Archive | October 2011

Ifan uudet agit 2/5 + muita treenejä

(Liksulla alkaa juoksu. Yäh.)

Niiin. Asiaan. Ifan agit oli taas tänään. Ihme matoilua sillä on nyt ollut, jokin oli sinisessä putkessa vialla kun ei se vaan meinannut mennä sinne. Sit se kummiski meni ja ihan tuli sieltä läpi, mut ei vaa millää meinaa mennä. Ihme koira. Ja saksalaiset ei onnannu yhtää ku ei se vaa hypänny sieltä läpi. Huah. Ja nyt en ees voi ottaa Liksuu vaihtokoiraks mukaan jollekki kertaa kun sillä alkaa juoksu. No, pakko jatkaa ton kanssa sitte. Eli oli tosiaan vähän säätöä Ifan kanssa. Mut jos jotain hyvää pitää mainita nii Ifa on oppinu hakee oikeesee keppivälii alotukses!!! Jee! Sit jos ite onnistun pitää rytmin kepit-jes-kepit-jes-kepit-jes nii pärjää pidemmätki kepit tosi hienosti. Pieniä kämmejä tuli niissä. Puomille ei ollut tullut kammoa myöskään. Pari kertaa se tuli sielt ohi, mutku ohjasin tosi voimakkaasti suoraa puomille nii kyllä se ihan omin jaloin sinne kiipes, ei tarvinnu työntää eikä vetää.

Otettiin myös keinulle harjotuksia. Ifan mielestä ensinnäkin oli ihan hirveetä se pelkkä ope siinä keinun vieressä, ei meinannu mennä keinulle siks. Piti kunnolla viedä se sinne. Sitte se ei ekalla meinannu syödä namia siel päässä, mut suostu lopulta kummiski. Kolme toistoo, vähän parani alkua kohti. Kolmannelle kiekalle se ope oli sillee et ok jos hän menee alotukses vähän kauemmas ettei Ifa oo ihan yhyy mut olin sillee et ei ku kyl se nyt sais tottua siihen että ei tarvii peruutella mitään. Joten tuli se sit siihen takasi viereen. Nyffh, kaipaan keinuharjotuksiin Liksua joka kirii sinne keinulle ku hullu eikä välitä yhtää mitä vauhtii se kippaa. 😀

Ageista en viitti selostaa sitä rataa mitä tehtiin, ei sillä niin väliä, ei siinä mitää ihmeellistä. Ifa ei hyppinyt saksalaisia eikä mennyt siniseen putkeen. That’s it.

Ollaan sitten muita juttuja harjoteltu tänään. Harjoteltiin ensin sivuaskeleit, mut menetin hermoni kun ne ei toimi. Ei toi vaan osaa. Aargh. Pitänee opettaa se eka kävelee sivuttai iha muuten vaa, sit siirtää se sivulle. Joten siirryttii harjottelee 270 asteen käännöstä vasemmalle. Voi hyvä helvetti sitäkin. Täys katastrofi jossen imuta, koska ei näemmä osaa käyttää takapäätään yhtään ja kääntyy jotenki ihan vammasesti ja irtaantuu kauas ja vinoon ja argh! No, treeniä treeniä…

Mut mites ne sivuaskeleet sit menee? No, sivuloikalla. 😀

Ei se hömelö vaan osaa kävellä, pakko aina loikata. 😀 Sitte muistin taas sen temppuringin tempun “nurkkaan” ja otettiin siitä videoo. Kaipas vähän muistuttelua mutta muistihan se sen ja saatiin jopa pidennettyä sitä aikaa heti minkä verran se siellä nurkassa on! Jee. 🙂

Rallytokomöllit, Vantaa

Joo tänään oli sitten noi Koirakeitaan rallytokomöllit. Oltiin siellä tosiaan namiluokassa. Kahdeksan koiraa yhteensä, meidän suoritusvuoromme neljäs. Hiiiirvee jännitys päällä aamusti ja viel paikallaki. Rataantutustumisessa mietin että voi luoja, ompas helppo rata. Mikähän vaan se vaikeus siinä palkkaamisessa sitten oikeen on? Olis tosiaa saanu palkata ain välis, no, palkkasin kerran… No mutta asiaan.

Ensin haluatte varmaan…

Jasmine ja Aki tulivat seuraksi ja Jaska sitten videoitti ystävällisesti meijän suorituksen. Ton saamamme paperin “Kommentteja”-osiossa lukee että “Hieno kontakti! Hyvä hidastus!” Mutta öööhhh. 😀 Jos luitte mitä kirjotin tonne videon yhteyteen niin näätte jo sieltä, kuten näette videolta ihan omin silminkin, ei olis tollasella kontaktilla asiaa tokokokeeseen. Nooo enivei. SUORAAN TULOKSIIN hei, mitä tässä sen enempiä tällasia nyt vitkuttelemaan!!

Tulos: 90/100p, sijoitus 3/8!

Saatii oikee kunnon palkinnot, joku tollanen koiramuki, sitte kuminen pallo koiralle, koiralle jotain herkkuja, kaks pientä kenkäluuta, ihmiselle tikkari ja vielä pieni suklaalevy!

Yksi virhe tonne on merkattu, kyltillä 3 on muka 10p TVÄ eli väärin suoritettu tehtävä. Siis?! Eikö kolmonen nyt oo toi että koira perusasentoon, maahan, kierrä koiran ympäri. Kun eka oli seuraa 1-2-3 askelta, toka oli 270 käännös vasemmalle. Nii kolmas on toi. Mikä tossa on väärin? 😀 Ymmärtäisin jos seuraavasta, nelosesta, olis rokotettu jotain tosta eteentulohäsellyksestä, mut ei, kolmoselta lähti 10p. Noo ihan sama. Spiraalilla noi kupit houkutteli ehkä kaikkia koiria, menin siihen sillä asenteella et jumankauti Ifa ei sit mee tunkee päätään sinne törppöön. 😀 Ja niinhän se ei mennytkään! Ehkä tossa spiraalilla vasta aloin puhua sille enemmän, jollon se oikeestaan tuntu vähän innostuvan hommasta. Vaikka tosin ton vikan suoran seuruu onkin jotain katastrofaalista katottavaa. Silti.

