Archive | May 2012

Möllitoko Tuusula

Joo, huomasin eilen että hitsit, keskiviikkona Tuusulassa mätsäri ja möllitoko, pitäisköhän lähteä. No olin tiistaina ollu 11h (0630-1730) töissä, et mietin että voipi olla ettei oikein ehditä meneen jos tulee yhtä pitkä päivä. Eikä säästäkään tiedä. No yllättäin tänään sain apuja reitin jakamiseen ja pääsinki lähtemään jo inaus ennen kolmea ja sääkin oli (ja on yhä) oikein kaunis nii eiku koirat kyytii ja Vekaran nokka kohti Tuusulaa! Olin päättäny, että ei osallistuta paikallamakuuseen. Ei olla sitä viel kertaakaa treenattu koiraseurassa, joten en uskaltanut riskeeraa että se paikkis menis TAAS rikki ja joutuisin TAAS opettaan sen uudelleen ku ollaa kummiski nii hyvää vaiheesee päästy sen kanssa.

No, tuomarin tarkastuksen meijän tuomari vähän niinku unohti, mut se teki sen yhelle toiselle koirakolle ja meille pyynnöstä. Ifa pelkäs sitäkin aiiivan hulluna vaikka oli kuinka pieni epäpelottava naistuomari kyseessä. Tein sit kummiski sillee et lihapullal sain houkuteltuu Ifan meijän väliin nojaamaan mun jalkoihin ja se tuomari sitä vähän kopeloi. Saatuaan siinä sitä namia nii Ifa palautu yllättävän hyvin siitä, koska sit luoksepäästävyydessä se topakasti istu tapittamassa mua. Tuomarin tullessa meijän kohille sanoin sille sen vihjesanan siitä luoksepäästävyydestä. Tuomarin ollessa kohdalla Ifa heitti peppua pienen matkan taakse, mutta pysy istumassa ja anto tuomarin koskea. Siis huima edistys sen kanssa!

Sitten kehästä pois ja muut paikallamakuuseen. Tein sit sillee että sillä välin ku muut koirat makas kehässä nii käskin kehän ulkopuolella Ifan maate ja seisoin ihan sen edessä. Siel oli 2 paikallamakuuryhmää, ekan aikana palkkasin Ifaa ehkä kahesti, tokan aikana en kertaakaan! Eli se kai makas minuutin siel maassa ulkona. :O Tosin ihan minietäisyydellä tosiaan, mutta silti! Eikä tärissy! Vitsit! Se olis siis MELKEIN ainaki teorias voinu onnistuu kehässäki. Mut sit siel ois ollu ne koirat vieres viel. Joten parempi se oli ottaa tällee varman päälle.

Hetki odottelua ja kuudensina kehään. Ifa vähän jännäs sitä tuomaria, piti käskee sitä vähä uusiks sivulle että kans pysy siinä. Ja sit eiku remmiseuruuseen. Alku oli tooooosi kankee, se haahuili varmaa metrin perässä. Sitte se siitä terävöity ja suoritti jo huomattavasti paremmin. Muuten jees, mutta kun käännyttiin takaisin tuomaria kohti, niin Ifa seuras varmaa metrin päässä musta että pääs kauemmas tuomarista. 😀 Ei näin. Saman se teki vapaana seuraamisessa. Vapaaseuruu ei kyllä mainittavasti parempi ollut, mutta saatiin siitä inauksen parempi pistemäärä kuin remmiseuruusta. Perusasennot oli seuruussa vähän hitaita.

Seuruiden jälkeen the almighty scary liikkeestä maahanmeno. Niin ja tosiaan, seuruussa, jäävissä ja luoksetulossa vihjesanat käytössä, toivon niistä olleen apua! Liikkeelle mars, käsky. Annoin aika painokkaan käskyn mennä maahan ja ohoh oijoi jeee sehän painui sinne alas! Alkupätkän seuruu vaan oli kamalaa haahuilua. Mut hienosti makas molemmat kyynärät maassa ja nousi ekalla käskyllä ylös. Voinen toistaa vielä kertaalleen, etten ikinä treenatessa käske niitä lopun perusasentoja en jäävissä enkä paikallamakuussa enkä hypyssä. Joten kisoissa sit aina jännittää että tekeekö se ne vai ei. 😀 Mutta nyt teki ja hyvä niin.

