Viimeisin viikko

Viime keskiviikkona päätettiin repästä ja hurautettiin Jaskan kanssa Riihimäelle agiepiksiin. Jossain mielenhäiriössä ilmotin molemmat koirat kahdesti radalle. Ei sillä, kelpas, ku eka startti 5€, seuraava 3€ ja ku oli kaks koiraa nii eivät ees velottanu toisen koiran ekaa starttia vitosena vaa maksoin sitte 5+3+3+3 eli 14€ yhteensä radan juoksemisesta neljään kertaan. Ei todellakaan paha! Lisäksi paikalla oli tuttuja, Netta tuli Rion, Frigin ja Vascon kanssa paikalle. :3 Oli mukava nähdä. Möllien rata oli ihan todella helppo. Kisaavien rata ei ollut ihan yhtä helppo, sillä ei varmaan olisi pärjätty. Olivat sinne keinun ja kepitkin lykänneet ja sellasia kikkailuja että ei olis kyllä pärjätty. Mut as said, möllien rata oli helppo. Ainoa vaan että onnistuttiin silti mokaileen siinä. 😀

Ensin radalle Liksu.

Sepä tuli heti tokasta hypystä ohi. “Oho.” Nooo päästiin eteenpäin ja sitten Liksu näköjään skippasi koko pituusesteen, en todellakaan edes huomannut ettei se hypännyt sitä. 😀 Ja koska jatkettiin rataa suoraan niin tuomio oli väärin suoritettu rata ja täten hylky. Nyyh. 😀 No ei voi mitään, seuraavalla kierroksella sitten tarkempana…

Ifan eka rata alkoi paljon paremmin. Päästiin pidemmälle kunnes kämmättiin ekan kerran, eli pituuden jälkeen tulevasta hypystä Ifa tuli ohi. Se oli ihan jo menossa sinne, mut sit päätti että hoooplaaa empäs meekkää ja suhasi ohitte. 😀 Pyöräytys takasi ja yli. Siitä yksi virhe. Loppurata päästiinkin sitten kunnialla loppuun! Seuraavaa rundia odotellessa…

Nyt petrattiin Liksun kanssa. Menin pidemmälle kutsumaan koiraa että sain sen varmasti siitä tokasta hypystä yli ja sit mentiin. Onnistuttiin juokseen virheetön rata!!! Jeeeeee!!! 😀 Hyvä Liksuuuu~! ❤

No toisinku Liksun uusintaradalla, Ifan uusintaradalla ei parannettu. 😀 Kun edellisellä radalla saatiin yksi virhe niin nyt saatiin kaksi. Nyt se kyllä hyppäsi sen hypyn mistä viimeksi tuli ohi, mutta ohitti heti siitä seuraavan hypyn. Se ja sitä seuraava hyppy tosin olivat sellaisia, että niille olisi ollut kolme miljoonaa fiksumpaa suoritustapaa kuin se miten me nyt mentiin ne. Ihan oma mokani siis että Iba tuli siitä ohi. Seuraava virhe saatiin kun Ifa juoksi vaan ilosesti ohi vikasta hypystä. 😀 Piti sitä sitten korjailla… Vauhtia kuitenkin löytyi ykkösrataa enemmän ja hyvin se toimi vieraassa paikassa ja halusi tehdä! Oli tosiaan ihan uusi halli meille, ei olla koskaan käyty ennen. Hiekkapohja, pressumaiset seinät ja katto.

Lopulta sitten palkintojenjako. Aprikoosivilla vei minimöllien ykkössijan, kolmossijalle tuli… kää…piö..pinseri?? Kai? En minä muista… Koska kakkossijalle tuli LIKSU!! 🙂 Saatiin valita palkinnoksi “grillipihdit, taaaai grillipihdit”, joten valittiin “grillipihdit”. 😀 Superpätevä Maumau. 🙂

——————————————————————————–

Loppuviikosta ei sitten harrasteltu enää mitään, vaan lähdettiin Liesjärven suuntaan lomailemaan. Vietettiin viikonloppu rentoutumassa Jaskan mökillä.

Käytiin hiekkakuopalla juoksemassa
…tai oudosti loikkimassa

Kilpaa ylös!

Jeee valloitettu!

“Maaaammaaaaa, tuu noooostaaaaa!”

Hiekkakuopan lisäks lenkkeiltiin muutenkin hienoissa maisemissa

Olin myös ostanut koirille omat pelastusliivit ja ne pääsivät käyttöön viikonloppuna. Säät eivät kyllä olleet parhaat mahdolliset, mutta tulipa koeajettua.

