Archive | September 2011

Super-

Tiiätte ku on kaikkii superjuttuja, niinku supermalleja, superfoodia, supermarketteja, supersankareita… Nii on olemassa myös superkoiria! Ja iloisena ilmotan että sellanen yks asuu kyllä meillä. Joskus harvoinharvoin saattaa superkoiraus ottaa itselleen harjakoiran muodon ja ilmestyä maan päälle, niin on nyt käynyt.

Nojoo eli suomeks sanottuna, treenittiin Ifan kanssa, meni ihan hemmmmmetin hyvin ja oon nyt törkeen tyytyväinen siihen. 😀 Treenittiin tötsän kiertoo stopilla, joka suju ihan ok. Pitäs muistaa aikasemmin sanoa se seis, ettei oo ehtiny nii kauhee pitkälle kiertämään sitä vielä. Mut muuten kauheen mukavasti. Mitä nyt Ifalla oli hullusti energiaa nii se sinkoili välis vähän miten sattuu. 😀 Tötsän jälkeen otettiin vähän kapulaa. Sitä oikeeta. Hauska et, se tykkää siit kapulast ihan hirveesti, samoin ku lihapullista, mut ehdottomasti paras vaikutus on tietyn asian vahvistamiseen jos antaa oiiiiiikein innokkaat SUPERkehut ja lihapullaa. Sitte se vasta rupeeki oiiiiiikee SUPERinnoissaan tekemään ja ai että sieltähän tuli ihan nostojakin sille kapulalle! Tämä uusi askel jälleen, ei oo ennen tullu tollasia nostoja tolla oikeella kapulalla. 🙂 Jeejee, jeejee.

Sitttten… Hmmhmmhmm. Mietin että no mitäs sitte treenataan kun eihän tässä vielä paljon mitään ollut, mutta karsee into tolla koiralla olis yhä tehdä. No harjotellaan näitä muita temppuja sitte! Ekana otettiin harjotteluun taas peruuttaminen. Hitsi että alkaa seki sujua! Tehtiin ensin ihan sitä että kädet sillei tietyl tapaa kävelen sitä kohti ja ku se peruuttaa nii naks ja kehut ja nami ja näin. Sitte aloin tekee nii että astun vaa kerran sitä kohti ja jos peruuttaa nii naks kehu nami. Ja sitte nii että siirtää vaa painopistettä eteenpäin ja sanoo käskyä ja jos peruuttaa nii taas naks kehu nami. Nämä oikein mukavia. Pari kertaa istu ku piti peruuttaa, mut sit joko jatkoin päin kävelyä tai käännyin toiseen suuntaan jollon Ifa vaihto taas mun eteen ja sit jatkettiin siitä. Hyvä siitä tulee, kyllä se sen oppii! :3

No ei sekään sitten riittänyt, vieläkin piti tehdä jotain. No harjotellaan sitä laukkutemppua. Ja aiiiii hitto että mentiin eteenpäin ja kovaa! Ifalla aivan uskomaton veto siihen hommaan, hyvä ku namit sain kätee ku se oli jo siel laukus ku pidin läppää ylhäällä. 😀 Keskityin nyt sitte siihen, että saisin sen meneen sinne laukkuun nii että se itte ettii mistä pääsee sisää ja tunkee sinne. Laskin aina alemmas ja alemmas sitä luukkua, ja sinne se kerta toisensa jälkeen sujahti. Tsekkasin myös että kestää edelleen hyvin loikata pois laukusta nii etten pidä läppää vaa se on sen päällä ja tippuu alas ku son poistunu. Juu ei mitää ongelmaa. Pari kertaa en aluks kerenny nostaa sitä läppää taas ku Ifa oli jo tullu takas namin hakemasta ja sit se vaa hyppäs sen laukun päälle läpän päälle seisomaa kaikil jaloil ku ei keksiny mistä pääsee sisälle. :”D Läppä vaa painuu ruttuu sinne laukun sisää ja ite koitat komentaa Ifaa pois siit ja son iha et häh mis mun namit on. 😀 Mutta! Lopuksi se alko oppimaan! Meni tosi pienestä raosta itte ja olisko kerran vai kaks onnistunu itte ettimään mistä pääsee laukkuun sisään ja sit sukeltanut sinne! Jeeee hyvä Piipii! Harjoiteltiin siinä myös sitä, että pitää mennä matalaks sinne laukkuun. Siltä osin temppu ei oo viel kokonaan valmis, mutta hyvin edistymään päin. Palkkailin sitä aiemmin aina sillon tällön sinne laukun sisälle nii että Ifa oli ihan matalana läppä ihan alhaalla, mulla siis käsi siellä välissä. Sitte loppupuolella rupesin vähän oottaan josko se tarjois sitä sinne piiloutumista. Pari kertaa se tajus jo istua sinne, kerran mennä siit vähä matalammaks ja kerran se nuuhki matalana pohjalta jotai josta kans naks kehu nami. Kyllä siitä hyvä tulee! Tossa tulee tosiaan kehuttuu Ifaa ihan hirveesti siinä samalla ja ai että se kyl innostuu siit. 😀 Pitää koittaa joskus ottaa videoo siit! Lisäks pitäis muistaa siirtää samaa agiin, kehua paljo enemmän ni ehkä se innostuis vielä enemmän.