Seuraavana luoksetulo.  Jäi hyvin istumaan, odotti hyvin, ei varastanut ja lähti vasta mun käskystä, tuli hienosti laukalla, ainoa vaan että pisteitä lähti siitä että se tosiaan hyppää mua päin kääntyessään sivulle. Pitää pureutua siihen, ei haluta ylimääräsiä pistemenetyksiä virallisissa sitten… :——)

Liikkeestä seisominen seuraavaksi, eipä tässä oikein moitteen sijaa, tuomari sanoi että ehkä se yhden askeleen otti käskyn jälkeen, ei mitään huomautettavaa ja tosiaan otti perusasennon käskystä lopussa jne.

Viimeisenä hyppy, se vähän jännitti mua. Ollaan sitä tosi vähän otettu ja vieraalla hypyllä se on aina vähän kiikun kaakun että mitähän tuo koira tekee. No Ifahan koitti vähän taas varastaa sinne hypylle, pysyi onneksi käskyn alla eikä hypännyt sitä itekseen, koira sivulle ja käskystä uusi yritys. Olin jotenki ihan varma ettei se hyppää ja voi että kun oli tuskaa olla antamatta käsimerkki samalla, mut päätin yrittää. Ja hahaha sehän hyppäs. 😀 Hyvähyvä. Laudat oli viel sillee että ne oli ennemmin ihan vähän liian korkeet kuin että liian matalat, sanoin vaan että no eiköhän se tosta yli pääse. Hypättyään Ifa pysähty hyvin käskystä seisomaan, keskelle esteen taakse hieman vinossa tosin, muttei liian vinossa, pääsin vielä hyvin vierelle ja taas onnistunut perusasento. Jeeee kisa suoritettu! Nyt voitaisiin paljastaa ne pisteet. 😉

Luoksepäästävyys: 9½, kerroin 1, 9½p
Paikallamakuu: 0, kerroin 3, 0p
Seuraaminen kytkettynä: 9, kerroin 2, 18p
Seuraaminen taluttimetta: 9½, kerroin 4, 38p
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9½, kerroin 2, 19p
Luoksetulo: 10, kerroin 2, 20p
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10, kerroin 2, 20p
Estehyppy: 10, kerroin 2, 20p
Kokonaisvaikutelma: 9, kerroin 1, 9p

Yhteensä: 162p, I-tulos

Lappuun oli kyllä näköjään laitettu että kokonaisvaikutelma 9, kerroin 1, 18p. :DD Kertokaa mullekki millon matikka on menny nii uusiks että 9 x 1 = 18, tykkään tästä uudesta pistelaskutavasta. 😉 Tolla 18p tulos ois ollu 171p. Mut nytkin, 162, se on kuulkaa ykköstuloksen puolella! Paikallamakuusta huolimatta. Että tollasia jos sais virallisissakin niin hyppisin onnesta. 🙂 Katotaan miten kesällä käy…

Ylipäätään oon ihan tyytyväinen. Ifa teki kaiken (palkkasin kyl liikkeiden välissä), kuunteli hyvin, ei nollannut mitään ja oli kohtalaisen reipas luoksepäästävyydessä! Nyt pitää vaa tuomarintarkastusta treenata paljon lisää. Liksuhan meillä oli mukana tsempparina, en tiiä vaikuttiko se paljonkin, voi olla. Otampa jatkossakin Liksun aina mukaan… 🙂

Pikapäivitys

Tänään lähdemme extempore möllitokoon. 🙂 Jätämme tosin suosiolla paikallamakuun väliin (ei toi sitä viel osaa), mutta menemme testaamaan muiden liikkeiden toimivuuden. Saa nähdä kuin käy.

10.6. korkkaamme rally-tokon avoimen luokan, ilmoittautuminen on nyt maksetun kisamaksun myötä vahvistunut. Wish us luck, olis kiva saada eka tulos avoimesta.

Huomisen kun vielä jaksaa puurtaa töissä, niin perjantaina auton nokka kääntyy kohti Liettuaa, Moletaita, toivottavasti on hyvä reissu tiedossa! Reissulta en toivo muuta kuin että omat koirat käyttäytyisivät siihen malliin ettei niitä tarvitse hävetä, ja että sää olisi suotuisa. Menestyminen jätetään suosiolla meijän matkaseuralaisille. 😉

Korrien vinkit käyttöön

Tää merkintä kuuluis ton näyttelymasennus-merkinnän alle, mutta en muistanut kirjoittaa tätä ensin enkä tiedä voinko vaihtaa tän paikkaa enää jälkikäteen. Katotaan. Mutta tosiaan eilen ruvettiin heti kokeilemaan Pekka Korrilta saatuja vinkkejä. Toisena asiana tietty nää vihjeet vai mikskä niit kutsuttiinkaan ja toisena se nouto. Aloitettiin noudolla.