Illalla poseerattiin laiturilla

Ja yöllä käytiin soutamassa 😀

Sellainen reissu. Taas huomattiin, että Liksu on ihan kaupunkikoira jota saa vetää perässään metsässä siinä missä Ifa kyllä viihtyy.

——————————————————————————–

Tänään oli sitten poikkeuksellisesti jo maanantaina ohjelmassa hakutreenit. Ainoa vaan, että vettä tuli taivaan täydeltä. Olin kuitenkin sillä kannalla että jumankauta mehän mennään. Huonompana juttuja se, että edelleen noiden vaatteet on hukassa. Eikä pelkistä fleecevaatteista sinänsä ole mitään hyötyä kun ne kastuu läpi samantien. Nooo ei siinä mitään, töiden jälkeen äitin kanssa kauppaan ja Faunattareen… Löysin kuin löysinkin pitkälahkeisen mikälie 303-kokoa olevan Hurtan sadehaalarin, jonka sitten vaan yksinkertaisesti päätin ostaa. Halpaa ku makkara, vaan 56€ ja risat, ai saatana. Ja ton kokoselle koiralle. Onneks beussin ei pitäis tarvita mitään tollasia. Tosin ihan miellyttävää nyt kun käy töissäkin niin oikeasti voi vaan ostaa tollasen kun tarvii eikä tarvi olla silleen että “jos nyt ostan tän nii siin menee kaikki rahat ja loppukuulle ei jää mitään vaikka tankkikin on tyhjä ja pitäis päästä käymää siel ja tääl ja maksaa toi ja toi ja…” Ihan vapauttava tunne voida ostaa kun tarve on. Ja nyt oli.

Sit vaa, sadehaalari päälle ja hakumettälle. Ensin rämmittiin tunti sateessa tehden rata uuteen paikkaan. Olinkin siinä kohtaa jo ihan likomärkä housuistani. Jos ei sade niin märkä kasvusto kasteli todella tehokkaasti. Olin aika todella epäileväinen että mitä Ifa mahtaa meinata hommasta sateella sadeasu ekaa kertaa päällään. Vähän se oli kummissaan kun mentiin metsään, en tiedä johtuiko siitä että oli eri paikka vai sateesta vai asusta vai mistä, mutta kuitenkin. Nopeasti kumminkin tokeni siitä ja pääs tekemisenmakuun kiinni. Aloitettiin tekemällä viuhka, eli kaks ihmistä lähtee yhtäaikaa eri suuntiin molemmat koiraa kutsuen. Kun maalimiehet olivat päässeet piiloon, lähetin Ifan ensimmäiselle. Ifa kipitti hyvää vauhtia kauas ohi siitä maalimiehestä ja palasi takaisin. Pyydettiin ääniapu kepillä ja uusi lähetys. Tällä kertaa löytyi!

Maalimies toi koiran syötellen takaisin ja sitten lähetys toiseen suuntaan. Hyvin lähti sinne ilman mitään lisäapuja ja löysi kuin löysikin maalimiehen ensiyrityksellä! Pari kertaa oli sen näkönen että meinaa usko loppua, mutta löysi sittenkin! Eikä sade tai kurapuku pahasti sitä haitanneet.

Kolmas maalimies mielikuvana kuten viime kerralla tehdytkin. Maalimiehen saatto paikoilleen, vihjesanan hokeminen, koiran kanssa pois ja lähetys. Luulin jo itse että maalimies oli ihan toisessa kohtaa ja ihmettelin että mihin se Ifa kaartaa kunnes hokasin että kah, maalimiehelle se kaartaa eli ihan oikeeseen paikkaan. 😀 Ifa oli paremmin kartalla kuin minä. Eli tosiaan, ongelmitta löytyi kolmaskin maalimies! Vitsit että oon kyllä ihan superylpee pienestä Ifasta, sateesta huolimatta meni hyvällä motivaatiolla eteenpäin! Ouuuuuujea. 🙂 Timokin sanoi että se selkeästi tietää mitä ollaan tekemässä, sillä on motivaatiota ja se haluaa löytää ne maalimiehet metsästä. Ihan mahtavaa. 😉 Tekee mieli sanoo ettei mulla paljon parempaa (harja)koiraa voisi olla! No, voisi se olla sosiaalinen, mutta sittenhän se olisi too good to be true. 😀

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s