Archive | August 2012

Haut ja tokot ja oliko jtn muutakin?

Yritän tässä nyt epätoivosesti muistella mitä tehtiin viime viikon hakutreeneissä…

Olin vähän sitä mieltä, että viime kertaset pidemmän matkan maalimiehet ei ollut Ifalle minkään valtakunnan ongelma, että lisää pökköä pesään vaan. Halusin nyt myös pistää silleen että en lähetä koiraa suoraan helpoimmasta kalliokohdasta, kyllä se ylös pääsee mualtakin tai jos ei pääse niin kiertäkööt. Ensimmäinen maalimies mielikuvana radan yläpuolelle, vasemmalle, mentiin jyrkemmästä kohtaa ylös ja sit pysyteltiin melko lähellä etureunaa sen jyrkkyyden takia. Ettei lisätä matkaa ja maaston vaikeutta molempia liikaa kerralla.

No, ukko paikalleen, koiran kanssa takasi keskilinjalle ja sitten lähetys. Sinne se ampas, katto kallioo että öö vähän on korkee, lähti menee pidemmälle kunnes löysi kohdan mistä pääsi kalliolle, mutta jatkoi sitten siitä sitä viistottaista suuntaansa edelleen (keskilinjaan nähden) eteenpäin, siis varmaan 45 asteen viistossa. Siellä se sitten seikkaili pitkään, juoksi ees taas ja ihmetteli kun ketään ei löydy. 😀 Juoksi ja juoksi, haki ja haki kunnes vihdoin tuli takaisin. Otin sen uudestaan siihen, mielikuvasanalla hetsaus ja uusi lähetys. Nyt juoksi suoremmin sinne mistä jo tiesi pääsevänsä kalliolle, kävi taas vähän edempänä, kunnes käänty takasipäin ja sieltä lopulta löysi maalimiehen. Oho oho. 😀 Oon aika yllättynyt että pitkästä tyhjästä pistostaan huolimatta se lähti hyvällä meiningillä uuteen lähetykseen, joka sitten onneksi palkittiin maalimiehellä. Ei loppunu motivaatio kesken. Hienoa! Hyvä kun koira treenaa itsekseen näitä tyhjiä pistoja, ei tarvii ite miettiä miten niitä lisätään treeniin. 8) Eiku…

Seuraava maalimies taas mielikuvana pitkälle alas, ihan täyteen matkaan. Tää on sinällään hieman haastavampi kun keskilinja lähtee nousemaan, tuntuu musta ainaki aina että alapuolella matkaa sivurajalle on enemmän kuin ylhäällä. Tää on Ifallekin jotenkin hankalampi puoli sillonku lähetetään vähän kauempaa kuin heti siitä etulinjalta. Oltiin siis edetty joku 50 metriä keskilinjalla siihen lähetyspaikalle. En oo ihan varma että tekikö Ifa taas sen, että se lähti, mutta pysähtyi kattomaan mua ja kun en reagoinut niin lähti jatkamaan matkaansa. Loppuviimeksi melkolailla ongelmitta se löysi kyllä itse maalimiehelle ja oli vissiin ihan hyvää vauhtia tullut vaikka olikin hetken risteillyt. Oli kuulemma käynyt kattomassa meijän avonaisena olevan umpipiilon. 😀 Hitsi, pitäiskös sitä ruveta laittaan ihmisiä piiloihin jo…

Kolmas oli sitten jälleen valmiina ja yläpuolella. Tässä tuli huomattua huolellisuuden tärkeys. Koitin vähän hutiloiden lähettää Ifan pistolle, se meni metrin jos kaks ja tuli takasi, koitin lähettää vielä enemmän hutiloiden eikä siitä tullut yhtään mitään. Kutsuin sen kunnolla takasi, mielikuvasana kunnolla käyttöön ja sitten lähetyskäsky ja kah, johan alko pelittää. 😀 Sitten se lähti kunnolla. Se eteni aina kallion alareunaan asti, jossa se mun mielestä hetken pyöri, kunnes sai hajun ja lähti juoksemaan kalliolle. Mä mietin siinä että mihin hittoon se koira nyt oikeen läks, kunnes sieltä rupes kuulumaan kehuminen. Kas, maalimiehellehän se läks. 😀 Maalimies vaan oli eri paikassa kuin mitä itse oletin/luulin/veikkasin. Eli oppitunti oli jälleen kerran – luota koiraasi. Hienosti meni. Huomenna olis tarkoitus kattoa jos saatais videota…

Ennen hakuja olin muuten tehnyt pienen makkarajäljen pellolle, mutta voin kertoa, se oli niin katastrofi että ei siitä tarvitse sitten tämän enempää puhua.

Rallytokoja oon vähän miettinyt, kun jos käy hassusti että tulee tulos enssunnuntaina molemmilta rallyradoilta niin ollaan sitten VOI:ssa. Ja syyskuun lopulla olis Espoossa rallykisat johon olis kiva osallistua, mut jos tulee tulos nii sit pitäs olla ne VOI:n liikkeet plakkarissa. Kattelin niitä tossa yks päivä että mitäs siellä nyt on, ja mieleen jäi liike että koira käsketään vauhdista seisomaan, kierretään koira pysähtymättä ja sitte koira jatkaa suoraan mukaan seuraamiseen.