No mut sekään ei vielä riittänyt! Ifa halus vieläki tehdä! Ni hemmetti pitää sitä sit tehdä. 😀 Tehtiin sitten sellasta, että heitän sille namin ja ku son löytäny ja syöny ni käsken maahan siel kauempana. Yllättävän hyvin alkoi tämäkin sujua. Muistin jopa tehdä sen siinä järjestyksessä, että käsky-naks-kehu-vapaa-palkkalentää. Ainaki pari kehumatonta tehtyäni. Hups. 😀 Kehun aina vapautuksen jälkeen yleensä, joka on silleen huono. Kehuu väärästä asiasta silloin. Nyt muistin korjata ja se oli hyvä. Ja Ifa nyt vaan oli super. Mukavan nopeita maahanmenoja, kerran koitti jättää pepun pystyyn, mutku ei kuulunu naks eikä kehu eikä pulla lentäny nii painu peppu maahan ja siitä saiki sit palkkaa taas. 🙂

Arvakkaas mitä, vieläkään ei lopetettu. 😀 Kerrattiin muutamaan otteeseen se ruumiintarkastustemppu. Ai että ku Ifa tykkää siitki hirveesti! Oikee loikkaa seinää vaste seisoo ja on iha viuhviuhhäntäheiluu onnessaan siinä ku kokeilen läpi ja näin. 😀 Menee aina nii innolla. Tuota nyt ei montaa kertaa otettu joten ihan viimeseks harjoteltiin sitten “kädet ylös!”-temppua lisää. Siinähän point being että Ifa seisoo takajaloillaan ja pistää etujalat ihan suoriks ylös. Tässä on ollu ongelmana se, että oon saanu sen kyllä laittaan etujalat suoriks mut tehny sen vaa namilla ylhäältä houkutellen siinä missä pitäis saada se toimimaan käskystä. Vahvistelin pari kertaa sitä käskyä siihen yhteyteen ja sit aloin ottaan toista, aiottua käsimerkkiä ja käskyä ja mitäs hemmettiä, sehän niinku tajus mitä sen pitää tehdä! 😀 Pari kertaa se nousi siit seisoo mua vaste, mut sain sitä korjattuu aina nii että seiso iteksee takajaloillaa ja etujalat suorana! Wau!! Hei mä en vaan oikeesti tajuu tota koiraa, ää, miten se on noin hyvä. 😀

Nyt oonki taas loppuillan ollu ihan onnessani ja lässyttäny Ifalle sitä miten se on ihan superkoira ja ihan paras ja mahtava ja osaava ja kaikkea! Se vaan… se vaan on super. Seppälällä tms. on tää “oman elämänsä supermalli”-homma nii Ifa on kyllä mun elämän superkoira. Ei siitä pääse yli ja ympäri. Ei sitä oikee parempaa vois toivoo. Ainoo mitä muuttasin olis sen säänkestävyys, jos sen sais fiksattuu nii solis täydellinen. Mut koska mikään ei oo täydellinen, nii toi on sitä ylintä täydellisyyttä hipovaa kastia. 8)

