Archive | June 2012

Haku- ja jälkikurssi, päivä 1/2

Oltiin tosiaan ilmoittauduttu Tiina Paavolan, eläinkoulu Eliitin, haku- ja jälkikurssille Ifan kanssa. Tiinan tapasimme aikanaan Kompassissa klinikkatunnilla hakiessani apua Ifan arkuuteen. Tiina sitten siinä suositteli meille näiden maastolajien kokeilua ja muahan alko heti kiinnostaa. Mä tosiaan haluaisin tutustua kaikkiin mahollisiin lajeihin ja pk-lajeihin mulla on aiemmin ollut aika heikosti yhteyksiä. Kertaalleen oon tosiaan Ifan kanssa käynyt aiemmin hakumetsällä ottamassa yhden makkararingin. Oon aina ajatellut että kyllähän Ifa nyt metsässä namien perässä painaa meneen, mut tietty vieraat ihmiset on sit vähän epäilyttänyt. No, tänään nähtiin mitä se koira teki vai tekikö mitään. 😉

Aamulla kääntyi Vekaran nokka kohti Tuusulaa ja hakumetsää. Löydettiin hyvin paikalle ja samoin löysi muutkin. Paikalla oli meidän ja kouluttajan lisäksi neljä muuta koirakkoa. Perro, holsku, nahka ja sekarotuinen. Valitsimme vuoron suorittaa kolmantena. Ihan ekana tehtiin sellainen “mielikuvaharjoitus”, näytettiin että ihmisellä on namia, vietiin maalimies paikoilleen koiran kanssa, samaa reittiä takas, edetään keskilinjalla sille kohdin ja lähetys. Ei maalimies ollut kuin hyvä jos 5m päässä. Vaan yllättävän hyvimpä Ifa sinne lähti! Ihan laukalla! Jee, koira pois ja sitten maalimies seuraavalla polulla näyttää että sillä on namia, kävelee 5-10m polkua pitkin, kyykkyyn ja namit ojoon. Ja koiran lähetys perään ja tästä toisto kolmannella maalimiehellä. Sinnehän se sujahti joka kerralla!!! Vähän se meni epäröiden matalana ekalle maalimiehelle, mutta meni kumminkin ja söi. Siitä se vaan lähti paraneen. Sitten ooteltiin kierros ympäri uutta vuoroamme.

Seuraavalla kiekalla saatiin vähän ite sanoa että mitä oltais ajateltu. Mä aattelin, että vois tehdä niin että ne kutsuu koiraa kun se ei näyttänytkään niin pahasti arastavan niitä ja että ne maalimiehet menis kauemmas. Lisäks halusin ainakin yhen silleen ettei mennä polkuu pitkin. Kaikkihan aina sanoo että maasto tulee tolle haasteeks, mut mä oon aina ollu sitä mieltä että se on vaa kii siitä löytääkö toi temperamenttinsa. 😀 Koska jos se löytää ni sithän se menee vaikka mihin. No, seuraava kiekka tosiaan suoraan ku sain koiran paikalle nii näytettiin et tuolla polulla on maalimies joka sitten antoi ääniavut ja muistaakseni kai meni koiran nähden piiloon? Sinne vaan lähetys perään ja wruumm sinne se ampas. :DD Toinen samanlainen toiselle puolelle eikä ongelmaa. Kolmas oli sitten se “off-polku” maalimies. Tiina katto sellasen sopivan helpomman suoran josta koira vois edetä maalimiehelle, mutta sitku lähetin Ifan juokseen niin se kaarsi heti kaikkein pahimpaan ryteikköön minkä se siitä löysi ja loikki täysillä siitä läpi. :DDD Vähänkö nauratti. Just tarjottiin sille helppo vaihtoehto, mut se halus sit tehä vaikeimman kautta. 😀 Tiina vaan totes että no on sillä taistelutahtoa sit jonku verra. Tuota viimeistä maalimiestä Ifa arasteli vähän enemmän kuin muita aiemmin, en tiedä yhtään että miksi, en tajunnut kysyä. Tokan kiekan jälkeen vietyäni Ifan autoon se jäi oikeen huutaan sinne kun olis tahtonut takaisin. 😀

Mut siis aivan tajuttoman mageeta! Olin niin epäileväinen että mahtaako toi tehdä mitään, vaikka se kyllä teki just niin kun oon aina ajatellut että se reippaana päivänä tekisi! Niiiiiin superia! 🙂 Oon tosi tyytyväinen koiran toimintaan.

Loputkin koirat hakumetsällä treenattuamme suunnattiin autojen nokat kohti Hakunilaa ja jälkipeltoja. Mä en oo ennen niinku kunnon peltojälkee tehny ollenkaa, oommä noille vähän laittanu jtn 10 askeleen namivanoja nurmikolle tai heitelly nameja maahan etsittäväksi, muttei olla tavallaa oikeeoppisesti tehty koskaan. Ifa oli paikalle päästyämme edelleen ihan fiiliksissä ja into piukeena. No ei mitään, eikun kyykkimään ensimmäinen jälki. Tiina arvioi että siitä sellanen 20-25 metrinen tulis, ja heti kun jälki oli valmis niin koira autosta ja jäljelle. Kyyyyyyllähän se sieltä niitä namejakin löysi, mutta vähän oli sähellystä ilmassa ja vauhti olisi ollut aluksi turhankin kova. Osasi Ifa kuitenkin ottaa nenän käyttöön, vaikka välillä koittikin ilmavainuisesti mennä.

