YKKÖNEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

YEEEEEEEEEEEEEEA.

*insert victorious music here*

Musiikki soimaan tuosta niin tarina voi alkaa.

Perjantaina 20.7. pakkasin kimpsut ja kampsut ja koissut (ei kossut) autoon ja ajettiin Eijalle & Ranelle Jokioisiin viettämään aivan, no, ikimuistoisen loistava viikonloppu!

Ei-niin-monen-nukutun-tunnin jälkeen lauantaiaamu “valkeni” koepaikalla, no, ei kovin aurinkoisena.

Tiedossa oli siis Suomen Beauceron Ry:n ja Forssan Pussikoirat Ry:n järjestämä tottelevaisuuskoe, joka toimi samalla beauceronien ensimmäisenä tokon rotumestaruuskilpailuna. Itse olin töissä kokeessa, lähinnä buffettia hoitelemassa. Tulipa samalla ostettua yhdistyksen logolla varustettu t-paita, että kun näette pitkän blondin beussipaidassa harjakoiran kanssa, se olen sitten minä. Ei sillä, kukapa meitä nyt enää ei tunnistaisi, kattavasti ilmeisesti Suomen harjakoiraihmiset ja jokusen ulkomailtakin tavoittaneen videomme jälkeen. No mutta ei kiirehditä aikaamme edelle.

Päivää kohti lauantaikin kuitenkin aurinkoistui, ja hurjat buffetvahdit pääsivät hommiinsa.

Yhteensä kymmenen beussia oli saapunut tavoittelemaan tokorotumestari 2012 -titteliä itselleen ja hienoja suorituksia nähtiinkin niin alokkaassa, avoimessa kuin erikoisvoittajassakin. Juha Kurtin tuomaroinnin alaisena pistein 236,5p tuloksella EVL2 rotumestaruuden itselleen pokkasi Tomeran Tiltu! Onnittelut kaikille asianomaisille! Avoimen luokan paras beauce oli Punasukan Frige 168,5 pisteen AVO1-tuloksella ja alokasluokan paras beauce Myöhän Armas 177 pisteen ALO1-tuloksella, onnittelut myös heille!

Kokeen jälkeen suuntasimme “kylille” ja saimme mahamme täyteen herkullista, no, kuka pizzaa ja kuka kebabia. Mutta mitäs kummaa se sellanen nukkuminen on? No sitähän ei meikäläiset kuulkaa harrasta, vaan ruoan päätteeksi leivottiin (tai no, Eija leipoi ja mä vissiin tein jotain ihan muuta…) mokkapaloja mahojen vetäytymistä odotellessa. Palojen valmistuttua oli suunta kohti metsää ja eikun verijälkiä vetämään! Tehtiin neljä jälkeä ja jätettiin ne odottelemaan sunnuntaita. Paluumatkalla poikettiin Eijan ja Ranen mökille, jossa koirat pääsivät irroittelemaan. 🙂 Vitsi että oli kiva kattoa niien riekkumista.

Harjoja täällä

Reiskoja täällä

Illalla joskus pääsi sitten nukkumaan taas muutamaksi tunniksi.

Voitte kuvitella sen *remix banana*-fiiliksen, kun sunnuntaiaamuna avasin silmät ja näin että ulkona PAISTAA AURINKO!!! Koirat tosin olivat ihan unten mailla, normaalisti Ifa varsinkin loikkaa joko lattialle tai mun naamalle heti kun osoitan heräämisen merkkejä, mutta nyt seisoin jo lattialla pukeutumassa eikä kumpikaan koirista ollut päätänsäkään nostanut. Ounou, mitähän siitäkin sitten tulisi… Koirat poikki jo heti aamusta…

Eipä siinä muu auta kun paperit, koirat ja herkut mukaan ja takaisin koepaikalle. Vuorossa Forssan Pussikoirat Ry:n järjestämä toinen tottelevaisuuskoe, tällä kertaa tuomarina Harri Laisi. Löysimme itsemme numerolta 11, alokasluokan viimeiset. Olimme siis ilmoittautuneet Ifan kanssa jälleen kerran viralliseen tottelevaisuuskokeeseen. Myös ihanainen pieni chihu (vai oliko se sittenkin Tiikeri?) oli kisaamassa samassa luokassa.