Advertisements

Uudet agit 1/5 starring Ifa

Meillä alko eilen uudet agit, tällä kertaa ovatten siis maanantaisin. Päätin tosiaan että Liksun kanssa on rasittava treenaa ku sei opi joten treenaan Ifan kanssa, jos siit tulee hyvä ni se saa sitte kisataki agis. Päivän aiheena oli niisto. “Nonii joo eli, ottakaa kaikki paperit ja sit ruvetaa vaa niistää ja… Eikuhhehheh.” 😀

Enste harjoteltii yksittäisel esteel koiran kutsumista sen viereen, sitte hyppyy ylitte ja ku suju nii muutettii koiran paikkaa nii et se tulee kind of meijän takaa, ohjaus esteen ohi sen taakse samal ku ite peruuttaa esteen siivekkeen kohdalle ja sitte siitä jatko. Ja sitä sekä “perus”juttuna että niistopersjättönä. Rata meni sit niin, että hyppy, niistopersjättöhyppy, putki, hyppyhyppy. Meni kyl yllättävän hyvin. 😮 Ifa sillee kohtuu hyvin tajus sen homman, ite vaa kämmäilin vähän jotai, en osannu pitää rintamasuuntaa oikeesee suuntaa ja tällasia. Mut esim. noi persjättöhommat suju hyvin, osasin kuulemma lähtee liikkeelle tarpeeks ajoissa yleensä ja näin. 🙂 Oli kivaa kun sujui. :’D

Loppuun otettiin ihan silleen simppeliä putki, A, putki, puomi, putki, hyppyhyppy-rataa. Ei mitään kommervenkkejä, ihan ympyrää rataa paitsi että hypyt oli kentän keskellä nii putkesta sinne tultaessa piti pyrkiä suoristamaan koiraa vähäsen, ettei se sit sinkoo ekan hypyn jälkeen hyppyjen välistä ulos ja näin. Oli myöskin oikein mukava rata ja sujui kivasti. Oon kyl ollu tyytyväinen siihen miten Iba työskentelee tuolla. Tekee hyvin mitä pyydetään eikä oo yhtää nii paineis opesta ku mitä jotku koirat. Kylhän Piba sitä nytki katto ku se siinä radalla seiso, siis ennenku rataa alotettiin, mut totesin vaa et no ei sun tarvii tuijotella ni ei se kyl siitä mielestäni yhtään häiriintynyt.

Summasummarummia

Treenittiin Piibasen kanssa sisällä tossa yks päivä, treenittiin vähän oikeen kapulan kanssa, treenittiin tötsän kiertoo pysäytyksellä, vähä luoksetulon stoppii ja tällasii. Koitettii myös opetella yhtä uutta temppua, muttei oikeen edistytty. Kerrattiin ruumiintarkastus-temppu, joka sujui hyvin. Oli ihan mukava treeni, paljon vaihtelua ja suju ihan hyvin sisätiloissa kun oltiin. Empä tuosta oikeen muuta muista, mut tällee ilmotusluontosena asiana vaan että treenattukin on. 😀

Viime sunnuntaina oltiin sitten Porvoo KR:ssä esiintymässä.
Tuomari: Leif-Herman Wilberg
Tulos: AVO ERI3
Utmärkt typ, mot över storlek. Fina proportioner. Bra huvud och uttryck. Fin hals och resing(?). Välutvecklad kropp men lite kort bröstkorg. Välutvecklad fram. Fin huvud och crest. Rör sig rasstypiskt fram men kunde längre steg bak.

Et ei silleen mikään huono reissu! Varsinki ku Jennin Mäksy repäs ja oli AVO ERI2 SA PN4!! Ihan huippuhienosti siis. 🙂 Tää oli kyl niin tätä, just ku ollaan et nyt riitti, nyttei käydä enää missää ku tää on ihan tyhmää, ni sitte tulee vähän menestystä joka nostaa taas homman mielekkyyttä. Nojaah… Ei oo silti ilmottuna mihinkää koirii.

