Näyttelymasennus

Olin tässä jo aikasemmin miettinyt, että tuntuu pahalta trimmata noita koiria näyttelyitä varten. En oikee pysty oikeuttaan sitä itelleni enää. Jotenki son niin väärin, näiden pitäs olla luonnostaa karvattomia, ei ajamalla karvattomia. Joo varmaa meijän beaglestaki saa nakun jos oikeen yrittää… Tää touhu vaa menny nii päättömäks. Ku ei se ny ihan itestään se koira muutu tästä tähän:

Ni jotenki epämiellyttävää kiusaa sitä koiraa noilla ajamisruliansseilla aina vaa viedäksee sen kehään. Näidenki kehäkuntoon laitto ku meinaa sitä että ensin näyttelyä edeltävänä päivänä peset koiran ja otat Moser ChroMinin kauniiseen käteen. Tuolla vedät kaikki “asiaankuulumattomat pitkät” karvat pois, eli ensin naama, etujalat, eturinta, rintakehä, maha, takajalat, hännän tyvi, koko kroppa. Noin, nyt on aikaa kulunut koiran karvanlaadusta riippuen jostain kymmenestä minuutista puoleen tuntia.

Koska harjakoira pitää esittää kehässä siinä kunnossa, ettei sen kropassa tunnu edes sänki, on näyttelyaamuna herätys ennen matkaan lähtöä ajelemaan koiraa uudelleen. Nyt otetaan käteen kunnon partakone ( toim. huom. älä lainaa miehen/isän omaa tai jos lainaat, älä ainakaan kerro! 😉 ) ja aloitetaan koiran “raapiminen”. Fine, kyllähän sitä ihmisetkin noilla naamaansa raapii ettei tuota nyt sinällään ole koiran kiusaamiseen tehty, mutta onhan se nyt vähän luonnovastasta puuhaa. Tuossa hommassa meneekin sitten jälleen koiran karvanlaadusta riippuen varmaan varttitunnista tuntiin itse näyttelyaamuna. Ja tätä vaihetta kun ei voi tehdä edellisenä iltana, koska sänki kasvaa tuntuviin niin nopeasti, ettei ole toivoakaan halutusta lopputuloksesta.

Partakoneella koirasta vedellään pääosin vaan takajalat, hännän tyvi ja runko. Itse en sillä koske naamaan enkä etujalkoihin tai koiran eturintaan. Toiset kyllä vetävät naamankin. Partakoneelle vaihtoehtoisia keinoja, Suomessa käytettyjä sellaisia, ovat sitten ihan perinteinen höylä ja veet. Ulkomailla pahimmilla myös epilaattori. Epin käyttöä Suomessa yleisesti paheksutaan, en tiedä käyttääkö sitä joku silti – toivottavasti ei. Veetkin jakaa mielipiteitä, kun osa ei käyttäisi sitä edes itseensä saati sitten omaan koiraansa.

No, näiden rulianssien jälkeen kun ajat aamulla näyttelypaikalle ja mun tapauksessa toteet, että jaajaa, koira on niin pelokas että se ei kehän ulkopuolella trimmipöydällä syö ei nakkia ei lihapullaa ei juustoa ei mitään. Ei multa eikä vierailta. Sama meno jatkuu kehässä, yhyy hirveetä, en syö, en seiso, en tee mitään, ihan kamalaa. Ompa tosi kiva esittää tollasta. Tuomari antaa tuomionsa, ei sentään antanut EVA:a.

“Kookas vahvaluustoinen narttu, jonka sukupuolileima saisi olla selvempi. Kauniit tummat silmät. Hyväasentoiset ja -kokoiset korvat. Lyhyt kaula. Hyvä selkä. Korostunut jyrkkä lantio. Syvä runko. Niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu kovin lyhyellä sivuaskeleella. Liikkeessä takakorkea.”
AVO-H

Sama tulos veljelle Kuutarhan Jäämies “Heska” ja Heskan “isoveljelle” Luckylle, Zhannel’s Tazmanian Devil. Juhlamieli huipussaan. No tulihan se “kiintiö-H” sieltä viimein.

Ennen kehää käy pari ihmistä juttelemassa, toinen haluaisi harjakoiran, mieli tekee sanoo että älä hyvä ihminen tee sitä virhettä, juokse jo pois ja äkkiä. Siinä on sitten hyvä Ifan kanssa mainostaa rotua kun tuo ei anna edes koskea. Kehän jälkeen lähdet käyttämään koiraa ulkona pissalla ja se vaan sinkoilee joka suuntaan pakoon ympärillä olevia koiria tai lyö liinat kiinni kun iloinen springerspanieli koittaa tulla katsomaan sitä. Siinä sitten kiskot ja raahaat sitä häntä koipien välissä vuorotellen pysähtelevää ja sinkoilevaa koiraa siellä ihmis- ja koiramassassa nii että hyvä ku ei itku pääse. Miksi me edes käydään näyttelyissä?

Tähän väliin mä haluan korostaa, että vaikka toi olikin meidän eka H, niin mua ei todellakaan harmita se että se sai H:n vaan se, millaista sitä on näyttelyttää. Oon aina sanonut ja oon edelleen sitä mieltä, että ihan sama mitä se koira saa niin kauan ku homma on toiminu kehässä, koira on ollu nätisti ja tehny parhaansa. No Ifasta kun sitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa. Aivan sama vaikka ne sais T jos ne on esiintyny mun mielestä hyvin, se oli sit vaan sen tuomarin mielipide. Mut sit ku koira on tollanen niin jää vaan paha mieli. 😦

Mulla on sellanen olo, että mua ei huvittaisi enää ottaa Ifaa edes Liettuan reissuun mukaan. Mitä hittoa se siellä tekee pelkäämässä? Se ei varmasti nauti tosta reissaamisesta. Mut 70 euroo maksettu senki ilmomaksuja, eipä tee paljon mieli sen takia jättää pois kehästä. Pakko se on kai sinne raahata ja sen jälkeen:
Laitoin hanskat naulaan, vedä käteen.

Harmi kun en ilmoittanut sinne Liettuaan vain Liksua. Ehkä alan jatkossa käydä näyttelyissä vain Liksun kanssa, koska se tykkää esiintyä ja nauttii näyttelyissä käymisestä. Ihan sama kuinka ruma se on, se sentään tykkää siitä. Liksun kanssa näyttelyissä käynti voisi olla jälleen mukavaa, sitä se ei ole nyt Ifan kanssa.

Jos mä koitan Liettuan jälkeen ilmottaa Ifaa mihinkään näyttelyyn nii lyökää ny mua herrane halolla päähän ja huutakaa että “HALOO äly hoi älä jätä!!” Nyt vaan ahkera keskittyminen muihin harrastuksiin Ifan kanssa. Eipä tarvii enää miettiä Rantasalmelle menoa joten voin ilmottautua haku-&jälkikurssille heti ku repäsen satasen jostain. Rally-tokon AVO pitäis korkata ja tokoa treenata villisti niin että kesällä päästäis kokeeseen. Lisää pyöräilyä, lisää doboa, voisi etsiä hukassa olevan repun, tehdä jälkiä, opetella temppuja ja sitä rataa…

Missähän olis se mun beussi, joka tuurilla tarttis maksimissaa pestä ennen näyttelyä ja that’s it? Joka, first of all, ei pelkäisi…

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s