Luonnetesti 7.7. Kaarina

Tosiaan, lauantaina pakattiin nahkarukkaset autoon ja käännettiin Vekaran nokka kohti Kaarinaa ja Turun seudun dobbereiden järkkäämää luonnetestiä nähdäksemme millaisia “koiria” mulla täällä asustaa. Se on vähän sellasta että niin sitä luulee koiransa tuntevansa, mutta eipä mennyt testit kaikilta osin niinkuin luulin. “No, väliäkös tuolla, pääsin sentään paijaamaan Reiskaa pitkästä aikaa. ♥”

Omista koiristani ensimmäisenä testiin pääsi Likita. Likitallahan on ikää jo kuusi vuotta, tämä oli viimeinen vuosi käydä testissä. Pelkäsin että se aloittaisi juoksunsa ennen testiä, mutta onneksi ei!

Pisteet olivat tosiaan seuraavat:

Toimintakyky: -1 Pieni
Terävyys: +1 Pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu: -1 Pieni
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Lopputuloksena LTEP +97p eli “läpi”, vaikkei LTE:stä voikaan harjakoiralla varsinaisesti saada hylättyä.

Testin alku lähti käyntiin niin kuin ajattelinkin, Liksu tervehti mielellään testaajaa, mutta leikkimään ei lähtenyt. Eihän se leiki kotonakaan niin ei mikään ihme ettei leikkinyt sielläkään. Kelkalla Liksu oikeastaan näin jälkikäteen ajatellen ei reagoinut mitenkään yllättävästi (Ifaan verrattuna). Vertaan siis noita kahta keskenään kaikessa. 😀 Liksu alkoi haukkua kelkalle, ei mikään ihme, kyllähän se ääntä päästää. Lopulta se siirtyi kiskomaan taakse niin paljon kun hihna antoi periksi edelleen haukkuen sen mitä nyt kykeni samalla kun kuristi itseään siihen hihnaan. Kelkan pysähdyttyä Liksulla meni huomattavasti pidempään uskaltaa tulla katsomaan sitä kuin mitä Ifalla meni. Niin, olen aina tiennyt että Ifa on rohkeampi kuin Liksu.

Uhkaava ihminen oli oikeastaan ehkä ainoa yllätys sinänsä. Oli yllättävää että Likita alkoi haukkua sitä. Ei tosin ollut yllättävää että se jälleen siirtyi mun taakse siinä. Haalarilla yllätyin siitä, että uudelleen ohi mennessä Liksu ei merkittävämmin väistänyt sitä. Oon aina aatellu et se on sen verran pehmeempi et muistaa huonot asiat herkemmin. Ei näköjään. Tynnyrillä ei mitään ihmeellistä. Pimeä huone, no, niin… se tuli tuomarin kanssa varmaan loppuun asti mun luo. 😀 Ei oikein pelittänyt pienen Likitan nenä. Siellä se tepsutteli ja pyöri ja ihmetteli. Ei se hirveästi silleen kaivannut että yhyy missä mamma pitää äkkiä löytää.

Pimeän huoneen jälkeen uhka seinässä, no… se oli ihan Liksu. 😀 Puolet ajasta se tempo hihnassaan että yhyy voi vidduuu mut on hylätty lyhyellä narulla jonnekkin ääää päästäkää poiiiiiiis. Lähestyvää uhkaavaa ihmistä se vaan katto surkeena eikä alkanut haukkumaan. Päästi heti kattomaan kun tuomari yritti. Laukauksiin ei reagoinut, josta olen todella tyytyväinen, eli tosiaan +++ laukausvarma sille tuloksena.

Loppuun vielä tuomarin kommentit:

Sitten vuoroon Ifa. Ifallahan on nyt ikää sellainen vähän vajaa 4v. Nyt se on vasta viimeaikoina alkanut vaikuttaa ns. aikuiselta, joten tuli tänne lähdettyä. Ifa yllätti mut itse asiassa aika monella osa-alueella, toisissa positiivisesti toisissa negatiivisesti.

Aloitetaan taas sillä videolla:

Ibanan pisteet taasen näyttivät seuraavilta:

Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu: -1 Pieni
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: -1 Selvästi pidättyväinen
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Loppupistein LTEP +84p.

