Eilen aamulla lenkillä kokeilin vähän Ifalle luoksetulon stoppia sillä kädenheilautustaktiikalla. Ei pelitä. Totesin, että treenataan siis sitä stoppia, mutta takapalkalla. No, stopin treenaaminen muuttui tule laukalla -treeniksi. Takapalkalla stopit on joo hienoja, mutta kun ei lähde tuleen laukalla. Ei kelpaa. Pitää laukata. Joten tehtiin sitten sellaisia, että takapalkka, koira odottaan, toinen lihapulla kädessä lähen oikee kunnolla kutsuu ja innostaa koiraa ja kun se on laukalla tulossa luokse, lennosta vapautus taakse. Ei siis sitä itse stoppia siihen. Sitten jos se tuli ravilla, niin seuruutin takaisin lähtöpaikalle ja otettiin uudelleen. Joudun aika paljon vielä innostamaan, että se ylipäänsä nostaa sen laukan, mutta ehkä se vähitellen iskostuu sitten sinne mieleen, että tullaan laukalla. Vain siitä saa palkan. Kyllä mä uskon että tosta vielä hyvä tulee. Ja uskon että Ifalle toimii suullinen käsky käsimerkkiä paremmin. Voin tosin olla väärässäkin, mutta kyllä se ajan kanssa selviää sitten.
Eipä me sitten muuta varsinaisesti treenattukaan. Ifalla tuli kuuma jo tosta kun juoksutin sitä niin paljon, etten viittinyt ihan puhki kuluttaa sitä. Vähän reenattiin peruuttamista seuraamisessa, sivuaskelia oikealle ja takapään toimivuutta kääntymällä vasemmalle niin, että koira pitää paikkansa tossa sivulla. Sivuaskeleet oli oikeestaan aika hyviä, en tiennyt että se osaa noin kivasti. 😀 Nooo, sopii mulle sopii mulle.
Tokojen seassa sitten treenattiin vielä dobopallolla. Iltalenkki pohjalla vähän verryttelynä, koirien pyörittelyä ja sitten pallolle. Ifa tykkää siitä ihan hulluna. Ei se malta pysyy pois siitä pallolta. Pyörittelin sitä pallon päällä, otettiin vähän eri asentoja ja houkuttelin seisomaan takajaloillaan. Otettiin myös sitä, että mä pyöritän palloa niin että Ifan pitää kävellä eteenpäin tai taaksepäin siinä pallolla. Hyvin ne sujuu. Ja jotten reenattaisi pelkkää koiraa, niin treenasin itsekin pallolla punnerruksia ja kahdenlaisia vatsoja tehden. Tykkään erityisesti tosta “perinteisestä vatsalihasliikkeestä” ton dobopallon kanssa. Siis pallo jalkojen välissä jalat koukussa kädet niskan takana ja siinä ylös alas ylös alas – koiran tasapainotellessa kokoajan pallon päällä. Eli mitä enemmän tukeudut jaloilla palloon ja heilutat sitä, sitä kovemmin koira joutuu työskentelemään pysyäkseen siinä. Samalla myös harjoittuu se, että osaavat odottaa siinä että koska tulee nami ilman että se herkku on kokoajan siinä nenässä kiinni.
Ainiin sellaistakin harjoitusta tehtiin, että edelleen toi vatsalihasten tekoasento, mutta sit nostetaanki pylly ylös ja käsketään koiran mennä alta toiselle puolelle. Mitä hidasälyisempi koira, kuten vaikka Likita, sitä pidempään joudut pysymään asennossa odotellessasi, että koira tajuaa mitä sen nyt pitikään taas tehdä. Liksu siis doboili myös oman iltaruokansa. Eikä se todellakaan ole mikään välkky. Joka ikisen altavaihdon jälkeen se tuli mun kainalon viereen maahan makaamaan. Sitten tuskastelet siinä hokien “Ali. Likita, ali. Ali! LIKITA…” kunnes se tajuaa että ainiin, puolenvaihto. Välissä sitä piti toisella kädellä tökätä alakautta kylkeen, että se tajus liikkua. Loppua kohti siellä sen päässä alkoi edes jotain aivotoimintaa tapahtua, eikä sitä tarvinnut enää kädellä vetää ali. Ifa on ihan näppärä taas tapansa mukaan ja vaihtaa kyllä vikkelästi puolta. Oli hauskaa, tätä lisää.
Ifan treenikirja 