Katastrofitreenit

Mentiin tänään aamulla treenimään Tiian ja koirien kanssa. Kuvaamaan Ifan paikallamakuun sujumista ei riitä kuvaamaan edes, laulunnimeä lainaten, kymmenen kirosanaa. Siis ei ***** ******* ******* ******** ********* voi olla noin vaikee joku paikallamakuu!! Ensin otettii paikallaa istuminen, 2min putkee, ei mitää ongelmaa. Mutta se makuu. Luojan kiitos Tiian Rasmus oli aivan super eikä häiritty sitä (ainakaan nii että nousis) vaikka sähellettiin siinä kuinka ja paljon. Välis vähän pelkäsin et hups sanoinki liian kovaa jotain käskyjä, varsinki yhen istu-käskyn, mut fiksusti se tajus ettei ollu Tiia ku käski vaa minä ni ei kuulu totella. Ifa olis sietäny totella ees vähän. Ifan onni että Tiia oli siinä, en takaa kui hermot ois pitäny ilman.

Eli siis. Ensin makuu meni muka sillee iha jepa, just oli 2min tulos täytee ku se nousi. Ja siitä se sitte lähti. Se nousi ja nousi ja nousi nii monta kertaa etten edes laskenu enää, nousi milloin jo samantien maahan-käskyn jälkeen, milloin ku kävelin pois siitä, millon ku oli maannu kaikkee väliltä 0sek-2min, millon ku olin palaamassa palkkaamaan sitä. Sit se ei pysyny enää ees 15sek minä jossai 5 askeleen päässä… Mää oli iha et ei ********* nyttei kyl vetele tällanen pätkääkään, et tollasella perseilyllä ei nyt vaan pääse pois tästä tilanteesta. Minä sanon että sinä makaat ni sinä ******* kans makaat etkä nouse ennenku lupa annetaan!!

Tia sitte vähä avusti siinä sanomalla millon voisin käydä palkkaamassa ja noi että jään lähemmäs ja sillonku nään et se meinaa nousta nii estää käskemäl maahan jne. Samalla käveli siinä ympäriinsä, josta Ifa vissii kans otti häiriöö, mut mää olin nii sil mielel et ei nii mitää välii, tippukoo vaik taivas niskaa ni sen pitää maata ku käsketty on, että kävelee vaa iha rauhas häiriönä. Noh siinä sitte menin iha vähä matka päähä vaa Ifasta ja niinku tosi lyhyin välein palkkasin, pääosin alle 10sek makuusta, kerran ehkä 15sek makuusta, sit syöttelin suoraa edessä namia, siinä kehua, sitte vapautus ja mitää sanomatta koira autoon. Nii että kehut tulee vaa ku on maassa, kaikki kiva tapahtuu maassa.

Ifa siis autoon ja Liksu pihalle. Liksuhan nyt ei silleen mitään osaa, tai ei me sillee mitää treenattu, mut vähä temppuiltiin siinä että seki pääs välis pihalle ja että Ifa joutuu odottaan. Harjoteltiin agii varte sitä “tässä”-käskyä. Ei oo viel tarpeeks ultimaattinen käsky, esim. maan isot kivet (………..) oli edelleen enemmän pahoja ku miten kiva lihapulla oli, eli tuli siel tönkköö ravii kivii väistellen. Saatto myös jäädä haistelee kaikkee nii ettei kuunnellu ollenkaa. Mut sit esim. jalkojen välistä se pujotteli tosi hyvin ja kaikkee.

Sitte Ifa takas ulos autosta ja näin. Kyl se jotain autto, koska sit soli vähä enemmän häntä viuhviuh että jesjes ja tarjoili perusasentoo siinä missä ton paikallamakuuhinkutuksen yhteydessä se ei tullu kunnolla sivulle, se ei kunnolla istunut, ei meinannut mennä maahan, lähti pakoon mua… No enivei. Koira sivulle ja maahan. Ja siis. Loppuaikana en kai joutunu korjaamaan sitä kertaakaan? Tiia seuruutti Ruutia siinä vieressä ja Ruuti leikki pallolla ja kaikkee ja Ifa vaa makas. Ei ongelmaa. En todellakaan tajua et onko se ongelma sitte se vieressä MAKAAVA koira vai mitä *****a?!? Luulis että vieressä riehuva koira olis suurempi ongelma kuin rauhassa makaava koira, ja miks makaaminen on niin hirveetä jos istumisessa ei oo mitään ongelmaa?! Ei voi luoja tajuu pienen koiran pääkoppaa. Tilataan täydellinen virusskannaus ja levyn eheytys Ifalle, jotta poistetaan päästä bugit ja turha tieto ja tiivistetään vanhoja tietoja fiksummin, jotta mahtuu enemmän uutta tietoa!!

