Archive | October 2011

Pienet treenit Ifan kanssa

Eija on puhellut tosta rallytokosta lisää ja no olihan sitä pakko koittaa noita juttuja että mites Ifa ne osais. Oon kattonu ihan hervottoman listan kaikkii ALO-luokan liikkeitä sieltä mitä Ifa ei osaa ja mietin että uskallanko alkaa opettaakaa. Nyt kummiski kokeiltii muutamia.

Ekana testiin täykkäri vasemmalle, koira kiertää takaa takaisin sivulle. Käsiohjauksella mentiin silleen “suinpäin sotaan”, ettei me mitää imutuksia tehty (vois kyl muuten ottaa sellasia kohta!) vaa iha vaa kädel näytin ja sanoin “takaa”. En kyl tiiä saako siinä mitään sanoa, mut…! Ja hmm. Eka Ifa oli vähän hukas et häh, mikäs tää juttu on ja käveli vähän liikaa eteenpäin tajuten kummiski aina lopulta kipsuttaa takas mun perään oikeesee kohtaa seuraamaa. Siitä se sitten melko pian kummiski tuntu tajuuvan homman nimen ja kyllähän se vissiin ihan ok:sti osaa takaa kiepsahtaa! Pitänee pyytää joku videoimaan että näkee onko se sittenkään niin hyvän näköstä kun mitä luulen.

Toisekseen eteentulo. Ei Ifalle sellasia oo opetettu ku tokos ei tarvii. Harjoteltiin sitä nytten. Haluaisin tosin sellasen kohtuu tiiviin eteentulon, niiku pk-puolella, että koira melkee koskee ohjaajaa. RT-ALO:ssa tosin muistelisin lukeneeni yhen kyltin olevan jtn et 30cm päähän ohjaajasta jne. No phöf, miten vaan, eteen ku eteen! Ja onhan se vähän eri et onko pieni vai iso koira. Näitä vähän kokeiltiin, pidin itte jalkapöydät levällää että koiran sais mahd. lähelle mua. Koitin olla palkkailematta vinoista, korjailin jos ei ollut suorassa. Koitettiin myös yksi edestä oikean kautta takaa sivulle-kuvio käsiohjauksella. No kyllähän se käsiohjauksella sujui, ei siinä mitään ihmeellistä.

Ifa muuten juoksee kokoaika takas nuuhkii mattoi missä äsken treenattiin, et olisko lisää pullaa. Pitäsköhän sitä treenata lisää. 😛

Sitten sitten mitäs muuta… Vähän temppuiltiin väliin, peruuttamista ja kädet ylös-temppua. Sitten otettiin kaukoja! 😀 Huvittavaa sinänsä, mut eniveis. Otettiin ihan vaan sitä vaikeempaa maasta istumaan nousemista. Noin kolmen ja neljän askeleen päästä, käsimerkki ja suullinen käsky. Ainii ne onki molemmat sallittui? Yhtäaikaa. Hmm joo! Tämä hyvä. Toimi hyvin tältä etäisyydeltä. Mun pitäs vaa muistaa ensin kehuu sitten vapauttaa. Ja Ifan pitäs muistaa et peppuu ei voi nostaa lihapullankaappausasentoon ennen sitä vapaa-käskyä.

Mitäs muuta? Ei kai sitten muuta enää. ;O Paitsi niitä normeja sivulletuloja kans. Kunnei se meinannut niitä tehdä. Muka paineistu ihan hulluna. Tulee kyl hienosti sivulle ku en anna käskysanaa, meen vaan siihen perusasentoon josta alotan tekemisen. 😀 Mut aut armias jos sanon että “sivu” nii täytyy muka mennä nii lukkoo ettei voi tehdä mitää. Vaadimpa vaan silti tekeen ja pääs sit vissii yli kammosta. Ihme päähänpistoja koiralla…

Ifan agit 4/5 tehokeppitreeni osa 2, starring Likita, guest star Manu <3

Elämäni paras päivä pitkään aikaan. ❤

Oli taas agin vuoro. Kuten edellisestä merkinnästä käy ilmi, Ifa oli vähän outona joten otin sitten Liksun agiin. Aiheena tosiaan keppien tehotreeni. Rata meni seuraavasti: putki, piiitkät kepit, putki, puomi, putki, piiitkät kepit, hyppy-hyppy, piiitkät kepit, putki, piiitkät kepit. Ja noista putki, pitkät kepit, toinen putki ja puomi muodosti sen ympyrän reunat, hypyt oli siinä keskellä (pitkie keppie ja puomin kaa samas linjas keskimmäisinä). Eli “tokalla ympyrällä” keppien putken jälkeen piti vetää koira pois sieltä puomilta ja saada hypyille, ja sitte vikoille kepeille tullessa piti putken kauemmasta päädystä vedättää koira kepeille. Kepeillä oli muuten ohjurit.

