossa treenattiin niin eihän toi ollu yhtään veltto, ei sillä ollu edes kuuma. 8) Ei läähättänyt ollenkaan. Ei ota sää niin koville kuin monille muille.

PPPS. Kuka tulee treenaa mun kaa Ifan kuntoo sprinttikisoi varten? ;D

Peekeween paikallamakuu

Kirosana sanon minä!! On se kumma miten yks vaivanen liike voi aiheuttaa näin suuria ongelmia, ja onko sen pakko olla yksi suurimmista liikkeistä, argh…

Anyway. Eilen oli hieno päivä SM-TOKO 2011-skaboissa Klaukkalassa. Tuli sellanen 10h istuttuu auringossa kattelemassa koirien suorituksia. Aika moni koira kärsi tuosta järkyttävästä helteestä ja sen takia suoritukset sit heikkeni. Tuli kyllä todettua, että on ne bc:t sit vaa nii koneita. 😀 Ihan uskomatonta työskentelyä näki niiden osottavan, aivan uskomatonta. Ihan ku ne kilpailis ittensä sisällä, että kerkeekö toteuttaa omistajan käskyn puolessa sekunnissa vai alle, kokonainen sekunti on varmaan jo hidas niille… Todella nopeaa, terävää ja räväkkää käskyjen suorittamista. Huh! Siihen kun yltäis harjakoiralla… Nooooo ei ehkä ihan. 😉 Mää bongailin sit tapani mukaan beusseja ja tietty Reiskan perässä tuli päivä pitkälti roikuttua. Varmaan palaa käpy ihmisillä jo ku oisin kokoaika silittämässä Reiskaa enkä hetkekskää jätä rauhaan ketään. 8′> Sitte tuli silitetyä myös Verlaa. Omistajansakin oli mukava tuttavuus, sain paljon hyviä vinkkejä Ifan treenaamiseen! Oliki sitte eilen ihan hirvee hinku päästä kokeilemaan niitä.

Että ei ollut mikään turha reissu nuo SM-skabat vaikka päivä pitkä olikin. Sytty myös oma kisainto entistä pahempana. Moni koirahan kärsi tosiaan kuumasta, niin olis varmaan pitänyt ilmoo Ifa tonne ja kattoo kui sen käy. 😀 Plus että iiiihan kisojen lopussa, siinä palkintojenjaossa, kun huomasin että niillä on oikee korokepalkintopallit ja kaikkee, ja että taso oli oikeesti kyllä kova muttei alokasluokassa mahdoton, niin… kehtaankohan edes sanoa? Tuli sellanen olo, että hitto, mä haluan olla tuolla Ifan kanssa. 😉 Alokasluokan kolmen parhaan joukossa SM-kisoissa. Siinäpä sitä tavotetta kerrakseen!! Eli pitää hioo kaikki liikkeet ihan supertiptop, käydä miljoonat möllit testaa että joo ykkösiä tulee, käydä ehkä yhet kahet viralliset riippuen mitä niistä tulee (useammatkin jos ei saada pelkkiä ykkösiä) ja sitten SM-kisoihin vuoden päästä ja voitto kotiin! Tosin mun tuurilla jos ilmoisin Ifan ens vuonna SM:iin nii siellä sataa kaatamalla vettä… No sen näkee sitten missä tilanteessa ollaan vuoden päästä!

Samanlainen into Ifaan kiitos!

Tollanen suoritus kelpais mulle enemmän ku paremmin 😉

Vaikken tätäkään näkyä pahitteeks pistäisi…! Ifa vaan ei ehkä kauheen äkkiä muutu mustaks ja kasva jokusta senttiä lisää, sekä kasvata kunnon karvoja.

Tänään ei sitten tullutkaan lähdettyä rotikkaerkkarin menoa ihmettelemään, niin oli aikaa treenata koiria ja tehdä vaikka mitä muuta. Postitin Liksun ilmon Pori KV:seen!! Nyt se pääsee sinne jeeeee! Vein kuoren oikee pyörällä postilaatikkoon, huhhuh, pyöräillyt oon viimeks (jos yhtä Ifa-kertaa ei lasketa) nii joskus viime vuonna. 😀 Tuli sit samalla pestyä pyörä ja pumpattua sen renkaat. Oli ihan kiva pyöräillä, mitä nyt totesin olemattomat lihakseni kun en meinannut seiskavaihteella päästä eteenpäin jos tie oli yyyyyyyhtään nouseva. 😡 Mut josko nyt siirryttäis sinne oleelliseen, eli että mitä treenattiin.