Ajelin perjantaina Poriin, jossa tuli sitten yhden lenkin päätteeks testattua toi. Olin ostanu kaupasta mehujään, näytin sitä Ifalle, käskin sivulle, seuraa, seis, kiersin, seuraa, tadaa, toimii. 😀 Ei ropleemaa. Samoin se osaa tosi hyvin pujotella jalkojen välistä oikeelle. Muistaakseni ollaan myös treenattu spiraali nii että koira on oikeella. 3 askelta peruuttaen on vähän vaikea, seinän vieressä onnistuu mutta vapaassa tilassa se lähtee kääntymään ihan ihmeellisesti pois paikoiltaan. Ainii oikeelle puolelle sivulletulo pitäs opettaa, se olis tarpeen, mut muuten tuolla ei sit oo mitään ihmeellistä. Voiskin mennä sitä treenaa heti ku tää on kirjotettuna…

No, Pori kun Pori. Sunnuntaina tuli sellanen olo että Ifalla on ihan tajuttomasti virtaa ja ulkona on käsittämättömän lämmin vaikka näyttää tosi kylmältä ja tuulee vähän. Joten eikun koirat ja Jaska autoon ja Tupalan kentälle reenimään. Siellä oli suorastaan kuuma, tai ei edes suorastaan, vaan OLI koska Ifakin alkoi läähättää. o_O Oltiin matkalla pysähdytty kauppaan ostamaan palkka joka oli iso pilttipurkki josta sitten palkkailin Ifaa. 😀 Otettiin sen avulla pari eteenmenoharjotusta jotka oli jees, mutta siit pitää joskus päästä eteneen. Sitten, no, otettiin vähän kaikkea muutakin. Seuraaminen oli aika hyvää ja palkkasin juoksuseuraamisessa kunnolla mukana tulosta kun kokeissa aina jätättää siinä.

Testattiin liikkeestä seisominen, meni taas saatana ekalla maahan mutta korjattiin se. Testattiin liikkeestä maahanmeno joka ihan perfect. Niin ja nää jäävät tehtiin AVO:n versioina, eli palaa koiran taakse. Ei siinä ongelmaa, ei liikkunut. Yes. Harjoteltiin kaukojen istumaannousua 2-3-4 askeleen päästä. Oliko tossa 3 askeleen päässä kun ei noussutkaan ekalla käskyllä, vaan vasta tokalla. Vapautin, mutta en palkannut ja otettiin uudelleen ja kun nousi ekalla niin palkka. Hyvä. Neljän askeleen päästä (en tiedä miksi piti ottaa sieltä jos ei kolmestakaan noussut) ei myöskään noussut ekalla vaan vasta tokalla, käskin siitä takaisin maahan ja siitä istumaan, teki nämä vaihdot ekalla ja siitä sitten palkka.

Kokeiltiin luoksarin stoppia mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Testasin myös tötsän kierrossa tötsälle pysäytystä. Tulee vähän liikaa ohi. Tätä pitää jatkossa ottaa huuuuuuomattavasti lyhyemmältä matkalta että pääsee palkkaamaan suoraan tötsän taakse. Pitäs onnistua sillä, ellei opeta erikseen käskyä “tötsän taakse” kun nyt se osaa kiertää tötsän. Mitäs kannatatte, uutta käskyä vai vanhaan stopin opetusta?

Ja sitten otettiin noutoa. Tunnarikapula vaan oli kotona treeniliivin taskussa, mut onneks kaks muuta kapulaa eli normi ja ohjattu oli laukussa. Ohjattu käyttöön. Ensin koitin saada Ifan kapula suussa kiertään tötsää, sain hetken tapella kunnes onnistu. No se oli ihan tylsää, entäs se kapula suussa istuminen. No siitä taas ei meinannut tulla yhtään mitään. Ei niin mitään. Varmaan vähän vajaa 10 kertaa “toi mukaan” “istu” *pudottaa ja sitten istuu* *repeat endlessly*. Argh. No ei. No sitten tuli mieleen että mähän olin halunnut kokeilla mitä käy jos käsken koiran sivulle, heitän kapulan ja käsken hakea. Siinä kävi näin:

Kyse ei siis pitäisi olla siitä että intoa puuttuu. 😀 Nyt pitäisi vaan saada se tuomaan kapula käteen asti. Ehkä menen treenaamaan sitä seuraavaksi… Mutta tosiaan, Ifa lähtee tosi hyvällä innolla kapulalle, ottaa sen ja lähtee tuomaan, mutta ei tuo sitä mulle asti. Otettiin yks treeni just tolleen, sit koitin seuraaval kiekal et en vapauta sitä tos puoles matkas jollon se tiputti kapulan ite eikä sit enää tuonu sitä. Otettiin kolmas jossa taas vapautin sen. Mut nyt pitää taas lähtee treenaan tota että se tuo sen käteen asti. Eli liikkeen loppuosa. Mut jotenki ton testin myötä on silleen luottavainen olo että ehkä se vielä noudon oppii! Tuleekohan sen haun ilmasurullakski sitte tollanen pienenpieni ohjatun kapula, vai…. 😀 Nojaa.