No, Ifan testin ensimmäinen yllätys oli kun siru löytyi heti ensiyrittämällä suoraan kaulasta. 😉 Joskus se on vaellellut niin että sitä on varmaan vartti metsästetty tokokokeessa. Nyt ei onneksi tarvinnut alkaa sellaiseen. No, luoksepäästävyys nyt ei ollut mikään ihme. Ainoa että sitä on aivan hirvittävää katsella, voin pahoin kun näen videolta nuo osuudet. 😦 Videoiden myötä varmaan konkretisoituu monelle se, miten ihmisarka Ifa oikeasti on. Ainahan mä puhun siitä, mutta tosta näkee kuinka paha se oikeasti on. Sit miettikää et ton koiran kans harrastetaan/tehdään tokoa, rally-tokoa, agilitya, hakua, jälkeä (pelto&veri), doboa, vetoa, pyöräilyä, kaikkea… Siis hakumettällä se menee ku neliveto ihmisten perään pusikkoon niin että rytinä käy. Toisaalta, en tiedä olenko sitä mieltä että tuomari olisi voinut lähestyä asiaa hieman eri tavallakin – ainakin miettiä sitä koiran päälle kumartumisen määrää. Ei sillä että se olisi Ifan arkuutta muuttanut, mutta ihan oikeastiko tartti kattoa noin monta kierrosta kun se juoksee paniikissa maata viistäen pakoon? No, tämän jälkeen ei ollut ihme ettei Ifa enää leikkinyt tuomarin kanssa. Tästä vähän petyin, koska Ifa on kyllä leikkinyt hyvin vieraiden ihmistenkin kanssa – ei tosin sen jälkeen kun sitä on koitettu väkisin koskea useamman kerran. No, ei voi mitään, totuudenhan tuokin testi vaan kertoo. 😀

Seuraavaksi sitten kelkalle. Kelkka olikin oikeastaan positiivinen yllätys. Olin ajatellut, että Ifa sanoisi kelkalle *bwöh*, laittaisi korvat alas, kaartaisi ympyrän lähemmäs mua, sanoisi uuden *bwöh* ja siirtyisi mun taakse puhisemaan. Vaan toisimpa kävi. Iba oli sitä mieltä että nyt ilmotetaan kelkalle että ei tarvi tulla tänne. Alko siis haukkuun kelkalle oikeen kunnolla. Kyllähän Ifakin mun taakse siirtyi, mutta se ei temponut hihna kireällä pakoon kertaakaan toisinkuin Likita. Ja siinä missä Likitaa sai pitkään kyykyssä suostutella tutustumaan kelkkaan, Ifa meni katsomaan kelkkaa heti kun olin kääntynyt seisomaan kelkkaa kohti. Siis tosi nopeasti ja tosi reippaasti.

Uhka kepillä (omistajaa ja koiraa kohtaan) oli vielä suurempi yllätys. Tuomarit oli kuulemma naureskellu että on sillä melkonen ego noin pieneks koiraks. 😀 Ifa tosiaan alkoi heti haukkumaan uhkaavalle tuomarille oikeen kunnolla ja tuli muuten mun eteen haukkumaan!! Se oli ihan sitämieltä et jumalaut mun mammaa ei tollee uhaata! 😀 Ainut että olisin toivonut sen hieman aikaisemmin myös lopettavan sen haukkumisen, mutta ei. Toisaalta, tuloshan on edelleenkin että ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua, eli se kuitenkin lopetti puolustamisen uhan loputtua ja sitten siinä vaan on mukava vaikuttamassa toi sen arkuus ettei se edelleenkää haluu että siihen muutenkaan kosketaan. No, uhastahan se sitten jäi tuomarille ja siitä kutsuttiin luokse kauemmas. Ei yllättänyt että tuli aika suoraviivasesti laukalla mun luokse heti kun sai. ;D

Sitten haalari ja tynnyri, ei niissä silleen mitään ihmeellistä. Pakoonhan se molempia meni mutta ihan normaalia, ei mua haittaa että se niihin noin reagoi. Jos mä olisin normaalisti kävelyllä ja yhtäkkiä nykäistäs haalari ylös maasta nii varmaa kaatuisin ku pelästyisin nii pahasti, hyvä jos en sydäriin kuolis samantien. 😀 Ja kumminkin kummallakaan näistä Ifa ei mitenkään merkittävästi pelännyt enää palatessa. Tynnyrii tuli ihan hyvin kattoo ja ku totes vaarattomaks nii menetti mielenkiinnon. Haalaria se vähän aristi, näkee hännästä että häntä nousee ylemmäs kun on päästy haalarista ohitte.

