Agit, ntlytreenit ja kotitreenit

No jos näistäkin nyt jaksais jotain kirjottaa. Eli.

Maanantaina oli taas agi. Tällä kertaa aiheena takaaleikkaus. Alotettiin harjottelemalla eteenlähetystä, lautaselle menoa. No Ifa koitti vähän oikoa välis, mut saatiin tolkku siihenki. Harjoteltii sitä eka putkella, sitte hyppy putki, hyppy hyppy putki ja oliko vielä hyppy hyppy hyppy putki. Ensin ihan suoraan vaan. Sitten kun ne suju nii ensin putkelta vaa suoraa takaaleikkaus, sitte taas taaentaen mut nyt vaa maksimissaa kahen hypyn taakse. Eli hyppy hyppy ja putki takaaleikkauksella. No, selvittiin siitä.

Loppuun otettiin taas vaan simppeli rata. Tai sen piti olla simppeli mut Ifa oli vähän eri mieltä ekalla kierroksella. Oli silleen että putki teki mutkan puomin alastulon ali, siitä piti lähettää vasemmalta sisään, kiertää puomin ali siis, sitten lähtee vähän kaarevalla mutta loivalla ja löysällä linjalla hyppy, olikohan toinenkin, sitte putki ja se puomi toisesta päästä. No, Ifapas katto puomilla et ei helevetti mikä se tuolla alla oikeen on ja hyppäs alas sieltä alastulon yläpäästä! Olihan se hirveetä nähdä joku putki siinä alla, yök, ei voinu tulla alas ei… No onneks se seuraavalla kierroksella suostu tulee iha puomii pitkin alas mut aikamoisen spurtin se siihen otti sillee että hyihyihyi äkkiä ohi moisesta kammotuksesta! Väliajoilla viihdytettiin itteemme tekemällä Ifan “kädet ylös!”-temppua, josta Ifa tykkää ja ihan liikaakin melkeen. 😀

Tiistaina alkoivat näyttelytreenit pitkästä aikaa. En osannut päättää kumman koiran otan mukaan, joten otin molemmat. Eihän siitä mitään fiksua tullu. No, harjoteltiin sitten kokoaika parikilpailussa olemista. 😀 Ku siis mulla molemmat koirat kokoaika yhtäaikaa mukana ku juostii ympyrää ja seisotettii ja jopa pöydällä jne. Liksu oli aiiiivan onnesta sekasi, se vaa juoksi ympyrää siel ja halus rakastaa kaikkia. Ifa taasen oli ihan paiseissa siit pöydällä olosta, aivan disaster, ei olis halunnu seistä siinä vaikka oli Liksuki vieressä ja tuttu ihminen sitä kattomassa. Huoh. No onneks ei oo kehii tiedossa nytte ni se saa rauhas olla tollanen vammamursu. Prkl.

Ja ku ei oikee taas riittäny treenattavaa koko tunniks nii lopputunnista temputin sitte taas Ifaa. Siinä kävi sitten pieni äksidentti… Tehtiin sitä ruumiintarkastustemppua, kun Ifa laskeutu alas ennen aikojaan. Käskin sen sitten takasin, mutta se ymmärsi sen vissiin pikkusen väärin ja yritti hypätä seinälle?!?? Halooooo suora paljas seinä… No sinne se koitti hypätä ja korkeelle hyppäski, ja tuli alas kyljelleen lattialle. Ja multa tultiin kysymään että heitinkö koiran seinään?!, no, toivon että se oli vitsi… Tosiaan se laskeutu siitä kyljelleen ja huusiki siinä sitte, ei ihme sikäli, oli se sen kokonen loikka. Hetken aikaa se aristi jalkaansa siinä, mutta lopetti aika nopeesti, tutkittaessa ei sanonu mitää ja liikkuikin ihan “puhtaasti” kun sitä juoksuttelin sen jälkeen. On taas saatana harjakoiran järjenjuoksu nii vilkasta että ei huhhuh.

Tänään sunnuntaina sitten eksyin lemmikkipalstan kautta katsomaan tämän videon: FMBB 2008 – Mia Skogster Mecberger Chortoryiski 94-100-96. Sanonko vaan!!!! Kattoin tota sillee silmät lautasantenneina varmaan kuola suusta valuen, ihan uskomattoman näköistä menoa!! Wau!! Vähä mää haluu et Ifa vetää samallai… Eiku. 😀 No haluun!!! Muttei toi Ifa ehkä ihan oo joku käyttömali. Mitäs sitä pienistä………………… Ei sillä, hemmetinmoinen hinku tosta tuli tavotella vähän tollasempaa suoritusta joten eikun lihapullat esiin ja treenaamaan.