Oli puhetta, että olisko ohjatun kapulalla helpompi harjotella noutoa ku tunnarikapulalla. Aina mä järkeilen että no olishan sillä helpompi, mut sit ku koitan sitä nii siit ei tuu mitää. Ei toi ees pure sitä oikeesta kohtaa. 😀 Ei se kunnolla ees yritä ottaa sitä ohjatun kapulaa suuhun. Joten ei auta ku harjotella tunnarilla. Ja sit joskus koittaa saada se pureen myös ohjattuu ja lopulta ihan sitä mitä sen pitäs noutaa avoimessa. Nyt tuli vaan harjottelussa vastaan se ongelma, että joo, jipollani olen saanut ton nostamaan sitä kapulaa vähän pidemmäksi aikaa, mutta kyllä se sen melko nopeasti pudottaa silti. Ja miten mä saisin sen tuomaan sen kapulan mun luo?? Nyt se ottaa kapulan suuhun, kääntyy, pudottaa kapulan ja tulee mun luo hakemaan, suorastaan kerjäämään, namia. Siinäpä sitä päänvaivaa…

Sitten piti maahanmenoja treeniä sillee että pistän pienen tassin tms koiran etee/etujalkoje välii ja opettasin, että palkka tulee siihen ja se vois ikäänku vahtia sitä omaa paikkaansa siinä. Löysin sellasen kivan sopivan pienen purkinkannen, jota päätin käyttää. Sisällä ei ongelmaa, tein joitain toistoja, saatoin kävellä ulos talosta (näköyhteys säilyen) ja jotain öö otinko jopa puolen minuutin makuun. Sit siirryin niin, että koira makaamaan ulos oven eteen kynnysmatolle (kansi jalkojen välissä) ja mä poistun pihaan päin. Menin siinä pois näkyvistä, joten otin varoiks eka iha vaa et käyn kääntymässä, ja lopult olin 15sek piilossa ja tulin takas. Ei ongelmaa siinäkään, hyvin makas. Sitte mentiin pihaan. Ja voi luoja mä en tajua mikä siinä on. Siis… ensin se kai makas ihan ok, sit se jossai kohtaa nousi jonku kaks kertaa sieltä sillee niinku ihan ku oltii alotettu uusi paikallamakuu vapautuksen jälkeen. Sai kaks kertaa palata vihasesti koiran luo ja käskee se takasi maahan. Luojantähde en tajua mikä siinä on niin vaikeeta maata paikallaan. Hinkkasin sitä niin kauan että pysy, että pääsin ees jotenki palkkaamaan siitä pysymisestä ja sillä mentaliteetillä että nyt et pääse tästä pois nousemalla vaa pääset pois vaa makaamalla vaikka sit harjoteltas sitä vielä yöllä kahdelta. Sitku jotenkuten onnas ni vapautus ja muita liikkeitä. Loppuun otin sit taas paikallamakuita. Ja TAAS se nousi jossain kohtaa seisomaan sieltä?!?!?!?!? Ghaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa mulla hajoo pää. Miksei-se-voi-maata-siellä-paikallaan?!? Tyhmätyhmätyhmätyhmätyhmäkoira. Pitää hankkii sille joku sähköpanta kaulaa että saa säkärin aina ku nousee kesken poiis. No ei nyt sentään mutta turhautuneena sitä tulee kaikkee mieleen. -.-

Sit otin seisomaanjäämisiä, jotka oli kunnossa, luojan kiitos. Ei mennyt kertaakaan väärin. Otin myös seuraamisia. Totesin, että kylläpä se nyt edistää, joten naksu käteen ja korjailemaan. Ei kauaa tarvinnut naksuilla paremmasta kohtaa ni johan parani. Totesin sitten, että se ei muuten suju, että käsken koiran sivulle, otan askeleen tai kaks ja pysähdyn ja koira istuu vieree perusasentoon. Toi ei oo siinä lähdössä kuulolla YHTÄÄN, joten se meni miljoona kertaa ihan liian kauas. Käskin sieltä aina takas sivulle, ja sit lopulta otin vähän namiavusteisesti niitä lyhyitä matkoja. Sitte namit oikeesee kätee ja uus yritys ja johan alko sujua. Kontakti pysy alussakin, eikä kävellyt liian pitkälle, vaan katto mitä mä teen. Yess, niin halusinkin. Noita pitää tehdä lisää. Myös sellaisia lisää, että käännyn tosi pian liikkeelle lähdön jälkeen tms. Otin myös ehkä yhden maahanmenon liikkeestä ja soli hyvä.