Ja Mau oli ihan tykkinä taas! Ekoilla kahella kiekalla ongelmana että kepeille meni aina pitkäks. Plus että unohdin itte radan. Vähän jouduttii keppie kans sekoileen ettei tuu ohjureista yli mut kehtaan väittää että parani jo hyvin. Putki-puomi-putki-kombonhan se sinkos taas ku raketti. Hypyille vedätys oli ongelma joka kierroksella, koska Mau vaan tekee niin laajan kaaren että ei siit tuu mitään. 😀 Sain siihen jotain vinkkii mutten tajunnu sitä kai kunnolla koska en saanu hommaa toimimaan.

Kolmannelle kierrokselle kysyin sitte että mitä mä teen ettei ne kepit mee aina pitkäks. Käsky kävi himmailla tahtii ennen kepeille menoo etten ite rynni sinne edeltä vaan antaa koiran mennä edeltä. Hmm, tätä osasin toteuttaa ja tämähän ehkä jopa pääosin toimi! “Jee osasin tehdä jotain oikein!” 😀 Eikä koira pelleillyt älyttömiä. Onnistuin pitään Maun fiiliksen hyvänä joten pystyttiin vähän korjaamaankin asioita ilman että se otti itteensä. Tämä loistavaa.

Sitten. Päivän paras osa.

Ennen kolmatta kierrosta silmäni kiinnittyivät koirakoulun tiloihin saapuvaan koirakkoon. Kati ja Manu!! TAJUATTEKO TE IHMISET MITÄ TAPAHTUU KUN MÄ PÄÄSEN PAIJAAMAAN YLISUPEREXTRAMAAILMANIHANINTA 5½KK HARLEKIINII BEUSSIPENTUU!!?!??!?!?? Aaaaaaaaaaaaaaaaaa. <3____________<3 Mun poskiin sattuu hymyilemisestä. Oikeesti! Manu oli ehkä suloisin ikinä! Silleen, kompensaatioks, viime tiistaina treeneis oli niit vähä alle luovutusikäsii harjakoirapentuja useempiki, nojoo, ihan ookoo, mut ei niist mitään kuumetta tullu eikä niille sillee lässyttää ruvennu tai mitää. Mutta Manu. <3_____<3 Voi luoja. BEUSSI!!!! Tajuutteko että beussissa on kaikki mitä mun koirista puuttuu, Manukin hyvin havainnollisti sen tämän lyhyen ajan aikana jota häntä paijailin ja rapsuttelin ja sylittelin ja melkein pusuttelin ja awawawawaw. Voi ku toinen ensin istuu mun sylis lelu suus ku oon lattial ja sitte se valahtaa siihen kyljelleen ja sit vaa paijailen sitä ja toinen vähä leikkii lelulla ja ja ja ja ja nousee ja jatkaa leluriekkumista, käy moikkaamassa monesti, ottaa rapsuja, meinaa viedä kädet mukanaan alkuinnostuksessa muttei enää lopuks eikä kovaa ja ja ja ja ja ja aaaaaaaaaaaaaaa. <3______________<3

I am so in love now.

Ei varmaan käyny selväks, köh? Tahtoo omannnnnnn……..

Ifa on outo

Otan aina välissä sellasia vire-seuruupätkiä tolle, ja sellasia koitin ottaa äskenkin. Lyhyitä suoria. Vähän käännösharjotteluu ja sitä, että pysähtyy vaikka ottasin vaan askeleen tai pari. Nyt tehtiin niitä, osa tosi hyvii ja palkkailin. Jotku jutut ei ihan onnistunu, joten koitettiin vähän hinkata. Sit se vaa jossai kohtaa (ei siis oltu oikeesti ees pitkään tehty) nii lakkas tekemästä. Pyysin tuleen sivulle nii ei tullu, menee jotenki sellaseks oudoks, painuu vähän kasaan tai on jotenki sen näkönen niinku sen käskyn toteuttaminen olis tosi epämukavaa sille. Koitin käyttää sen pihalla välissä ja se kävikin kakkalla, mutta sama meno jatku ku se pääs sisälle. Ei ei, ei voi tehdä. Apua, hirveetä. Joku sivulletulo, hyi. Argh, fine, jossei halua totella nii ei sitte tehdä ja niin Liksu sai kinkkua…

Mietin vähän et nyt ku Ifa on kerta noin outona nii otan kyllä Liksun mukaan tänään agiin. Ei tosta tuu mitää jos tollasen koiran kanssa pitäis treenata.

