Hakuilut again

No, alkuun mainittakoon että eilen töiden jälkeen otin nameja, laitoin takapalkan, käskin Ifan maahan, kävelin ton meijän eteiskäytävän toiseen päähän ja 2min päästä vapautin koiran. 8) Onnistunut kylmiltään vedetty 2min paikallamakuu suoritettu! Jeee! Kyl se täst kyl se täst…

Sitten, back to real topic. Eilen oli tiistai (taas!) joten eilen oli hakutreenit (no shit Sherlock?). Tällä kertaa Liksu pääsi mukaan alkuun kun käytiin kävelemässä alue. Liksu oli just niin epämetsäkoira kun se nyt on, tepsutti siellä kuin hienostonainen korkkareissaan et apuaaahhh ei tääl voi kulkeeeeeeee ja oli niin hidas ja ärh. 😀 No, tulipahan laitettua koirahajuhäiriöö sinne. Kävelyn jälkee Liksu autoo ja Ifa hommiin. Pikkasen oli eri meininki, ku Liksun kaa mettää kävelles Liksu käveli mun takana vähä ihmeissää, Ifa taasen rynni mun edessä oikee vauhdilla. 😀

Ifan kanssa päivän teemana oli mielikuvat. Tehtiin sille siis kolme ukkoa mielikuvina kaikki. Kaksi ensimmäistä “alamäkeen” jonne näkyvyyskin parempi ja yksi vaikeampi ylämäkeen. Vaan eipä mikään näistä Ifalle oikeasti vaikea ollut. Sinnehän se sujahti kaikkien perään! Vauhtia ei ollut yhtä paljon kuin näkölähdöillä, mutta se silti selkeesti tiesi mitä ollaan tekemässä ja meni jokaisen ihmisen luokse sen enempiä kyselemättä! Ekalta se tuli pois vissiin syömättä mitään, otin askeleen pari mettään päin ja koira meni takasi sinne ja sitten sai nameja joita jopa jäi syömään ja maalimies toi sen syöttelemällä takaisin.

Toka maalimies oli alamäessä kiven takana, ei mitään ongelmaa. Vähäsen noi Ifan reittivalinnat on erikoisia, menee kaikkee muuta ku suoraan, mutta all the same – menee kumminkin. 😀 Sama juttu kolmannella maalimiehellä. Hyvin se terävöityy siihen lähetykseen, keskittyy ja lähtee meneen heti käskyn saatuaan. Olen aika ylpeä Ipanasta. Enskerralla vissiin koitetaan valmista maalimiestä. :O Luulen kyllä että täytyy ottaa ensin yks helpompi, sitten vasta valmis, tai ehkä sen valmiinkin täytyy olla haamu. Vähän epäilen että mahtaisko suoriltaan lähteä… No, sen näkee ensviikolla!

Tekee kyl muuten niin hiton tosi hyvää psyykkeelle toi hakuilu, kun eilenkin istuin öö neljälle koiralle kaikille umpipiilossa. 😀 “Lievän” hämähäkkikammoisena teki tosi hyvää nostaa piilon pressu ja kattoa ku hämähäkit kiipeilee seittei pitkin ylös piilon sisällä ja kipittää pressua pitkin pois ja ovat tehneet pesiä pressuun… Jokunen kerta taisi tulla sanottua ääneen että “hyi helvetin helvetti” ja no, eikun rohkeasti sisään vaan… Ja silmät kiinni odottamaan että koira tulee ja löytää. 😀 Hyvä myös istuu siel piilossa just ku on päässy sinne ja jäädä kuunteleen että ihan takuulla kuulostaa siltä ku joku kävelis siinä piilon lähellä. Kun tietää ettei se voi olla ihminen eikä koira kun koiraa ei oltu vielä edes haettu autosta ja sitä rataa… Siinä sitten istut hiljaa ja toivot että oli mikä oli niin ettei se koita tulla piiloon sisään. 😀 Koirat hoitaa sit sen piilon sisään tunkemisen. Yksikin koira tuli ensin piiloon sisään kärkkyyn purutyynyä, kun ei sitä saanut, meni pois, omistaja käski ettei piilolta saa pois lähteä, koira tuli takas, tunki piilon sisään ja istu siellä piilon sisällä lytyssä mua vastapäätä haukkumassa. :DD Rupes oikeen naurattaan.

Treenien jälkeen Iipa sai vähän keppileikitystä, tuli esiteltyä sen “taisteluhalu -1 pieni” treenien vetäjille. Tuli myös kerrottua että noi kävi luonnetestissä ja olivat kyllä lievästi hämmentyneitä. Sanoin että nii, tuo on tosiaan luonnetestattu luoksepäästävyys -1 selvästi pidättyväinen, meni ehkä minuutti niin kuului sellainen “..siis onko toi ollu luonnetestissä?!??” 😀 Sellainen yllättyneenhämmästynyt huudahdus. Jep, onhan se ollut, kuten Liksukin, juuri viikonloppuna. Minä mikää aktiivinen oo koirieni kanssa. o_o Höps höps. Tästäkin kun saan tän kirjotettua niin lähetään agiepiksiin… 😀