Tötsä maahan ja tunnarikapula esiin (kotona sisällä). Käytiin meeeeelkoinen taistelu sitten heti alkuun asian tiimoilta. Välissä meinas usko jo loppua että kannattaako tätä tehdä edes. Tarkoitus oli siis saada Ifa tunnarikapula suussa tekemään tötsä, eli “kierrä-leikki” kuten Pekka sitä kutsuu. Niin että irrotuskäskyllä voi vapauttaa koiran heti kun se kapula suussa vähänkin tulee esiin sieltä tötsän takaa. En ees tiiä montako kertaa Ifa kiers sen tötsän ilman sitä kapulaa, montako kertaa se nosti ja sylki kapulan muuten vaan, montako kertaa se nosti ja sylki kapulan ja sit kiersi tötsän… Kunnes, KUNNES! HAHAA! Se lähti kuin lähtikin pieneltä ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen kapula suussa kiertämään sitä tötsää ja jess mitkä bileet! Pari ekaa kertaa naksautin sille aina, kunnes muistin et jaa, nii, piti käyttää vissii sitä irrotuskäskyä. Lisäks siihen alkuun mahtu sellanen, että naksautin varmaa kerran ainaki vahingos sillee et koira oli kyl kiertäny tötsän mut oli jo pudottamassa kapulaa kun naksautin. Jouduin sitten pari kertaa uusimaan hommaa niin etten palkannu ennenku se irrotti vasta naksun/irrotuskäskyn kuultuaan. Mut voi vitsit et olin ilonen ku toi lähti toimimaan. Ehkä se tuosta! Ainakin päästiin hyvään alkuun ja koira pääs jyvälle siit mikä tän homman nimi on.

Toisekseen katottiin sit niitä vihjeitä kolmeen liikkeeseen: liikkeestä maahanmeno, seuraaminen ja liikkeestä seisominen. Tässä järjestyksessä. Ja HAH! Ifa ei kertaakaan mennyt maahan liikkeestä seisomisissa! Voihan se olla sattumaa että se kuunteli käskyjä kunnolla, mutta silti. Ihan hyvä alku. Täytyy keksiä jotain loppuihinkin ja sitten vaan vahvistella niitä. Jeeeeee. Nyt vois kai mennä harjotteleen kaukoja ja paikallamakuuta. Hitsi ku en tajunnu kysyä vinkkejä Korrilta siihen paikallamakuuseen. Iha takuul sillä ois ollu siihenki jotain kikkakolmosia…

Näyttelymasennus

Olin tässä jo aikasemmin miettinyt, että tuntuu pahalta trimmata noita koiria näyttelyitä varten. En oikee pysty oikeuttaan sitä itelleni enää. Jotenki son niin väärin, näiden pitäs olla luonnostaa karvattomia, ei ajamalla karvattomia. Joo varmaa meijän beaglestaki saa nakun jos oikeen yrittää… Tää touhu vaa menny nii päättömäks. Ku ei se ny ihan itestään se koira muutu tästä tähän:

Ni jotenki epämiellyttävää kiusaa sitä koiraa noilla ajamisruliansseilla aina vaa viedäksee sen kehään. Näidenki kehäkuntoon laitto ku meinaa sitä että ensin näyttelyä edeltävänä päivänä peset koiran ja otat Moser ChroMinin kauniiseen käteen. Tuolla vedät kaikki “asiaankuulumattomat pitkät” karvat pois, eli ensin naama, etujalat, eturinta, rintakehä, maha, takajalat, hännän tyvi, koko kroppa. Noin, nyt on aikaa kulunut koiran karvanlaadusta riippuen jostain kymmenestä minuutista puoleen tuntia.