Sittttten keskiviikkona oli Liksun vika agi. Kahden viikon tauon jälkeen virtaa löytyy taas nii maan vietävästi! Soli aiiiiivan menossa kokoajan, kaikkien vuoroilla, ja mulloli hirvee työ pysyy sen perässä. 😀 Tehtiin sellast sillee helppoo rataa, että A, putki, hyppyhyppyhyppy, putki, hyppyhyppyhyppy, putki, A. Eli niinku eestaas sama. Ongelma oli että Liksu on nii nopee ni en pysy peräs, sit se etten ohjaa tarpeeks selkeesti kai ja viel se et Liksu ei osaa takaleikkausta. Ei siis voinu hyödyntää sitä radalla, joka tuotti hieman vaikeuksia. Enskerral kuulemma harjotellaan niitä. Saatiin siis maanantaille jatkokurssi, uudet viis kertaa! Mut aattelin että meen sinne Ifan kanssa koska se nyt oppiiki jotain, Liksu ei, joten en jaksa sen kanssa harrastaa. Yksinkertasta. 8P

Ifan vika agi

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Koe epäonnistui, mutta taisin saada työpaikan. Lisäksi eilen olisi ollut Liksun vika agitunti, jonne ei kokeen takia päästy, mutta ope olikin sairaana eikä opettamassa, joten korvaustunti ensiviikolla. Ei siis menetetty mitään! Päätin sitten eilen, että kun Liksu saa korvaustunnin ensviikkoon, eikä me kokeessa pahemmin mitään tehty, niin kyllä Ifa nyt jaksaa yhden agitunnin painaa, että otan sen mukaan enkä Liksua. Lisäks noi päiväl juoksi 45min mettäs vapaana nii ei toi rapakunto-Mau varmaa olis jaksanu agia enää. 😀 Joten Iba autoon ja menoks.

Ekaa kertaa Ifa näytti vähän epäileväiseltä sen suhteen, että minne ollaan menossa, ja oli vähän vaisuvelttona vielä kun kierrettiin lenkkiä perille päästyämme. Koirakoulun tiloissakin se oli taas vähän paiseessa että yhyy tääl on jotain koirii, apua. Aattelin jo että noni, voi ei, ei se jaksakaa… Vaan tottakai pieni Piba jaksaa! 8) Kun vaan pääsee kentälle tekemään! Soli iha into piukeena ja olis halunnu suoritella kaikki esteet matkalta jos vaa vaihdoin paikkaa siellä. 😀 Ja sit se taas tarjoili 2on2off-kontaktei mm. A-esteelle ja puomille ja. 😀 Sil oli muutenki vähän sellasii suosikkiesteit siel minne se ois kipittäny koska vaa. Mutta sitten siihen rataan. Saatiin ope suostuun tekeen meille rataa, jossa olis muitaki esteitä ku vaa hyppyy ja putkee. Väitän että aika moni harjakoira jaksoi paremmin kiinnostua kun oli muitakin esteitä mukana. Puomi ja A-este on aika monen lemppari. 😀

Rata oli siis seuraavanlainen: puomi, mutkaputki, pussi, hyppy, mutkaputki (paha sellanen), hyppy “toiselta” puolelta, pitkät kepit, hyppy toiselta puolelta, mutkaputki, A, hyppy, mutkaputki (taas se paha) ja puomi. Oikeasti todella kiva rata. 😀 Tykkäsin! Mitäs tuosta sitten sanoisi… Pitäis piirtää kuva siitä miten ne esteet oli nii hahmottaisitte paremmin. Jos tätä nyt kukaan edes lukee. 😀 Mutta no, kerron tähän ne muutamat ongelmakohdat mitä radalla oli. Ensimmäinen ongelma tuli heti toisen esteen, eli putken jälkeen. Siitä avautuu koiralle näkymä, jossa vähän suorempaan edessä on pussi ja vieressä A-este eli piti olla tarkkana ettei koira lukitse sitä A-estettä sieltä pussin sijaan. Seuraava ongelma oli esteellä 5, eli tuo vaikea putki. Se oli sillee että, juokset koira vasemmalla puolellas ensin pussi ja sitten hyppy, nii hypyltä tiukkaa käännöstä oikeelle ja piti saada koira sinne oikeeseen käteen, koska se pussi oli about täys uukkari, jossa se sisäänmenopää oli paljon lyhyempi (“kauempana”) kuin ulostulopää, joten koirat aika helposti juoksi sinne väärään päähän. Kolmas ongelma oli sitten esteen kuusi, hyppy, jälkeen kun avautui näkymää viistosti sekä kepeille että puomille. Joten taas koira kunnolla haltuun ja omaa rintamasuuntaa kuntoon, että mennään kepeille eikä puomille.

