Aktiiviviikko, maanantai

Tällä viikolla on siis 6/7 päivästä koiramaista menoa.

  • Maaantaina kimppatreenit tokossa ja ratajuoksua Hyvinkäällä
  • Tiistaina näyttelytreenit, vissiin kunnolla porukkaa tulossa
  • Keskiviikkona Liksun agikurssi alkaa
  • Torstaina Ifan agikurssi alkaa
  • Perjantaina ei ole koiramenoja?!
  • Lauantaina katsomaan beussipentuja <3<3<3<3<3
  • Sunnuntaina möllitokoon Ifan kanssa

Nii että eipä tätä tekemistä puutu. Aloitettakoon viikon ensimmäisestä päivästä, lasagnepäivästä eli maanantaista.

Tokon kimppatreenit

Aamupäivällä oli tosiaan ohjelmassa tokon kimppatreenit tuolla Puolarmaarin nurmikoilla. Mentiin sinne Ifan kanssa pyörällä, kun silleen reitti on niin paljon lyhyempi ku autolla. Koitettiin matkalla vähän harjotella pyörän vieres oikees kohtaa juoksemista, mutku Ifa AINA jättäytyy sinne jälkeen niin en todellakaan jaksanut koko matkaa sen kanssa säätää. Pyöräily Ifan kanssa on silleen rasittavaa, et sillon se pelkää aina enemmän, pelkää sellasia asioita joita se ei normilenkillä pelkää. Vaikka yksittäistä vastaantulijaa, tai muuten vaan vilkuilee pelokkaana taakseen vaikkei siellä ketään oliskaan. Huoh. Ei se siis tota aina tee, et toi meijän pitkä 18km reissu suju oikee hyvin, yhtä koiraa vaan pelkäs sillo ja pelästy yhtä pressua kerran kunnolla, mut ei sentää ihmisii pelänny siin. No, eilen pelkäs.

Enivei päästiin tokoileen ja kivasti oliki löytyny väkeä paikalle. Pyysin tekemään luoksetulon, sujui hyvin, ei ongelmaa. Ifa tosin on aina sen näkönen, että “HYYYI” mut ei kummiskaan liiku. Sitte oli ohjelmassa vähän ryhmätreenejä, alotettiin ryhmässä istumisella ja sitten paikallamakuulla. Istumisessa ei ollut mitään ongelmaa, hyvin istu siellä. (Jee EVL täältä tullaan! EIKU HÄH…) Makuu sitten tuottikin päänvaivaa senki edestä… Nosti kyynärpäät heti ilmaan jos menin vähänki kauemmas ja tärisi ku haavanlehti. Seisoin sitte 2 askeleen päässä koirasta sen koko ajan. Ehkä vähän oli sellanen olo että joo moro mitää osata ku muut meni vissii piiloo puskan taakse, mut pakkohan se on pienestä lähteä, parempi tehdä noin ja onnistuen ku vaatia jotain missä se ei onnistu.

Ton jälkeen alkoi sitten ihmeellinen alamäki. Ifa nimittäin keksi, ettei pysähdykään kun sanon seis. Sit jos toistin käskyn kovempaa, se istu?!?!? Kerran meni hermo ku se ei pysähtynyt, ja nappasin sitä nokasta kiinni. Joskus aiemmin se oli nimittäin auttanut. No nyt ei selkeästi auttanut, koska ku sanoin käskyn/käännyin koiraan päin, se lähti juokseen pakoon. x______x Helevetin hienoa, sanoisinkos. Koitettiin sit sillee, et kävelen takaperin ja siit seisomista, nii pienil avuil se onnistu kyllä. Mut ei seuraamisesta. Ei. Huoh. No hei VOI täältä tullaan, istuminen seuraamisen yhteydessä toimii! (Joooo……) Mutta liikkeestä maahan onnistui tällä kertaa ongelmitta niin nurmella kuin hiekalla, aha?! Just… Ja luoksetulo oli hieno, mutta eka perusasento siitä taas huono. 😡 Toi on alkanut nyt liikaa tekeen sitä, et loikkaa siihen sivulle miten sattuu. Pitää alkaa täsmentään, että tulis heti ekalla hyvin.