Koska harjakoira pitää esittää kehässä siinä kunnossa, ettei sen kropassa tunnu edes sänki, on näyttelyaamuna herätys ennen matkaan lähtöä ajelemaan koiraa uudelleen. Nyt otetaan käteen kunnon partakone ( toim. huom. älä lainaa miehen/isän omaa tai jos lainaat, älä ainakaan kerro! 😉 ) ja aloitetaan koiran “raapiminen”. Fine, kyllähän sitä ihmisetkin noilla naamaansa raapii ettei tuota nyt sinällään ole koiran kiusaamiseen tehty, mutta onhan se nyt vähän luonnovastasta puuhaa. Tuossa hommassa meneekin sitten jälleen koiran karvanlaadusta riippuen varmaan varttitunnista tuntiin itse näyttelyaamuna. Ja tätä vaihetta kun ei voi tehdä edellisenä iltana, koska sänki kasvaa tuntuviin niin nopeasti, ettei ole toivoakaan halutusta lopputuloksesta.

Partakoneella koirasta vedellään pääosin vaan takajalat, hännän tyvi ja runko. Itse en sillä koske naamaan enkä etujalkoihin tai koiran eturintaan. Toiset kyllä vetävät naamankin. Partakoneelle vaihtoehtoisia keinoja, Suomessa käytettyjä sellaisia, ovat sitten ihan perinteinen höylä ja veet. Ulkomailla pahimmilla myös epilaattori. Epin käyttöä Suomessa yleisesti paheksutaan, en tiedä käyttääkö sitä joku silti – toivottavasti ei. Veetkin jakaa mielipiteitä, kun osa ei käyttäisi sitä edes itseensä saati sitten omaan koiraansa.

No, näiden rulianssien jälkeen kun ajat aamulla näyttelypaikalle ja mun tapauksessa toteet, että jaajaa, koira on niin pelokas että se ei kehän ulkopuolella trimmipöydällä syö ei nakkia ei lihapullaa ei juustoa ei mitään. Ei multa eikä vierailta. Sama meno jatkuu kehässä, yhyy hirveetä, en syö, en seiso, en tee mitään, ihan kamalaa. Ompa tosi kiva esittää tollasta. Tuomari antaa tuomionsa, ei sentään antanut EVA:a.

“Kookas vahvaluustoinen narttu, jonka sukupuolileima saisi olla selvempi. Kauniit tummat silmät. Hyväasentoiset ja -kokoiset korvat. Lyhyt kaula. Hyvä selkä. Korostunut jyrkkä lantio. Syvä runko. Niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu kovin lyhyellä sivuaskeleella. Liikkeessä takakorkea.”
AVO-H

Sama tulos veljelle Kuutarhan Jäämies “Heska” ja Heskan “isoveljelle” Luckylle, Zhannel’s Tazmanian Devil. Juhlamieli huipussaan. No tulihan se “kiintiö-H” sieltä viimein.

Ennen kehää käy pari ihmistä juttelemassa, toinen haluaisi harjakoiran, mieli tekee sanoo että älä hyvä ihminen tee sitä virhettä, juokse jo pois ja äkkiä. Siinä on sitten hyvä Ifan kanssa mainostaa rotua kun tuo ei anna edes koskea. Kehän jälkeen lähdet käyttämään koiraa ulkona pissalla ja se vaan sinkoilee joka suuntaan pakoon ympärillä olevia koiria tai lyö liinat kiinni kun iloinen springerspanieli koittaa tulla katsomaan sitä. Siinä sitten kiskot ja raahaat sitä häntä koipien välissä vuorotellen pysähtelevää ja sinkoilevaa koiraa siellä ihmis- ja koiramassassa nii että hyvä ku ei itku pääse. Miksi me edes käydään näyttelyissä?

Tähän väliin mä haluan korostaa, että vaikka toi olikin meidän eka H, niin mua ei todellakaan harmita se että se sai H:n vaan se, millaista sitä on näyttelyttää. Oon aina sanonut ja oon edelleen sitä mieltä, että ihan sama mitä se koira saa niin kauan ku homma on toiminu kehässä, koira on ollu nätisti ja tehny parhaansa. No Ifasta kun sitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa. Aivan sama vaikka ne sais T jos ne on esiintyny mun mielestä hyvin, se oli sit vaan sen tuomarin mielipide. Mut sit ku koira on tollanen niin jää vaan paha mieli. 😦

Mulla on sellanen olo, että mua ei huvittaisi enää ottaa Ifaa edes Liettuan reissuun mukaan. Mitä hittoa se siellä tekee pelkäämässä? Se ei varmasti nauti tosta reissaamisesta. Mut 70 euroo maksettu senki ilmomaksuja, eipä tee paljon mieli sen takia jättää pois kehästä. Pakko se on kai sinne raahata ja sen jälkeen:
Laitoin hanskat naulaan, vedä käteen.