Ensin harjotteluun takapään käyttö, joten laatikko lattialle ja koira pyörimään. Noo ihan jees, voishan se tajuu sen paremminki, mutta kyllähän se siinä liikkua osaa. Pitäs vaan keksiä siihen liikkumiseen käskysana ja alkaa vaatia pidempää liikkumista ku askel pari suuntaan tai toiseen. Pitää treeniä. Sitten halusin myös tuota sellaista asiaa kuin vire niin korkeammalle. Leluista kun tuo ei niin välitä, niin koitin nameilla nostaa kierroksia ja sitten ottaa miniä seuruupätkää ihan lennosta ja palkata suoraan siitä kun tekee hyvin. Huono harjoitus sisätiloihin, pitäs tehdä ulkona. Olis helpompaa lelulla. Ei merkittävää muutosta, mutta ihan hyvin se tuntui tulevan.

Totesin sitte myös, että se ei tarkkaile mua tarpeeks ts. käännökset menee miten sattuu ja jos seurautan vaan askeleen tai kaks niin ajautuu heti kauas. Ei korjaantunut parilla toistolla, joten namit avuksi vahvistamaan näitä. Aika nopeasti sain sen niiden avulla tekeen tosi hyviä yhden askeleen seuraamisia! Myös ööh 90 asteen käännökset paikallaan alkoi sujua ihan ok namien kanssa, ilman ei kyllä vieläkään kunnolla. Ajautuu aina vinoon ja kauemmas oikeasta paikasta. Lisää treeniä siis tähänkin.

Harjoiteltiin myös peruuttamista ja ilokseni tämä sentään alkaa sujua! Lähes joka kerta Ifa osasi peruuttaa jo pelkästä käskystä, ja kerran uskaltauduttuani kokeilemaan, kahdella käskyllä peruutti pidemmän matkan! Jeee! Tis veri nais. Kuud kuud. Edes jokin sujuu. Pari kertaa se koitti istua kun käskin peruuttamaan, mutta korjasin niistä tavalla tai toisella.

Sit pitäs opettaa tolle myös eteenmeno. Koitin sitä silleen että alustalle nami ja sitte lähetän koiran sinne. Aluks koira lähti kaaaauheen hitaasti sinne, olin ihan että möhh ei näin. Päätin sitte vähä härnätä siinä lähetyksessä aina, hirvee hetkutus että “joojoo siel on nami, naminaminami, joo, joo, naminami” ja pidän koirasta vähä kii ja oon muka kokoaika päästääs mut en päästä ja sit lopulta päästän samalla ku sanon että “eteen!” Kyllä sillä sai vauhtia vähän paremmaks! Mut lopulta jäi olo että ei toi ehkä oo se paras tapa opettaa tota. Tai mistä mä tiiän. Tein tota jonku aikaa ja sit halusin kokeilla ilman. Etenin varmaan taas ihan liian nopeesti, koska ei ne nyt taas sujunu silleen milleen piti. 😀 Haukkailen aina liian isoja paloja. Eniveis. Vois kattoo mitä Tie tottelevaisuusvalioksi sanoo tästä ja koittaa sen metodia.

Loppuun harjoittelimme vähäsen “kädet ylös”-tempun suorittamista kauempana kuin kiinni mun jalassa. Haasteellista. Päätin kuitenkin lähestyä ongelmaa naksun ja taakse lentävän namin kanssa. Ei mainittavaa edistystä, mutta hitaasti hyvä tulee. Harjoiteltiin myös laukkuunmenotemppua. Ifa osaa nyt tunkea ite sinne laukkuun, mut se ei tajunnut että pitää mennä matalaksi. Jatkamme harjoittelua. Luulen vaan että tein tällä kertaa sen virheen, että treenasin liikaa. Liian pitkään. Pitää alkaa ottaa pienempiä pätkiä, lyhyempiä pätkiä. Virepätkiä!

Hemmetin Helge… Be my motivator. Lahjota vähän Ifallekki. Uskomaton seuraaminen, wau.

Jos risteyttäisin Helgen ja Ifan, saisinko helvetin hyviä työharjakoiria!?? No todennäkösesti saisin vaan kopallisen tulevia ongelmakoiria, jos pentuihin menis belgin vietit mutta Ifan arkuus, siinäpä sitä vasta pommeja olis kerraksee. o_o Ei mut, hemmetin upeen näköstä menoo, oikeesti. Nyt tiiän mitä tavotella. Jaksaa ehkä taas treenaa jos saa tosta tavotteen kautta motivaatiota. 😀

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s