Ekan jäljen jälkeen toinen taas työn alle, kun kerran koiralla virtaa riitti. Nyt tuli hieman pidempi tehtyä, ehkä 5-10m pidempi. Tämän jäljen annettiin vanheta sellasen puoli tuntia. Sillä välin innostuin toisen koirakon kapulaharjoituksia seuranneena kokeilemaan mitä Ifa sanoo kapulasta. Heitin meijän minitunnaria ja hitto sehän tuli sen kaa mun luokse ja sain kaapattua sen käteeni ennenku se pudotti!! Kahdesti!! Hitto soikoon! Otettiin sit yks onnistunu tötsän kierto kapula suussa ja jätettiin kapulat hautomaan. Mutta siis vähänkö mahtavaa!! Ei se ole koskaan ennen suostunut ottaan kapulaa ulkona. Muutenkin leikittiin siinä kepillä ja ihan ok:sti se siitä suostui taistelemaan. Vähän seuraamista ja siitä keppi- & namipalkkaa. Näytettiin myös yleisölle meijän bravuuri eli “kädet ylös!” 😀 Herätti pienoista hilpeyttä. Otettiin myös yks luoksetulo, joka tosi hieno muuten mutta se taas hyppäs mua vasten. Hmm. Otettiin sit yks sovellettu sivulle kutsuminen jossa ohjasin kädellä ettei hyppää ja palkkasin siitä.

Sen suunnilleen puolen tunnin päästä sitten takaisin sinne jäljelle. Tällä kertaa päällä oli lainavaljaat, joiden rintaremmiä oli muuten “ihan pikkusen” saanut kiristää alkuperäisen kantajansa ranskanbullan jäljiltä. 😀 Tällä kertaa jäljellä vallitsi parempi keskittyneisyys. Ifa varmaan kelas että “prkl jäi nii monta namia syömättä edelliseltä ku palata ei saanu, että nyt kyllä syön kaikki!!” Ifa vaan ei tyksinyt ihan täysillä siitä alustasta ja kaarteli sen(kin) vuoksi vähän miten sattuu. Lisäksi se menee tosi vinoon aina, ihan saakeli poikittain siinä jäljen päällä. Vikaa kyllä mussakin kun katottiin niin pullat meni ihan miten sattuu. :DD Pitää opetella tekeen parempia jälkiä… No mutta kuitenkin, hirmuinen petraus tälle toiselle jäljelle, yhessä välissä meni oikein pitkän pätkän tosi hyvin. Ongelmina on kun Ifa koittaa välissä mennä sen silleen “juosten kusten”. Sit välissä se kind of hukkaa idean et mitä oltiin tekemässä, kun tulee jotain häiriötä, mut sit se muistaa taas mitä oltii tekees ku tarpeeks vaa odottaa. Sillon painuu nenä takas maahan ja matka jatkuu. Jotain muutakin palautetta saatiin, mutten muista enää että mitä…

Kokonaiskuva kuitenkin, että Ifa oli ihan super, ja mun mielestä on aivan mahtavaa kun mä pystyn kaikkee tällasta tekeen harjakoiran kanssa! Onneks huomenna uudestaan! 🙂 Innostuin sitten samalla niin kovin, että menin heti kotiin päästyäni ostamaan Ifalle valjaat. Nyt saadaan ne käyttöön huomenna jäljelle. 😉 Saiskohan sille viel jostain sellasen pk-liivin…. :—–) Ainiin ja mikä vielä parasta, niin Liksu ei ollut mukana ollenkaan. Eli Ifan rohkeus ei ollut edes “tuettua rohkeutta”, vaan ihan omaa! Liksu oli kotona vetelemässä sikeitä… Normaalistihan Ifa on aina Liksun seurassa rohkeampi ja yksinään ujompi, mutta tänään se oli kyllä yksinään niin super etten ois voinu enempää toivookaan.

Advertisements

Hakuvisiitti

Eilen oli tiistai, joten eilen ajeltiin taas Nummelaan hakutreeneihin. Tällä kertaa molemmat omat piskenssit mukana. Pääsivät ne isäntäväkeä morjenstamaan ennen treenien alkua, mutta muutenhan se jäi melko pitkälti autossa makoiluksi, Liksulle varsinkin. Ifa kävi lyhkäseen treenaamassa. Ehkä se on hitaasti hyvä alottaa, mä vaan oon niin kärsimätön. 😉 Enikeis. Ifa kävi tosiaan vuorollaan ottamassa vähän makkararinkiä. Siellä oli, mitäs siellä nyt oli… viisi Ifalle tuntematonta ihmistä kyykyssä metsässä pienessä kaaressa ja vuorotellen kutsuivat Ifaa syötellen sille nameja kun se tuli luokse.

