Agit x 3

Siis enhän mä oo ollenkaa muistanu tänne mistää agista kirjottaa?!

Viime viikollaki olin Ifan kanssa mut eipä siitäkää tainnu tuolla mitään lukea… Ja tällä viikolla oltu kerran molempien kanssa eikä niistäkää kirjotettuna! Voivoivoi… Pitäiskö mun nyt muistaa mitä viime viikolla muka on tapahtunut? 😀 Nooohhh yritetään.

Viime torstain agility, starring Ifa

Aiheena oli siis muistaakseni se ihan sama juttu eli lentökäännöstä lisää. Nyt se olikin jo vähän helpompi kun oli sitä Liksun kanssa jo harjotellut. Ainoo vaan että ku eka on Liksun kanssa agissa ja sit menee Ifan kanssa, nii voi moro… *hissimusiikkia…* *paikalla seisoskelua…* ah nyt se koira tulee, noni, tässä, hyppy! Eli siis Ifalla ei niinkään oo mikään kiire radalla toisinku Liksulla. 😀 Se ravailee siel pitkin poikin kaikessa rauhassa laa-la-laa ei tässä mitään, kaunis sää tänään, mihinkäs sitä kiire pienellä koiralla, ei niin mihinkään. Ja mä ku oon kerenny edellisenä päivänä tottuun Liksun vauhtiin nii sit oon iha :E. Ifa ku saattaa myös jäädä arpoon et noh meniskö nyt sinne putkeen vai ei, mitä Liksuhan ei pahemmin harrasta vaik tulee seki niistä ohi joskus. Olinki ton kerran jälkeen että jaahas eihän se mennyt yhtään hyvin.

Mut to be honest, ei MITÄÄN muita muistikuvia mitä tuolla tehtiin. Taidettiin me keinua ottaa loppuun?? Otettiin me joo, koska muistan ku ope sano et Ifa joustaa tosi hyvin jaloil siin keinul tehdyl harjotuksel. Eipä sii keinus mitää ihmeellistä, onhan sen alkeisversio Ifalle täysin tuttu. ^^

Tämän viikon keskiviikkoagility, starring Likita

No nyt tuli taas uus tekniikka opetteluun, eli pakkovalssi. Ensin harjottelua että koira taas otetaan käteen esteen ohi, sitten että käännytään ja sitten että siihen hyppy perään. Harjoteltiin toiseen suuntaan open silmien alla ja sitte mentii iteksee harjottelee toista suuntaa kun seuraava tuli open silmien alle. Siis aivan tajuttoman vaikee tajuu siihen toiseen suuntaan. 😀 Seisoin siin ja kääntyilin ja heiluttelin käsii mietties et ööö kumpi käsi kutsuu ja kumpi kääntää enkä saanu siihe mitää tolkkuu ja oli pakko keskeyttää ja sanoo et sori mut mä en tajuu. 😀 Ope sitte näytti sen mulle taas ja harjoteltiin, no ihan saatiin onnistuun siin. Mut sitte. Ratana. Ei luoja. Ei.

Piti siis tehä sellanen rata, että että… mutkaputki, hyppy normisti, pakkovalssi ja hyppy, mutkaputkeen, lentokäännöksellä hyppy ja takasi putkeen, hyppy suoraan, pakkovalssi ja hyppy ja vielä putki. Ja ei luoja siitä ei tullut mitään. :”D Ensimmäinen homma oli, että mä en todellakaan muistanut sitä rataa. En vaikka menin sitä kuinka monta kertaa. Ja toisekseen sen vikan lentokäännöksen tekeminen oli jotenkin aivan tappovaikeeta. Oikeesti, hinkkasin vielä varsinaisen opetuksen päätyttyä tai siis sil välin kun otettii vielä vaa keinuu loppuu ja sai tehä ite jotai, ni sitä vikaa pakkovalssia. Mut ei siitä vaan tullu mitää. 😀 Likita sinkoo sieltä putkesta niille hypyille nii kovaa että mä en saa sitä sieltä haettua toiselle puolelle ku se on jo hypänny sen seuraavanki hypyn. Plus että en ikinä loppuun asti hahmottanu että miten mun pitää siinä kääntyä. Ei vaan tullu mitään. Ongelmanahan tosiaan se, että mä oon auttamatta jäljessä Liksun kanssa kun en vaan kerkee tarpeeks edelle. Koska sitku kokeilin sitä vaan niillä kahdella hypyllä nii että jätin sen odottaa ja sit kutsuin nii onnistuin kyl tekeen kuvion jotenkuten, mut vauhdista kun piti miettiä estejärjestys ja missä koira menee ja miten kääntyä, mikä este mistäkin millä taktiikalla niin eijeijeijei. 😀

No loppuun tosiaan keinua sitten. Likitalla on aiiiivan uskomaton veto sinne keinulle, herranjumala ku se koittaa kiskoo sinne ja sitku on päästy pois sieltä nii uudestaa samasta kohtaa takasi ja. :DD Ekal kertaa ope teki niiku muilki et himmaili kunnol koko matkan ja mää syöttelin siin iha laudasta kiinni namia. Noh ope sitte naureli että joo ei oo tolle ongelma eikä mikää tämäkään este, että nyt se antaa sen sitte kiikkaa omalla painollaan ja hidastaa vasta ihan loppuun ettei kuulu kolahdusta ku keinu osuu lattiaan. Eikä Liksu välittänyt mitään vaikka keinu painu paljo aiempaa nopeempaa alas. 😀 Liksu pieni rämäpää.