Mikä oudointa, Ifa ei ensinkää ottanu oikee mitää häiriöö siit paikasta. Mahtaakohan muistaa et son käyny siel ennenki, käytiin meinaa aikanaan yks pentuarkitokokurssi tuolla. Toiseksee, se ton radan jälkeen meni ihan sekasi, oli ihan hullun intona treenaamassa ja tekemässä kaikkea, aina alko kitisee jossei jotai tehty ja kerjäili namia Jaskalta ja Akilta, teki temppuja sit niidenki kanssa jne. 😀 Iiiiihan into piukeena. Outo koira?! No mut hei, tiätteks mitä. Tää tarkottaa et nyt laitan noille mailin että järkätkääs näitä lisää, vaikka joka kuukausi, me tullaan heti. 😉 Voisin ehkä myös aukoa jonkun kalenterin mistä näkis noita kisoja! Jos niitä jostain näkee. Olis meinaan ihan jees. 😀

No ei sillä, treenattavaa toki on vielä. Noi 270 asteen käännökset vasemmalle on ihan hirveen näkösiä! Joten niitä pitää ehdottomasti treenata lisää.

Mut aivan uskomattoman yllättyny oon tohon, ett Ifa meni siellä maahan ekalla käskyllä ja pysyi siinä kun kiersin sen!! Olin jotenki ihan satavarma et siihen kaatuu meijän suoritus, mut ei, se meni hienosti. 😀 Jeee hyvä Iiii! Höhöhöhöö. Ehdottomasti mennään toistekki. 8)

Rallytokomöllit Koirakeitaalla 30.10.

Aikataulut tuli!

Nami- luokan ilmoittautuminen klo 12, rataantutustuminen alkaa klo 12:15, rata klo 12:30.
Nami-luokassa koiran palkkaaminen radalla on sallittua.

Ollaan lähtöjärjestyksessä viides koirakko kahdeksasta.
Ihan hyvä väli, ei jouduta oleen ekana muttei vikanakaan.
Kerkeen opettelee rataa ja kattoon miten muut tekee ja oppiin niilt. 😀
Jos on jotain erityisii vaaranpaikkoja ja erityishuomioo vaativia kohtia.
Ehkä jopa hyviä toteutusideoita. Ja sitä että millee voin palkata sii samalla.
Huhhuh, joko saa alkaa jännittää… Vieläpä ku to ja pe täyspäiväsesti töitä.
Ei oikee kerkee koirakoululle treenimään. Dääm. No, näillä mennään. 😀

Minitreenit kotosalla

Joo päätin ottaa ihan minit treenit kun en jaksa lähtee koirakoululle treeniin ja illal olis viel näyttelytreenitki, lihapullat on vähissä ja kaikkea. Lisäks yleensä treenaan aina liikaa, joten päätin ottaa ihan lyhyet treenit vaan.

Alotusaiheena ah-niin-ihanan Petsien temppuringin temppu, nurkkaan meneminen. Opetustyylinä opettaa koira koskeen muistilappuu joka lopulta siirretään huoneen nurkkaan ja lopulta poistetaan ja koira osaa silti mennä sinne.

En ees käyny kaikkii noit vaiheit läpi Ifan kans koska no, se nyt vaa oli sillee JEEJEE TÄÄ JUTTU JOOO tosta lapun koskemisesta. Vähä otettii sitä lipaston seinää vaste ja sit kävin lämäsee sen nurkkaan. No siin oli vähän ongelmii, Ifa oli kokoajan sitä mieltä että tää oli nyt se ruumiintarkastustemppu vaikkei ollukkaa. Käskin sen aina alas siit seinält ja ku koitin ohjaa kädel siihen lapulle nii taas se hyppäs etujalat seinälle, huoh. 😀 No sain ku sainki sitte lopulta sen tajuumaan että LAPPU on se the thing nyt tässä jutussa. Ja aiii että soli ihan innoissaan siitä. 😀 Hirvee vauhti pääl ja häntä vipatti ja aijaijai kun oli niin kivaa. Kerrattiin aika hyvän aikaa tota ja sitte päätin että otampa lapun pois nurkasta. Ja hahaa sain ku sainki sen meneen sinne nurkkaan vaikkei ollu lappuu. >8) Ensin soli kyl ihan et “Täh, no, mihin sä sen lapun nyt veit?! Näin että laitoit sen tohon pöydälle, päästä mut sinne tökkään sitä!!” Noo empä päästäny nii kyl se aika pian tajus kokeilla tökätä nenällä sitä nurkkaa. Ja hahaa siitähän se lähti sitten. Nyt on vaan ongelmana taas se ajan pidentäminen. Ehkä tohon 1-2 treenikertaa tarvitaan lisää ja sitten se on valmis. 😀

