Tiistaiset hakutreenit

Tiistaina oli taas suunta viikottaisiin hakutreeneihin. Molemmat koirat lähti mukaan mutta Ifa lähti taas metsään. Vitsit ku otin Ifan vuorollaan autosta ja päästiin siitä mettän alkuun niin se vaan VETI sinne metsään, vähän käväsi epävarmuudessa ku tuli ihmiset näkyvii mutta sit veto jatku taas innokkaana – se niiiiiiiin tiesi mitä ollaan menossa tekeen ja tykkäs ja kovaa. 😀

Alotettiin taas makkararingillä ja Ifassa näki kyllä niin selkeen parannuksen. Nyt se meni siellä laukalla loikkien ihmiseltä toiselle. Aluksi sillä meni hetki että se suostui syömään, toisilta söi paremmin kuin toisilta, mutta lopulta ahnehti kaikilta herkkuja oikein kunnolla. Niiden jälkeen päätettiin sitten ottaa kolme näkölähtöä. Voin vaan kertoa että kyllä oli hymy herkässä!! Samantien kun päästin irti ja annoin käskyn niin koira ampas ku raketti sinne mettään maalimiehen perään. 😀 Ei pieeeenintäkään epäröintiä! Ja hirvee vauhti. 😀 Jeeeeeeeeeeeee. Oli niin hienoo päästä näyttään näille ihmisille tää Ifan parempi puoli. Kaikki kolme maalimiestä meni ihan yhtä reippaasti. Lopuks Ifa olis vielä jääny kerjäilemään kaikilta herkkuja. En malta odottaa tulevia viikkoja. Toivottavasti säät sallii meidän jatkaa pitkään, mä niin haluaisin nähdä mihin tosta koirasta on.

Hakujen jälkeen sain tehdä makkarajäljet niiden pellolle. Ensimmäinen jälki tekoon, ja voi kukkaketo sentään kun voi olla vaikeeta tehdä LOIVAA KÄÄNNÖSTÄ!!!!!?! Tuli sinne taas joku sellanen 45 asteen kulma sillee voi hyvä elämä sentään. 😀 En antanut jäljen vanhentua ennen sille lähtemistä, tajusin sen vähän jälkikäteen. Jäljestys itsessään oli tällä jäljellä jotain ihan hirveetä. Kamalaa häsellystä ja pyörimistä, ei keskittynyt kunnolla ja mentiin ihan miten sattu. Ei voi kovin paljoo kehua. Totesin sitten että teen sille toisenkin jäljen, lyhyemmän (ja muistan kipon päätyyn), suoran ja annan sen vanhentua edes hetken. Liksu sai sitten odotellessa metsästää Ifan ekalta jäljeltä jääneitä nameja maasta.

Toka jälki ei mennyt kylläkään mainittavasti paremmin. Jälkikäteen jäin miettimään, että alusta oli varmaan tosi vaikea. Meinaan sellanen oikeen märkä nurmi, joka oli joku tovi sitten ajettu lyhyeksi. Luulen että se alusta aiheutti haastavuudellaan sen, ettei hommasta meinannut tulla mitään. Mehän kun on aiemmat tehty ihan kuivalla pellolla. Nooooo ensviikolla katellaan taas uudelleen.

Huomenna kutsuu luonnetesti! En oikeen osaa vieläkään jännittää, hädintuskin muistan että ollaan johonkin menossa. 😀

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s