Archive | February 2013

Pikakatsaus nouto ja stoppi

Väliissä ollaan näitä reenattu, mutta ihan sika vähän. Eikä mitään muutakaan olla tehty. Liikaa töitä tilapäisesti. Tänään otettiin kuitenkin pikatreenit ja niihin nyt pikakatsaus, koska sänky odottaa jo vaativasti nukkujaa. Ensin kapulan kanssa tuontitreeniä kyykyssä, siis että ottaa tunnarin ja tulee istuun mun lähelle. Siinä vähän reenailin sitä, että saisin jo liikuttaa kättä. Parin toiston jälkeen lähti heti edistyyn. Nyt meinaa taas jäädä kauemmas, mutta totesin että pitäis vissiin palkata suoraan kädestä eikä heittämällä, että se tois lähemmäs. Kokeillaan tätä jatkossa. Sitten noiden jälkeen oli kasvavan innostunut kimallus silmissä katse kohti sulavia lumia ja lähestyviä hakutreenejä, joten tehtäväksi Ifalle tuli hakeakin se kapula mulle olohuoneessa säkkituolissa istuvan pikkuveljen jaloista. Pikkuveli välttämättä tykkäs laittaa kapulan jalkateriensä väliin pystyyn, mutta tämä ihan ookoo mulle, kun Ifa sen siitä innolla nappasi. Sieltä sitä sitten lähetin sen tosiaan hakemaan useemmanki kerran. Ensin silleen että heitin sitä itte sinne että se näki sen mihin se menee, sit rupesin heittään kapulan veljelle ja meneen Ifan kaa nurkan taakse josta käskin sitä hakemaan sitä kapulaa. Tämä aika jees. Ihan vähän se pyöri, että häh, mistä mä sen haen, kunnes se hokas et joo hei sieltä, ja lähti hakemaan.

Noiden lisäksi otettiin myös tötsää ja stoppia. Eli tötsän kierrätystä paljon ja kahdesti otin stopin sinne sekaan, käskyllä ja käsimerkillä. Ja siis. Miten toi voi toimia niin hyvin? Pysähtyy ku seinään. Ja silti kiertää tosi vauhdilla sitä tötsää. Madness. Oonhan mä nyt ton tavan tienny herraties kuin pitkään, mutta ettäkö se olisi noin toimiva Ifalle?! Wow… Siis. Toimii ku unelma. Jatketaan näitä. Nyt otettiin yhellä tötsällä sisällä, kun kaksi ei oikein mahdu että sais vähän välimatkaakin. Ulkona pyöritellään kahella. Pitäis niitä reenejä ottaa kans. Mut, näistä jatketaan. Nyt vähän haaveillaan mölli-BH:sta, pitäis vissiin sen liikkeitä treenata. Eli sitä liikkeestä istumista ja henkilöryhmää ja pitkänmatkan seuruuta. Joojoo, ehtii ehtii…

Lauantaina 2. pvä menemme sitten Ifan kanssa fyssarille. Saa nähdä saadaanko sieltä selvyyttä jalkaan. Jos ei, yritämme saada ajan Kaiperlalle. Vai mikä nimi nyt olikaan… Mutta osteopaatille anyway. Toivotaan että tulee kuntoon jo fyssarilla! Ei tuo vieraiden ihmisten kopeloinnista niin perusta, että viittis hirveen montaa kertaa turhaan käydä, saati että lompsa tykkäis turhakäynneistä kauheesti.

Advertisements

FMBB tokosemma Tre

On se hienoo ku arkena on herätys viideltä joka aamu, niin viikonlopuiks pitää kehittää ittelleen ohjelmaa nii että pitää herätä kuudelta! Mitä se sellanen uni on? Tällä kertaa heräämisen syynä oli Tampereella Koirakoutsin hallissa belgien MM-tokojoukkueen järjestämä tokosemma. Olin Ifan sinne ilmoittanut, vaikken kyllä tiedä mitä neuvoja sieltä kaivattaisiin. Saatiin me kuitenkin jotain vinkkiä. Ja olipa toinen kouluttajista sen verran tuttu naama, että samassa tokokokeessa oltiin viime heinäkuussa. En sitä itse ollut aiemmin tajunnut, vasta paikanpäällä katsoin että jaa, tuttu naama, taitaa olla se kokeessa ollut!

Ensimmäisessä satsissa käsiteltiin vähän tota Ifan noutoa. Päädyttiin siihen, että mun pitää palata takas kyykkyyn, jollon homma lähtee sujuun vähän paremmin. Kuulemma palauttaa lähemmäs ja paremmalla innolla sillonku oon kyykyssä. Ainoo vaan, että siis tunnarin. Kokeilin myöhemmin niin tota sorvattua se ei meinaa edes nostaa. Kysyin, että eikö niin että tunnari on sallittu AVO:ssa, koitti väittää että ei, mutta lopulta käsittääkseni vastaus on, että kyllä se on sallittu. Pitää sit vaan onnistua heittään sitä se 10 metriä. Toinen kouluttaja oli tosin sitä mieltä, että jos nouto on noin vaiheessa, niin ei järkeä mennä kokeeseen ollenkaan. Nojuu, ei tässä menossa olla, mutta jos se oppii noutamaan tunnarin täysin oikein, niin en näe miks mun pitäis opettaa se noutaan sorvattua ennenku voisin mennä sille AVO:on. Tietty jos ylemmissä haluu kisaa niin siellä ei sitten enää omaa kapulaa saa käyttää ja noutaa tarttis mitä tarjolla on, mutta se ei liene meidän ongelma, että mitä VOI:ssa ja EVL:ssä tapahtuu…