Toisena otettiin sitten lisää kapulaa. Tunnarilla. Jälleen taktiikka se, että kapula lattialle ja mä istun lattialle käsi lattialla kans, kämmen valmiina vastaanottaan kapulaa naksu toisessa kädessä. Tein nyt sellasia, et alusta asti homman nimi oli nii että Ifan piti nostaa kapula niin että se tippuu mun sormille/käteen, ei riitä että tulee ihan käden eteen. Ja aina ku kapula tuli käteen nii siitä hirrrrmuset kehut ja namit. Ai jessus kun se oli taas innoissaan. 😀 Nää myös sujui tosi hyvin!! Yleensähän käy silleen, että jos en naksauta Ifalle ku se huomioi kapulaa nii se alkaa tarjoon jotain muuta. Nyt se saatto vasta neljännellä nostolla nostaa kapulan mun käden päälle, mut tosiaan jaksoi yrittää ne kaikki! Yeeesh! Näitä lisää, näitä lisää. 😀 Kyllä se tästä!! Pitikin mennä näin kauan tajuta tää ongelma tässä. 😀 Tai no, eihän tää nyt oo viel tällä ratkennut, mutta parempaan päin ehdottomasti. Hemmetti, joutuukohan harjakoiran kanssa keksiin nii paljo vaihtoehtosii suoritustapoi että beussin kanssa ei tuu sit olee mitää ongelmaa? 😀

Sisätreenit Tiltulla

Tänään otin niskasta itteäni kiinni ja olin sillee NYT mennään Tiltulle treeniin, ostan sen vapaakortin ja treenataan kaikkee mitä pitää. Otin Liksun mukaa nii että sain laitettuu Ifan oottaa välis ja riehutettuu vähän Liksua. Tehtiin Liksun kanssa vähän kontaktitreeniä ja seisomisharjottelua.

Ifan kanssa alotin sillä että heittelin sille nameja sinne tänne nii että nään onko sille ok se alusta ettei se aristele sitä. Eihän se sitä mitenkään erityisesti. Sitte levittelin vähän sinne tänne noita rallytokon meille hankalampia kylttejä ja harjoteltiin niitä sillee pistekohtasesti, et ei ne mitään rataa muodostanu. Nooohhhh tulee oleen mielenkiintonen sunnuntai mut mikäs siinä. 😀 Ehkä noi liikkeet tarttis viel hieman hiomista. 😛 Liikkeestä maahan on Ifalle jotenki outo, pitää tosi nopeesti kehuu siinä, muuten se luulee et pitiki istuu ja nousee, ku kerta mäki pysähdyin kummiski. Samoin se takaa sivulle tuleminen tai ylipäänsä sivulle oikeesee asentoo seisahtuminen on ihan hirveen vaikeeta. Eteentulooki treenittii lisää, koitin naksutella siit mut ei siin mitää mainittavia parannuksia tapahtunut.

Sivuaskelia koitettiin treenaa, mut siit ei meinannu tulla mitää. Kyllähän se Ifa mukana tulee oikeelle ku se tekee sillee et se sivuttai hyppää päin mun jalkaa ja tiputtautuu taas istuu. 😀 Kyllä se iha oikeesee paikkaa menee mut eiii sen nyt ehkä ihan noin kuulu mennä… Päätin sitte et no harjotellaa ensin sivuttain kävelyy iha eriksee. Koira poikittai etee, namit sen nokan etee ja ns. kävelen päin nii että se lähtee sivusuunnas väistään. Tota tehtiin vähäsen.

Harjooteltiin myös sitä ruutuu uusiks. Tää toimii tosi kivasti tällä prinkkupurkin kannella! Mut en usko et se vielkää tajuu hakee sitä niien tötsien perusteel. Mut nyt rupesin sanoo sille just ennenku se lyö tassun siihen kannelle, että “ruutu”. Pitää vahvistella tota ja sitten alkaa antaa sitä vihjeeks. Vielä en uskaltanut, vaikka Ifa pari kertaa hakoteillä olikin. Tehtiin myös silleen, että vaihdettiin toiselle sivulle lähetys ja siinähän se hämääntyki heti että häh mitä missä se nyt muka on, mitä pitää tehdä?! Joten siihen vähän apua kunnes tajus lähtee ettiin sitä alustaa ja löysi. Mut kyl siit hyvä viel tulee.

Kaukojakin otettiin, m-i ja ne onnistuivat kaikkea 2-7 askeleen päästä, enempää en uskaltanut koittaa kun meni niin hyvin. 😀 Nousi aina hienosti ekalla käskyllä just niinku pitiki. Se siis varmaan onnistuu jo melkeen niillä mitoilla ku pitääki?! Aika hurjaa! Pitää koittaa mitä käy jos käsken i-m-i ja sit vasta palkkaa, et nouseeko tohon toiseen istumiseen.

Otettiin myös kaikenlaisii seuraamisii, koitin parantaa paikkaa ja harjoteltiin vähän pujotteluu ja vasemmalle kääntymistä, tai siis vasenta täykkäriä ja näin. Jossain kohtaa se sit kusahti se koko seuruupaikka nii imuttelin sille tiivistä oikeeta paikkaa ja siinä käännöksiä samalla. Toivottavasti siitä oli apua. Mä unohdan aina seuruuttaa käännöksiä ku meillei sisäl pysty niit tekee. Sit kävelen vaa suoraan ja teen täykkäreitä. 😀 Ehkä ihan hyvä jos olisin menossa pk-kokeisiin ku se tottiksen kaavio on kai aika pitkälti suoraa mutta noh ei nyt ehkä harjakoiran kanssa…

Sitten… dyndyndyy… Nouto… Tunnarilla. Puhuin siitä et pitäis saada se tuomaan se käteen. Noo ensin ihan niit perus että heitän pidemmälle ja naksautan kun se kapula suussa tulee mua kohti. Naksusta se toki tiputtaa sen kapulan ja hyökkää namille (kuten tarkotus). Mutta saattaa ennenaikasesti joskus koittaa tiputtaa kapulaa. No sitte jossai kohtaa lakkasin ottaast namit valmiiks kätee, istuin siihen lattialle naksu toises kädes ja toinen kämmen lattiassa. Ifa nosti kapulaa, naksautin, heitin namin sen taakse kauemmas, se haki sen, juoksi takas kapulalle, otti suuhun, liikku sen verran että kapula oli mun käden yllä ja siitä hiiiiiirveet kehut ja herkut ja kaikki!!! Ja saatiin tätä toistettuu pari kertaa!! Jaiiiks! Ehkä tästä vois lähtee se tajuaminen että haluan sen käteen?? Nyt en malta odottaa jatkokertoja. Kyllä tämä tästä, hitaasti mutta varmasti…!