Agi 3/5 theme “Kusirotta”

Koitan pikapikaa kirjottaa tätä merkintää kun tänään on tulossa uus agikerta. 😀 Ei viitti jättää kahta kertaa jonoon, sitte en muista enää yhtää mitää ku menee tunnit sekasin. Enivei, ei tästäkään paljoa kerrottavaa.

Mentiin agiin viime maanantaina ihan normisti, käytettii koirii sii vähä ulkona, Ifaki kakki ennenku mentii sisää ja näi. Oltii vähä etuajassa ja kenttä tyhjeni nii mentiin sit ottaan joitain esteitä siinä odotellessa. No ei kovinkaan mones este ollut, kun otin puomin Ifan kanssa. Pysäytin sen kontaktille ja rupesin kattoon että mitäs ihmettä se tekee. No kyykkää ja kusee siihen!!!!! Vedin ehkä pienet kilarit sille siitä, että ei jumalauta tollasta tehdä!! En kattele tollasta niinku alkuunkaan! Eikä ollu ees mikää pieni merkkaus vaa jotai valtamerta ajatteli siihen lorottaa. No sit se lähti mua pakoo sii ku vähän suutahdin ja piiloutu putkeen, en tiiä kusiko koko matkan sinne juostessaanki vielä… Kaivoin sen sitte ulos sieltä putkesta, naruun kiinni pöydänjalkaan kentän ulkopuolelle ja eikun siivoomaan. Ihana siivoo kun paperi vaan rikkoutuu pieneks nöyhdäks jota ei meinaa enää saada lattiasta pois ja sit sitä kusta viel on kaikkialla. Eiii huoh.

No mutta sitten. Ifallehan ei kelvannut sellanen että mä olen vihanen, joten koko lopputunnista se ei tehnyt enää mitään. Eiiii voi mennä putkeen vaikka mikä on, ei ei ei. Ennnnn osaa keppejä, en ohjureilla enkä ilman, koitan aina oikasta namille. Oikeastaan en voi liikkua ollenkaan. Ja näytän vain hakatulta. Yhyy paha maailma. Opettajakin on tosi pelottava. AHA… Niin että soli vähä niinku se tunti siinä sitten. Olin sille vielä tiistaina niin vihanen etten ottanu sitä näyttelytreeneihin mukaan. Kai mun se tänään pitäis ottaa agiin kummiski, vaikka oon kyl harkinnu Liksunki ottamista.

Sitku viel eilen kaveri Mari kävi (harja)koirineen (Heska ja Lucky) täällä ja piti kattella tota Ifan käytöstä…. Yyyyy minä pelkään heitä niin kamalasti, ihan hirveää, piilottelen vaan täällä häkissä, murrrrrrr et tule mun häkin eteen… Aiiiina kuulu murina heti jos joku vähänki haisteli sitä. x_x Miks kukaan joutuu sietään tollasta koiraa?! Kaikkeen vähiten minä joka en osaa suhtautua ja reagoida tohon oikein, koska sumennun siitä mitä haluaisin sen olevan vs. mitä se on. En mä todellakaan salli mitään murinoita, mut on se aika musertavaa kattoo että jaahas toi koira olikin noin “rikki” psyykkeeltään. Oon miettiny sen vientii luonnetestiin mutta ton perusteella se varmaan kuolee sinne heti ekaan juttuun. HUOH. Gief me a real dog pl0x…

Agit, ntlytreenit ja kotitreenit

No jos näistäkin nyt jaksais jotain kirjottaa. Eli.