Treenien lopuksi, paikallamakuu. Ja siis tässä kohtaa viimestään on hyvä muistuttaa, että kenttä on tosiaan nurmikenttä!! Joka on Ifalle ollut aina pahempi. Jätin takapalkan taakse, sanoin vihjesanan, (käskin maahan menneen koiran takaisin istumaan, sanoin valmistelusanan uudelleen,) käskin koiran maahan ja odottamaan ja poistuin 20 askelta ja käännyttyäni löin kännykästä ajanoton käyntiin. Tuijotin sivuun Jaskaa ja Liksua kokoajan, satunnaisesti vain vilkuillen Ifaa. Ja Ifa makas niin rauhassa kun vaan voi rauhassa olla. Ei sillä ollut pienintäkään aietta nousta. Ouuuuuujea, 2min jälkeen sitten vapautus ja ihan hurjat bileet! Niiiiiin taitava koira! 🙂

Nyt vaan vähän vituttaa, kun koiralla olis liikkeet kunnossa mutta ei voida kisata. :EEE Öriöriöri. Koita täs nyt arpoo tulisko viel tollasia lämpösiä päiviä että vois ilmottaa ton kokeeseen vai ei. Huoh. 😀 Mut jos tonne Tupalan kentälle tulee kisat niin sinne kyllä mennään joskus!

Äsken otin sitten tästä taas innostuneena vähän noita rallyjuttuja. Lähin taas opettaa tota oikeelle sivulle tuloo, oikeella pysymistä, tupla-saksalaista ja noita paikallaan käännös koiran kääntyessä omistajaa kohti tai poispäin. Tai no sitä poispäin kääntymistä ei treenattu, mut kohti kyllä. 😀 Ja nämä ihan hyviä, ihan hyvin se alko kuuntelee käskyä ja teki sen mukaan. Hieno koira. 🙂 Peukut pystyyn et sunnuntaina menee radat hyvin.

Vetoja

Ifa innostu eilisestä vähä pidemmästä lenkistä (jotka valitettavasti ei oo meijän jokapäivästä arkea vaikka ehkä kyllä pitäis) ja nyt se on ihan piip piip wiip wiip uuudestaaaaan, teletapit, teletapit~! Treenasin ton kanssa päivällä sitä käsillää kävelemistä, oli ihan ok treeni, oli yks aika tosi hyvä nosto, näitä jatkettakoon edelleen. “Näin moni (eli 3+ tästä lähtien…!) vaadittu treenikerta suotakoon koska temppu ei ole helpoin mahdollinen…” Tuon lisäks treenattiin myös uutta temppua (taas), tällä kertaa sellasta ku peiton alle meneminen. En tiiä olisko ollu helpompaa treenaa ihan peitolla peitolla, oli vähän haastavaa treenata ihan ohuella fleecekankaalla. 😀 Hyvä pointti Anna, seuraavaksi kokeilenkin ihan peitolla. Eli siis tempun idea että koira tunkee ittensä peiton alle. Tietty fleecekankaas on enemmän haastetta ja se on Ifalle sopivampi peitto ku ihmisten iso peitto (varsinkin untuvapeitot joita mä rakastan). No saa nähä kummalla (ellei kummallakin) se oppii tempun tekeen.

Koira tosiaan noista huolimatta piippas edelleen että jotain tarvis tehä. Jasmine sano että paree totutella, tollasta se voi olla beussinki kanssa. Ainoo vaan että beussin kanssa voisi mennä metsään/pellolle heittelemään keppiä/lelua ja treenata ulkona kun ei sade haittaa, beussin kanssa voisi myös pyöräillä sateesta huolimatta, Ifan kanssa se koko pyöräily on vähän niin ja näin. Mä muuten haluaisin beussille sitte sen kickbiken… Tai siis itelleni, mutta beussin kanssa. Ärsyttää ku välis ihmiset juoksee/pyöräilee/kävelee nii vierestä ohi antamatta yhtää tietä vaik kui reunas menis. Ni jumankaut sikku tuun beussivetosen kickbiken kans vastaan ni jo on kumma jos ei rupee tietä tuleen!! Eilen lenkillä myös juoksi yks lenkkeilijä nii likeltä et hyvä jossei paidanhihat osunu toisiinsa ja jäin miettiin että mikä ois sellanen hieno jäynätemppu tollaseen, tyyliin olis sellanen lähetyskäsky jolla koira siirtyis sen likeltä ohittaneen ihmisen sivulle suorittaan hienoo tottiksen juoksuseuruuta. 😀 Got any better ideas?