Esiteltiin myös meidän seuraamista, jossa Ifa ihan vähän treenatessa edistää, mutta kokeissa jätättää. Nytkin edisti vähän. Kuulemma katson vähän koiraa, en tosin ole itse tietoinen tuollaisesta… Seuraaminen ei tosin muuttunut mitenkään kun tapitin suoraan seinään. Ja kuulemma mun kävely on niin reipas, että se aiheuttaa sen että Ifa joutuu vähän kirimään mun perässä. Toisaalta sekin on ollut ihan tietoinen valinta se vauhti, että se joutuu oikeesti käveleen siel peräs reippaasti eikä lönkötteleen jotain omiaan.

Kun molemmat ryhmät olivat käyneet ensimmäisen kierroksen ja ruokatauko oli pidetty, oli paikallamakuiden aika. Mentiin sitten Ifan kanssa “aloittelevien koirakoiden ryhmään”, joka oli sikäli setuppina varmasti haastavampi kuin jos olisimme olleet toisessa ryhmässä. Nyt toisella puolella oli 4½kk ikäinen belgipentu, jota luonnollisesti palkkailtiin vähän väliä, toisella puolella aikuinen belgi joka vähän väliä nousi istumaan ja sitä käytiin komentamassa takaisin maahan. Lisäksi toisessa reunassa nöffi, joka otti myös helpotettua paikallamakuuta mutta vissiin ilman kummempaa sählinkiä. Olin sitten meistä neljästä ainoa, joka meni hallin toiseen päähän asti pois koiran luota. Kerran kävin välissä palkkaamassa, koska koin että häiriö oli niin kova ja Ifa oli hieman huolestuttavasti nuuhkinut maata molemmilta puolilta. Pysyi siis kuitenkin maassa sikäli ihan nätisti. Vitsit että olin ylpeä!! Ehkä se olis kestänyt ilman palkkaakin, mutta koska treenit, niin päätin palkata. Niin ja paikallamakuuta ennen luoksepäästävyys joka aivan täys 10 suoritus, ei mitään huomautettavaa. Pätevä piski.

Toisella kouluttajalla mietittiin sitten luoksarin stoppia. Kun mietin ettei mulloo mitään ALO:n liikettä mikä kaipais sinällään vinkkiä, ja noutoon saatiin toiselta kouluttajalta apuja niin eipä siellä paljon muuta treenattavaa sitten ole kuin tuo. No ja ehkä kaukot, niitä olisi kyllä voinut kokeilla. Nojaa. Niitä saa kyllä treenattua itsekseen. Päädyttiin sitten katsomaan sitä luoksarin stoppia tötsän kiertämisen kautta. Ifalla oli joku ihan oma kikkansa siihen, kun se kyllä juoksi sinne tötsälle, mutta pysähtyi siihen ikään kuin olisin lähettänyt sen merkille. Ainoo, että sille ei oo merkkiä opetettu. Tai on sitä voitu joskus vuonna nakki joskus treenata, mutta ei siis mitään muistikuvaa. Niimpä sitä sai sitten aina patistaa että eiku kierrä kokonaan. Lopulta tehtiin sellasta, että vietiin nami sinne tötsän taakse koiran kanssa yhdessä ja sitten lähetys kiertämään jne. Käsimerkki ja käsky yhtäaikaa silloin kun otettiin stop. Muulloin heitettiin nami taaksepäin. Jatkossa voisi kuulemma ottaa sellaista, että kaksi tötsää ja pallottelee niiden välillä. Varsinkin jos saa avustajan / avustajat lisäämään namia tötsien taakse aina koiran käytyä niillä, ja sitten satunnaiseen väliin stop jne. Kyllä siitä vielä liike tulee.

Yllättävän reipas Ifa tuolla hallilla oli. Paria kohtaa matosta se vammasi silleen hyi en varmana kävele tohon, mutta muuten se teki aika hyvin. Ja se siis jopa nouti sitä tunnarikapulaa siellä. Melkein uskoin, ettei se koskisikaan koko kapulaan, mutta niin se vaan meni ja yllätti. Ja tötsääkin se kiersi hirmuisella innolla! Tai siis innolla se sinne säntäs patsastelemaan tötsän viereen/eteen/jonnekin. Oli varmaan kuunnellut kopasta aiemmin kun pennulle treenattiin merkkiä…

Kyllä päivästä siis irti sai, ja jos ei muuta niin intoa jatkaa treenaamista. Ja hyvän mielen hyvästä paikallamakuusta. Yesh. Kyllä sitä vois semmoihin toistekin mennä.