Maanantaina oli taas agi. Tällä kertaa aiheena takaaleikkaus. Alotettiin harjottelemalla eteenlähetystä, lautaselle menoa. No Ifa koitti vähän oikoa välis, mut saatiin tolkku siihenki. Harjoteltii sitä eka putkella, sitte hyppy putki, hyppy hyppy putki ja oliko vielä hyppy hyppy hyppy putki. Ensin ihan suoraan vaan. Sitten kun ne suju nii ensin putkelta vaa suoraa takaaleikkaus, sitte taas taaentaen mut nyt vaa maksimissaa kahen hypyn taakse. Eli hyppy hyppy ja putki takaaleikkauksella. No, selvittiin siitä.

Loppuun otettiin taas vaan simppeli rata. Tai sen piti olla simppeli mut Ifa oli vähän eri mieltä ekalla kierroksella. Oli silleen että putki teki mutkan puomin alastulon ali, siitä piti lähettää vasemmalta sisään, kiertää puomin ali siis, sitten lähtee vähän kaarevalla mutta loivalla ja löysällä linjalla hyppy, olikohan toinenkin, sitte putki ja se puomi toisesta päästä. No, Ifapas katto puomilla et ei helevetti mikä se tuolla alla oikeen on ja hyppäs alas sieltä alastulon yläpäästä! Olihan se hirveetä nähdä joku putki siinä alla, yök, ei voinu tulla alas ei… No onneks se seuraavalla kierroksella suostu tulee iha puomii pitkin alas mut aikamoisen spurtin se siihen otti sillee että hyihyihyi äkkiä ohi moisesta kammotuksesta! Väliajoilla viihdytettiin itteemme tekemällä Ifan “kädet ylös!”-temppua, josta Ifa tykkää ja ihan liikaakin melkeen. 😀

Tiistaina alkoivat näyttelytreenit pitkästä aikaa. En osannut päättää kumman koiran otan mukaan, joten otin molemmat. Eihän siitä mitään fiksua tullu. No, harjoteltiin sitten kokoaika parikilpailussa olemista. 😀 Ku siis mulla molemmat koirat kokoaika yhtäaikaa mukana ku juostii ympyrää ja seisotettii ja jopa pöydällä jne. Liksu oli aiiiivan onnesta sekasi, se vaa juoksi ympyrää siel ja halus rakastaa kaikkia. Ifa taasen oli ihan paiseissa siit pöydällä olosta, aivan disaster, ei olis halunnu seistä siinä vaikka oli Liksuki vieressä ja tuttu ihminen sitä kattomassa. Huoh. No onneks ei oo kehii tiedossa nytte ni se saa rauhas olla tollanen vammamursu. Prkl.

Ja ku ei oikee taas riittäny treenattavaa koko tunniks nii lopputunnista temputin sitte taas Ifaa. Siinä kävi sitten pieni äksidentti… Tehtiin sitä ruumiintarkastustemppua, kun Ifa laskeutu alas ennen aikojaan. Käskin sen sitten takasin, mutta se ymmärsi sen vissiin pikkusen väärin ja yritti hypätä seinälle?!?? Halooooo suora paljas seinä… No sinne se koitti hypätä ja korkeelle hyppäski, ja tuli alas kyljelleen lattialle. Ja multa tultiin kysymään että heitinkö koiran seinään?!, no, toivon että se oli vitsi… Tosiaan se laskeutu siitä kyljelleen ja huusiki siinä sitte, ei ihme sikäli, oli se sen kokonen loikka. Hetken aikaa se aristi jalkaansa siinä, mutta lopetti aika nopeesti, tutkittaessa ei sanonu mitää ja liikkuikin ihan “puhtaasti” kun sitä juoksuttelin sen jälkeen. On taas saatana harjakoiran järjenjuoksu nii vilkasta että ei huhhuh.

Tänään sunnuntaina sitten eksyin lemmikkipalstan kautta katsomaan tämän videon: FMBB 2008 – Mia Skogster Mecberger Chortoryiski 94-100-96. Sanonko vaan!!!! Kattoin tota sillee silmät lautasantenneina varmaan kuola suusta valuen, ihan uskomattoman näköistä menoa!! Wau!! Vähä mää haluu et Ifa vetää samallai… Eiku. 😀 No haluun!!! Muttei toi Ifa ehkä ihan oo joku käyttömali. Mitäs sitä pienistä………………… Ei sillä, hemmetinmoinen hinku tosta tuli tavotella vähän tollasempaa suoritusta joten eikun lihapullat esiin ja treenaamaan.