No mut mietin sit et mitä piruu ton piskin kanssa voi tehdä. Siis Ifan. Ku ei jaksa hinkkaa noit vanhoi temppui, ei viitis lähtee pyöräilee, tokokaan ei nyt just oikee maistu, rallyn AVO:n liikkeet on kasas, hablaaahh… No hei, vetojuttuja! Niitä ei oo tehty pitkään aikaan! Tsädääm! Valjaat oli sentään tallessa (ihme), ja joustavan narunki olin just löytänyt joku päivä (wuhuu!). Sidoin jonku pienen kangaskassin ja vanhan muun kangasrievun sopivaks klöntiks ja eiku narun perään ja menoks. Eka menin ihan silleen että naksuttimen kanssa naksutin kun toi itte käveli eteenpäin niin että veti tota perässään. Aika nopeesti se naksulla tottu siihen ja hyvin miellyttävää, että häntä rupes löytymään. Nyt saatiin hommasta miellyttävää, yes!!

Aika pian löydettiin tosin eka ongelma. Eli Ifan tokovaihde. “Ai mitä, eiks vetohommis ookaa idea et koira kävelee sun sivulla ja kattoo sua kokoajan?!” Miten vaikeeta voi olla saada koira pois seuraamisesta… No eipä tässä sitten auttanut muu taas kuin hakea kaksi namirasiaa ja laittaa toinen toiseen päähän pihaa ja toinen toiseen. Laitoin aina kannen päälle namin, sitte käskin koiran vetää toiselle rasialle, siellä ollessa taas nami kannen päälle, uukkari ja veto toiselle rasialle jne. Toistettiin tätä tossa jonkin aikaa, koska nyt pääsen remminmitan koiran taakse, pääsen antamaan veto-käskyä, vaihtelemaan puolta koiran takana jne. Paljon hyödyllisemmän tuntuista. Tästä olis nyt vaan pitkä ja kivinen tie rasioiden siirtelyssä kauemmas ja kauemmas. Suunnathan toi osaa. Tai kaippa se riippuu siitä että mitä mä tolle olen oikein opettamassa. Ihan hyvä huomio tämäkin taas… Että oliko tää tarkotettu enemmän ns. taakanvetotreeniks, vai canicrossia varten tehtäväks treeniks… Hitto sitä canicrossia pitäs päästä kyllä harjotteleen joskus, mutkun siihen tarvis avustajan. 😐 Jaskaaaaaaa……..

Kuitenkin, tämä oli hyödyllistä, koska nyt on hiljainen koira. 😀 Ulkona ei siis enää satanut, mutta maa oli kuitenkin märkä. Vaan eipä haitannut menoa! Ihan mahtavaa. Nyt pitäs sitte lähteä lenkille ja suihkuun, vaikka pitäis nukkua jo ja huomisen ruokakin on tekemättä ja ääääää. D: Voisko joskus vaikka olla ajoissa liikkeellä?!

Haut ja oheiset

Ilmotin Ifan tosiaan rally-tokokisoihin, tuplakisoihin vieläpä. Sitten erheellisesti ymmärsin, että kisat olis nurmikolla ja panikoin, joten tiistaina mentiin hakutreeneihin vähän etuajassa ja käytiin treenimässä oikeen erikseen maahanmenoja nurmikolla, Pikkujalojen upeilla pelloilla. Oli muuten hyviä!! En tiiä oliko se siitä paikasta vai mistä, mutta Ifalla oli ihan tosi mahtava vire ja se teki suorastaan nopeita maahanmenoja siellä nurmipellolla! Jeee! No sitten tulin treeneistä kotiin vaan ymmärtääkseni että rallyt onkin hiekalla, joka on sinänsä helpotus. Vaan ei se nurmitreeni silti pahaa tehnyt.

Sitten oli ne itse hakutreenit. Mä olin vähän miettinyt, että mä en viittisi pistää ekaa maalimiestä valmiina, mut jotenki tarttis ehkä lähtee vaikeuttaan sitä hommaa. Aattelin sitten että jos matkaa lisäis, kun tähän mennessä ei olla otettu täyspitkiä pistoja. Pohdittiin asiaa ja päätettiin, että otetaan täyspitkä alas oikealle ja sitten vasemmalle jossa on puolessa välissä kaks kalliolle nousua, niin otetaan nousu ekalle kielekkeelle. Yllättävää kyllä, osa oli taas vähän epäluuloisia sen suhteen että mahtaako irrota loppuun asti että kannattaako, mutta sehän ei selviä kuin kokeilemalla. Tehtiin nämä kaksi muistikuvina. Ensin se ensimmäinen täyspitkä alas, käytiin saattamassa, tultiin pois, keskilinjaa eteenpäin ja lähetys. Ja HAH! Sinne se paino. 😀 Täntädää, vähänkö Kiipa on paraaaas. 😀 Ei siis mitään ongelmaa painaa aina sinne 50m asti suoraan maalimiehelle. Loisto koira.

Ryminällä takasi maalimieheltä, kun Ifa siis on aina niin innoissaan että se painaa ihan täysii menee siel metikössä, hirvee kiire päästä ettii lisää ukkoi. 😉 Viemään toinenkin maalimies paikoilleen kallion päälle ja takaisin lähettämään. Eiiiikä mitään ongelmaa, paino ihan suoraan sinne kalliolle ylös. Oltiin tosin katsottu sille sellanen kohta josta kalliolle pääsee helpommin menemään, ettei se joutunut paljoa miettimään mistä pääsee nouseen ylös. Mut olin ylpeä, ei ollut kallio ongelma, yes, tätä lisää!