Jaa joo mehän ehkä jopa treenattiin eilen jotain

Pitkästä aikaa…! Ifa oli mulla tosta edellisestä merkinnästä asti vähän jäähyllä niin että pariin päivään en sitä huomioinut about ollenkaan, en ottanut mukaan näyttelytreeneihin, en treenannut jne. Silleen että jos perseillään treeneissä nii sit ei pääse treenaamaan ollenkaan. Toimi kyllä ihan. 😀

Eilen treenin tossa pihassa kaikkia kolmee koiraa vuorotellen. Oon Remun aktivoinniks vähän koittanu opettaa sillekki juttuja. Oon koittanu opettaa sivulletuloo ja seuraamista, mutta vitsit että on vähän työlästä. No mut haastetta haastetta! Harjoteltiin sen kanssa myös vähän istumisia, maahanmenoja ja seisomisia sun muita. Istu ja maahan se ihan kyllä osaa, istumisen kans meinaa ol välis tiukkaa et viittiikö ekasta käskystä tehdä. Maahan menee hyvin. Otin vähän lähietäisyyskaukoja muistuttamaan sille mitä on “seiso” ja sit kokeiltiin pientä liikkeestä seisomista nii et pysähyn ite samal. Suju iha hyvi! Harjoteltiin myös istumista ja maahanmenoa takapalkalla. Toi ei IHAN toimi niinku Ifa että voi vaa käskee pois namikipolta. 😀 Prkl ku pitää kaksinkäsin raahaa se remmistä kauemmaks ja sitte yrittää saada se “istu”-käsky perille. Nooh kyllä ne jotenki onnas ja kyl Remu sillee iha ok tajus homman idean.

Liksun kanssa harjoteltiin skeittaamista. :”D Otin siitä videookin! Jos kiinnostaa niin voin lataa sen nettii ja laittaa näytille. Liksu on nii hassu ku se yrittää välis kiivetä kokonaan sinne laudan päälle. No vedin sitä peräs silleenki välis. 😀 Liksu tykkää siitä. x3 Hassu koira.

Ifan kanssa… Mitähän me otettiin… Liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia, ja se ekaa kertaa elämässää sekotti niitä. Meni maahan ku käskin seis, ja teki sen monta kertaa. Meinasin repiä pääni irti. 😀 Paikallamakuita otin ihan muutaman vaan, en montaa. Paitsi sisällä otin yhden jossa makuutin täydet 2min paikallaan. Oli jännää hei. 😀 Mutta mutta… Pieniä seuraamisia otettiin, luoksetulo yks ainakin ja ja… Hei kaukoja taidettiin harjotella! Superlähietäisyydeltä. Ifahan jopa ehkä nousee käskystä istumaan! Oijoi! 😀 Tätä harjoittelemme vähitellen matkaa pidentäen. Olen ihan yllättynyt sen sujumisesta. Too bad ei se sitä alokasluokassa tarvii, mutta no. 😀 Kummiskin. Noita maahanmenoja ja seisomisia hinkkasin sen verran että ne meni oikein. Piti jotenki sanoo oikeella äänensävyllä se seis-käsky, että seiso eikä menny maahan. Vaikee koira… Eilen illalla näyttelytreenit meni hienosti, Ifa oli reipas myös pöydällä Hannun tutkiessa. Jee. 🙂 Treenin siellä myös muutamat paikallamakuut ILMAN takapalkkaa, niin että kävin vaan kääntymässä kauempana kun jätin sen koirien lähelle maate. Jee se pysyi! Luoksetulon stoppiakin harjoteltiin, mut ei se ihan niin mene ku pitäis. Pitää ottaa se takapalkka käyttöön sen harjottelussa. Tai pitää stalkata Eijan blogista mitä Korri-vinkkejä ne oli siihen saanut… 😀

Ja ainiin! Eilinen oli historiallinen. Ensimmäistä kertaa sain Ifan leikkimään lelulla ulkona tollasessa paikassa/tilanteessa! Onhan se tota Rikun vanhaa farkunlahjetta jahdannut vieheenä Rikun mökillä, mut tää eilinen oli jotain uutta! Upeeta. 😉 Toivotaan että onnistuu jatkossakin.