Harmi kun en ilmoittanut sinne Liettuaan vain Liksua. Ehkä alan jatkossa käydä näyttelyissä vain Liksun kanssa, koska se tykkää esiintyä ja nauttii näyttelyissä käymisestä. Ihan sama kuinka ruma se on, se sentään tykkää siitä. Liksun kanssa näyttelyissä käynti voisi olla jälleen mukavaa, sitä se ei ole nyt Ifan kanssa.

Jos mä koitan Liettuan jälkeen ilmottaa Ifaa mihinkään näyttelyyn nii lyökää ny mua herrane halolla päähän ja huutakaa että “HALOO äly hoi älä jätä!!” Nyt vaan ahkera keskittyminen muihin harrastuksiin Ifan kanssa. Eipä tarvii enää miettiä Rantasalmelle menoa joten voin ilmottautua haku-&jälkikurssille heti ku repäsen satasen jostain. Rally-tokon AVO pitäis korkata ja tokoa treenata villisti niin että kesällä päästäis kokeeseen. Lisää pyöräilyä, lisää doboa, voisi etsiä hukassa olevan repun, tehdä jälkiä, opetella temppuja ja sitä rataa…

Missähän olis se mun beussi, joka tuurilla tarttis maksimissaa pestä ennen näyttelyä ja that’s it? Joka, first of all, ei pelkäisi…

Anna <3 Pekka vai mites se menikää…

Siis Pekka Korri. ❤ Voi vitsit että oli kyllä hyvä koulutus. Selkeni niiiiiin moni asia. Kelasin aiemmin että vitsit emmä tiiä viittinkö kysyy apuu johonki lol luoksepäästävyys ja tällasii. Mut selostin sit aluks että ollu luoksepäästävyys ja paikallamakuu ongelmana ku toi pelkää ihmisii ja koirii blaablaablaa et eka tuomarintarkistus sit luoksepäästävyys ja heti paikallamakuuseen bääm. Mutta sepäs sitten päätti heti et treenataan siis tuomarintarkistusta ja luoksepäästävyyttä! Ja voi vitsi että olikin hyvät harjotukset. Sil oli samantien paljon hyviä ideoita siitä miten toteuttaa tota. Tai eka se kysy et miten ollaa noita treenattu ja kerroin et tarkistusta oikeestaa ei olla ja luoksepäästävyyttä ollaan sillä et tulija antaa namii. No eipä treenata sillee enää!

Tää on tää niin perinteinen olo että voihan pyhä loogisuus miksi en ole tuota tajunnut kun asia on simppeli ja selkeä ja juuri noin sen pitää mennä mut piti sit maksaa 50€ että kuulin sun sanovan sen. Ei sillä, kyllähän tuota mielellään kuunteli.

No, ekana harjoitteluun se tuomarintarkastus. Homman nimi oli se, että etupalkka näkyviin, Pekka piirs maahan viivat jotka oli leikisti kehän sisääntulo, mä kävelin siihen Ifan kanssa ja pysäytin sen siihen ku Pekka seiso siin vieres ja siitä vapautin Ifan eteen namille. Tätä toistettiin vähä aikaa pidentäen ja sillee että Pekka aina vähän läheni sitä, sitte oli kyykyssä, sitte koski sitä ihan vähän, koski vähän enemmän ja lopulta silitti sitä sormella oikee kunnolla. Ifa eteni siin tosi nopeesti. Olin ihan hämmentyny. Ja tosi looginen selitys sille miks vaan mun pitäis palkata sitä eikä sen lähestyvän vieraan ihmisen.

Luoksepäästävyys syyniin seuraavaks. Siinä homman nimi oli, että Pekka sanoo mitä siinä liikkeen alkuun kokeessakin sanotaan: “Luoksepäästävyys. Ohjaaja valmis?” jollon mun piti sanoo Ifalle vihjesana, meillä nätisti ja vastata se “valmis”, jollon Pekka lähti käveleen kohti mut sit jostai metrin puolentoista kahen päässä käänty 90 asteen kulmas pois päin ja sil kääntymishetkel mun piti kehuu Ifaa ja palkata se. Sitte toistettiin tota vuoropuhelu aina mukana nii että Pekka tuli lähemmäs ja lähemmäs ennenku käänty pois, lopulta vaa käveli vähä sivutte ohi. Sitte piti edetä siihen koiraan koskemiseen, totesin että yleensä tuomarit meillä kai on kumartunu ton päälle eikä kyykkyyn menny joten otettiin silleen. Tässäki tosi hyvää etenemistä, ei Ifa kertaakaa lähteny peruuttaa pois alta. Waude.