Kolmas oli taas valmiina. Sen kanssa oli vähän ongelmaa. Ei ollu enää ihan kartalla että hääääh mitä pitikään tehdä, joten ei oikeen meinannu lähteä. Kerran se vissiin lähti mutta tuli takasin. Etenin sitte ihan vähän sivurajaa kohti lähettämään koiran uudestaan. Nyt Ifa meni pidemmälle, nuuuuuski kovasti, liikkui metrin pari, nuuuuuski, liikkui metrin pari, nuuuuuuuski, liikkui metrin pari ja jatkoi tätä kunnes pääsi maalimiehelle. 😀 Ja nuuski siis ilmaa pysähtyneenä niin että näki ja kauas että se haistelee. 😀 Hassu koira, mutta käyttipä se hoksottimiaan! Et ei se sinänsä yhtää väärin tehny ku aukasi nenän ja jäi miettiin sen avulla että missä se maalimies on! Ja sinne maalimiehelle se tosiaan löysi.

Huvittavaa sinänsä, Ifa ei oo mikään superreipas niillä maalimiehillä. Se on ihan häntä alhaalla ja silleen kauheen varovaisen olosena, mutta silti se syö tosi hyvällä ruokahalulla melkee jopa porsastellen ja antaa silittää itteensä samalla, ja sillä on hirvee into silti löytää ne maalimiehet. Ihan pimee koira. 😀 Ota tostaki ny selkoo!

No mitääs sitten… Nii, käsillä seisomisen treeniä on jatkettu vähäsen. Koitin korottaa entisestään, mutta nyt ilmeni ongelmia kun ei saa tuosta vaan nostettua jalkoja sinne pinon päälle. Pitänee edetä vähän rauhallisemmin eikä koittaa ryykästä samantien kerralla loppuun asti. Kyllä se tästä vielä.

Tänään olin sitten itte jälleen hakumetsällä, tällä kertaa tosin beussiyhdistyksen järkkäämässä hakukokeessa metsässä maalimiehenä. Päivä oli todella upea kokonaisuudessaan, mukavia ihmisiä niin kilpailijat, toiset maalimiehet, tuomarit ja ratamestarit, hienoja koiria, aivan ihana sää, upeat puitteet ja kaikkea! Oma piiloni oli kuusen alle kumoon laitettu muovinen roskis. 😀 Meinasin sanoa että iso roskis, mutta ei se kyllä sitä ollut.

Voitte oikeesti kuvitella miten tällanen pitkäjalka ahtautuu tollaseen roskikseen niin että kansi tulee kiinni. 😀 Aluksi näytti siltä että ei muuten onnistu, mutta hah, onnistupa kumminkin! Jalat vaan koukkuun jo valmiiks ja sit perse edellä sisään. Ensin jäin sinne TODELLA huonoon asentoon nii että lopulta pois päästessäni (luojan kiitos ekalle suorittavalle koiralle joka nosti mut sieltä, jes!!) tuntu ku käveliski vinossa ku oli niskat ihan kenossa. Päivän edetessä aloinkin löytää parempaa asentoa roskiksessa, jopa niin hyvää että alkoi nukuttaa. 😀

Kärsin myös lievästä ahtaanpaikankammosta, jonka kanssa oli hetki painimista kun ekan kerran vedin kannen kiinni ja yritin olla tuolla. Piti vaan kasata ittensä aina kunnolla. Helpotti sekin, niin kauan kun yksinkertasesti ei edes yrittänyt liikuttaa jalkojaan siellä sisällä enää. Siinä kohtaa ku koittaa liikuttaa jalkoi mut totee ettei jalat mahdu taipuu sillee että sais polvikulman suoraks kulmaks ja siitä ylitte nii meinas iskee paniikki. Sit vaan jalat takas sumppuu vaikka kuinka puutus ja eiku vaa toivomaan että koira nostaa ylös. Mutta kyllä siellä selvis, eipähän päässyt koirat eikä kusiaiset puremaan! Vaikka ei siellä kyllä ollutkaan yhtään sen oloista koiraa, että olisi tarvinnut hampaita pelätä. Hienoja koiria.

Kokeen lopuksi tuli vielä treenattua yksi oikein mukava beussipoika Falcon. Falconin kanssa tulikin sitten leikittyä enemmältikin, joka oli kyllä kieltämättä mukavaa. Aaahhh autuutta leikkivä koira. 😀 Tai sanotaanko, koira jonka kanssa sekä sai että uskalsi leikkiä. 😀 Mukava mukava mukava koira, jolle olisin kyllä mieluusti jatkossakin maalimiehenä. 😉 Että tervetuloa vaan treeneihin vaikka viikottain mun puolesta.

