(Rally- &)tokoja ja vetoja + ntlyistä

Kaikkea! Hitsit mikä päivä. Minunhan siis PITI mennä nukkumaan eilen hyvissä ajoin, mutta kuinkas kävikään. Sain unta puol yhdeltä yöllä (no, menin sänkyynki vasta 12), herätys 05:00. Eli 4½h unta. Siitä sitten Kilon kautta Turkuun. Saila ja Aidan kehässä ja hienosti menikin, AVO ERI1 SA! Eikä se Espen Ength turhan paljoo SA:ta jakanut. Harmi kun PU-kehässä eivät enää sijoittuneet. Mut hienosti meni enivei! No ei sii mitää, pyöriskeltiin siellä sit vähän shoppailemassakin. Ostin Ifalle tollasen kennelliiton kansion kaikkii papereita varten, jee, nyt meilläkin oma! Toisena ostoksena lähti joustohihna mukaan! Yesh! Juuri kun olinkin kaivannut sitä. 😀 Nyt sitten saatiin. Päivän ainoo ikävä puoli, että Remu joka juoksuisena lojui kotona, olis ollu ainoo veteraani. 😦 Mutta empä sitä ollut mukaan ottanut. Se siitä sit. No, ei voi mitään. Joskus siinä ööööö yhden?? aikaan lähdettiin ajelemaan pois Turusta, pyssättii matkalla syömää ja sellasia. Matkan päätteeksi saatiin Sailalta pieni heijastinpala joka sopi hyvin meijän joustonaruun, kiitos, tuli heti tarpeeseen!

Kotona sitten kärsin hirrrrmusesta koomasta useemman tunnin puol viidestä eteenpäin. Jossain kohtaa kooma sitten hävisi ja no, arvatenkin, luvassa oli siis koirien treeniä. Näin niinkun, kertaakaan rally-tokon AVO:ssa kisaamattomana, ronskisti avasin rallyliiton sivut ja eiku kattomaan VOI:n kylttejä. 😀 Että mitäs sieltä ei osata… Hmmm, uukkarit samaan suuntaan puolta vaihtaen ja liikkeestä suoraan 3 askeleen peruuttaminen… Niin ja noi liikkeestä perusasentoon, seisomaan ja siitä istu/maahan. Ja eikun harjotteluun! Ensin noi seisomisesta istu/maahan. No istumises ei tietenkään mitään, mutta se maahanmeno meinaa olla niiiiin istumisen kautta, että sitä vähän muistuteltiin. Tai kun se ei sivulla sujunut, niin otettiin pelkkii seisomasta maahan -harjotuksia. Ei niissä sillee ihmeellistä. Sitten seuraavaksi vuoroon se peruuttaminen. Kun tekee sopivanlaisen hidastuksen alkuun niin hitsit sehän toimii! Sain jopa videolle! Paitsi että tossa hidastan liikaa kun se kerkee istumaan jo matkalla, mutta silti, aika pätevä otus! 🙂

Noh sitten noi käännökset. Suurin haaste oikeelle käännöksessä oli, että mä tajuan mitä tehdä. 😀 Mut pienellä käsiohjaamisella noihan saa hyvin menemään. En tosin tiiä paljonko voivoissa saa ohjata käsillä. Mut ei nuo mitään mahdottomia ole opettaa! Kyllä niistä vielä hyvät liikkeet saa. Ifa oli muutenkin AIIVAN into pinkeenä ja ai että kun oli täpäkkää seuraamista!

Sitten otettiin niitä dändändää paikallamakuita. Otettiin kerran viikolla sellanen, että kauhoin perunamuusii ja lihapullan paloi ja vähä kastiketta kippoo takapalkaks, Ifa maate, suoriltaan oliko minuutti maassa ja vapautus. Ja toimi hyvin! Ei otettu sillon enempää. Nyt vähän sama homma, tosin kippoon meni ripaus jotain lasagnea ja kinkkuleikkeleitä. 😀 Kuppi taakse, koira maahan ja 40sek maate. Vapautus ja kehut. Uus kipollinen, 50sek maassa, vapautus ja kehut. Ja niien päälle vielä yks ihan 5sek makuu, ettei aina vaan pitkää. Hyvin sujui. Näitä lisää, kyllä se tästä. Nyt ei ees ollu silleen varsinaista alustaa. Ihan suoraan matolla vaan siis. Makuulta aina vapautin silleen että oli korvat levollisesti pystyssä. Ei mitään luimimisia palkata vapautuksella. No, siinä illan rallyt ja tokot.