Seuraamista tehtiin paljon ja tajusin siinä ottaa naksun esiin ja naksautella tiiviimmästä seuruusta paremmalla kontaktilla, ja harjoteltiinkin sitä hyvin. Myös käännökset oli ihan ok. Koitin muistaa kävellä tarpeeks reippaasti ja katse ylhäällä. Ajoittain tolla kyllä tuli (ihan liikaa) kontaktin tippumisia ja huomauttelin sille niistä aina. Voivoivoivoivoi… Paikallamakuuta otin sitte itekseni myöhemmin hiekalla, kun käsittääkseni meidän koe on taas hiekalla (jossa ruohotupsuja välissä). Siinä sain kävellä sillee 30-40 askelta koirasta pois ja hienosti makas kyynärpäät maassa. AHA?! No just näin. Ehkä ne sit vaan on ne koirat siin vieres makaas jotka nii stressaa. Mutku toski ne oli vieres touhuumas. Groh. Ei kai se alustakaan voi noin paljon vaikuttaa? Onks se sit se että kui pitkää ollaa oltu niie koirie seas? Jaa-a, ota ny pienestä harjakoirasta selvää. :E

Pidettiin sit välis vähän taukoo ja otettiin erilaisii harjotuksii. Testattiin että kosketusalusta toimii sen kaa ja toimihan se, ja kertailtiin lähietäisyydeltä kaikkia kaukovaihtoja. Ei niissä ongelmaa. Siis ihan namivetosesti tehtiin hommaa. Sit kävin pyytämässä yhdeltä tytöltä, että tekis sen tuomarin tarkastuksen mikä kokeen alussa on. Eli Ifa siihen viereen seisoon ja se kokeilee sen läpi. Syötin kokoaika namii samalla ja Ifa koitti olla iha hirvees sivukenos ja painuu mun jalan alle suojaa ku olin kyykys, mut ei lähteny sentää pakosinkoilee etee ja taakse nii että pitää ottaa kaksin käsin kiinni. Pitää muistaa tehdä noita lisää! Kiitokset sille, joka tuon kanssa auttoi. 🙂 Melko pian sen jälkeen taidettiin käydä sanomassa kiitti heippa ja poljettiin takas kotiin.

————————————————————————

Ratajuoksu, Hyvinkään vinttikoirarata

Eija oli ihanasti varannut vuoron vinttikoiraradalta ja päästiin kokeilemaan mitä mun koirat tykkää vieheen perässä juoksemisesta! No ei ne kyllä kauheesti tykänny. 8D Mutta hauskaa oli ehkä senki edestä. 😀 Eijan kaikki kolme koiraa juoksi kaikki tosi hyvin, samoin mukana olleen Tian Vili juoksi todella hyvin! Samoin Leila oli ajoittain kunnolla vieheen perässä! Heta ei sitten niinkään, mutta ei kyllä Liksu ja Ifakaan. 😀

Liksu oli vähän tollanen huvittelijajuoksija. Se lähti parikin kertaa hyvin vieheen perään, mut sit kesken matkaa siltä varmaan loppu aivokapasiteetti -> unohti mitä on tekemässä ja oli vaa “JEEE MULLON NIIN KIVAAA~~~ ^____________^” ja veti jotain ihmeloikkasia omia kunniakierroksia pitkin rataa. 8——-D Hölmö koira. Sillä on vähän omaa kivaa. Mut se sentää vähän saatiin kiinnostuun vieheestä! Siitä tykkäsin. Ja kieltämättä oli mullakin hauskaa kattoessa noita Liksun sekoiluja. 😀 Ifaa ei oikeen saatu kiinnostuun. Kyl seki välissä kai? jotai pienii pätkii meni sen peräs, mut eii…