Ensin Ifa ei oikeen meinannu lähteä, katteli vähän että “mitäs helvettiä joo en oo menossa”. Koitin sit vaa pysyy passiivisena ja vihdoin Ifa lähestyi sitä kutsunutta miestä. Kaaaaaauheen pitkänä se kyllä meni, just ja just sai nenän kädelle ottamaan namia. 😀 Siitä sitten muutkin vuorollaan kutsui ja vähitellen Ifa uskalsi mennä kaikkien luo. Vähän se oli kyllä silleen “yh tossa on risu, no tota, öö, kierrämpä tosta polun kautta”. Mut kyl siihen vähän alko vauhtiakin löytyä, ettei sillee varovaisesti hiippaillu seuraavan ihmisen luo vaan alko ottaa ihan laukka-askeliakin matkalla. Kovin ne on sitä mieltä, että maasto voi tuottaa tolle hankaluuksia, mut mä oon vähän sitä mieltä että melko pitkälle se ei ole kiinni maastosta vaan koiran motivaatiosta. Että jos toi TAHTOO niin kyllähän se kans menee. 😀 Eipä puunrungot tms. ole lenkeilläkään koskaan este ollut. Ja jos on korkee este nii mikäs siinä pienellä ali tunkiessa. 😉

Odotan kyllä jo innolla seuraavaa kertaa, josko olisi jotain edistystä tapahtunut! Enskerralla haluaisin kyllä ehkä koittaa Liksullakin, mut se nyt on vähän huonompi metsässä. Toisaalta, en tiedä mitä kaikkea se namien perässä tekis. Toisaalta, Liksun treeniä ei ikinä sais vietyä yhtä paljo eteenpäin ku Ifan ja kun huomioi ettei Ifaakaan voi hirveästi viedä eteenpäin niin Liksun kanssa vois jäädä tosi vähäseks. Etten sit tiiä viitsinkö tuhlaa ihmisten aikaa sillä että huvin vuoksi koiraa siellä juoksututan. Täytyy katsoa. Viikonloppuna ollaan sitten haku- ja jälkikurssilla, siellä 4h molempina päivinä ohjelmaa että ehkä päästään tekemäänkin enemmän. Ja jäljeltä on kiva kuulla että mitä tehdä ja mitä mieltä se on koirasta, siitä miten toi tekee. Seuraavana viikonloppuna ollaankin sitten luonnetestissä!

Nahkat ja pehkot

Perjantaina oli juhannus – tuo harvinainen (onnellinen) vapaapäivä töistä! Ja kaiken lisäksi osui mitä mainioin sää kyseiselle päivälle. Niimpä pakkasin aamusta varhain (no vasta puol 9) mun nahkarukkaset (siis Liksun ja Ifan…) autoon ja hurautettiin Viikin suunnalle hakemaan Rebecca ja pehkot Sagur & William mukaan ja mentiin treenaamaan. Päivän ohjelmassa oli niin agia kuin tokoa – ulkona.

Ifa pääsi agikentälle ensimmäisenä. Sille aivan vieras kenttä, joten ensin haettiin vähän tuntumaa esteisiin. Piti testata että meneekö se niistä mitään kun on ihan vieraat. Puomista se tuli ekalla yrittämällä ohi (tai siis nousulta hetipian alas), mutta uusinnalla meni puomin ja sen jälkeen ei mitään ongelmaa.

Otti tosi nätisti käskystä myös puomin kontaktit!! Tästä olin jokseenkin yllättynyt.

Ihan hirveesti ei kuitenkaan mitään kikkailtu. En oikeen keksinyt että mitä olis tehnyt. Rengasta kokeiltiin ja miellyttävää kyllä, Ifa osaa hypätä sen oikeasta kohtaa. Jeee! Eikä niiden putkikaan tuottanut ongelmia. Ifa oli kyllä yllättävän terässä, tai kun ei se aina oo oikeen halunnu agia tehdä niin nyt se oli kyl ihan vauhdissa.

Hetken siinä hyppelehdittiin jotain, kunnes Liksu vuoroon. Liksu oli iiiiiiiiiiiiiiihan onnessaan. 😀 Ei kyllä tuottanut sillekään mitään ongelmia mitkään putket tai puomit tai renkaat tai muut. Liksu pääsi treenaamaan myös keinua. Kerran äksidenttinä keinu heilahti koko matkan itekseen maahan, mutta eipä se Liksu siitä pahemmin välittänyt. Tai kyllä se siihen reagoi, mutta ihan entiseen hulluun malliin se sinne keinulle kiskoi kun uudelleen otettiin. 😀 Liksu on hieno Liksu. Sen kanssa kokeiltiin myös pussi ja sieltähän se sujahti läpi ihan ilman mittään onkelmia.

Siinä sitten Rebecca treenaili vuorollaan omia koiriaan ja mä koitin epätoivosesti ottaa kuvia, kaikki reissun kuvat näytillä Rebecan kuvat.fi -sivulla.

Aikamme agiliideltyämme siirryimme tokon pariin. Otettiin liikkuroituna läpi kaaaaaikki liikkeet, paitsi paikallamakuuta ei liikkuroituna. Tuomarintarkastus ja luoksepäästävyys aivan täydellisiä, mitä hittoa?! Ifa ei väistänyt Rebeccaa ollenkaan. Oon edelleen ihan äimänä, miten tää on ees mahollista. 😀 Seuraaminen oli ihan hirveetä paikotellen, kun Ifa eksyi haahuilemaan minne sattuu. Piti vähän äänekkäämmin olla että KRHHHMMMM että koira palas takas ruotuun. Vapaaseuruussa juoksuosiossa se jäi taas metrin jälkeen. Perkele. Mitähän tuolle tekis… No, sitten jäävissä se sekotti, tai hienosti se painu maahan, mutta kun se painu maahan myös seisomisessa, vaikka käytin vihjeitä. Sitä piti sit ottaa aika montakin kertaa että sain sen pysähtyyn seisoon. Eli tiedämpä että koepaikalla ennen koetta naksutellaan pari kertaa seisomisesta… Luoksetulo oli ihan super, tuli laukalla mutta ei hypännyt mua päin vaan kierty ilman sitä hienosti sivulle. Hyppy täydellinen, ei moitteen sijaa. Wuhuuu!