Huomenna vaan on tiedossa soitto eläinlääkäriin, koska Ifa aloitti tuon ontumisen taas. Juoksemisen jälkeen se siis alkaa ontua. Enkä tajua missä vika. Haluan selvittää sen. Soittelen siis huomenna aikaa Skutille, katsotaan sitten miten käy. Jos jalka pitää kuvata ja koira sitä varten rauhoittaa niin sitten jää Janakkalan rallyt väliin… Mutta sille ei sitten voi mitään, koska kyllä se nyt on selvitettävä miksi se alkaa aina juoksemisen jälkeen ontua.

Doboa ja tokoa

Eilen aamulla lenkillä kokeilin vähän Ifalle luoksetulon stoppia sillä kädenheilautustaktiikalla. Ei pelitä. Totesin, että treenataan siis sitä stoppia, mutta takapalkalla. No, stopin treenaaminen muuttui tule laukalla -treeniksi. Takapalkalla stopit on joo hienoja, mutta kun ei lähde tuleen laukalla. Ei kelpaa. Pitää laukata. Joten tehtiin sitten sellaisia, että takapalkka, koira odottaan, toinen lihapulla kädessä lähen oikee kunnolla kutsuu ja innostaa koiraa ja kun se on laukalla tulossa luokse, lennosta vapautus taakse. Ei siis sitä itse stoppia siihen. Sitten jos se tuli ravilla, niin seuruutin takaisin lähtöpaikalle ja otettiin uudelleen. Joudun aika paljon vielä innostamaan, että se ylipäänsä nostaa sen laukan, mutta ehkä se vähitellen iskostuu sitten sinne mieleen, että tullaan laukalla. Vain siitä saa palkan. Kyllä mä uskon että tosta vielä hyvä tulee. Ja uskon että Ifalle toimii suullinen käsky käsimerkkiä paremmin. Voin tosin olla väärässäkin, mutta kyllä se ajan kanssa selviää sitten.

Eipä me sitten muuta varsinaisesti treenattukaan. Ifalla tuli kuuma jo tosta kun juoksutin sitä niin paljon, etten viittinyt ihan puhki kuluttaa sitä. Vähän reenattiin peruuttamista seuraamisessa, sivuaskelia oikealle ja takapään toimivuutta kääntymällä vasemmalle niin, että koira pitää paikkansa tossa sivulla. Sivuaskeleet oli oikeestaan aika hyviä, en tiennyt että se osaa noin kivasti. 😀 Nooo, sopii mulle sopii mulle.

Tokojen seassa sitten treenattiin vielä dobopallolla. Iltalenkki pohjalla vähän verryttelynä, koirien pyörittelyä ja sitten pallolle. Ifa tykkää siitä ihan hulluna. Ei se malta pysyy pois siitä pallolta. Pyörittelin sitä pallon päällä, otettiin vähän eri asentoja ja houkuttelin seisomaan takajaloillaan. Otettiin myös sitä, että mä pyöritän palloa niin että Ifan pitää kävellä eteenpäin tai taaksepäin siinä pallolla. Hyvin ne sujuu. Ja jotten reenattaisi pelkkää koiraa, niin treenasin itsekin pallolla punnerruksia ja kahdenlaisia vatsoja tehden. Tykkään erityisesti tosta “perinteisestä vatsalihasliikkeestä” ton dobopallon kanssa. Siis pallo jalkojen välissä jalat koukussa kädet niskan takana ja siinä ylös alas ylös alas – koiran tasapainotellessa kokoajan pallon päällä. Eli mitä enemmän tukeudut jaloilla palloon ja heilutat sitä, sitä kovemmin koira joutuu työskentelemään pysyäkseen siinä. Samalla myös harjoittuu se, että osaavat odottaa siinä että koska tulee nami ilman että se herkku on kokoajan siinä nenässä kiinni.

Ainiin sellaistakin harjoitusta tehtiin, että edelleen toi vatsalihasten tekoasento, mutta sit nostetaanki pylly ylös ja käsketään koiran mennä alta toiselle puolelle. Mitä hidasälyisempi koira, kuten vaikka Likita, sitä pidempään joudut pysymään asennossa odotellessasi, että koira tajuaa mitä sen nyt pitikään taas tehdä. Liksu siis doboili myös oman iltaruokansa. Eikä se todellakaan ole mikään välkky. Joka ikisen altavaihdon jälkeen se tuli mun kainalon viereen maahan makaamaan. Sitten tuskastelet siinä hokien “Ali. Likita, ali. Ali! LIKITA…” kunnes se tajuaa että ainiin, puolenvaihto. Välissä sitä piti toisella kädellä tökätä alakautta kylkeen, että se tajus liikkua. Loppua kohti siellä sen päässä alkoi edes jotain aivotoimintaa tapahtua, eikä sitä tarvinnut enää kädellä vetää ali. Ifa on ihan näppärä taas tapansa mukaan ja vaihtaa kyllä vikkelästi puolta. Oli hauskaa, tätä lisää.