Ifan agit 4/5 tehokeppitreeni osa 2, starring Likita, guest star Manu <3

Elämäni paras päivä pitkään aikaan. ❤

Oli taas agin vuoro. Kuten edellisestä merkinnästä käy ilmi, Ifa oli vähän outona joten otin sitten Liksun agiin. Aiheena tosiaan keppien tehotreeni. Rata meni seuraavasti: putki, piiitkät kepit, putki, puomi, putki, piiitkät kepit, hyppy-hyppy, piiitkät kepit, putki, piiitkät kepit. Ja noista putki, pitkät kepit, toinen putki ja puomi muodosti sen ympyrän reunat, hypyt oli siinä keskellä (pitkie keppie ja puomin kaa samas linjas keskimmäisinä). Eli “tokalla ympyrällä” keppien putken jälkeen piti vetää koira pois sieltä puomilta ja saada hypyille, ja sitte vikoille kepeille tullessa piti putken kauemmasta päädystä vedättää koira kepeille. Kepeillä oli muuten ohjurit.

Ja Mau oli ihan tykkinä taas! Ekoilla kahella kiekalla ongelmana että kepeille meni aina pitkäks. Plus että unohdin itte radan. Vähän jouduttii keppie kans sekoileen ettei tuu ohjureista yli mut kehtaan väittää että parani jo hyvin. Putki-puomi-putki-kombonhan se sinkos taas ku raketti. Hypyille vedätys oli ongelma joka kierroksella, koska Mau vaan tekee niin laajan kaaren että ei siit tuu mitään. 😀 Sain siihen jotain vinkkii mutten tajunnu sitä kai kunnolla koska en saanu hommaa toimimaan.

Kolmannelle kierrokselle kysyin sitte että mitä mä teen ettei ne kepit mee aina pitkäks. Käsky kävi himmailla tahtii ennen kepeille menoo etten ite rynni sinne edeltä vaan antaa koiran mennä edeltä. Hmm, tätä osasin toteuttaa ja tämähän ehkä jopa pääosin toimi! “Jee osasin tehdä jotain oikein!” 😀 Eikä koira pelleillyt älyttömiä. Onnistuin pitään Maun fiiliksen hyvänä joten pystyttiin vähän korjaamaankin asioita ilman että se otti itteensä. Tämä loistavaa.

Sitten. Päivän paras osa.

Ennen kolmatta kierrosta silmäni kiinnittyivät koirakoulun tiloihin saapuvaan koirakkoon. Kati ja Manu!! TAJUATTEKO TE IHMISET MITÄ TAPAHTUU KUN MÄ PÄÄSEN PAIJAAMAAN YLISUPEREXTRAMAAILMANIHANINTA 5½KK HARLEKIINII BEUSSIPENTUU!!?!??!?!?? Aaaaaaaaaaaaaaaaaa. <3____________<3 Mun poskiin sattuu hymyilemisestä. Oikeesti! Manu oli ehkä suloisin ikinä! Silleen, kompensaatioks, viime tiistaina treeneis oli niit vähä alle luovutusikäsii harjakoirapentuja useempiki, nojoo, ihan ookoo, mut ei niist mitään kuumetta tullu eikä niille sillee lässyttää ruvennu tai mitää. Mutta Manu. <3_____<3 Voi luoja. BEUSSI!!!! Tajuutteko että beussissa on kaikki mitä mun koirista puuttuu, Manukin hyvin havainnollisti sen tämän lyhyen ajan aikana jota häntä paijailin ja rapsuttelin ja sylittelin ja melkein pusuttelin ja awawawawaw. Voi ku toinen ensin istuu mun sylis lelu suus ku oon lattial ja sitte se valahtaa siihen kyljelleen ja sit vaa paijailen sitä ja toinen vähä leikkii lelulla ja ja ja ja ja nousee ja jatkaa leluriekkumista, käy moikkaamassa monesti, ottaa rapsuja, meinaa viedä kädet mukanaan alkuinnostuksessa muttei enää lopuks eikä kovaa ja ja ja ja ja ja aaaaaaaaaaaaaaa. <3______________<3

I am so in love now.

Ei varmaan käyny selväks, köh? Tahtoo omannnnnnn……..

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s