On muuten kuuma

Ainakin kun menee näin keskellä iltapäivää tonne asfalttipihaan treenaamaan. Huhhuh sentään. Otin molemmat koirat tohon pihalle, tarkotus Liksun kanssa viritellä Ifaa ja sitten treeniä Ifaa. Ei menny ihan niinku aattelin. Lopputulos oli se, että Ifa joutu jäähyille ja lopulta vein sen kokonaan sisälle ja treenin pelkkää Liksua. 😀 Ifa on viimeaikoina ollut vähän, mmh, pliisu eikä oikeen tee hommia niinku pitäis. Perusasentoo saattaa joutuu käskee korjaa (…) varmaan viis kertaa eikä se tuu oikein ennenku sitä auttaa. Välissä kaikuu käskyt kuuroille korville eikä meinaa ees istua ellei sitä peppua maahan työnnä ja pakota istumaan paikallaan. Maahanmenoistaki nousi ilman lupaa pari kertaa ja kaikki käskytoteutukset aivan törkeen hitaita. HUOH. Onneksi on Liksu. 😀 Liksu oli vaihteeksi superkoira tänään siinä missä Ifa tyhmä.

Ifan kanssa otin korkeen hypyn kerran, ihan muistinvirkistykseks ettei mikään liike jää kokonaan treenaamatta. Yksi lyhyt seuraamispätkä myös. Meinas lähtee haahuileen, huomion kiinnittäminen äänellä ja pysähdyksessä hieno perusasento. Sitte otin liikkeestä seisomisia ja maahanmenoja takapalkalla. HI-DAS-TA. Voi hyvä elämä kun on hidasta. Ei puhettakaan mistään terävyydestä. Maahanmenoissa joskus kaks käskyä ennenku menee maahan.

Kokeiltiin myös uusiks sitä luoksarin stoppia. Joo ei varastanut kipolle kertaakaan, mutta aika paljon kävelee käskyn jälkeen ja tuppaa liian usein tuleen ravissa. Alko myös ennakoida käskyä tosi nopeasti. Otin sitten loppuun itselleni varmistukseksi yhden normiluoksetulon joka oli sopivan vauhdikas.

Paikallamakuitakin kyllä otettiin. Ei tosin pitkällä matkalla niinku mun pitäis. Hyi mua. Mut kauheesti pidemmälle en ois näköyhteys säilyen päässyt, koska treenattiin tossa neljän auton katoksen jumalaisessa varjossa aurinkoisen keskipihan sijaan. Pisimmillään makuutin 1½ minuuttia, otin myös minuutin makuun nii että olin muuten pois näkyvistä mutta puolet päästä näkyi sekä puolen minuutin BH-tyyppisemmän makuun eli minä selkä koiraan päin. Sitten loppuun halusin tehdä sellasta, että (kun noi kaikki muutki oli takapalkallisia juttuja) nii jätän Ifan maahan kippo takana ja riekun Liksun kanssa vieressä jotain ja sen pitäis maata. Ensin se nousi jossai kohtaa muttei kerenny kipolle ku huomasin ja karjasin sille ja käskin takas maahan. Meni maahan ja jatkoin Liksun kanssa riekkumista, jonka aikana se nousi taas ja nyt en huomannu ees ajoissa vaan se kävi syömässä sen namin sieltä kiposta…….. Siinä kohtaa mulla meinas leikata kiinni ihan lopullisesti, niin että vaikka ehkä olis pitänyt uusia koko paska niin että se ees kerran onnistuis, nii koira joutu remmiin, mut sit en sietäny katella sitä ees remmissä vieressä niin vein sen sisälle ja tulin riehuun Liksun kanssa.