Oli sitten vielä aikaa jäljellä omaa vuoroa, niin katottiin liikkeestä maahanmeno jälleen liikkuroituna. “Liikkeestä maahanmeno. Ohjaaja valmis?” “Valmis.” “Liikkeelle mars.” “Seuraa.” Käsky.” “Maahan.” “Matka riittää. Palaa koiran luo.” “Käsky.” “Istu.” KHAH!! Kelasin ettei se ees menis maahan, mut meni kuulemma tosi nopeesti ja se sano että jos se olis ollu tuomari tänään niin se olis antanu kympin. 😀 En tiä paljonko se puheli lämpimikseen mut kyllä lämmitti mieltä silti. Kehtas sitte väittää että Ifa näyttää tykkäävän maahanmenosta et sitä vois alkaa käyttää sellasena naksun tapasena että ku koira seuraa hyvin nii käskee se tavallaa palkkana siitä maahan, jossa on sekin hyöty et sit se ei ennakoi sitä jäävää liikettä koska se tulee siitä hyvästä seuraamisesta, että “kato ku seuraan näääin hienosti anna nyt se käsky mennä maahan jooko!” tyylillä. 😀

No sitte se sano että otetaampa se liikkeestä seisominen perään. Ja kas kuinka ollakkaan Ifa päätti mennä maahan siitäkin käskystä, jolloin Pekka pääsi sanomaan meillekin vihjesanojen tärkeydestä. Nyt oon sit miettiny pääni puhki noita eri vihjeitä mitä vois käyttää. Ne oli kyl tosi hyviä mitä se Pekka itte kerto käyttäneensä, nauratti oikein. Hauska mies noin loppujen lopuksi. No, toistettiin toi liikkeestä seisominen vähän suuremmilla avuilla niin että se onnistu koska ei sitä kannata failata kahta kertaa peräkkäin ja silleen se sentää onnistu. Se oli sitten siinä se ensimmäinen osuus ja eikun seuraavaa vuoroa odottelemaan.

Toiselle vuorolle Ifa oli ehkä inauksen hyytynyt jo, kenttä meni varjoon niin tuo alkoi vähän täristä ja piippailla silleen että booriing.. kyylmää.. ei jaksa venaa.. kotiiin… Piristyi sit onneks vähäsen omalle vuorolle. Pekan mielestä on hyvä ottaa ylempienki luokkien liikkeitä paljon jo tässä vaiheessa, ensinnäkin ettei kokoajan puurra samoja ALO:n liikkeitä kerta toisensa jälkeen ja toisekseen siks ettei sitten tee niistä EVL:n liikkeistä mitään sellasia… pelottavia liikaa kumarrettavia. “Treenaatte EVL:n liikkeitä, sitku se ALO:n koe tulee nii viikon ennen sitä treenatte ALO:n liikkeitä, sitte on se TK1 plakkarissa nii treenaatte taas EVL:n liikkeitä kunnes tulee AVO:n koe vastaan ja viikko ennen sitä treenaatte AVO:n liikkeitä ja näin ku jatkaa nii teil on TVA.” 😀 JOO. Sen päivän ku näkis et Ifasta sais TVA. 8) Vitsi tollanen jos toteutuis nii varmaa halkeaisin oikeesti ylpeydestä.