Ja arvakkee mitä, sit otettiin tietty myös paikkista. Ifa joutu maate Sagurin viereen. Onneksi Sagur on niin etevä, että saatiin käyttää meidän takapalkkaa. Uskon että oli ihan superhyödyllistä päästä käyttään sitä takapalkkaa myös koiraseurassa. Ifa oli aluks aika epäluulonen, mutta parani siitä huomattavasti. Kävin 10, 15 ja 20 askeleen päässä koirasta! Eli varmaan koemitoissa, koska 20m vissii koirien luota poistutaan kokeessa! Otin sellasia about 5-10, pari kertaa vähän ylikin, kestoisia makuita. En hirveen pitkiä uskaltanut kun eka kerta koiraseurassa ja vieraalla kentällä mut siis siihen nähden niin Ifa oli ihan super!!! Aika paha kun nyt tästä nousee hirveen suuret odotukset että makaisko se kokeessakin……… 😀 Toivossa on hyvä elää ja ainakin tämä oli ihan tosi hyvä alku!!

Tokotusten jälkeen, kun muuten unohdettiin ottaa ruutua tai mitään muuta, niin otettiin vähän lisää agia. Toisella kentällä oli kivasti esteitä silleen että siitä sai suunniteltua hauskan pienen ratapätkän. Harmi kun Liksun suorituksesta ei ole videota, en tajunnut pyytää. Mutta Sagurista ja Williamista on. 😀 Linkkaan nyt ne tähän niin saan selostettua millaista rataa tehtiin.

Tuosta sitten Liksun kanssa jatkettiin pöydälle, siitä puomi, putki ja A. Oli mukana pätkä! Toi alun 4 ekaa hyppyä oli hauskat kun sai vähän harjoitella että toimiiko tää ohjaus niinku kuvittelee kun oli vähän pyörittelyä se. Oli myös miellyttävää huomata, miten omat vinkkini ilmeisesti auttoivat Rebeccaa ja Wiltsua tuon pätkän kanssa! En siis oo ihan ollu korvat ummessa Camillan opetuksessa, kun kerran osasin vähän auttaakin.

Kaiken kaikkiaan oli ihan mahtava päivä, harmi kun työt ja säät eivät mahdollista tätä useammin. 😦

Juhannuksen vietin sitten koirien kanssa Jaskan luona Vihdissä. Tuli ainakin lenkkeiltyä kunnolla, sunnuntaina käytiin kiertämässä koko Kaitalampi. 😀

Jasmine ei ollut iiiiiiihan kauhean mielissään mun reittivalinnoista kun valitsin pienimmät löytyvät polut ja sitten välissä kiivettiin aikas mukavia jyrkkiä kallioita ylös miten sattuu ja kaikkea. 😀 Mutta mulla ja Ifalla oli kotoisa olo. Ifa oli iha innoissaa ja juoks sinne tänne. Sit tulevia hakutreenejä ajatellen otettiin yks sellanen, et annoin Jaskalle namin ja käskin sen metsään jonku matkan päähän kyykkyyn ja lähetin Ifan perään. Kyl muuten ampas! Ahne koira ftw. Nyt ehkä vähän jo odotan mitä huomisesta tulee… 🙂 Huomenna siis hakumetsälle taas, nyt ehkäpä koirat mukana.

Reenattiin taas ulkona

Oikke ulkona! Aatelkaa! Pääsin eilen töistä pois viiden aikaan ja samantien kun pääsin kotiin pakkasin koirat ja namit ja kaikki maholliset mukaan ja käveltiin tuohon läheiselle pallokentälle. Ohjelmassa siis treenit molempien koirien kanssa. Ifan kanssa tehtiin tosi kaikenlaista, kohokohtina paikkistreenit!

Liksun kanssa – no – hassuteltiin. Hienoa kun käskee sitä että “tötsä”, eli sen pitäisi kiertää tötsä, niin se hyppii paikallaan kuus kertaa ympäri. 😀 Väääääähän eri juttu kuin mitä pyydettiin… Ei siinä mitään, intoa ainakin piisasi. 😀

Ifan kanssa otettiin seuraamista, jota koitin videoida mut yksinään se oli mahottomuus. Mut sen vähän mitä näin niin se seuraaminen oli ihan kamalaa. Kamalan väljää. Hyi olkoon. Jossain kohtaa sitten vähän imutettiin sitä ja heti lähti paranemaan. Hyvä. Rally-puolen juttuja otettiin, harjoteltiin odottamista siinä kun käännyn ja otan askelen oikealle, “ali”-käskyn jälkeen oikealla puolella seuraamisen jatkamista ja siinä spiraalin ja pujottelun tekoa. Kentällä ku oli sellaset ihan jättimäiset työmaatötsät niin ne toimi meillä spiraalin ja pujottelun tötsinä. 😀 Aika yllättävän hyvin toi pysy oikeella eikä koittanu paljoo tulla pois sieltä. Mietin myös oikealle sivulle tulemisen opettamista, joten vähän alkeisharjoiteltiin sitä.