Ensin harjotteluun takapään käyttö, joten laatikko lattialle ja koira pyörimään. Noo ihan jees, voishan se tajuu sen paremminki, mutta kyllähän se siinä liikkua osaa. Pitäs vaan keksiä siihen liikkumiseen käskysana ja alkaa vaatia pidempää liikkumista ku askel pari suuntaan tai toiseen. Pitää treeniä. Sitten halusin myös tuota sellaista asiaa kuin vire niin korkeammalle. Leluista kun tuo ei niin välitä, niin koitin nameilla nostaa kierroksia ja sitten ottaa miniä seuruupätkää ihan lennosta ja palkata suoraan siitä kun tekee hyvin. Huono harjoitus sisätiloihin, pitäs tehdä ulkona. Olis helpompaa lelulla. Ei merkittävää muutosta, mutta ihan hyvin se tuntui tulevan.

Totesin sitte myös, että se ei tarkkaile mua tarpeeks ts. käännökset menee miten sattuu ja jos seurautan vaan askeleen tai kaks niin ajautuu heti kauas. Ei korjaantunut parilla toistolla, joten namit avuksi vahvistamaan näitä. Aika nopeasti sain sen niiden avulla tekeen tosi hyviä yhden askeleen seuraamisia! Myös ööh 90 asteen käännökset paikallaan alkoi sujua ihan ok namien kanssa, ilman ei kyllä vieläkään kunnolla. Ajautuu aina vinoon ja kauemmas oikeasta paikasta. Lisää treeniä siis tähänkin.

Harjoiteltiin myös peruuttamista ja ilokseni tämä sentään alkaa sujua! Lähes joka kerta Ifa osasi peruuttaa jo pelkästä käskystä, ja kerran uskaltauduttuani kokeilemaan, kahdella käskyllä peruutti pidemmän matkan! Jeee! Tis veri nais. Kuud kuud. Edes jokin sujuu. Pari kertaa se koitti istua kun käskin peruuttamaan, mutta korjasin niistä tavalla tai toisella.

Sit pitäs opettaa tolle myös eteenmeno. Koitin sitä silleen että alustalle nami ja sitte lähetän koiran sinne. Aluks koira lähti kaaaauheen hitaasti sinne, olin ihan että möhh ei näin. Päätin sitte vähä härnätä siinä lähetyksessä aina, hirvee hetkutus että “joojoo siel on nami, naminaminami, joo, joo, naminami” ja pidän koirasta vähä kii ja oon muka kokoaika päästääs mut en päästä ja sit lopulta päästän samalla ku sanon että “eteen!” Kyllä sillä sai vauhtia vähän paremmaks! Mut lopulta jäi olo että ei toi ehkä oo se paras tapa opettaa tota. Tai mistä mä tiiän. Tein tota jonku aikaa ja sit halusin kokeilla ilman. Etenin varmaan taas ihan liian nopeesti, koska ei ne nyt taas sujunu silleen milleen piti. 😀 Haukkailen aina liian isoja paloja. Eniveis. Vois kattoo mitä Tie tottelevaisuusvalioksi sanoo tästä ja koittaa sen metodia.

Loppuun harjoittelimme vähäsen “kädet ylös”-tempun suorittamista kauempana kuin kiinni mun jalassa. Haasteellista. Päätin kuitenkin lähestyä ongelmaa naksun ja taakse lentävän namin kanssa. Ei mainittavaa edistystä, mutta hitaasti hyvä tulee. Harjoiteltiin myös laukkuunmenotemppua. Ifa osaa nyt tunkea ite sinne laukkuun, mut se ei tajunnut että pitää mennä matalaksi. Jatkamme harjoittelua. Luulen vaan että tein tällä kertaa sen virheen, että treenasin liikaa. Liian pitkään. Pitää alkaa ottaa pienempiä pätkiä, lyhyempiä pätkiä. Virepätkiä!

Hemmetin Helge… Be my motivator. Lahjota vähän Ifallekki. Uskomaton seuraaminen, wau.

Jos risteyttäisin Helgen ja Ifan, saisinko helvetin hyviä työharjakoiria!?? No todennäkösesti saisin vaan kopallisen tulevia ongelmakoiria, jos pentuihin menis belgin vietit mutta Ifan arkuus, siinäpä sitä vasta pommeja olis kerraksee. o_o Ei mut, hemmetin upeen näköstä menoo, oikeesti. Nyt tiiän mitä tavotella. Jaksaa ehkä taas treenaa jos saa tosta tavotteen kautta motivaatiota. 😀