Sitte koitettiin myös ihan tokojuttuja, liikkeestä seis ja maahan. Kaks ekaa seis ok, sitte se lakkas pysähtymästä käskystä. Sitte ku sen jälkee otin maahanmenolla, nii ei menny maahan ollenkaa. Ei edes erikseen käskettynä. Siinä kohtaa se joutu sitte odotteleen ja Liksu pääs treenimään. Loppuun otettiin Ifan kanssa sellasia paikallamakuun matkaharjotuksia, käskin sen maahan ja kävelin tietyn matkaa pois siitä, jonku 15 askelta, käännyin, palasin takas, palkkasin ja vapautin. Sit uudestaan maahan ja sama 20 askeleen päähän. Ifa ei selkeesti oikeen tykkää tosta paikkishommasta. Kerää paineita vaikka tekis yksinään… Millähän sitä sitten korjais. :S

Nojoo, tuli taas treenattua varmaan vähän liikaa. Pitäis alkaa tekee selkeempi suunnitelma aina että ok nyt treenaan vaan nää jutut ja ku oon treenannu nii lähen menee. Mutta ihan jees muuten! Kyllähän tässä hommaa riittää mutta noh, on tässä aikaakin.

Toiminnantäyteinen päivä

Ulkotreenit Otalammella

Ajelin koulun jälkeen molempien koirien kanssa Otikselle Jaskaa moikkaamaan ja vähän treenimään. No vähän ja vähän, treenattiin ihan pirusti ja kaikkea, välillä heiteltiin keppiä koirille jne. Pitkä treeni mutta kivaa oli, kiitos avusta ja kiitos jo etukäteen tulossa olevasta runsaasta kuvasadosta! 8)

Alottelin prinkkupurkinkansikosketusalustan kertaamisella ja kolmen onnistuneen jälkeen pistin tötsät ruuduks pystyyn ja kansi sinne ja alettiin harjoitella tätä niinkun oon jo pitkään kaavaillut. Noh oli alkuun vähän ongelmia. Koitin mennä liian kauas jollon Ifa unohti sen kosketusalustan ja tarjos varmaa 10 kertaa tötsän kiertämistä. 😀 Menin sit lähemmäs, tyylii naputtaa jalalla sitä alustaa siellä ruudussa ja johan alko lyyti kirjottaa. Siitä sitten hissuksiin pitentelin matkaa. Ihan loputtomiin en kummiskaan voinut ennenku se unohti taas mitä pitää tehdä, mut tosi hyvälle alulle saatiin!

Tällä välin Jaska ystävällisesti rakensi meille rallytokorataa kylteistä jotka äiti oli ystävällisesti töissä tulostanut. Olis pitäny vetää ne kontaktimuoveihin, nyt ne on ihan märkiä ja kuprusia… Noooo mut saatiimpa treenattua! Ja no, tarvittiinkin sitä kyllä. Mun pitää oppia niitä kylttejä että kun kyltissä lukee liikkeestä maahan nii käsken koiran maahan mutta pysähdyn vissiin itekki! Kauhee ku oli vaikeeta. Mitennii sitä ei jätetä siihen ja kävellä pois?! Niin mä oon aina ennen tehny! Joo, tokossa Anna, tokossa, mut tää on rallytoko eikä toko joten deal with it. Kauheeta. Sitte pujottelus saa olla tarkkana ettei koira osu tötsiin (vaikeeta, vaikka tiesin jo ennestään) ja lisäks pitää kattoo ettei koira kaada niitä kylttejä jos ne on pystyssä. Nyt Ifa luuli et neki on kosketusalustoi ja koitti hakata niitä tassulla ja siitähän ne kärsi vielä lisää. 😀 Muuuut no sunnuntaina mulla saa olla namit kans, eiköhän siitä selvitä. Aattelin myös huomenna mennä Tiltulle treenaamaan, hakee sen vapaakortin.

Treenattiin myös kapuloita, hitto että kun keksin heittää niitä oikeesti kauemmas nii se kanto niitä varmaan metrejä!! Oh my!!! Tunnarilla ja oikeella kapulalla siis harjoteltiin. Ihan tosi hyvii. Nyt pitäs vaa tehä sellasia lähietäisyysharjotuksia joissa pitäs takoo Ifan päähän että se kapula pitää saada mun käteen.

Sitteeeeennn… Harjoteltiin myös sivuaskeleita. Hmm. Aika paljon epäonnistuneita, muutama aika hiton hyvä yritys. Niitä ehdottomasti lisää, kyllä se sen vielä hoksaa! Ja siis vaa oikeelle niit otettiin, ei vasemmalle. Ja ööööö. Kerrattiin vähän luoksarin stoppii. Stopit ei onnistunu tötsää kiertäes niiku millää kunnol joten luoksarie stoppi käyttöö takapalkalla. Johan alko sujuu paremmin. Sen jälkeen toimi paremmin myös tötsällä, ainakin kerran. Pitäs kyl ehkä ottaa minidistance-treeniä että mihinkäs sinne tötsän taa pyssätään jos käsky tulee.