Jäävät kokeilin, mut “seis”-käskyllä toi painu maahan. 😡 Vaikka olin antanut vihje-eleen ensin. Prkl. Toistettiin sitä useempi kerta että saatiin toimiin. Sit niitä maahanmenoja ja ne oli hyviä. Kokeiltiin myös kaukoja, maasta istumaannousua, otin jostain 3 askeleen päästä, nousi aina ekalla. Jeeeee. 🙂 Aiemmin mainituilla tötsillä otettiin myös ruutua! Ensin kaks kipolle lähtetystä, sitte yks kipoton lähetys, kipollinen lähetys, kipoton lähetys ja loppuun kippo väärinpäin lähetys. Kippo väärinpäin -lähetyksen tarkoitus oli että Ifa menee siihen kipolle, jonka alla on namia (pysyy ruudussa), siinä käsken seisoa ja sitten maahan. Ja ihan ok sujui tuo! Paitsi että piti enemmän huutaa Ifan huomio ensin mutta no, pikkuvika… 😀 Köh.

Yllättäen… otettiin myös paikallamakuuta. Dyndyndyy. Päivä oli lämmin, mutta tuulinen. Ajattelin että tuuli haittaisi virettä enemmältikin. Eipä haitannut. 10 askelta laskien viiteen, 15 askelta laskien viiteen, 15 askelta laskien kymmeneen, 20 askelta vapautus about heti, 20 askelta laskien ehkä seittemään ja sitten, kymmenen askelta ja minuutti. Ja se pysyi!! Vähänkö siistiääää. Siis kenttä, ei oma kotipiha, ja pysyi minuutin. Eikä tärissyt. Ihan mahtavaa! Kyllä se tästä vielä…! Jossain kohtaa pitää kattoa mikä on se vaadittu matka ja kokeilla sillä. Sitte pitää pidentää sitä aikaa. Sitten pitää lisätä koiraseura ja vieraammat kentät… Ääk…

—————————————————————-

Tiistaina kävin itse Nummelassa kennel Pikkujalon hakutreeneissä. Oli mukava olla paikalla, vaikkakin ilman koiria. Ja ehkä parempi niin. Aivan todella upeat puitteet, saatampa olla “pikkuisen” kateellinen talosta ja sen pihapiiristä. 😉 Ihan… ihan tosi vähän vaan… Niinkun että… mites jos adoptoisivat mut sinne asumaan… Krhm. 😀 No ehkä takas asiaan. Ensin katteltiin rauhassa kun treenattiin pari muuta koiraa ja samalla saatiin opastusta et mikä on homman nimi ja minä ainakin kyselin läjäpäin tyhmiä(kö?) kysymyksiä. Lopulta päästiin sitten itte maalimiehiksi ja olihan tuokin aika jännää. 😉 Vähän pelkäsin että kun metsään mennään niin siellä on takuulla hyttysiä et mahdanko tulla hulluks ja huutaen juosta pois sieltä ja hiekka lentäen kaasuttaa meneen vannoen etten enää ikinä palaa. 😀 Onneksi kaupasta aiemmin ostamani hyttysmyrkky osoittautui luotettavaksi toveriksi ja saa vakituisen paikan tiistai-iltojen hakumetsissä. Ensiviikolla, siis 26. päivä, jos sää suosii niin mun koirat lähtevät kans mukaan kokeilemaan. Eihän me varmaan muulla alotella kuin makkararingillä, mut toisaalta mun koirat – no – niille sekin voi olla hankalaa. 😀 Mut odotan innolla!!!!

—————————————————————-

Ja vielä lisättävä, kun tänään töissä koin päivän piristyksen. Käännyin isommalta tieltä taloyhtiölle vievälle tielle, jossa on siis luukkuja neljässä eri kohtaa. Näin että toisena jaettavien luukkujen lähistöllä oli mies koiran kanssa, hitto, näyttää ihan beussilta, voiko se olla… Himputin pikanen ekojen postien jako ja talla pohjassa koiran luokse. Ikkuna auki ja eiku huutaa omistajalle “Onko se beussi?? Saako tulla kattoo? :D” Ja oli se beussi!! 11v narttu löytyi sieltä. Hiiiiiemaisen saattoi postinjako viivästyä kun piti jäädä juttelemaan miehen kanssa. 😉 Piristi kyllä päivää aivan tajuttomasti tuollainen spontaani beussin näkeminen, tuohon asti olin ollut ihan koomassa eikä olisi mitään jaksanut, mutta loppupäivän suorastaan lensin luukulta toiselle ja talolta toiselle. 😀

Paikkista ja noutoa

Ollaan taasen vähän reenitty viimepäivinä. Toissapäivänä harjoteltiin taas tuota noutoa – eli meijän versiossa että Ifa hakee tunnarikapulan ja sitten kiertää tötsän. Se alko sujua, joten kelasin siirtyy siihen että odotutan sitä hetken mun kohalla ennenku lähetän kiertään – se ei sujunut kovin hyvin. Kun Ifa oli ihan et “jee mä tiiän mitä täs haetaaaaan” ja lähtee ite kiertää sitä tötsää käskin tai en. Eli ollaan vissiin oltu taas liian pitkään edellisessä vaiheessa. No kattellaan miten lähtee eteneen. Tän noutojutun kanssa oon koittanu panostaa siihen, että en todellakaan palkkaa jos se on tiputtanu kapulan ennenku sanon “kiitos”. Et jos se kiertää tötsän mut sylkee kapulan ite ja juoksee mun luo palkan toivossa nii joutuu uusiin tehtävän ja odottaan sitä irrotuskäskyä että saa palkan. Se on ihan toiminukki!