Sitku tehtiin noi sillee, et enste kaikki koirat juoksi kaks juoksuu peräkkäi ja sitte kolmannen ku kaikki oli ne kaks ekaa menny. Kolmas juoksu oli ehkä Liksun huonoin. Ifan kanssa taasen koitettiin, että Tia menee sen lähettään ja mä oon maalissa oottaas. No eipä Piipa tajunnu että oon siellä, koitti juosta sivuun ja portille. :C Se vähän harmittaa mua, koska se olis tullu sielt varmasti pirusti kovempaa ku oisin heti alkuu huutanu sitä. No ei voi mitään. Harmi kun se ei vieheestä kiinnostunut. Ja suuri kiitos Tialle sen lähettämisestä, siinä oli vähän vaikeuksia ku Ifa meinas olla sitä mieltä että ei saa koskea nii ei meinannu sit saada pantaa pois. Lopulta kanapalojen ihmeellisellä voimalla jonkin tapanen yhteinen sävel löyty niin että panta saatiin pois ja eikun juoksemaan. Ifahan sitte oikee innostu siitä että Tialta sai kanaherkkuja ja oli koko loppuajan seisomassa sen jalkaa vasten ja koitti tarjota hienoa seuraamista saadakseen vähän makupaloja. 😀 Hölmö koira. x3

Juoksujen loppuun esittelin Tialle ja Eijalle Ifan rikki mennyttä liikkeestä seisomista, ja harjoteltiin Reiskan kanssa paikallamakuuta. Ensin se ei meinannut onnistua millään, en mennyt ees kauas siitä ja sain ainaki pari kertaa käskeä sieltä Ifan takas maahan. Lopulta se alko ku alkoki pysymään siellä maassa ja jonku 10-20 askeleen päässä otin loppuun jopa täyden minuutin yhtäjaksoisen makuun ilman palkkaa!! Oooo! En olis ikinä uskonut että onnistuu, mut niin se vaan onnistu. 😀 Eli vissiin pitää koepaikalla ottaa pari miljoonaa testimakuuta niin että makaa kans ja varmasti ku käsken, muuten kariutuu taas ykkönen paikallamakuun nollaan. Ja siis, voin sanoa, et jos paikallamakuusta saadaan ees 5 pistettä kokeessa niin oon NIIIIIIIIIIN tyytyväinen että ihan sama vaikkei saatais tulosta enää ollenkaa sen jälkee! 😀 No ainaki melkeen, en nyt ihan. Mut ihan supertyytyväinen!

Nii hups nyt risteilin taas koeasioihin kun piti ratapäivästä puhua. Tokojen jälkeen vähän rapsuttelin Reiskaa ja tutkin kannusasiaa räpeltämällä Reiskan ja Kytän kannukset. Tosiaan, näin siis Kytän vihdoin viimein! 🙂 Vaik on se Reiska silti mun lemppari. ;3 Voisin paijailla ikuisesti. 😀 Mutta tulipahan kannusasia selväksi! Ylipäänsä oli tosi mukava nähdä ja vielä suuri kiitos Eijalle ratavuoron hoitamisesta! 🙂 Olemme myöskin kiinnostuneita tulemaan jatkossa uudestaan. 😀 Enskerralla ehkä sitten Remun kanssa, kun nää harjat on vähän turhia tohon puuhaan… Kuvia ja ehkä jopa videoita ootellessa!

Ainiin, mun ottamat kuvat löytyy täältä.

Advertisements

2 thoughts on “Aktiiviviikko, maanantai

  1. Eipä kestä kiitellä, Tunks haluaa kans uudelleen!!

    Liksu oli ihan paras eikä ainakaan mikään turha! 🙂 Se oli niin onnellisen hönön näkönen kun viiletti menemään unohtaen sen vieheen!

  2. Kattelin noi sun ottamat kuvat ja onnellinen hönö viilettämässä on tosiaan täysin oikeet termit kuvaamaan sitä. 😀 Ei mua kyl sen kanssa nii harmittanu ettei se jahdannu kunnolla viehettä, pääasia että sillä oli superkivaa. 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s