Harjoteltiin myös nami-imuttaen pujottelua ja vähän käännöksiä, ja täykkäri vasemmalle koira takaa puikahtaen hommaa myös. Hyi miten väljää, koitin sitä vähän korjata. Ja ja. Yks normi luoksetulo, täydellisen vauhdikas. Ifa oli aiiivan kunnolla hommissa vaikka tehtiin pitkään ja meinas tulla viileeki välis.

Otettiin myös kaukoja, sekä m-i että i-m ja hemmetti, nehän jopa suju! Ei tosin taaskaan hullulta matkalta (kun en koittanut), mutta ulkona ja sujui kummiskin! Kyllä ne siitä. Vieläköhän jotain muuta… Nojaa, koitin seuruussakin vähän virehommeleita kattoa ja paikkaa kans etten palkkaa väärästä paikkaa. Se paikka alkaa hajoilemaan, pitää kiinnittää siihen enemmän huomioo. Pitää kiinnittää huomioo myös siihen, että kun sanon Ifalle “odota”, se ei tarkoita “maahan” vaan “pidä se asento mitä ikinä nyt teetkin”. 😀 Jjjjaaa takakautta sivulle kiertäessä pitää huomioida se kun tulee helposti tosi vinoon ja korjaa sitten ite sitä uusintapompulla. Ja jos haluun sen seisomaan sivulle oikeeseen kohtaan nii käskyn pitää tulla tosi aikasi. Muuten se istuu jo eka taaaai menee seisoon liian eteen. Muista tämä sunnuntaina.

———————————————————————

Ifan uudet agit 1/5

Pelkäsin vähän että mahtaako pieni Iib jaksaa tuollaisen rupeaman jälkeen enää agissa. Liksu ei ainakaan olisi jaksanut. Aiheena oli putken kiertäminen pitkää kautta ja toisesta päästä sisään. Piirrän teille taas kauniin havainnollistavan kuvan…! Voi tätä taiteellisuuden multihuipentumaa…

Noin! Eli saksalaisittain ensin kaks hyppyy ja sit kierto putken takaa (ku ohjaaja menee edestä) sinne putken kauimmaiseen päätyyn. Kun sain saksalaiset sujumaan niin Ifa teki tosi hienosti ton kierron takaa! Olin ihan ylpeä pikkuotuksesta. Yllätyin että se ylipäätään teki mitään, se oli koko tunnin jotenkin sellasella epävakaalla tuulella, aattelin kokoaika et koht se lakkaa tekemästä.

Hyvin se silti veti loppuun asti! Teki pitkät kepit myöhemmin ohjureilla tosi hyvin ja muutenkin teki kaiken mitä piti, paitsi puomilla. En tiedä mistä se keksi kammota puomia, muttei kummallakaan myöhemmällä ratakierroksella suostunut meneen sitä. Kun piti vetää noi hypyt saksalaisittain, putkeen ja siitä puomille ja sen jälkeen pitkät kepit. Ei onnannu. Ekalla kiekalla pistin sen remmiin ja vedin vaan läpi. Tokalla kertaa soli taas että yhyy en kiipee, nostin sen vaa siihen puomille ja tuuppasin eteenpäin että eipäs kun kyllä kiipeet. 😀 Ja kiipeshän se. Jännää että se toimi, aattelin et se vaa menis lukkoo eikä tekis mitää. Mut hyvä että toimi. Viikon päästä näkee sitten että saiko se traumat vai ei.

Nyt vähän niinku jumitti tää kirjottaminen koska sain käsiini nuo upeat Jaskan ottamat kuvat!

Kosketusalustaa, kapuloita ja kakeja

Höhöö. Aikalailla kuten arvelinkin, tosin oikeastaan vähän paremmin vielä. Oltiin tosiaan kertaalleen joku mini-ikuisuus sitten harjoteltu sitä prinkkupurkin kannen käyttöä kosketusalustana. Siitä ei ekan kerran jälkeen jäänyt sellanen olo että “joo, tää on hallussa, tajus kokonaan” vaan vähän sellanen sekalainen vaikutelma. Noh eilen otettiin sitä uusiks ja hah! Pienet aivot olivat prosessoineet homman kuntoon, nyt osas samantien lähtee lyömään tassua päälle. 😀 Jee! Nyt on vaan se, että pitäs päästä isompaan tilaan treenimään että sais sen kannen sinne ruututötsien sisään. :F Ei meilloo sisäl nii paljoo tilaa… Ja ulkonaki säät vähän vaihtelevalla menestyksellä kohtuu huonoja ollut viime päivät…

Koiteltiin sit myös vähän kapuloitten kans pelaamista. Ensin tunnarilla, sitten ohjatulla ja lopuks oikeella. Oli sen verran kapulataukoa ollu, että piti alottaa naksuttelu taas siitä että koskee kapulaa, puree sitä nostamatta ja siitä kautta edeten sitten pieniin nostoihin. Tunnarilla saatiin yks missä piti pidempäänkin sitä kapulaa ja siitä ihan hirrrrmu kehut ja näin. Ollaan kyllä edelleen jumissa noiden kanssa, en tiedä milleen saisin pidennettyy kunnolla sitä aikaa, saati että saisin sen tajuumaan et homman nimi on tuua mulle ne kapulat. Sei kummiskaa enää arastele mitenkää ottaa niitä kapuloita, tykkää niistä ihan, nyt vaan pitäs saada aivoille viesti että psst, tälleen se tehään kokonaan. Ihan varmaan se tajuais jos saisin sen sille jotenkin kerrottua! Mutta miten? Pitää mennä seuraan jotain noutoharjotuksia…