Sitten vaan suorittamaan… No, mä en tiedä oliko noi mainitut eka ja kolmas ongelmia kenellekään muulle kuin meille, mutta… :”D Eli puomille hienosti, ainii ja sit jostain oli jääny siihen puomin alastulolle namialusta ni Ifa jäiki siihen sitä kattelee ja sai vähä huuella sitä että matka jatkuu. Hyvin putkeen, mutta oooopssss sittenhän se yritti juosta A-esteelle. 😀 Vähän korjausta ja pussiin, hienosti meni, hyppy, sitte koiraa toiselle puolelle ja putkeen, seuraavalla hypyllä meinas olla vaikeutta, Ifa ei meinannu jatkaa matkaa sinne taakse asti vaa pysähty siihen etupuolelle. No saatiin se kummiski meneen ja tadaaaaahhh Ifa koittaa sinkoo puomille. 😀 Hirvee huutelu että IfaIfaIfa tännetännetänne ja sitten kepeille. Kepit ei sujunut mitenkään mairittelevasti, piti jokseenkin korjata niitä paljon, mutta päästiin niistä, hyppy ongelmitta, putkeen, sitten se ihana A-este luvan kanssa, hyppy, putki ja puomi ja tadaa, maalissa hengissä. 😀

Aloin siinä sitten analysoimaan omia ongelmia ja miettimään mitä parantaa seuraavalle kierrokselle. Tajusin että vammaan taas samassa asiassa ku ennenki, eli että opetan ne 2on2off-kontaktit koiralle, mut sit en vaadi niitä radalla. 😀 Dönnnngggg joku on vähän vajaa tai jotain?? Sitten pitäs tosiaan ottaa selvemmin ne tietyt esteet ettei kipitä vaan niille. Mietin kyl siin kans et ku oon monta kertaa meinannu kysyy opelta että miten mä saan koiran hakeen esteitä, nii että se tajuis et tää homma on jatkuva suoritus eikä olis joka esteen jälkeen kiinni mun kädessä niin no nyt Ifa kyllä haki. 😀 Tosin epäilen että ko. ongelma on enemmän tyhjäpää-Likitaa koskeva. Ainiin, ja taas sai olla Iipalapsesta ylpeä. Soli meinaan ryhmän ainoo koira, joka tolla ratakierroksella suoritti pussin ilman mitään apuja. :3 Vitsi kun Ifa vaan on niin hieno, miks se osaa kaiken. ❤ :”D

Pussitilanteesta johtuen ope oli sitten silleen että okei, ennenkun otetaan rata uusiksi niin treenataan pussia. Eli ihan perusmenetelmä että ope pitää koiran remmistä, omistaja menee nostaan kangasta ja kutsuu koiraa. Tosin ku tuli meijän vuoro, nii olin vähän silleen että ummm meiltä se suju ni ei kai mei tarvii sitä nyt ottaa? Ope oli et juu ei, tee sä jotain muuta, tee keppejä. Joten otettiin keppejä. Ja se olikin ihan hyvä juttu, koska siihen tarvittiin apua. 😀 Ope ehotti että kääntyisin naama menosuuntaan ja tekisin sillee että astusin aina kohti sitä keppiä joka Ifan pitää kiertää toiselta puolelta ja sitten taas poispäin seuraavalle kepille, kohti seuraavalle jne jne ja että joko puhumalla tai vaikka taputtamalla tekisin siihen jonkun rytmin joka helpottaa sitä suorittamista. Alkuun mokailtiin aika paljon, mä sekosin käsissäni ja jaloissani ja sit Ifa tuli vähän ohi keppejä, meinasin jo turhautua ja siitä aina jotain tuhahtelin, ope oli ihan että äp äp älä tee tollee, ei se oo koiran vika vaa ohjaamisesta kiinni, ja juu siis emmää sii koiralle suuttuus ollukkaa, turhauduin vaan itteeni aina kun en osannut. 😀 Onnistuin sit pitään Ifalle sen homman silleen että OII HIENOSTI MENI vaik oltas vähä kämmätty ettei se lakkaa yrittääst. Varmaan kolme kertaa otettiin kepit niiku kahesti per kerta, ja aloin saada siihen rytmin, kepit hyvä kepit hyvä kepit hyvä toimimaan ja kokolailla kunnialla päästiin niistä, tai ainakin koen että edistyttiin! Sitte ope sano myös noista että pussiin ja kepeille mennessä käyttäkää sitä tässä-sanaa ettei se koira oo A:lla/puomilla. Nii joo ja ennen keppejä mun piti sanoo Ifalle jo aikasemmin, että kepit.