Tänään sitten oli aivan hullun lämmin sää ja dändändääää oli aika ottaa paikallamakuuta ulkona!! Ensin treenattiin vähän seuraamista meijän uudella lyhyellä hihnalla eikä me todellakaan pidempää olisi tarvittukaan. Kokeessa ehkä voitais tarvita kun tuo saattaa jättäytyä ties kuinka kauas perään… :S Anyway. Nyt oli seuraaminen hyvää ja aika hyvin teki perusasennotkin lopuks! Siitä sitten paikallamakuuseen, muista vinkeistä poiketen palasimme takaisin siihen minkä itse koin aiemmin toimivaksi – eli takapalkkaan. Mun mielestä etupalkka ei oo toiminu yhtään niin hyvin, vaikka se on mun korvaan järkevämmän kuulonen ideologia. Noo enivei kippo maahan, lihapullan pala sinne, koira sivulle, vihjesana, maahan-käsky, odotuskäsky ja poistuminen. Ja poistuin muuten sellaset 15 askelta! Otettiin pari ekaa silleen että ite laskin sekunteja, mut soli ihan hirveetä. Laskin ne johonki 10 ja 15 ja aina vapautus taakse, mut sit mentiin kyllä hakemaan kello. Laitoin kellon maahan viistosti mun eteen ja sit siitä tuijotin aikaa. Kelloavusteisesti otettiin 30sek, 45sek, 5sek ja lopulta – MINUUTIN paikallamakuut!! Uuuuu!! Jeeee se makas minuutin maassa ulkona tollasella välimatkalla!! Halle-fucking-luja~. Vielä kun saa sen makaamaan 2min ja koiraseurassa niin kokeet here we come. ❤

Rally-toko Helsinki

Näin sunnuntain kunniaksi korkattiin meidän rally-tokouralla avoin luokka. On muuten ainoa laji missä ollaan mitään luokkanousuja harrastettu, jossei lasketa sitä kun näyttelyissä nousee pennusta junnuksi, junnusta nuoreksi ja nuoresta avoimeksi… x3 No enikeis. Liksu lähti mukaamme Sahaajankadun kentälle tsemppaamaan Ifaa. Samassa paikassa samaan aikaan olis ollut myös mätsäri, mutta sää oli niiiiiin harmaa koko aamun, etten viitsinyt ilmoittaa Liksua. Vasta hieman ennen omaa vuoroamme alkoi aurinko paistaa, juuri kun oltiin juostu kolme kertaa kisapaikan ympäri mäkiä ylös alas että koira (ja omistaja) tarkenis mennä kehään. 😀

Tuli sitten hieman kiire lähtö kehään kun välistä olikin poissa joku. Onneksi paikalla olivat Saila kera ihanien koiriensa Sandran ja Aidanin, sekä miehekkeensä joka ystävällisesti piteli Liksua ja videoi kehäsuorituksemme. Oikeasti, iso kiitos! Jotenkin nykyään jaksaa yllättyä aina kun joku vieras ihminen on kohteliaan avulias. 😀 Voi sitä aikaa kun tuota omaa äijää sai mihinkään koiratapahtumiin raahattua…

No mutta mikäs siinä, Ifan kanssa kehään. Ei se mikään kovin vaikea rata loppuviimeksi ollut, harjoiteltu oltiin paljon sitä meille vaikeinta (paikallaan käännös vasemmalle) ja hyvin sujui nekin joita ei oltu harjoiteltu ikinä (esim. hyppy). 😀 Sitten löytyi pari sellaista mitä pitää selkeästi treenata vähän lisää. Onneks vaan vähän, ei siellä kauhean pahoja ongelmia ollut. Voitte seurata videota samalla kun luette selostusta tästä.

Lähtö. Ensimmäinen kyltti, pysähdytään perusasentoon, käsketään koira seisomaan, kierretään koira, pysähdytään ja jatketaan matkaa. Olin tuon kokeillut ennen kehää Ifan kanssa ja se kerpele treenatessa lähti liikkuu ekalla. Onneks treenasin, koska treeniuusittiin se silloin ja sujui, joten nyt se sujui myös kehässä. Ollaan myös onneks treenattu noita seisomaannousuja ja se varmaan näkyy. Mua niin naurattaa toi sen seisomaannousu. :DD Koominen hieno keulimishyppy. 😀 Mutta hienosti tosiaan pysyi paikallaan. Hienosti tosin ei pysynyt paikallaan seuraavalla kyltillä. Tehtävänä siis pysähdys perusasentoon, koira odottaa kun ohjaaja ottaa askeleen sivulle ja sitten koira kutsutaan sivulle. Ifa siis lähti mun perään heti ku lähin kääntymään. Toisaalta videolta näyttää että mun hartia-avut on niin voimakkaat et tollasii mä teen just ku lähen kääntymään. Odota-käsky ei siis ollut tarpeeksi selkeä, mun mokahan se on. Mutta tätä harjoitellaan lisää. Uusittiin liike, jonka jälkeen se just ja just onnistu, joten TVÄ -3p siitä.