Tosiaan ei noitakaan kaikkia juttuja mitenkään putkeen tehty vaan aina välissä vaihdoin koiraa hetkeksi. Ifa myös omilla odotusvuoroillaan perseili vähän lisää ja koitti vissiin saada huomion itteensä, koska koitti välissä murista ja haukkua vaikkei ollut mitään kohdetta näkyvissä. En noteerannut niitä mitenkään, niin ei se niitä koskaan kauaa jatkanut, mutta yritti aina väliajoin uudestaan. Rasittava… Mistä lie moisia taas keksinyt. x_x

Liksu pääs tekeen vähän sitä sun tätä. Sille on turhauttavaa yrittää opettaa jotain uutta, niin tehtiin sitten aika paljon vanhoja ja vaan “pidettiin kivaa”, heiteltiin nameja ja näin. Liksu sai tehä “kolmekuuskyt” ja “toiseen suuntaan”, “tassu”, pujotella jalkojen ali, hypätä syliin ja sit harjoteltiin takajaloillaan kävelemistä. Liksu kun on siinä selkeesti huonompi. Mietin vaan että kehittäiskö se sen lihaksia, ja no miksi ei kehittäisi? Ja niitä kun tarttis kehittää, niin sitä sitten treenittiin ihan lihapullan voimalla.

Sitte oli vielä yks asia. 😀 Muistan ku joskus talvella sisällä matolla koitin opettaa noita “skeittaamaan”. Lainausmerkeissä siks, että en nyt oo opettanu niitä itte ottaan vauhtia vaan totutellut laudan päällä oloon ja siinä pieneen liikkeeseen. Nyt pikkuveli tuli siihen pihaan skeittaamaan, muistin ton ja pyysin laudan hetkeks lainaan. Ja hahah Liksuhan tykkäs siitä. 😀 Se halukkaasti tunki aina etutassut laudan päälle ja mä hitaasti vedin lautaa perässäni takaperin kävellen ja syöttäen Liksulle samalla namia. Välissä Liksu kiipes kaikki tassut laudan päälle, vaikka tarkotus oli että olis etutassut laudalla ja takatassut maassa. 😀 Hinasin sitä sit pieniä matkoja silleenki ja Liksul oli kyl hauskaa. Yhessä välissä se kiipes sinne laudalle siin välis ku kaivoin viel namia taskusta, meni kokonaa laudan päälle, liuku hetken matkaa ja loikkas pois kyytistä. 😀 Hölmö koira!

Niin ja Ifan paikallamakuut ilman kippoo ei sit vissii toimi ollenkaa. Otin niit yks pvä ja olin unohtanu kipon takaa nii se nousi sieltä melko pian. ARGH. 😡 Joo pidän koko koiran nyt jäähyllä ja pitkään, katotaan sit joskus toiste jos viittii sitä taas treeenata… Eipähän tarvii kokeista haaveilla.

Liksun viimeinen AST-agi

Ohi on agikurssi. 😦 Heihei, kivaa oli. Lupailivat että myöhemmin olisi tulossa uutta kurssia, täytyy sitten hakea sinne taas noiden kanssa! Ifa alkeisii ja Liksu jatkoon, eiks je? 😀 Muuten ehkä Ifakin jatkoon mutta keinu ja pussi ja ehkä rengas. Plus tietty vaikeus mennä samassa ryhmässä kahden kanssa.

Anyway, aiheina oli ensin toisella kentällä pussi, rengas ja keinu. (Heh just ne Ifalle uudet/vaikeet.) Pussi. No. Kerran meinas Liksu törmää siihen kehikkoon ku tuli vähä ohi. Muuten sukelsi sinne aina täysiä, ihan sama pitikö se ope sitä koholla vai ei. 😀 Oli hauska ku (taas uus ope) joka kysy et mitä toi tykkää ku pussi osuu ihoo vaste ja kerto et oli nähny kisois perun tai xolon (tod.näk. peru ollu) joka pussist tultuaa jäi seisoo ja ravisteli koska soli nii ikävän tuntunen nahkaa vasten. 😀 Eipä Liksu välitä, molemmin puolin ongelmitta sukelteli sieltä läpi.