Mutta tosiaan kakkoskierroksella oli sitten tarkoitus ottaa “hauskempia” liikkeitä, otettiin ruutua ja ohjattua noutoa. Ifan kanssa lisäksi otettiin uusintakierros sitä tuomarintarkastustreeniä. Ifa oli nyt selkeesti väsähtäny taas odottelusta, koska ei jaksanut olla yhtään niin reipas kuin edellisellä kierroksella. Saatiin kumminkin vähän tätä tehtyä. Sitten ruututreeniin. Idea oli että jätän koiran istumaan kysyttyäni virittelykysymyksen “missä ruutu?” ja vien namialustan (ja namia siinä) ruudun takaosaan, kävelen takas koiran luo ja annan käskyn “ruutu”. Yksinkertainen harjoitus. Ja koiran kehuminen alkaa heti kun se on ylittänyt ruudun etummaisen viivan. No, Ifalla oli tässä se ongelma että se oli tooooosi kovaa menossa, mut käskystä se vaan nytkähti eikä uskaltanu mennä loppuun asti, käsimerkkiavulla sinkos aina sinne. Kolme kertaa toistettiin tää ja aina piti antaa käsimerkki avuksi. Neljäs kerta tehtiin sitten silleen, että taas virittelykyssän jälkee koira odottamaan, käydään koskemassa maata siellä ruudun takaosassa, palataan koiran luo ja lähetetään. Ja taas kun on ylittänyt ekan viivan nii hirmukehut ja kipitys perässä ruutuun ja palkkaa. Ja tämän jälkeen taas yksi kerta sillä namialustalla. Tottahan se oli mitä Pekka sanoi ettei totakaan kannata tehä sillee että kuukausitolkulla treenaa aina se palkka siel ruudussa ja sit lopettaa ku seinään. Vaa et alust lähtie tollanen harjotus mukaan nii helpottaa huomattavasti.

Ruutuun lähetystäkin jännempi oli mun mielestä päästä kokeileen sitä ruudun suorituksen loppuosaa. Vein siis koiran ruutuun istumaan, leikittiin että oon käskeny sen ruutuun-seis-maahan. Pekka käskyttää liikkeelle kohti koiraa mars, käännös vasempaan mars, käännös vasempaan kohti lähtöpaikkaa mars, käsky ja sit kutsuin Ifan sieltä ruudusta mukaan seuraamaan. Pekan kommentit oli et Ifa odotti tosi hyvin siel ruudussa että käsky tulee ja tuli vauhdilla mukaan seuraamiseen taas. Mä vaan vähän evotin enkä ottanu liikettä loppuu asti ku Pekka sano et liike seis nii koira oli jo ties missä ja mitähän kaikkee. 😀 Mut tulipahan tuokin treenattua ja kivaa oli.

Ruudun jälkeen katottiin sitten tota ohjattua noutoa. Siihen jälleen virittelevä sana, eipä siihen paljon “ohjattu”a parempaa keksinyt. Idea oli että koira oppis heti kattoo että minne se liikkuri oikeen menee. Lisäks haluttiin tuoda se merkki mukaan heti mutta ei mitenkään korostaa sitä. Joten seistiin koiran kanssa tuurilla metrin päässä tötsästä ja Pekka vei namialustan vaihdellen oikeen/vasemman kapulan paikalle. Siitä sit ohjattiin namilla koira merkin taakse seisomaan, palkka ja katsekontaktista “vapautus” oikeelle/vasemmalle sen mukaan missä se palkka nyt oli. Ei tässä sillee mitään ihmeempiä paitti että mun namialusta oli niin pieni et Ifa joutu oikee ettimään sitä ja sit se kiemurteli eestaas miten sattu. 😀 Mut ehkä se vähän pääs hajulle siitä! Siitäkin se Pekka kerto hyvää tarinaa et mitä kaikkee son käyttäny ite ton opetukses, et eka siel voi olla tiiliskivi, tiiliskivi, lelu. Sitku tulee kapulat mukaa hommaa nii voiki olla että kolme kapulaa, joista kahden päällä on tiiliskivi. 😀 Nii että koira ei sittekkää pääse kunnolla hakemaan väärää. Mutta että tärkeetä tehä näitä toistoja paljon tässä ja hakee niitä onnistumisia eikä vaikeuttaa liian nopeasti hommaa.

Ohjatun jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa niin kysyin konsultaatiota noutoon. Saatiin ehdotukseksi, että tunnarikapulalla koitan saada Ifan kapula suussa tekeen ton kierrä-leikin, meillä siis käsky “tötsä” eli koira kiertää kohteen. Siinä oli kans hyvä se idea, että lopulta voin heittää kapulan poispäin itestäni eri suuntaan ku missä tötsä on nii että ku sit käsken koiran kapulan kans kiertää tötsän nii se tulee löyhästi siitä mun vierestä ohitte. Eli että liike ei lopu mun luokse. Ja irrotuskäskyllä vois palkata sitä heti ku kapula suussa vähänkää tullu tötsästä ohitte. Lopulta sitä vois tuunaa sillee että koira viipyy pidempään mun luona kapula suus ennen lähetystä kiertämään, sit koittaa saada se istumaan ennen lähetystä kiertämään jne. Hyvä idea, pidän siitä, täytyy katsoa toimiiko käytännössä. Oon vähän skeptinen siitä että saanko ton muka tekeen kapula suussa jotain, mutta no yrittänyttä ei laiteta!