Toka kierros, no, oli varmaan huonompi kuin eka. 😀 Mutta puhtaasti koska mä sekoilin nytte. Menin itte ihan sekasi suunnista siel ekalla hankalammalla putkella ja pyörin varmaan pari piruettia siihen. :”D Mut päästiin kunnial loppuun ja korjattiin aikasempia virheitä ja mikä tärkeintä, Ifa näytti tykkäävän ja tuli mun mielestä jo parempaa vauhtia ku yleensä! Sit oli taas sellanen olo että hitto, sehän osaa tätäkin, jos Liksu ei nii ehkä mä sit alan tavottelee kisoja Ifanki kanssa. :”D Jos Ifa on sit se mun oikeesti supermultimonitoimikoira. Saapa nähdä, saapa nähdä. Ensviikolla Liksu saa näyttää kyntensä ja sitte pitäs tehdä päätöksiä jatkokurssien suhteen. Vähän vammaa kyl silleen jos Liksu nyt evottaa tässäki nii etten haluu jatkaa sen kanssa, sit Piipa vaa pääsee kaikkialle.

Mä kun oon kummiskin (ehkä liiankin?) sillä linjalla, että jos ei voida kisata niin ei me jakseta harjotellakaan. Kisat on se mikä sen motivaation pitää yllä, pitää jonkun mielekkyyden siinä hommassa kun on selkeä tavote mihin pyrkiä. Ja jos Mau ei opi mitään ja Iba oppii niin on realistisempaa uskoa että Iban kanssa pääsis kisaamaan joten kannattaa keskittyä sen treenaamiseen. Buhahah Ifasta tulee superkoira lollol. Eiku häh. :”D Ja kyl tää niinku… Siis… Jos me kisataan agissa niin kyllä me perkele kisataan sitten tokossakin lisää. 😀 HALUUN SEN TK1!! Sitäpaitsi järkytyinhän kokeessa toissapäivänä kun. Kun kun. Paikkis alkaa, liikkuri on että aikahan on 2min ja… Ja sit oon ihan et HÄH?? Paljonko oli?? Aiiiiivan uskomatonta siis, oon yli vuoden treenannu tokoo ja lukenu sääntöjä ja kirjoja ja kaikkee ja silti oon kokoajan luullu että paikallamakuun aika alokasluokassakin on 3min!!! Mutta se on muka 2min?!?!? Mitenniin!! 😀 Ihan järkyttävää! Olen niin järkyttynyt. Ei sillä, oon tuskastellu sitä että ähh öhh kun pitäs treenaa pidempiä ku se 3min että kokeen aika tuntuis lyhyemmältä mutta no sehän on ratkastu sitten jo! Mut nyt on se hyvä puoli, että me ei oikeesti lähdetä kisaamaan ennen enskesää jonne haluan lisää tän vuoden SM-toko-päivän kaltasia päiviä, joten meillä on heeeeeeeeemmetisti aikaa treenaa paikallamakuu oikeesti kuntoon häiriöittenki alla. Pitää tästä muistaa lähtee jonnekki juna-asemmalle treenii jonai lämpösenä päivänä.

Plääh

Eipä tämä toinen samanlainen harmaa sadepäivä tätä oloa parantanut ole, vähän on sellanen fiilis että eiköhän tää ollu tässä, tämä harrastaminen. Tän päivän agi ja sunnuntain näyttely ja kuitti, soli siinä, ei tarvii toiste enää. Onneks Piipa on sentään oma iloinen itsensä eilisestä kidutuksesta huolimatta. Ja onneksi eilen oli hyvää seuraa kokeessa, auttoi vähän kun muuten meinasin olla aika itku kurkussa.

Ei nyt oikeen nappaisi se haastattelukaan, ei sitten niin ollenkaan, mutta kai se on pakko realistisesti ajatella tulevaisuuttaan ja koittaa jaksaa muistaa että jos paikan sais niin solis ehkä hyödyllisintä ikinä. Nojaa, liian monta mutkaa matkassa, saapa nähdä. Tunnin päästä siellä jo…

Tokokoe Forssa 07.09.2011

Lyhyesti ja ytimekkäästi: keskeytin kokeen.