Otettiin sen kanssa myös yks hyppy sillee aika hyvän korkusena. Piti viedä Ifa siihe vieree kattookseni kui yli sen sään se on mut sit se loikkas sen siit melko suoriltaa nii totesin että joo, kokeillaan tolla. 😀 Voihan se kokeeski joutuu hyppää korkeempaa. Koira sivulle (nyt tarpeeksi lähelle estettä!!), hyppy, seis, vapaa. Siis… ei mitään ongelmaa. Tämä hyvä, eipä otettu sitä sen enempää. 😀 Otettiin myös yksi liikkeestä seis ja yksi liikkeestä maahan jotka molemmat toimi moitteetta. Samoin yksi luoksetulo, joka tosin ei ollut moitteeton, ensimmäinen perusasento oli huono.

Sitten miätein vielä sitä kun se on alkanut edistää seuraamisessa, että milläs vitsillä saan sen pois. No tajusin sitte et puhutaa aina palkkauksen suunnan vaikutuksesta ja määhän heitän sille yleensä namin eteen. Mut namii on huono heittää taakse, liian pienii, ei toi sit nää niitä. Konsultoin Tiiaa ja rupesin antaan vasemmalla kädellä sillee vähän taakse sen palkan ja aika läheltä mun jalkaa (et auttais myös liikaan väljyyteen) ja uskon kyllä saaneeni tuloksia todella nopeasti! Tuntuu että melko nopeesti alko jo sen treenin aikana korjaantuun se edistäminen. Pitää muistaa tehdä sitä lisää! Ja muistaa etten anna oikeella kädellä mut en myöskään suvaitse sitä että väljähtää liikaa koska koittaa kattoo mun vasenta kättä, eijei.

Nyt en vaan tajua mitä tehdään sen paikkiksen kanssa. Tiia sano et jos se kerta ihmisistä häiriintyy noin paljon, niin asemalle/keskustaan sit vaan treeniin vaik iha remmis remmin mitan päässä tosi lyhellä välillä ja välis iha syöttelyä. Täytyy tämä ottaa toteutukseen nopeasti, koska tohon paikkikseen täytyy oikeesti saada joku tolkku ja vähä ******** äkkiä. Toivon että noita kimppatreenejä tulee lisää nii että saadaan lisää treenattua koirahäiriössä tota. Ehkä pitää taas sunnuntaina näyttelyssä treeniä tota. ;P Tai sit ei, ehkä täytyy säästää Ifan energiat kehään. Kehän jälkeen se tuskin jaksaa. Noooo täytyy kattoo. Nys vois kävelyttää piskit ja sitten alkaa trimmaamaan Liksua… Jännää ku ei yhtään tunnu että olis näyttely viikonloppuna. Sillee tietty ihan hyvä ettei valmiiks jännitä sitä. Ehkä mua vaan ******** toi paikallamakuu nii paljo, ettei alakaa jännittää ollenkaa. En ihmettelis. 😀

3 thoughts on “Katastrofitreenit

  1. Rasmus ei ota yhtään pahitteeksi pakoilusta. Nää molemmat on aika varmoja makaa niin pitkään kuin pitää. Ne joutuu normaalistikin treeneissä toinen yleensä vaan käskyn alla maassa ja toinen tekee. Tosin käsky on eri “käy siihen” ei siis sama. Ruu sillä kusettaakin ja liikkuu (varsinkin kun en katso!) sekä välillä menee eka vaan istumaan. Kun itse treenaat voisit ehkä alkaa käyttämään jotain käskyä ja tehdä eka vuorotellen toisen kanssa jotain. Jos paikkamakuulainen tulee se vain palautetaan. Vaikka aluksi seurausta tai jotain. Siinäkin tulisi makuulla odottamista. Mutta EI paikalla makuu käskyllä, paitsi jos vahdit ettei varmasti liiku yhtään.