Suoritin aamulla kaikenmaailman manaus-, kirous- ja tanssiliikkeet ja -loitsut vaatien että pitää olla 30 astetta lämmintä ja että meidän vuoron jälkeen saa tulla vaikka metri lunta. Olin oikeasti kuolla jännitykseen ennen paikallamakuiden alkua. Jouduin oikeasti ottamaan tietoisia hengitysharjoituksia ja sanomaan pari kertaa ääneen että “hyvin se menee, kyllä se makaa, ykkönen tulee”, vaikken hyvällä tahdollakaan voi väittää että olisin uskonut siihen mitä sanon. Olin edellisen illan miettinyt päässäni kaikki miten mun tulee toimia, miettinyt että pitää ottaa rauhassa, muistaa kaikki vihje-eleet ja -sanat kuten ollaan harjoiteltu ja niin edelleen.

Ensimmäisessä paikallamakuuryhmässä oli vähän sählinkiä, joka ei ollut omiaan rauhoittelemaan oloani. No, viimein koitti aika, eikun kehään valkoisenpaimenkoiran perässä. Ensin tuomarintarkastus, joka sujuikin paremmin kuin olisin koskaan olettanut. Sanoin vihjesanan, mentiin tuomarin kohdalle, kumarruin ottamaan löyhästi Ifan pannasta kiinni, tuomari pyyhkäisi paperilla ettei ole juoksua ja eikun kehään. Oho, sehän meni kivuttomasti. Sitten luoksepäästävyys. Tuomari oli fiksu, käveli joka koirakolla vähän ohi, palasi ja sitten vasta koski koiraan. Ifa istui kuin tatti paikallaan. Yesshh!!!

Sitten. Irroittakaa hihnat. No, työtä käskettyä. Ifa oli sitä mieltä et joojoo tiiän tän homman ja koitti mennä samantien maate. Sain just käskettyy sen istumaan ennenku liikkuri sano että “käsky”, jolloin käskin Ifan itse takaisin maahan. Jätetään koirat. Pääsin paikalleni riviin seisomaan, eikä koira ollut ainakaan samantien lähtenyt mukaan. En todellakaan uskaltanut katsoa koiraa. Tuijotin pää vinossa suoraan telttaan, jossa Eija ja Rane olivat kuvaamassa. Sydän hakkasi niin paljon, että vihdoin tiedän sen tunteen kun tuntuu että sydän hakkaa itsensä ulos rinnan läpi. Aivan järkyttävää. Oli todella vaikea tehdä kuten olen aina suunnitellut, että ajatella jotain ihan muuta. Lopulta tyydyin laskemaan sekunteja omassa päässäni. Oli lohdullista kun omissa laskelmissa pääsi vasta 37:ään, kun kuului liikkurin ääni: “aika, palataan koirien viereen”. Käännyin katsomaan Ifaa. JA SE MAKASI PAIKALLAAN!!!!!!!!!!!!! Aivan järkyttävän leveä virne levisi naamalleni ja heti perään tunsin, kuinka vesi alkoi puskea silmistä läpi. Näin kuinka Eija ja Rane tuulettivat hiljaa teltassa. Koiran viereen ja käsky istua, sieltähän se nousi heti. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta.

Juostiin kehästä ulos niin kovaa ja mä vaan itkin. Ja itkin. Ja silitin ja kehuin ja taputin ja kehuin ja annoin herkkuja Ifalle. Maailman paras koira. Kesti oikeasti hetki ennenkuin tasaannuin, jonka jälkeen kaikki jännitys oli tiessään. Ihan uskomatonta. Se makasi paikallamakuun. Nyt se saisi tehdä vaikka mitä koko loppukokeen ajan, ei haittaisi enää. Se makasi paikallamakuun. Se makasi sen. SE MAKASI SEN!!!!