Tai siis meidän suorituksen. Kokoajan sato vettä ja tuuli, oli vaan yksinkertasesti liian kylmä Ifalle jo. Se vaan tärisi ihan hulluna. Suoritettiin luoksepäästävyys ja vituiks mennyt paikallamakuu, jonka jälkeen keskeytin. Tuntuu ihan ku oisin eläinrääkkääjä ku suoritin edes noi. Luoksepäästävyys 9, paikkis 0. Paikkikses en ees käskeny sitä maahan, jätin tarkotuksella istumaan jos se edes istuis. Ei istunut. Se alko piippaa ja sit tuli mun luokse. Meinas lähtee varmaa jokaikinen kolme muuta koiraa perään, luojan kiitos eivät lähteneet, ja anteeksi aiheuttamamme häiriö.

Päällimmäiset tunteet on harmi, turhautuneisuus ja no, kipu. Sattuu selkään, tosin se nyt on aika epäolennaista tässä. Päätin kuitenkin että nyt on paikka ennenaikaisen uudenvuoden lupauksen: ei kokeeseen uudelleen ennenkuin kuukauden keskilämpötila ylittää 20C. Eli joskus enskesänä sitten, jos sittenkään. Tällä hetkellä tuntuu siltä, etten jaksa enää edes yrittää. Ihan sama, jääkööt kotiin, ei jaksa.

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAa

Jos stressiin ja paniikkiin voi kuolla niin se tapahtuu varmaan kohta. Et jos mua ei näy koulussa eikä kokeessa nii tiiätte sit että oon kuollu. Tänään iskeny tajuntaan että MEILLÄ ON HUOMENNA VIRALLINEN TOKOKOE!!!!! eikä me olla treenattu lähellekään tarpeeksi ja sinne on luvattu paskaa säätä ja kello on 11 edellisenä iltana enkä oo tehny mitää, ei oo koiran rekkari, rokotustodistus ja kisakirja kaivettuna esiin, ei oo lihapullia pilkottuna, ei oo autoo tankattuna eikä auton rikkinäistä etuvaloa vaihdettuna!!! Ja kukaan ei oo lähössä mukaan, joten saan yksinäni kuolla paniikkiin matkalle ja näin. Haluaisin sen ykköstuloksen mutta tiiän ettei sitä oo realistista tavotella muttei viittisi turhaan paskojakaan tuloksia hakea. No tää on silti ehkä just sitä. Miten asdasdsadasdasdkafjklflh voi olla taas ihminen näin tyhmä ettei treenaa jotai kunnol loppuun asti ennenku lähtee koittaa onneaan ja miks taas niin myöhään että kylmä ja MIKSI JOTAIN VITUN SADETTA?!?!? Kiitos Suomen sääääää! Taidampa ottaa ja muuttaa jonnekkin… Saharaan jossa ei lunta ja räntää varmaan pahemmin nähdä, siinä on sitten kiva tokoilla juoksuhiekassa skorpioonien kanssa jesssh.

Ja jotta ei päästäisi liian helpolla, niin tässä on nyt tuplastressinaiheuttaja. Nimittäääääin torstaina sitten heti klo 11 jos olen muka jotenkuten selvinnyt hengissä huomisesta *hysteeristä naurua* niin TYÖHAASTATTELU. Hyi olkoon sentään. Saaaaaapa nähdä kui ketuiks menee molemmat. Mut siis aivan tajuton stressi kun kaks näin isoo asiaa näin lyhyen ajan sisään. Hyyyyy. Hyihyihyihyihyi. Katotaanko ku en nuku ens yönä silmäystäkään. Kielenkäyttö myös ryöstäytyi käsistä mut ei tää tunnetilakaan mitenkään hallittu nyt ole.

Peukut pystyyn kaikki!!!!

Eipähän tän jälkeen kun noista selvii nii kammota lähtee sunnuntaina Porvooseen näyttelyyn. Ainoo mikä siinä kammottaa on se että jösses sentään kun loppuu rahat kun pitäis tankata. Kukahan senkin maksais, voi morje…