    Hmm Ifasta selvästi näki kun se on nousemassa, jalat alkaa vähän väristä ja nostelee pari senttiä takapuolta. Kyllä mun mielestä siinä vähän paineistu kun kävelin yksin lähelle tai Rasmuksen luokse. Paikalla makuussa kuitenkin muut ihmiset varsinkin alossa “tuijottaa” sitä ja koirat on 3m lähellä. Kun Ruu teki sitä ei tuijotettu ja kuitenkin pysyttiin ainakin sen 10m kaukana, eikä jää lähelle. Se vaatii vain suurempaa työtä koska se ei luota ihmisiin, että ne ei tule sen luokse eikä koirat. Kun sitä alkaa liikaa pelottamaan se haluisi tulla sun luokse. Tietenkin se harmittaa kun se ei “tottele”, mutta kyse ei ole mistään kurittomuudesta vaan turvattomuuden tunteesta. Se vaatii vain suurempaa työtä että se oppii luottamaan ettei ne muut koirat ja ihmiset tule sen luokse. Makaaminen pitäisi vain tehdä niin hyväksi asiaksi, että se voittaa myös pelon.

    Sun ei tarvitse suuttua siitä, että se ei uskalla, vaan ajattele että olet sitkeämpi ja et lähde paikalta ennen kuin se on maannut tarpeeksi. Nouseminen ei auta mitään, koska joutuu vaan takaisin maahan ja vasta kun sun mielestä tarpeeksi eli että näyttää suht rauhalliselta niin sitten voi saada palkkaa. Väärä käytös ei saa mitään huomiota, mutta vain oikea. Siitä voi vain ottaa oppia, mitä pitää treenata. Rasmuksen kanssa opin ettei auta yhtään jos hermostun, koira menee lukkoon ja sitten ei tule mitään. Koira ei tajua, että suuttuminen auttaisi mitenkään. Se ei tajua että se teki jotain mistä suututtiin, koska se ei osaa ajatella menneisyyttä. Se ajattelee vain mitä se sillä hetkellä tahtoo ja ajattelee. Jos koiran pentu tekee väärin emo voi korjata käytöstä mutta thats it, se ei mökötä. Joten väärän tapahtuessa sen käytöstä korjataan ja kerrotaan vain mitä se tekee oikein. Ihminen taas miettisi mistä sille ollaan suututtu ja pyytäisi anteeksi ehkä.

    Ruuti säheltää kanssa kaikkea, enemmänkin muussa niin sen kanssa saisi mennä hermot niin useasti. Sille taas voi kertoa ettei noin, koska se ei paineistu yhtään ja ehkä käyttää vähän enemmän aivoja.

    Mutta pitää selvästi tehdä lyhyttä paikkamakuu treeniä koirahäiriössä. Katsotaan myöhemmin vaan uudestaan tai aina kun on aikaa niin tossa meidän ihan naapurissa on toi yksi kenttäkin. Tai sitten tiistaisin mulla on agi vielä kenttäkauden 17.45-19.30 eli sen jälkeen jos ei ole koulutusta voi tulla hakemaan häiriötä Puolariin tai ennen koulun aikaan. Toki voin ajaa takas Espoon keskuksen ja Tuomarilan kauttakin kotiin (normisti kehä 2).

    Saat olla onnellinen siitä, että tota on helppo alkaa treenaamaan. Ruutilla oli alussa nuorempana paikka makuussa myös se että se nousi satunnaisesti istumaan tietyn ajan kuluttua. Mun piti nopeasti käydä piilossa tai matkalla sinne aina palkata ennen kuin kerkesi tehdä väärin. Jossain vaiheessa se unohti sen ja eka piti tehdä myös eri koirahäiriöissä, välillä se nousi treeneissä ja välillä makasi hyvin. Meinasi kanssa mennä toivo sen kanssa. Kuten ajattelin jo pitkään ettei se millään opi evl paikka istumista, jota oltiin tehty vähän laiskemmin jo ikuisuus. Mutta nyt sekin on onnistunut kahdesti 2min. Aluksi veti aina johonkin aikaan maahan. Sitkeys palkitaan näiden kanssa ja välillä se varmaan näyttää niin ruusuiselta, jos näkee kun treenaa jo opetettuja liikkeitä. 😉

  2. Ensinnäkin, kiitos tuhannesti kattavasta palautteesta! En ollenkan pistä pahitteeksi, että se tulee tälleen tikomaisesti koneen kautta. 😀 Helpompi siinä on kasata ajatuksia kun näkee mitä toinen ajatellut jne.