10 muun koirakon ajan odoteltuamme, oli vuoro mennä kehään taas itse. Ifa oli ihan hyvässä vireessä sinänsä, ei mitenkään velttona eikä myöskään mitenkään paineistuneena. Ensimmäisenä remmissä seuraaminen. Olin päättänyt että kävelen reippaasti niin että Ifa joutuu oikeasti kunnolla tulemaan perässä. Tämä vissiin toimi, koska seuruu oli ihan ennennäkemättömän hyvää ja vieläpä kokeessa, kaikki perusasennotkin olivat aivan loistavia. Vapaaseuruu meni vähän huonommin, juoksuosuudella Ifa jäi jälkeen aika paljon ja kontakti vissiin tippuili enemmältikin.

Seuraamisten jälkeen liikkeestä maahanmeno. Vähän pelkäsin, että Ifa sekottaisi liikkeet tai ei menisi ensimmäisellä käskyllä maahan. Huoli oli turha. Heti ensimmäisellä käskyllä Ifa meni maahan ihan todella nopeasti ja kunnolla alas asti. Wau!! Nousi myös ongelmitta istumaan palattuani. Kun mehän ei koskaan treeneissä oteta noita perusasentoja, niin kokeessa sitten aina jännittää, että suostuuko se istumaan. Lisäksi jossain kohtaa sanoin koiralle “sivu” vaikka sanon aina itse että “istu”, kun palaan jäävissä koiran luo. Nojaa, nousi se silläkin. 😀

Luoksetulo oli sitten järjestyksessä seuravaana. Tässä oli taas tärkeää muistaa ottaa rauhassa, kertoa koiralle että odottaa ja lähteä niin, ettei koira luule että sen kuuluu tulla mukana. Onnistuin tässä ja Ifa jäi seisomaan. Ei varastanut, lähti vasta käskyn saatuaan, mutta harmillisesti tuli vain ravilla. Alkoi matkalla läähättääkin, että kuuma sille jo tuli. Lisäksi lopussa jäi vinoon seisomaan mun vierelle, josta se piti käskeä sivulle, onneksi tuli sitten heti ekalla käskyllä.

Liikkeestä seisominen sujui aivan yhtä hyvin kuin liikkeestä maahanmeno, ei sekoittanut, pysähtyi hienosti nopeasti ja odotti paikallaan kokoajan. Ihan uskomatonta. Niin pätevä koira, niiiiiin pätevä.

Viimeisenä hyppy. Saatiin tällä kertaa sellainen ihan sopivan korkuinen, ehkä liian pienikin hyppy hypättäväksemme. Sain Ifan hallitusti hypyn luo ja käskystä lähetys hyppäämään. Sinne se hyppäsi. Ajautui tosin ihan vähän sivuun ja vinoon esteen taakse, mutta pääsin kuitenkin sen viereen ja se pääsi vielä istumaan. Tätä täytyy treenata lisää, että jää oikeaan paikkaan. Helppo homma vahvistaa sitä oikeaa paikkaa.

Siinä se koe sitten jo olikin. Enää tuomarin arvio kokonaisvaikutelmasta ja loppusanat.

Tässä kohtaa tiesin jo, että hyvin on mennyt. Oli ihan mahtavaa juosta ulos kehästä, heittää matkalla high five sitä tarjonneelle Ranelle ja kuulla jo ihmisten onnitteluhuutoja.

Kokeen alussa kun tulimme kehään, tuomari totesi että nää taitaakin olla tottelevaisia koiria. Olin vähän että nojaa, osa on, osa ei. Olisi pitänyt sanoa, että “jos olis, tää ei olis Suomen ainoo virallisessa kokeessa käynyt”. 😀 No, kuitenkin.