Otettiin myös yritys kaukoja. Lähinnä taas sitä m-i koska se nyt vaan on niin paljon vaikeempi. Alle viiden askeleen päästä ei ongelmaa, inauksen yli viiden askeleen päästä ei kerran noussut ekalla. Mietin että otanko kokonaan uusiks, että pidänkö linjaa etten suvaitse ollenkaa vasta tokalla käskyllä nousua, mutta sanoin uuden käskyn kumminkin ja sieltähän se nousi. Huh. Ei mut, jatkos kyl silti tarkempana noiden kans. Pitää vaa askel askeleelta peruutella. Paljo seki matka on mitä avon kaukois mennää, joku saakelin… 20 metrii tai jotai?! 😀 No okei 5m näköjään! Täh, ei enempää? En nyt olis sinällää ihmetelly vaik ois ollukki 20 metrii… siltä se varmaan kokeessa tuntuu. 😀 Pöh, ei ees EVL:ssä oo 20m, vaa 15m ja VOI:ssa 10m. No, ihan lohdullista. Vähemmän aikaa vaaditaa opetukseen ku ei tarvii peruuttaa ku vähä yli viis askelta jonku vähä yli 20 askeleen sijaan. Eli ainaki neljä kertaa nopeempaa! 😉

Pitiköhän sitten sanomani vielä jotain muuta? Harjoteltiin me myös sivulle tuloo nii että jää seisoon! Aika haasteellista, mutta käsiavuilla saatiin onnistuun pari kertaa. Sivuaskeleet on maailman oudoin juttu, miten hitossa sellasia opetetaan… Vähän mietin jos lähettäis kokeileen niit rallymöllei. Jooooooo eipä tässä olla paljon mitään treenattu, mut namien kanssa vähän kisajännitystä vastaan tappeleen. Ja kun siin namiluokas sai tosiaan palkata ja näin, ja saa puhella koiralle ja käyttää käsiapuja nii vitsit sehä o melkee sama ku ois vaa treenaamassa, eikä kisaamassa. 😀

Niin juu ja eilen oli näyttelytreenit. Tein siinä alussa sitä samaa mitä oon kotona tehny, että pistän vaa namin pöydälle ja kiusaan sil koiraa ja sit nostan sen syömään sen ja sit taas heti alas, tähän useempi toisto. Rupesin sitten vaatimaan myös korvia ylös namin syönnin jälkeen, sitten sai uuden namin ja pääsi alas. Sitten ekalle pöydälle syömään nami ja sit tulikin “tuomari” katsomaan, ei väistänyt! Vaikka epäluuloinen olikin. Toisella pöydällä tein ensin niitä nami-alas, nami-alas -harjoituksia ensin ihan ilman tuomaria, sitten tuomarin ollessa vieressä mutta ei koskiessa. Vähäsen näitä ja sitte tuomari (eri ku ekal pöydäl) kokeilemaan ja anto taas kokeilla läpi. Ifalla oli kyllä muutenki selkeesti joku reippauspäivä, soli kaikkii ihmisii kattoos vaikkei vielkää halunnu et ne silittää sitä, mut eihän se sitä tarkota ettei vois silti namia kerjätä! Höpsö otuska…

Ifan agit 5/5 putkeen hakeminen

(Ollaan opiskeltu koulussa vähän about what is good online writing ja nyt tunnen pakottavaa tarvetta otsikoida tekstiä jotta lukija tietää mitä mikin kappale käsittelee ja… :D)

Viimeistä viedään

Jjoo, viiminen kerta taas tästä viiden setistä. Mutta onneksemme saimme kuulla, että päästään jatkaan samana päivänä samaan aikaan lisää, jippii!! Eli ei tämä tähän jää. >:) Tänään oli koirat ollu jo juoksees ja Ifan kanssa treeni muutenkin sujunut siihen malliin, että päätin että se pääsee taas mukaan agiinsa. Tällä kertaa vaan kunnon kävely ennen sisälle menoa että varmasti on kakkat ja pissat tehtynä ulos ja mieluiten moooneen kertaan…

Päivän aihe, toiveeni ovat hyvin toteutettuna

Päivän aiheena oli putkeen hakeminen, että koira oppis itte hakemaan sinne ja vähän vaikeammistakin kulmista. Hitsit että tykkään ihan hirveesti niistä harjotuksista mitä ollaan näillä Camillan kursseilla tehty! Todella hyödyllisiä juttuja, kaikkee sellasta mitä oonki halunnu agissa oppia. 😀 Siis eri ohjaustekniikoita, takaaleikkausta, keppejä, tällasia eri kulmista lähettämisii hakemisii sun muita! Ainoo että keinuu ja rengasta toivoisin otettavan enemmän. Mut tosi hyvä tähän mennes, vois ehkä toivoo että josko otettais noita uudel kurssil?

Harjoitus alkaa, putki suorana

Alotettiin harjotukset ihan suoral lyhyel putkel, kolme toistoo et koira putken läpi namialustalle sillee että saatasiin se oikee hinkuumaa sinne putkee että jeejee superkivaaaaaa. Sitten ruvettiin ottamaan siihen kulmaa, ~45 astetta, 90 astetta, enemmän, enemmän, lopulta suoraa putken sivulta ja sitten siinä matkaa pidentäen. Vastakäsi apuna ja sujui hyvin! Sitten samat toiseen suuntaan. Toinen suunta aina hieman haparoivampi, mutta hyvin meni silti.

Putki mutkalle ja sama uusiksi

Sitten vedettiin putki mutkalle ja sieltä “takaa” “mutkan puolelta” lähetettiin koiraa putkeen ja juostiin sitä “pidempää kautta” vastaanottaan koiraa. Tässä oli vähän ongelmia. Mun piti tosi tarkkaan ja pitkälle viedä Ifa ja kunnolla vastakäden avulla, että se tajus mennä sinne putkeen. Saatiin kummiski onnistuun pienen säädön jälkeen. Siinä piti koittaa kans matkaa kasvatella, mut en usko että kauheen hyvin onnistuin. Sama jälleen toiseen suuntaan. Ongelmat ehkä vielä suurempina. 😀 Mutta jälleen tarkkuutta lisää ja sitku toi hoksas sen nii ihan hyvinhän se meni.