Rengaskin meni ongelmitta. :O Joka kerta hyppäs oikeesta paikasta ja haki kuulemma tosi hyvin siihen! Hitsi olin iha varma et koittaa hyppää vääräst, mut ei sit hypännykkää. 😀 Kerran meinas kyl hypättyään nii mennä takas toiselle puolelle siitä välistä. Arpo siinä edessä ku mää karjui sil lihapullan kans että tännetänne, et tod. mee siitä välistä! No ei sit onneks menny vaa tuli mun luokke. Ja tosiaa molemmilt puolilt aivan ongelmitta.

Sitten keinua, ensin tosi korkee pöytä alla ja lopulta – dyndyndyyy – ilman pöytää ollenkaan! Hhohooi ei mitään ongelmia. Ope oli tosiaan aina hidastamassa sitä keinun laskua. Pöydän ollessa alla ope käski mun antaa koiralle se pysähtymiskäsky siellä päätyssä, ettei se sinkoo siitä iteksii eteenpäin. Sanoi et jos koira olis saanu sitä iteksii suorittaa ni sois juossu keinulta jo aika päiviä sitten. Sitten ite vähän hölmistyneenä onnistuin onneks muistaan että oon sanonu “koske” treenatessa tota hommaa. Ihan mukavasti Liksu sinne kontaktille siellä pysähtyiki! No ok ei ehkä täysin ilman apuja, mut silti. 😀 Eikä sitä yhtään haitannu ku keinu kiikkas maahan asti! Tosi hyvä Liksu. 🙂

Toisella puolella päästiin tekeen rataa. :O Ekaks oikee 9 esteen rata!! Toisella kierroksella 6 esteen rataa. Eka rata oli esteiltään putki, hyppy, puomi, hyppy, putki, hyppy, hyppy, kepit, hyppy ja toka puomi, hyppy, putki, hyppy, hyppy, A. Kaveri Mari oli mukana oikein kameransa kanssa ja videoi noi meijän menot! Molemmat radat mentiin kaks kertaa. Ekan radan ekalla kierroksella kämmättiin kepit. Ne oli ne ihan pitkät kepit oikeen että riitti kyl pujoteltavaa. Jossain kohtaa sohelsi koittaen vähän oikasta keppejä tai jotain… Ja ensin mentiin iha pitkäks niil kepeil, piti palaa takas ekan kepin luo. 😀 Videolta näkee sitten… Toisella kierroksella kämmättiin putken jälkeen toinen hyppy, kiersi sen. Uudestaan sinne ja sitte kepit ja vika hyppy. Noi kepit taisin muuten mennä itte naama menosuuntaan päin. :OO En ees tajunnu ennenku jossai kohtaa keppei et herttinen mehän pujotellaan näitä näin!!

Tokalla radalla ekalla kierroksella… Ööh ei näien kahen en enää muista kämmättiinkö molemmat kämmit samassa vai eri kierroksilla. 😀 Anyway yks puomille meno oli sillee et Liksu meinas mennä ohi, sit tajus et aa joo puomi ja loikkaski sinne ylösmenoon just ku olin kattonu että ei se mee sinne, no sitku se meniki ni jäin hulluna jälkeen siitä ja kunnon spurtti että saan sen kiinni, hyppy hyvin mut sitte ei taas sitä seuranneesee putkee meinannu mennä ekalla. o_O Outo. Muutenki meinas jäädä sinne puomin alastulolle nököttään. 😀 Piti vaa kutsuu sielt kunnol et juu vapaa tuletuletule. Mut sit loput suju tosi hyvin. Hyvin kurvas niille hypyille putken jälkeen ja sieltä A:lle. En tiiä loppuko Liksusta veto vai johtuko se siitä että otettiin ratana, mutta se tuli A:ta alas tosi varovasti eikä puomillakaan riehunut alastulossa. ;o Minä tyhmänä vaan en tajunnut aina koiraa pysäyttää sinne kontaktille. :F Mikähän vietävän aivokatkos taas tullut. Mitä järkeä on että treenaan niitä kun en sitten rataa tehdessä vaadi niitä?! Tyhmä minäääää… No mut Liksu hoiti homman hienosti vaikka minä kämmäilin. Ja tosiaan mulle radan tekeminen tarkottaa sitä että koira ohjataan loppuun asti ja sit saa namin. Eli täysillä mentiin ja lopussa sitten sai namin. Toiset kun näytti palkkailevan radan välissäkin. En tuomintana tarkota, jokanen tyylillään! Kunhan tarkensin kun tuppaan ite oleen vähän liian namiautomaatti joskus, että nyt ei tehty niin. Videoita ootellessa!