Kokeen jälkeen tuli lähdettyä Jaskan kanssa lenkittämään omia koiria ja 1h 45min tuli tarvottua tuolla pitkiin Espoon keskuspuistoa, käytyä katsomassa vähän Puolarmaarissa olevaa AST:in agikenttää (ihailua aitojen takaa) ja vähän päästiin juoksuttaan koiria pienellä hiekkakuopalla. Hävyttömän huonossa kunnossa kyllä mun koirat, kun tohon päälle vielä vähän leikittiin kepillä kotipihassa niin nyt Liksu on niin taju kankaalla ettei se, maailman persoin koira, nostanut edes päätään kun kurotin kiinni sipsipussiin, avasin sen ja kaadoin sipsejä kippoon. Huhhuh!! Se on jo Liksulta paljon. Nyt vaan tuhina kuuluu kun se vetää sikeitä mun sängyllä kun saivat äsken ruuan. Ifa jaksoi sitkeästi vinkua muistuttaen siitä ruoasta, Liksu olis muuten varmaan nukkunut ruokailun ohi… 😀

Jos ei hauku ni seisoisko sit käsillää?

Ei hauku, en vaa prkl hauku. Siis käskystä. Pitää vissii alkaa olee kokoaika naksu kädes et ku toi alkaa haukkuu nii saan heti poimittuu käytöksen ja vahvistettuu. Ku niiku namit kädet treenitilantees toi on ihan järkyttävän vaikee saada haukkuu. Haukkuu ovikelloo ekal yrityksel, sit se tajuu et sitä kusetetaa et ei siel ketää oo ja lakkaa taas haukkumasta. Ärr!! Ei kelpaa ees jos pikkuveli rinkuttaa kelloo oven takana ja mä palkkaan sisällä. Möhh. Liian tyhmä tai liian fiksu. Ideoita otetaan vastaan!! Kun mä en pysty hetsaan tota haukkuun, tarvitaan jotain muuta…

Ärsyynnyin kun haukkuminen ei sujunu ja totesin et kyl me jotain muuta sit treenataan. Ja vitsit mä haluisin edelleen opettaa tolle ton käsillää seisomisen. Se on niin siisti temppu. 😀 Muistan että joskus yritettiin sitä, mut ei siit tullu mitää. Tänään yritettiin uudelleen. Ensimmäinen ongelma saatiin sit heti alkuun. Kun idea ois että kulmassa on kirja, jonka päälle koira peruuttaa takajalat, niin Ifa joka ihan hyvin osaa peruuttaa, ei suostu peruuttaan jos istun maassa. Menee vaan maahan itekki. Hemmetti. Eikä osunu kohilleen jos seisoin. Hemmetti. Mitäs tähän sitten keksitään. Kunnes keksin. >:D Kylläpä ton kanssa saaki kikkailla. No sehän peruuttaa sivulla. No kauempaa taaksepäin suoraan peruutellessa pruukas meneen vinoon ohi, niin tehtiin sit sillee että meen vähä vinottai kohti kirjoi, käsken koiran sivulle ja siitä käännyn taaksepäin silleen että koiran takaosa pyörähtää kirjoille. 😀 Kylläpä olikin… erikoisempi tapa, mutta hei, se toimi!

Sain kuin sainkin Ifan tajuamaan ton avulla sen idean. Ifa tosin olis halunnu tehä sen silleen luistaen helpomman kautta, että kävelee suoraan kirjoille, etujalat päälle ja siitä takajalat päälle, mutta sepä ei nyt kelvannut. Piti peruuttaa. Sivulla pyörähdellen sitten kikkailtiin sitä ja kun se tosiaan alko sujua nii lisäilin kirjoja. Ja lisäilin. Ja lisäilin. Lisäsin sen verran että siihen tuli vähän enemmän haastetta että se joutu tekee enemmän hommia ylettyäkseen jaloillaan sinne kirjapinon päälle. Hyvin se jakso yrittää! Ja hyvin se suju, tästä on hyvä jatkaa jonain toisena päivänä. Huomenna ei liene se päivä, koska huomenna on hakutreenit! Jee! 🙂

Josko välissä tokoakin taas

Ja kun se ykkönen siitä on niin AVO:han on heti lähempänä joten pitipäs sitten treenata jäävissä koiran taakse paluuta, luoksarin stoppia, kaukojen ekaa istumaannousua ja kapula suussa istumista. 😀 Sekä tietenkin tätä kokeessa ilmennyttä uutta ongelmaa mennä maahan aina kun sanon valmis. Melko kattavasti käytiin siis AVO:n liikkeet läpi. 😀 Haukkumista ei kyl treenattu, ehkä pitää ottaa sitä seuraavaks viel… Huomenna ois jo ne hakutreenit eikä toi kyl viel osaa haukkua…

No, ensin ne jäävät. Otin taktiikaksi ihan omakeksintäisen tyylin että jäävissä viel namikipon koiran eteen siinä käskettyäni sen seistä/mennä maahan, siitä palaan koiran taakse ja sieltä jostain vapautan sen eteen sinne kipolle. Seisomisessa ei ongelmaa (ei myöskään siinä oikean käskyn kuuntelussa), hyvin seisoi paikallaan, käänsi päätään kyllä kattoakseen mua kun kävelen taakse, mutta ei liikkunut. Kokeilin toistamiseen ja hyvä, ei ongelmaa. Entäpä maahanmeno. Siinä Ifa nousi ylös siinä kohtaa kun laskin edessä kipon maahan. Käskin koiran takaisin maahan, kävin uudelleen näyttämässä kippoa edessä, palasin koiran taakse ja kun se pysyi niin vapautin. Uusittiin tämä ja sitten sujui ongelmitta. Pitää kyllä hieman vahvistaa noita jatkossa.