Hyppy mukaan

Seuraavaksi lisättiin kuvioon hyppy. Eli koira hypyn taakse odottamaan ja sitten vuorotellen hypyn jälkeen jompaankumpaan päätyyn putkea jälleen sieltä “takaa mutkan puolelta”. Jos haluais merkeillä havainnollistaa, nii ylhäältä sivulta katottuna se olis vähän niinku | C jossa | on hyppy ja C on se putki ja C:n jompaan kumpaan “kärkeen” hypyn jälkeen ohjattiin koira, jossa se sukelsi siihen putkeen ja näin. Ifa vammas jotain siinä et yhyy apua käsket mua odottaan, nyyh en voi, ihan kauheeta, nyt juoksen pakoon. Mut pidin pään kylmänä ja olin että jeejeehyvämeininkiiijesshyvinsujuu ja niihän se sit sujuki. Eihän tää nyt mitenkään tykkimeiningillä sujunut, mut hei, se sentään meni sinne putkeen ja ihan hyppäs hypynkin. :’D

Jjjja rataantutustuminen alkaa, ohjaajat olkaa hyvät

Joo! Näistä rataselostuksista ei ikinä saa tolkkua mut mä… MÄ PIIRRÄN KUVAN! Tämä tulee olemaan jotain kauheaa, mutta todettuani itse lukijan asemassa olevana ettei niistä pelkistä hyppyputkimutkaleikkaussaksisirkkelirengaspuomipöytäkeppikeinu-ketjuista saa mitään tolkkua, niin turha mun on niitä luetella ilman havainnollistavaa kuvaa. Joten piirrän kuvan.

Noin. Nauttikaa kauniista piirroksesta. :’D Ei todellakaan mittakaavassa tai mitään, mutta hei, saa selvää! Kelpaa tarkoitukseensa. Ja jokanenhan tosta nyt voi parhaan suoritustavan päätellä, puomilta lähetään ohjaaja puomin vasemmalla puolella, koiran ohjaus putkeen, kepeille ja ohjaaja jää taas vasemmalle puolelle (menosuunnasta katsottuna, kuvassa oikealle) jotta saa koiran suoraan ilman puolenvaihtoleikkejä putkeen, sitten jalalla koreasti ja pientä valssinpoikasta tonne puomin ja hyppyjen väliin kutsumaan koiraa että ei mene puomille, sitten taas hypyiltä putken vasempaan reunaan, nytten ei muuten mitään kommervenkkejä kun että itte piti hakea Ifa aika pitkältä tuolta että se varmasti tulee ulos putkesta eikä lähde takasipäin ku sitä kutsun (putken suu siis meni reilusti pidemmälle kuin missä hypyt olivat, siinä jäädä sitte liikkeelle lähettäessä hyppyjen ja keppien väliin jotta päästään taas nätisti (kuvan) alemman putken (kuvan) oikeaan päätyyn ja rrrata valmis.

No kuis män?

Kaks kierrosta saatiin mennä. Pelkäsin etten ikinä muista rataa. Mutta muistinkin! Ja osasin jopa kääntyillä oikein ja pysyä juttujen oikeilla puolilla vaikka meinas plörinäks mennäkin välissä. Lisäksi Ifa jopa suoritti kaikki esteet ilman sellasta *stop-yhyy-envoimennä*-pelleilyä. Toinen kierros oli selkeesti sujuvampi kuin ensimmäinen, “yllättäen”. Erityisen tyytyväinen oon siihen miten kepit meni, siis pitkät kepit (ohjureilla tosin!) muttei kertaakaan luistanut niiltä pois! Meni oikee mukavasti. Ja putkiinkin meni, ilman jotain 20 toiston yritystä. Olisko ekalla kierroksella ollu vähän häikkää niitten putkiin menemisien kanssa? No mistäs minä nyt enää muistan! Pitäs jonkun ottaa aina videota niin vois kattoo että mites meillä nyt oikeesti suju. 😀

Loppufiilikset

Onhan se erilaista ku Liksun kanssa. En oo viel tottunut siihen et Ifalta puuttuu nii paljon vauhtia Liksuun nähden. Toisaalta se ope aina sanoo että kyl hitaammatki koirat yleensä sitten sen varmuuden kautta löytää lisää vauhtia hommaan. Tai sitten hömh… kisatähtäimellä kun tässä kummiskin oon, nii ehkä pitäs saada otettuu niit kaverivuoroi tohon agiin taas sieltä että pääsis kokeileen samoi juttui Liksun kanssa, miten ne sen kanssa sujuu. Sen kanssa olis paljon treenittävää. Takaaleikkaus, kepeillä pää alas (namialusta), nyt tää putkijuttu, tiukemmat käännökset… Noh, täytyy kattoo!

Doboa?

Kysyin myös opelta tosta dobosta, kiinnostais hirveesti päästä yhelle tunnille kokeileen sitä! Yks tunti ois 80€ ja 6 koirakkoo ois maksimi, 80/6=13,33333…. endless row of 3s. Eli ei sillee paha! Kun kummiskin kiinnostais hirveesti. Ja jos joku ei oo familiar with this new dog sport nii eikus Kompassin kurssisivu auki ja toi toka otsikko “Dobo” nii pääsette tutustuun! Kuulostais siis ihan törkeen hauskalta! Oli kerran treenitilassa noita ja tutustuttiin vähän ja hitsi että se vaikuttikin kivalta. Täytyy kysellä josko löytys kiinnostunutta porukkaa joskus ottamaan tollasen tunnin. 🙂

Kosketusalusta + ulkokaukoja

Siis mun on jo ikuisuus pitänyt opettaa toi prinkkupurkin kansi Ifalle toiseks kosketusalustaks. En vaan oo ikinä muistanu treenata sitä. Mutta tänä aamuna vihdoin, ennen kouluun lähtöäni, otettiin se treenin alle. Ensin kerrattiin sitä normia kosketusalustaa sillee *wink wink* tää on se homman nimi. Eii mitään ongelmaa sen kans, Ifa oli ihan yli-intona sen kanssa! Niin oli kyllä treenii seuraamas ollu Liksuki, joka aina Ifaa ennen kävi jyräämässä sen hiirimaton nii että se kääntyili ylösalas jne. 😀 Sitte vaa seuraavaks prinkkupurkin kansi lattialle.