Seuraavaksi Liksu sai näyttelyseisomistreenit ennenku puin ja valjastin sen. Tein ovelat ja tänään laitoin kaksi kippoa pihalle. Toisen pihan toiseen päähän, toisen toiseen päähän. Molempien viereen ylös toisissa kipoissa namia. Eli juostiin yhelle kipolle, Liksu söi namin, laitoin uuden ja juostiin toiselle kipolle, Liksu söi namin, taas nami kippoo ja juoksu toiselle kipolle jne. Eli juostiin aina poispäin toisesta kiposta jossa oli nami sit tavallaan jo valmiina. Ja tosiaan vyö ja uusi joustohihna heijastinpalalla käytössä. Tää homma toimi ihan hyvin. Toiselta kipolta Liksu lähti aina vähän huonommin liikkeelle, mut lähti kummiskin. Kyllä se ehkä tästä… Ifakin pääsi tottakai koittaan, mut se ei menny ihan yhtä hyvin. Loppua kohden parantui tosin. Se vaan selkeesti vähän varo niiden edelliskertasten suuntasekoilujen takia. Voivoi. No mut paljon lisää treeniä niin ehkä siitä viel jotain tulee. Tai sitten…

Tehdään niin kuten lenkillä! Otin vyön ja valjaat mukaan lenkille, laitoin ne Liksun päälle. Arvoin hetken sitä koska mielestäni Sailalta kuulemani vinkki oli hyvä; valjaat päälle vaan juostessa ettei koirat opi että valjaissa voi nuuskia. Aattelin kummiski et gwääh LIKSU, kamoon, sen kaa nyt ikin mihinkää pääse ni mitä sen kans nyt voi väärin tehdä. No, täytyy sanoo, olis pitäny noudattaa sitä ihan siks että saakeli kun meinas mennä HERMOT kun Liksu vaan pelleili ja pysähteli ja kaikkee. Päästiin kummiskin tonne ladulle asti, jossa oli tarkotus koukata ihan pikkupätkä kiertäen vähän työmaa-aluetta. Siinä se Liksu vasta innostukin. Päädyin sit vähän kokeilee, että mitäs jos juoksis… Ja noniin johan rupes lyyti kirjottaa!! Ifa mukana kirittämäs nii voi jessus, nehän paineli menee oikee vauhilla. 😀 Vähän oli sellanen olo että “toiset valjaat ja jakaja, nyt, heti!!” Mulle tulee canicross-harjavaljakko!! 😀 Ihan takuulla tulee. Oottakaa ku saan toiset valjaat ja jakajan…! Sit ruvetaan treenii tuplana. Yeahh. Sitten joskus loppukeväälläkesällä voidaan startata kisoissa. 8) Saakohan siel mennä tuplakoirakolla? En tiiä, pahoin pelkään ettei, mut no, ei se estä treenaamasta. Oli juoksuohjelmasta muutenki vapaa tänää mut en voinu vastustaa kiusausta pinkoo meneen tuol kun noi kerran suostu juokseen. Sit tultiin jalkakäytävälle, mut ei ne siin enää suostunu spurttaamaan, höh… No, siinä kohtaa otin Liksulta valjaat pois ettei “opi vääryyksiä”. Loppu lenkki sitten tehtiinkin sellasta mutkaa että huhhuh. 😀 Kun halusin niitä suuntia opettaa, ni sit kääntyiltii vähä joka mahollisest risteyksest sillee joo oikee vasen oikee vasen, yks mentii suoraan siks et koirat niin halus kääntyä, tulipa siis sitäkin vähän harjoteltua. Ja onneks oli parit namit taskussa, ku Ifa on taas alkanu vinkuu koirille lenkillä nii sain sen kitkettyy heti pois. Se koitti yksille vinkuu, kutsuin sitä nii että ku se katto mua nii nami lensi ja siitä se sit lähti. Seuraavista sitte seurautin Ifan ohitte eikä se enää ees kattonu sitä toista koiraa puhumattakaa mistää vinkumisesta, jee!

Niin että nyt on sitten jokseenkin väsy mulla. Kello puol kymmenen. Mmmmhhh… Huomenna agi. Viikon päästä Ifan hieroja. Jos se ketale alottaa sen juoksunsa ennen sitä nii nyljen sen…

Päätin myös, että en saa ilmottaa Ifaa yksiinkää virallisiin näyttelyihin ennenku sen pöytäkäytös on kunnossa. Siihen asti treenataan kotona ja mätsäreissä. Pitänee aktivoitua mätsäririntamallakin… Lähtee niihin sellasella treeniasenteella ja vaikka pyytää aina tuomarii syöttelee sille namei pöydällä. Pitää vähemmän kiirettä kehässä! Ottaa se oma ansaittu aika. Näin teemme.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s