Kapuloinnissa ei ollut silleen mitään eroa sisätiloihin, vaikka tehtiinkin siis ulkona taloyhtiön pihassa! Ifa on jostain myös keksinyt, että kun mä käsken sen ottaa kapulan mukaan ja sanon istu, niin se menee maahan se kapula suussa… No oon kyllä rehellisyyden nimissä palkannut sitä siitäkin, pointtina se että se kykenee tekemään asennonvaihtoja pitäen kapulaa suussaan = saadaan lisää kestoa siihen pitoon. Tänään en sitten jaksanut enää palkkailla siitä hirveästi, vaan vaadin että sieltä tulee se käsketty istuminen. Olempas taas johdonmukainen… Anyway. Vähäsen hinkattiin ja alkoihan sieltä sitä istumista tulla. Aika herkästi toi edelleen tiputtaa sen kapulan samalla kun lähtee istumaan, mutta siitä ei tuu koskaan palkkaa, pitää olla kapula suussa. Seuraavaks pitää alkaa ottaa sitä lähemmäs mua istumaan. Jossain kohtaa vois myös kokeilla mitä käy, jos käsken ton eka sivulle, heitän kapulan ja siitä vapautan sen hakemaan sitä. Kokeilemisen arvosta, kyllä…

Luoksaria arvoin hetken, että milleen tehtäis, mutta päädyin ottaan sen takapalkan käyttöön. Takapalkka maahan, koira sivulle, vihje, odotuskäsky, poistuminen, kutsu, “seis” sekä suullisena että käsimerkkiavusteisesti ja pysähtyi semihyvin. Siitä vapautus kipolle ja kehuja. Otettiin toinen luoksetulo läpijuoksuna, ei onneksi ennakoinut oikeastaan, vaikka näytti kyllä valmiilta pysähtymään käskystä. Kolmas otettiin taas pysähdyksellä mutta pelkkä käsky tällä kertaa, ei käsimerkkiä. Nyt se kyllä vähän ennakoi, mutta lähti onneks ihan reippaasti liikkeelle. Ei hinkattu enempää sitä.

Lopuksi ne kaukot! Otettiin tosiaan pelkkää sitä ekaa istumaannousua, eli jätin koiran maahan ja poistuin sen eteen antamaan istu-käskyn. Ensin vaan askeleen päästä, sitten kahen, kolmen, neljän ja kun edelleen koira oli noussut ekalla käskyllä niin vielä viiden askeleen päästä kokeiltiin. Ja nousi istuun ekalla käskyllä joka kerta!! 🙂 Jeee! Pätevä, pätevä.

Niin sitä valmis-käskyn reagoimattomuutta myös. Tää on muuten maailman ainoita asioita varmaan jossa oon koiraa kieltänyt treenatessa kun se tekee muuta kuin pyydetty. Eli kun menee maahan valmis-sanalla, kiellän, käsken uusiks sivu ja toistan kunnes pysyy ostumassa ja siitä palkkaan. Aika hyvin se nyt on alkanut sitä oppiin kun tarpeeks toistaa. Kyä se täst, kyä se täst.

Hauhauväyväy

Mietin koko päivän töissä (muutamien muiden asioiden ohella……) että piru vieköön, mä haluun opettaa ton koiran haukkumaan. Siis Ifan, luonnollisesti. Ku tiistaina hakutreeneissä oli puhetta et osaaks se edes haukkua. Osaa se, ja kohta vieläpä käskystä. Mh! Kyllä se sen oppii. No, mietin sitten että milläs siitä sais ääntä ulos. Ainoo mitä keksin niin ovikello. Seisoin sitte ovella naksun ja namien kanssa rinkuttamas ovikelloo. Pari kertaa se puhahtikin, kunnon haukahduksista palkkasin paremmin.

Toistin tota hetken, kunnes keksin vielä paremman tavan. Meillä on kaikki koirat jostain ehdollistunu siihen “kuka tulee?” ja se saa noi kaikki kolme puhiseen ja haukkuun. Joten hähää, eikun hyödyntämään sitä! Sillä saikin ovikelloa paremmin ääntä aikaiseksi. Ei se nyt vielä osaa kertakäskystä haukkua, mutta vastahan ekan kerran treenattiin. 😀 Joten treeni jatkukoon! Saa nähdä osaako se viikon päästä jo haukkua…

Törkeen hyvät hakuilut

“Taukoviikon” jälkeen tänään oli taas hakutreenit, eli oli 2vko vierähtänyt edellisistä. Edelliset treenit meni ihan penkin alle kun en ollut muistanut koiraa ulkoiluttaa ja sillä oli hirveä hätä, joten tänään käytiinkin kunnolla lenkillä ennen treeneihin lähtöä ettei varmasti sitten tule hätä metsässä. Ja toimi.