Seuraavaksi pyörittiin täysympyrä vasemmalle, ei siinä silleen ihmeellisiä. Seuraavalla kyllä ihmeellisiä. Hyvä alotus, joka toinen kyltti huonosti. 😀 Eli tehtävänä oli se meidän paljon harjoiteltu paikallaan käännös vasemmalle. Ifa jäi ekaan perusasentoon vähän kauas ja lähin ite kääntyyn just ku se oli korjaamassa sitä perusasentoa ja sitte se heitti ylimääräsen ympyrän sinne väliin, joten päätin että uusitaan sekin. Uusinta sujui oikein hyvin. Jee liike koetestattu toimivaksi! Liikkeelle siitä ja 360 ympyrä oikealle. Ei tossa muuta mutta kun mun pitäis muistaa kokoajan kävellä eteenpäin. Videolta näkee et aina ku mä pysähdyn odottaan Ifaa että se tulis, sekin pysähtyy. Vähän sama kun mitä agissa aina sanotaan, että pitää liikkuu itekki että koira liikkuu. 😀 (No ohoh pyhä yksinkertasuus sentään, ei kai!!)

Pyörimisestä spiraali oikealle, tämä on aina ollut Ifalle ihan kiva, hyvin tulee häntä ylhäällä mukana. Seuraa aikas nätisti eikä kummemmin ees jätätä käännöksissä. Seuraava kyltti pysähdys perusasentoon, koira eteen, vasemmalta sivulle sujui tosi hyvin. Yllättävän hyvin se tuli eteen eikä ollu mitään ongelmaa hypätä siitä sivulle. Eteentuloa on kyllä vähän harjoteltukin. Siitä taas liikkeelle, järkyttävän ruma koomanen täykkäri oikealle suoraan hakemaan TVÄ -10p. 8) Kylttinä liikkeestä maahan, tuo meni istumisen kautta. Huomaa videollakin kun koomaan tohon miettimään että “se meni istumisen kautta, son -10p, pitäis uusia, ei mut uusin jo kaks kertaa ja enempää ei saa, öö, no sit täytyy vaa jatkaa matkaa”. 😀 Meni se sentään maahan ekasta käskystä mutta voi niin vaivalloisesti… All the same, matka jatkui hypylle joka meni hienosti vaikkei sitä olla koskaan otettu. Hetken pelkäsin että entä jos en saa sitä kattomaan eteenpäin ja se vaan törmää siihen hyppyyn, joten koitin oikee kunnolla näyttää ja sanoo että hyppyhyppyhyppy että se tajuu kattoo sitä hyppyä ja suorittaa sen. Ja tajushan se onneks. Siitä saksalaiseen täykkäriin joka yllättäen onnistui ensiyrittämällä.

Houkutuksessa tuo ryökäle haki PY -1p puutteellinen yhteistyö melkee menemällä kipolle asti. Jumankaut mä ku olin varma että ei se sellasia harrasta ja jos meinaa nii äänellä saan sen pois. Eipä toiminut kisatilanteessa niin. Houkutuksessa siis oli kaks rasiaa joissa kannessa reikiä, toisessa rasiassa nakkeja ja toisessa frolicceja. Ifa meni niille nakeille… Houkutus muuten oli houkutus muillekin kuin kisaaville koirille, yhessä välissä lokki meni nokkimaan niitä nakkeja. 😀 Niitä lokkeja tosin sai muutenkin kokoajan häätää pois sieltä kehästä… No, houkutuksen jälkeen pujotteluun ja pujottelun jälkeen juoksuun. Juoksuosuudelta Ifa pokkas AS -1p tulemalla varmaan kilometrin mun perässä, tiedä mikä käsijarru sillekki jäi päälle siinä.

Juoksusta normaalivauhtiin ja viimeiselle kyltille ennen maalia. Eli koira eteen, 1-2-3 askelta taakse koira edessä mukana tullen väleissä istuen. Täähän jopa yllättävää kyllä sujui! Tää oli hyvä revanssi tuolla kyltillä siitä SM:issä tekemästämme “suorituksesta”… Hyhyhyy sitä halua edes muistella millasta se oli. 😀 Onneksi nyt sujui!