Te lukijat nyt varmaan tiedättekin jo kaikki pisteet, mutta kerrataan ne tähän vielä:

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen kytkettynä: 10
Seuraaminen taluttimetta: 9½
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Luoksetulo: 8½
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Estehyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 10

Mielestäni tuomari ei edes ollut sieltä lepsuimmasta päästä. Luoksetulossa lähti pisteitä siitä ettei perusasento onnistunut ja tuli ravilla, samoin vapaanaseuruusta lähti pisteitä kun jätätti. Hypyllä lähti pisteitä siitä vinosta paikasta. Eräälläkin herralla noistakin olisi varmaan saanut kovemmat pisteet, että ei tuo Laisi mikään ihan lepsuin ollut. Vaikka eihän tuo kyllä mikään tiukin mahdollinenkaan, kyllä noista seuraamisista olis voinut rokottaa kun katsekontakti ei ollut jatkuvaa jne.

Lisäksi Ifa oli ihan sitä mieltä, että about jokanen liike on paikallamakuu, ja aina ku vastasin liikkurille että “valmis”, niin toi oli jo painumassa maahan. Mut niin se vaan lähti seuraamaan tai hyppäämään siitä huolimatta että oli jo puolimatkassa maahan. Treenasin äsken tota, ja se tosiaan kotonakin on laittamassa maate kun sanon että “valmis”. Nyt treenaamme tätä, sillä haluan kuitenkin voida sanoa sen, tuo saa luvan oppia istumaan paikallaan.

Lopputulos: 191,5p KP I-tulos sija 1/11!!!!!!!!!!!

SIIS ME VOITETTIIN KOKO LUOKKA!!!!!

“Tällä kertaa ykkösenä tällainen hyvin yleinen tokorotu… :D” -t.  tuomari

Sijalla 2. bpk malinois, kolmantena punainen irlanninsetteri. Ja ykkösenä Ifa. Jonka omistajaa vähän hymyilyttää. 😀

Muistan katsoneeni kun perjantaina kannettiin palkintoja konttiin, että vitsit kun tuo tokoruusuke on niin mageen näkönen, vähänkö haluaisin sellaisen mutta tuskin ikinä saadaan. Vaan mitä meni pieni Iipa tekemään. 😉 No sehän meni ja hankki mammalle sellasen ruusukkeen!

I

Aivan loistavaa!!!!!! Mulla on niiiiiiin paras koira!!!!!!

Enkä voi väittää etteivätkö tulleet onnittelut niin harjakoiraväeltä kuin muiltakin lämmittäisi todella paljon lisää. Jaettu ilo paras ilo ja on ihan mahtavaa huomata, että muutkin osaavat arvostaa suoritustamme. Tässäpä on sitten rima ylitettäväksi muille harjakoirille!

Kokeen jälkeen käytiin sitten vielä ajamassa ne lauantaina tehdyt verijäljet. Ifa oli aivan totaalisen hukassa, eikä yhtään sellanen niinku viimeksi kun sille verijäljen tein. Ifa ei edennyt oikeen minnekään, saatto seuraa jälkee metrin tai kaks ja sit pysähty kattoon mua eikä muka kyennyt ite jatkamaan. Hirveesti sitten avustin sitä kun totesin että ei se siitä mitään ite rupea tekemään. Mutta kun viitsi seurata jälkeä, seurasi mun mielestä ihan hyvin. Ongelma kai oli just se, ettei se ollut kartalla siitä mitä tehdään. Aluksi se ainakin ihan varmasti luuli että ollaan hakumettällä. Tähän pitää saada selkee ero tehtyä. Viikonloppuna teen Ifalle uuden/uusia jälkiä kun meen mökille ja sieltä kattomaan beussien MH-luonnekuvauksia, toivotaan että menee paremmin.

Advertisements

One thought on “YKKÖNEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s