Kannen kanssa olikin sitten vähän ongelmia. Ifa ei ihan suoraan tajunnut, että sitäkin pitää läimästä tassulla. Se yritti purra sitä, ottaa sitä suuhun ja – mikä parasta – mennä maahan sen päälle. 8——D Muistan myös ku sillonku treenattiin takaosan käyttöö vadin päällä kiertämällä nii jos jäin odottaa että Ifa tarjoo eikä se oikee tajunnu nii ku se seiso takajalat maas ja etujalat vadilla nii meni sitte silleen maahan. 8D Pitäen jalat niillä paikoilla. Vissiin ollaan tota maahanmenoo hiottu nii paljo että se sitä tarjoo aina kaikkeen vaikkei se paikallamakuuta edelleenkään osaa.

No koitin vähän ohjaa Ifaa ja ihan tuuriastumisista naksauttelin sille kans ja lllluulen että kyllä me pieni haju siihen saatiin, kyllä se varmaan toiston parin jälkeen rupee tajuumaan sen paremmin. Sit mul on näit hienoi omii hoksauksii että itse tajuan miksi joku juttu kannattaa tehdä niinku se tehdään. 😀 Että miks se läpinäkyvä pieni prinkkupurkin kansi on hyvä ruudun opetuksessa ja mikä on se periaate miten nakkijäljestä tuleekin ihmisjälki jne. On se hienoo kun käy aivot hitaalla ja tajuaa asioita tällasella viiveellä… Enivei. Kyllä toi saadaan viel toimiin.

Sitten kun pääsin tänään vähän ajoissa koulusta niin otin samantien koirat remmiin ja lähdettiin lenkille. Vauhtia piisas ja koirilla näytti olevan hauskaa.

Loput kuvat täällä.

Noh välissä tosta kentän ohitte meni sitten muita koiria tai muuta sellasta, että piti vähän keskittää koirien huomio tarkemmin muhun ettei ne lähte huiteleen. Otettiin siinä sitten vähän treeniä Ifalle samalla. Jälleen taas kaukoja! Nyt sekä m-i että i-m muttei vieläkään kovin pitkän matkan päästä, 3-4 askelta. Ja aiii että kun teki hienosti joka kerta, jeejee. 🙂 Nyt vaa pitäs hioo lisää sitä seuraamista ja sitä perkeleen paikallamakuuta. Pitäs saada aikaseks ottaa treeniä juna-asemalla ja koirapuiston vieressä. Tekis meinaan hyvää. Ja/tai hankkia se kortti ja mennä Tiltulle treenimään!

Haasteita

Saatiin haaste, kiitos vaan Tiia! 😀

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Täten haastan… öö… ei mun blogii lue kahdeksan muuta blogia lähellekään?! Tiedän ehkä yhden ainoan (Tiian lisäksi) ja sekin on Eija salatulla blogillaan! Joten… En voi haastaa ketään. 😐 Mutta teen silti paljastuksia! Ei-itseään-paljastaneet blogilliset lukijat voisivat tästä sitten ottaa haasteen itseensä ja ilmoitella olemassaolostaan.

Satunnaisia asioita, hmm, eli nää saa olla ihan mitä vaan? 8 asiaa jotka jo kaikki tiedätte musta. 😀

1) Elämäni unelma ja haave: oma beauceron. Muut ei kiinnosta, muut ei kolahda, muut ei oo yhtä hyviä.

2) Opiskelen ammattikorkeakoulussa tietojenkäsittelyä ja olen samalla töissä postissa.

3) Koiraharrastuksen lajeista lähinnä sydäntäni on toko, vaikka olenkin kiinnostunut myös kaaaaikista muistakin koiraurheilun lajeista poislukien suojelusta.

4) Olen loppuviimeksi erittäin lyhytpinnainen, turhaudun helposti ja odotan tuloksia nopeasti. Lannistun vastoinkäymisistä helposti.

5) Olen kilpailunhaluinen, mutta en pidä voittamisesta, vaikka haluaisin silti olla paras. Tavoittelen liikaa täydellisyyttä, vaadin sitä itseltäni, vaikkei se olekaan kovin mahdollista saavuttaa. En kestä sitä, etten osaa jo valmiiksi kaikkea. (Tämän kohdan tekstit eivät ole mitenkään tekemisissä koulunumeroideni kanssa.)

6) Loppuviimeksi olen kuitenkin aivan tuhottoman laiska, jaksan tehdä kunnolla ja pitkään vain asioita joista olen oikeasti todella kiinnostunut, joissa on tarpeeksi vahva motivaattori. Niinku vaikka tokossa menestyminen harjakoiran kanssa. >8)

7) Kammoan oksentamista (tai sen näkemistä, kuulemista, haistamista, edes tietämistä, omaa tai toisten) fobiatasoisesti. Tämän takia en pääosin käy baareissa, laivalla enkä huvipuistoissa.

8) Rrrrrrrrrrrakastan pitkiä hienoja hiuksia (miehellä). <3________<3