Tämän viikon torstaiagility, starring Ifa

Ensinnäkään, minähän en silleen tavallaan kunnianhimoisena ja saati erittäin itsekriittisenä oikein hyväksy tuollaista että en osaa, en pysty tekemään niin kuin pitäisi ja että unohtelen radan!! Mietin sitte itekseni koko eilisen illan, yön ja vielä tän päivän sitä rataa ja sitä miten se ohjauskuvio menee ja suunnittelin jo harjoittelevanikin sitä ilman esteitä. Sitteku päästiin tänään Ifan kanssa paikalle ja totesin että otetaan samaa juttuu nii olin jo ihan into piukeena että jesjes pakko päästä nyt kokeileeeeen…! Nohh ensimmäiset yritykset meni ihan miten sattu, jostain syystä Ifa tuli aina ohi siitä ekasta hypystä eikä hypännyt sitä. Sitte sain sen sujumaan niin kyllä se rata alko jotenkuten sujua…! Ei nyt ihan täysin mairittelevasti, mutta paremmin ku Liksun kanssa.

Sit sitä vähä hautomaan ja myöhemmin uudestaan. Ope sano siinä ennen seuraavan kierroksen alkua, että kauheen epätoivosen näkösiä naamoja siellä omistajilla. Paitsi yhdellä, mulla. 😀 Koska näytin varmaa just joltain “:))) :3 >:3”-hymiöiden yhdistelmältä 😀 Sisuunnun oikee tollasesta ja ku oon nii kunnianhimonen nii HALUAN SAADA SEN OIKEIN!! Haluan saada sen sujumaan! Pakko!! En luovuta ennenku onnistun. 😀 Ja niimpä pitiki sitte juosta se rata kahteen kertaan. Melkee heikotti ku sen jälkee pysähdyin kuulemaan palautetta… Nyt meni sitten ne radat tosi hyvin, ainoa rakentava palaute mitä ope keksi oli että ku oon nii pitkä nii niis käännöksissä mun tarttee kunnol joustaa polvista että saan käden tosi alas osottaan koiralle kääntymistä nii se kääntyy paljo terävämmin. Ongelmat oliki lähinnä nois kääntymisis et vähän tuli muutama pieni ylimääränen koukkaus niihin ku en ihan tarpeeks selkeesti ohjannu että kuinka paljo kääntyä ja sitte se hyppy. Mut siis ylipäänsä tosi hyvin, olin tosi tyytyväinen ite! Sekä itteeni että Ifaan. 😀 Nyt meinaa muistin radan ja osasin kääntyillä oikein, hahaa!! >:33 Pikkusen voittajaolo. :’D

Nyt ei sitte ollukkaa enää niin sellanen olo että Ifan kanssa en jatka agia. Voishan sitä senkin kanssa jatkaa, ihan hyvinhän se tuli. 😀 Ei se ehkä nii kisa-ainesta oo ku Liksu jossa on vauhtia nii paljo enemmän, mutta silti! Sellasena kivana aktivointitreeninä. ^^ Tai mistä sitä tietää jos rupeis siihenki yhtäkkii vauhtii löytyyn. Mähän oon siis ihan asennoitunu kisaamaan ihan missä lajissa vaan mun koirien kanssa jos ne vaan on hyviä siinä. 😀 Krhöm agin suhteen ongelma on tietty enemmän minä kun koira, koira menis ku osaisin ohjata mutta no, oppia ikä kaikki, nuoret aivot oppii vielä hyvin heh. 😀

Advertisements

2 thoughts on “Agit x 3

  1. Aamun piristykseksi olitkin saanut postauksen tehtyä 🙂 Koko postaus vaan kuulostaa siltä, että mä olisin voinu kirjottaa sen, niin samoja fiiliksiä käy läpi sen kanssa kun on “liian” nopea koira, välillä osaamaton kartturi, joka vielä unohtaa radan ja ja ja ….! 😀 Mukava saada täältä vertaistukea!

  2. Hyvä tietää ettei ole yksin näiden ongelmien kanssa! Harkitsen vakavasti sprinttijuoksun harjottelemista, että alkaisin pärjäämää koiralleni ees jotenki… 😀 Kyllä täältä saa vertaistukee moneen ongelmaan, niitä kun meillä riittää, tuntuu vaa että enemmän tarvitaan sitä ku annetaan sitä. 😀 Ongelmia on vaikka pässit söis. Voisin kyl syöttää ton Ifan pässeille kun sei suostu paikallamakuuta tekemään kunnolla.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s