    Mää niin tiedän ettei se sille suuttuminen auta mitään kun ei se silleen ymmärrä sitä… Vaikken määkää ymmärrä tota sen logiikkaa tossa makaamisessa. Miks se on ok ku se tekee sitä yksin, miks se ei toimi koiraseurassa? Valtakunta siitä että se nousis istumaan ja istuis ajan loppuunn!! Siitä sais ees pisteitä kokeessa. 😀 Edellinenki ois ollu I-tulos jos sois istunu paikkiksen eikä nollannu sitä. Miksi istumisessa ja maassa makaamisessa on niin suuri ero “vaikeusasteessa”?

    Toi on kyl ihan hyvä tietää että noinkin voi tehdä, että yksinkertasesti “ottaa mittaa” siitä kumpi on määrätietosempi, että kun sanon että maataan niin maataan, että voin oikeesti “jankata” sitä niin kauan että onnistuu ees jotenki, eikä sillee että heti ku ei onnistu nii helpotan niiiiiiiiin paljon että onnistuu, tyyliin rupeen heti syöttelee eessä maassa namia…

    Oon tota miettiny, että toi maahanmeno pitäs saada sellaseks niin normirutiiniasiaks ettei siin olis mitään ihmeellistä, että se ois ihan jokapäivänen juttu ja mielellää vaikka monta kertaa päiväs tapahtuva… Ei mikään ihmeellinen, mutta sellanen että sitä nyt sattuu sellasta et joutuu makaa ja oottaa, deal with it.

    Oon joskus koittanu tota et jätän sen maate ja teen Liksun kans jotain, mut se ei oo kyl pysyny siellä. Ja oon varmaa tehny sen virheen, että käyttäny samaa paikkiksen käskyy. Täytyy alkaa ottaa sitä uusiks mut omalla käskyllään, vaikka sit just toi “käy siihen”.

    Sit se on niin vamma kun kotona toi kestää korjaamista ja komentamista, eikä sille pihallakaa jääny traumoi tai mitää ku seuruus vahingos astuin sen tassulle nii että oikee huus. Ku vaa jatko ilma mitää hyssyttelyi ni ei sii mitää. Mut sit tosta paikkiksesta se ottaa painetta niiiiiiiiiiiiiin paljon eikä kestä mitää!

    Ehdottoman mielelläni tuun treenimään aina kun vaan mahdollista. Eikä tarvii tätä kautta ajella, mää pääsen kyl tulee vaik sinne Puolarmaarii miksen vaikka fillarillaki. Ja voin sinne teijän lähelle ajella kans, ei oo paha matka, vaikken kyllä muista missä osotteessa nyt asutkaan… 😀 Mutta sinnepäin, tarpeeks lähellä enivei! Ihan siis… ihan mihin vaan jos vaan saadaan sillä paikkistreeniseuraa. 😀 Koska oon ollu niin idiootti että oon luvannu taas mennä kokeeseen, joten nyt olis pareet tehdä sitä ennen kaikki voitava ja sitte vaa kädet ristissä toivoa parasta ja pelätä pahinta. Ja toivoa että jos se pissii sen, nii se ei sitten pissi jatkossa kaikkia kokeita ihan siks että oppinu siihen koetilanteeseen sen nousemisen. Jos näin käy nii “tapan itteni” siitä fiksuudesta että vein/vien sen taas kokeeseen. Hetken ku se paikkis näytti jo nii lupaavalta, mut sit ei… Mun vika on se, että etenen yleensä aina liian nopeesti näissä. Voivoi. Saapa nähdä.

    Toivon todella että sitkeys palkitaan!! Muuten voi hakata päätä seinään siitäkin menetetystä ajasta ja luovuttaa kokonaan. :’D Noei, huomenna taas ehkä eri fiiliksin liikenteessä. Huomenna heti aamusta treenaamassa tätä…….!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s