Luoksarin stop, liikkeestä maahan ja kapula

Siinäpä ne päivän aiheet tulikin. Treenittiin kaikkia niitä sisällä kun ulkona on ollut hieman vaikeuksia. Eli tarkotus oli alkaa treeniin tota luoksetulon pysäytystä seisomaan, joka siis siellä avoimessa vastaan tulee. Kippo taakse, koira istuun ja vähän matkan päähän kutsumaan. No nyt ei kutsusta karannut kipolle toisinku eilen pihalla koittaessani, mutta ei kyllä merkittävästi edistytty hommassa siinä mielessä, että Ifa kävelee ihan liikaa sen käskyn jälkeen. Mut se oli eka kerta ku sitä harjoteltiin, eiköhän se siitä jatkossa ku se tajuaa sen homman paremmin nii ala sujua nopeammin.

Seuraamisesta maahanmenot on myös pissinyt ulkona viime aikoina, joten se joutui treenin alle. Sisällä sujui ihan hyvin. Eka kerta ei meinannut mennä maahan, ärähdys, meni sinne, ja sen jälkeen sujui hyvin. Pitää muistaa tehdä näitä enemmänki sisällä (vahvistaen) ja sit aina välissä ulkona testata toimivuus.

Otettiin myös kapulaa, kun se viimeks eteni aika kivasti. Käytin taas sitä, että viskaan kapulan vähän pidemmälle ja koitan saada sen nostamaan sitä vähän pidemmän matkaa. Oon vähän hidas sen naksun käytön kanssa ja usein naksautan vahingossa huonoon aikaan (niin, siks se ei sitä varmaan osaakaan vielä). Mutta loppua kohti alkoi sujua ihan hyvin, pari kertaa nosti sitä vähän pidemmän matkan ja sellaiseen onnistuneeseen suoritukseen myös lopetettiin.

Kynsionkelmaa :(

Huomasin eilen illalla myöhään, että Ifalla on toinen etutassu veressä. Lähempi tarkastelu paikansi ongelman kannuskynteen. Aristaa kynttä, alkaa huutaa jos koittaa sitä räplätä (tai edes katsoa tarkemmin) ja alkaa myös täristä ihan hulluna. Huuhtelin sitten jalkaa vähän ja tein siihen jonkun kotitekoisen sideräpellyksen ettei yön aikana repisi sitä lisää vahingossakaan ja aamusti soitto eläinlääkäriin. No eivät kai sitä kiireelliseksi luokitelleet, kun vasta 18:45 saatiin aika.

Nyt vaan toivotaaaan että selvitään pelkillä antibiooteilla (ja 7vrk antidopingvaroajalla) eikä tarvii nukuttaa ja leikata koko kynttä veke… Sit joutus varmaa jo soittaa pankkii että antakaa lainaa että pääsen pois eläinlääkäristä. Nukutuksesta vissiin tulee neljän viikon varoaika näyttelyihin… Ifan näyttely on heinäkuun alussa – viiden viikon päästä. Eli vaikka jouduttas nukuttaa ni sentää päästää viel näyttelyyn. Mut voi vee että ketuttaa että tällasia pitää sattua!! Ei yhtään kiva. 😦

Kaverit jo pelotellu jostai nukutus+kynnen poisto ja muutaman sadan euron lasku sillee o-ou eieieiei! Millä rahalla?! Noh, illalla näkee sitten mikä on tuomio… Oli kyllä vähän muita suunnitelmia jatkolle ku joku tollanen, mutta noh. 😦 Pelkään vaan että ku Ifa vähä tollanen herkkis joskus on nii se että eläinlääkärin täti renklaa sen kipeetä kynttä pöydällä nii ei varmaa tee kauhee hyvää näyttelyy aatellen. Toivottavasti se tajuaa et eläinlääkäri ja näyttely on ihan eri juttu eikä sit tuu näyttelyis taas alas pöydältä…