Lopulta päästiin siis maaliin, aika oli 2:46:28, miinuspisteitä kerättiin yhteensä 18 joka tarkoittaa että saatiin 82 pistettä ja oltiin tuloksen puolella! Jeeee! Ensimmäisestä avo-kisasta heti tulos, hyvä! Kun AVO:ssa ja ALO:ssa vielä se ero, että ALO:ssa koira on pakko pitää kytkettynä ja AVO:ssa koiran on pakko olla vapaana. Mut hyvin onnistui. Hienoa on se, ettei Ifa mennyt missään vaiheessa niin lukkoon etteikö se olisi tehnyt mitään ja se suoritti noi kaikki kiepsahtelut sun muut oikein hyvin. Kyllähän se häntä sieltä aina paikoin löytyi. 😀

Lisäksi paikalla oli Rebecca ja pehko Sagur, jotka saivat hienosti ALO:ssa 81p ja luokkanousun! Tervetuloa avoimeen, samassa luokassa tavataan jatkossa. Saila ja Sandra onneksi antoivat hieman tasoitusta eivätkä vielä ottaneet luokkanousua pois voittajasta mestariluokkaan! Ja kermana kaiken päällä kisoissa oli myös beussi. 83 Annan päivähän on aina pelastettu kun pääsee näkemään beussin. Beussi, Tomeran Duuri, Turre, oli oikein mukava tapaus ja sai myöskin ALO:sta tuloksen.

Turre-pieni taas testas mua, kun näin kun omistaja otti sen juuri autosta ja menin siihen kysymään “eiks se ooki beussi?” ja omistaja just alkamassa vastaamaan niin Turre sanoo BWÖY ja ryykää suoraan mun luokse, toivottavasti en ihan näkyvästi hätkähtänyt. :DD Saakeli ku ikinä voi tietää millä mielellä sieltä koira vastaan tulee, mutta onneksi Turre oli kuitenkin sosiaalinen, kiltti ja hyvätapainen koirapoika, jota sitten sekunti myöhemmin olinkin jo onnessani silittämässä. 😀 Ja tosi hyvännäköstä tekemistä oli heillä kehässä ja oli muutenkin mukavaluonteinen. Pidin kyllä näkemästäni! Jee, taas yksi tuttu kiva beussi enemmän. 🙂 Kuulemma aktiivinen harrastuskaveri ja virtaa piisaa, sitähän määkin sitten koiraltani toivon.

Muutenkin nyt mahtunut näitä beusseja tähän viikonloppuun, kun lauantaina päätin äkkiseltään ajaa Saloon katsomaan näyttelyyn ilmoitettuja beusseja, joita oli sitten kuusin kappalein. Oli mukava nähdä tuttuja ja aivan erityisen mukava nähdä pieni Puntti-poika, joka kyllä varasti minun(kin) sydämeni ihan totaalisesti. ❤ Missä missä missä on Annan oma beussii…

Salon böös-kuvat muuten täällä.

Yleistä höpölöötä

Kylläpäs onkin ollut laiskistuminen kirjoittamisen kanssa. Ei oo ikuisuuteen jaksanu mitään päivitellä.

Liettuassa käytiin pyörähtämässä tossa toukokuun lopussa, oli aika hieno reissu noin pääpiirteittäin. Koirat oli yllättävän reippaita ja helposti suju niiden kanssa reissaaminen. Tuloksia vaihtoivat päikseen kun lauantaina Liksu ERI4 ja Ifa EH, sunnuntaina Liksu EH ja Ifa ERI4. 😀

Viikon päästä häämöttäis Ifan rally-tokokisat eikä olla AVO:n kylttejä edes katsottu moneen kuukauteen. Hyvä puoli on se, että kisoissa näyttää olevan kaks beussia mukana. 😉 Pakko mennä paijaamaan. Samaan aikaan samassa paikassa olis myös match show, mietin pitäisikö Liksu viedä sinne. Täytyy pohtia…

Paikallamakuuta koitin äsken treenata, siitä ei tullut mitään, Ifa tärisi taas. Loppuu usko siitä päästäänkö ikinä kokeeseen sen takia. Hirveä into tolla kyllä kaikkea muuta oli tehdä. Hyvää seuraamista, hyvät nopeat perusasennot, hyvin tuli sivulta eteen ja edestä sivulle kumpaakin kautta, hyvin teki PKV:n jne. Joskus 14. pvä ois Ojangossa möllitoko, pitää ehkä mennä sinne kokeilemaan taas muut liikkeet.

Näin sitten yhen harjisagivideon, jossa harjis kiitää aiiiivan uskomatonta vauhtia radalla. Tuli sellanen et voi vitsit kun toi on ihan superissa kunnossa, haluun et omatki koirat on noin hyvässä kunnossa. Eiku dobopalloa esiin ja Liksua vähän pallon päälle treenaa. Ja ois kiva päästä Liksun kaa agikisoihinki. Joten agi.fi tapahtumakalenteri auki ja siellähän ois epiksiä viikon päästä Veikkolassa ja kahen viikon päästä Forssassa. Tän kirjottamisen jälkeen varmaan ilmoon Liksun sinne Veikkolaan, Forssaa pitää miettiä vielä tovi. Täytyy päästä kokeileen taas! Ifaa en tällä kertaa ilmota, sitä ei inspaa agi nii paljoo. Se sais lähtee vaan kattelemaan.

Mitähän muuta meidän sit piti tehdä… Oon vähän kiikun kaakun siitä pitäisikö Liksua enää ilmoittaa mihinkään kehiin, viitsiikö sitä enää mihinkään trimmata. Toisaalta Pori KV ois sellanen kiva perinne. Melkeen ois loppukuu aikaa arpoa että ilmottaako vaiko eikö. 40€ menis. No täytyy kattella kalentereita. Pitäisköhän sitä sitten ottaa ja lähteä pyöräilemään koirien kanssa…