Oliskohan tässä sit vihdoin ollut kaikki? Tuntu siltä että pakko heti kirjottaa tähän kaikki niin ei pääse unohtuun ja voin myöhemmin tulla lunttaamaan tästä että mitäs pitikään tehdä. 😀 Huomenna varmaan pidetään lepopäivä aktiiviviikon jäljiltä, josko Ifa sit jaksais olla Tampereella reipas.

Maanantai ja tiistai

Maanantaina hypyn lisäksi otettiin paikallamakuuta sillä etupalkkahöskällä. Mähän en meillä sisällä kuutta askelta kauemmas koirasta pääse, nii tein sillee että käskin koiran sivulle ja maahan, otin askelen, jätin namialustan siihen nameineen, kävelin loput 5 askelta, odotin puoli minuuttia, palasin koiran luo vapauttamaan. Sit sama uusiks mut nami kahen askelen päähän ja sitä rataa aina sinne kuuteen askeleeseen et alusta tuli mun taakse. Kaikki puolminuuttisia makuita. Sitku olin saanu palkan mun taakse, otin yhen jossa pidin sen palkan itelläni käsissä selän takana ja makautin minuutin. Toimi ihan hyvin.

Tuosta tai jostain muusta johtuen Ifa oli sitten ihan tööt agilityssa, sitä ei ois voinu oikee vähempää kiinnostaa. Tosi herkkistuulella eikä se halunnu tehä mitään, ei kiivetä A:ta ei mitään. Kerran se käveli siitä yli. 😐 Siis _käveli_. No aiheena oli taas kepit, ihan ok ne meni mut ei nyt mitenkään mullistavasti.

Tiistaina sitten mentiin näyttelytreeneihin. Olin siellä vähän ennen muita, joten vähän leikittiin Ifan kanssa kepillä (jes se suostu leikkiin ulkona!!!!) ja sit otin valmiiks jo näyttelypöydän pystyyn. Naksuttelin siinä Ifalle aikaa pidentäen siitä kun se korvat pystyssä katsoi mua. Ei siinä mitään ongelmaa. Myöhemmin sitten Ulla tuli katsomaan Ifaa siinä pöydällä, ihan tosi vähän se mulkoili Ullaa mut siis tosi reippaasti seiso siinä pöydällä. Ulla sai hyvin kokeilla sen läpi, ei sinänsä mitään ongelmaa. Lopputreenistä vielä Ifalle sinällään tuntematon ihminen Heidi sai kans kokeiltua sen läpitte ilman mitään suurempia venkoiluja. Mitä ihmettä. Mietittiin sitten Ullan kanssa että se on varmaan sitten se tilanne, se kun mä jännitän, jolloin se tekee tota. Pöydällä seisomisen lisäksi naksuttelin Ifalle juostessa kun se katsoi eteenpäin. Tosi hyvin se pääsi kärryille siitä hommasta. Nyt mä vaan haluaisin että se juoksis korvat pystyssä, kun nykysellään sen korvat koittaa leikkiä vinttikoiraa juostessa. Täytyy naksutella siitä seuraavaksi. 😀

Näyttelytreenien päätteeksi pyysin Ullaa tekemään myös sitä luoksepäästävyyshommaa meille. Hmpfh ei niin minkään valtakunnan ongelmaa! Ei kertaakaan noussut, istui hienosti paikallaan aina ku Ulla tuli kohti ja vähä kumartu päälle. Ihmeellinen on pienen Piipan ajatuksenjuoksu.

No ei sillä, jos säät sallii niin tänään mennään mätsäriin kokeilemaan pöytähommaa uudelleen. Wish us luck.

Menoja

Tiistaina harjisten näyttelytreeneihin?
Who’s in?

Keskiviikkona mätsäriin Sahaajankadun kentälle?
Who’s in?

Torstaina Korrien tokokoulutukseen?
Who’s in?

Perjantai pitää sit kai pyhittää koiran trimmaamiselle?

Lauantaina Tampere KV?
Who’s in?

Tähän väliin miljoona mätsäriä.
Who’s in?

Siitä kaksi viikkoa niin Liettua, jännittää jo. 😦