Ajomatkalla kun alkoi vettä tihuttamaan, mietin että empä pakannut edes pitkähihaista sadetakista puhumattakaan. Siis itselleni, koirille oli kyllä kassillinen tavaraa mukana. 😀 Perillä satoi hetken aikaa enemmän, mutta sitten onneksi loppui. Otettiin Ifa metsään tokana koirakkona mun toiveesta, kun pelkäsin että alkaa sataa taas. Mietin hetken että tarvisko sille vetää sadehaalari päälle, mutta en sitten jaksanut, joten eikun koira metsään. Päätin että haluan alkuun yhden viuhkan kun en luota siihen että se osais lähtee kylmiltään ettimään, mut viuhkassa saa kuitenkin yhen ns. puolivalmiin, kun ei oo voinu koira kattoo loppuun asti että mihin se maalimies menee. Epäröin pitkään mitä kolmannen kanssa, mutta kolmas oli sitten valmiina.

Viuhka liikkeelle ja Ifa katsomaan. Kauuuuuhea tärinä vaan kävi ja korvat heilu ku tuulivoimala. Mietin että mitähän hittoa tästäkin nyt tulee, mutta no katsotaan. Ensimmäinen lähetys ylöspäin kalliota kohti vastatuuleen. Hihna irti, kädellä näyttö, mielikuvasana ja lähetyskäsky. Ja jumalaut se ampas liikkeelle nii vauhdilla ettei jalat tullu ihan samaa vauhtia mukana ja enstemmäiseks kynsi vähä mettänpohjaa kaulalla ja eturinnalla, siitä nopeesti jaloilleen ja hirveetä vauhtia varvikon läpi maalimiehelle. :DD Ihan mahtava koira! Se myös pysyy siellä hyvin kun maalimies syöttelee sille namia.

Takaisin keskilinjalle ja lähetys seuraavalle maalimiehelle. Vähän poikkasi sivulle päästäkseen polulle, mutta eteni kuitenkin hyvin, meni kuulemma 10m ohi jo maalimiehestä, pyöri hetken, käytti nenäänsä ja sitten löysi sen maalimiehen! Näin se maalimies sanoi että nyt se oikee teki hommia siinä. Hetken jo luulin ettei se aio löytää sitä, mutta löysihän se. 🙂 Keskilinjalle palatessa koira oli nii intoo täynnä että kisko vaa ku hullu ja tultii täyttä laukkaa pois sieltä. :’D

No eikun etiäppäi ja kolmannen, valmiin maalimiehen kohdille. Taas valmistelut ja eikun lähetys. Ja taas se ampasi kunnolla sinne mettään!! Eteni, ei ihan maalimiehelle asti, alkoi haistella, haisteli, haisteli, kipitti, kaarteli, haisteli ja lopulta kaarsi puun taakse maalimiehen luo!! Ihan suoriltaan ilman apuja! Valmiille maalimiehelle! JEE!!! Pärkele että on pätevä harjakoira!! Vitsit että mä niin tykkään tosta koirasta. 😀 Ja Ifa niin selkeesti tykkää hausta! Oikeesti, teijän pitäs niin nähdä se! Pitänee enskerralla ottaa videokamera mukaan…

Eikä muuten totisesti haitannut pätkääkään se että tuolla on tosiaan tassu paketissa. Paketittomuus olis ehkä voinut haitata enemmän kun se tuolla metsässä niin päästeli menemään… Mut siis oikeasti, olen niin ylpee tosta, Ifa on kehittynyt vieläpä tosi huimaa tahtia mun makuun tuossa haussa. Ai että. Pitää ruveta treenaan sitä noutoo hiki hatussa että voidaan joskus alkaa miettiä ilmasun opettamista. D: Ellen sit ala opettaa tolle haukkumista. Heitinki tuol treeneis et joo laitetaa maalimiehelle puun kylkee ovikello nii voidaa saada toi haukkumaan. 😀 Kun vetäjistä toinen epäili että vaikka ton saiski haukkumaan niin kuulisko sitä tuolla metsässä. No ehkä näin tuulisena päivänä vois tehdä tiukkaa, mutta kyllähän tosta nyt ääntä lähtee. Toisaalta olis kyl aika hienoo jos se osais myös haukkua… Vaikka luulen että muutoin rullailmasu ois Ifalle parempi, ku sais vaa käydä kattoo maalimiestä, tulla rullan kanssa pois mun luokse ja sit johdattaa mut sinne taas. Vaikka onhan siinä enemmän hommaa, mut jos se epävarmuuttaan ei mieluummin pysy maalimiehellä ni niin. Nojaa, ompa tätä aikaa pohtia lisää. 😀

Hyvä oli revanssi viime kertasille huonoille treeneille. Odotamme innolla ensiviikkoa. ❤