Pimeä huone sitten oli se toinen pettymys. Oletin että Ifa tulis viivana mun luokse, mutta ei sillä sitten toimintakyky riittänyt siihen. Olin tosin luullut että koiraa saisi kutsua tai pitää edes jotain ääntä ettei sen tarvitsisi noin niinkun ilmavainuisesti tai hakuammunnalla mua etsiä. Sit kun pitikin istua ihan hiljaa niin eipä se ollut mihinkään tulossa. Tuomarin kanssa se tuli ihan sinne perälle asti, kävi kattomassa toisenkin tuomarin siinä mun lähellä eikä silti meinannut löytää mua sieltä nurkasta tuolilta istumasta. Mutta siis tuli se sen tuomarin perässä siellä pimeydessä, ettei se jäänyt tyyliin, öh, yrittämään kaivautua ulko-oven läpi vapauteen? 😀 Ainoo vaan kun toi pimeetä huonetta ennen oleva sähläys ton koiran remmin kanssa, kun remmin lukko piti irrottaa pannasta ja pujottaa remmi pannan ali. Tuomari sit tiputti yhen remmin päätyn ja rupes hätiköimään että VAROVAROVAROkohtakäyhuonosti ja Ifa taas iiiiihan paniikissa, kumarruin sitä auttamaan, nappasin koirasta kiinni niin se yritti monorailata ittensä mun käsivarteen. 😀 Siis oikeesti tuntu siltä et jos sen kaikki jalat vaan taipuis niin se olis maannu mun käsivarren päällä ja kietonu kaikki jalkansa mun käden ympäri. Sai sitte kaksin käsin ottaa kiinni ja rauhottaa koiraa paikalleen että tuomari sai taas hihnan kaikki päät käteen ja sitten piiloon pimeeseen. Voi miten nättiä nähtävää taas…

Pimeän huoneen jälkeen sitten uhka koiran ollessa yksin seinässä kiinni. Mun koirathan muuten poikkeuksellisesti laitettiin omista hihnoista kiinni seinään, kun se niiden valmishihna oli sellanen saakelin järee kettinki. :DD Paino varmaa puolet siit mitä mun koirat painaa, ni ei sit laitettu sitä noihin kiinni. No, seinässä Ifa ensin huusi pitkään mun perään. Aattelin että huutaa ku syötävä varmaa tuomarinki lähestyessä. 😀 Vaan dändändää, kun tuomari tuli tarpeeksi lähelle, niin Iibapa alkoi haukkua. Soli ihan että “elä ny sinäki viitti tunkee tänne!!” Ja puolusti itteensä seinässä ihan kunnolla. Hmmh, päivän ainoa itseään kunnolla seinässä puolustanut koira… 😀 Tuomari kommentoi (lopun videossa sekin kuuluu), että Ifa odottaa niin kauan että sen on pakko kommentoida, ja sitte se ottaa tosissaa eikä päästä enää silmistään. Ja että se on ihan tosissaan että “antaa tulla vaan, täällä mää oon”. Tässäkin kuitenkin kuten toisessakin uhassa, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua. Eli tuomari pääsee sitä koskemaan kun on lakannut uhkaamasta. Pakoonhan se menee mutta ei se harkitsekkaa hampaita käyttävänsä.

Loppuun vielä paukut jotka aivan ookoo, +++ ja laukausvarma. Jeeeeee ja testi suoritettu. Ei jouduttu keskeyttämään testiä. Ja siis, kun huomioidaan miten hyvin Ifa palautuu jokaisesta testin osasta, häntä nousee aina eikä se jää pelailee hedelmäpelejä keskenään niin oon ihan todella tyytyväinen. Eihän sille tuossa mainittavan vaikeaa ole mikään muu kuin tuo väkisin otettu kosketuskontakti ihmisen taholta. Kaikesta muusta se selviää hyvin.

Tässä vielä ne kommentit:

Että sellasia koiria mulla.

One thought on “Luonnetesti 7.7. Kaarina

  1. Mun mielestä tossa oli justiinsa kaikkein hienointa se, että koirat palautuu! Niiden kuuluukin reagoida esim. haalariin ja tynnyriin, mutta niiden kuuluu myös palautua asiasta mahdollisimman pian ja sen meidän molempien hienot koirat teki! 🙂 Ifassa ja Reiskassa on muuten loppujen lopuksi aika paljon samaa, ei siis ihme että tykkäät Reinosta 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s