Archive | March 2013

Kuvia!!

Komian Lennart-bernhardin omistaja oli ottanut Ifasta kuvia Loimaan rally-tokokisoissa, ja hyviä kuvia olikin! Kiitos!! Tässä näytille tännekin.

Melkosta seuraamista!

Pysähdys kyltille.

Karvahirviön käytösruutunökötys.

Advertisements

Päivä Loimaalla

Eilen oli kiva päivä Loimaalla. Vähän kisattiin ja paljon treenattiin. Kokeilin zetakävelyä Ifan kanssa pätkissä ja se menee hyvin, menee maahan, istuu, seisoo. Seisominen on vaikein, menee herkästi alas. Tuli tässä mieleen, että ehkä siihen vois vaihtaa käskyn ja sanoa odota. Täytyy kokeilla. Kokeiltiin myös luoksetulo, hienosti alotti laukalla, mutta tiputti kesken kaiken raville. Tuli sentään siedettävän hyvin perusasentoon lopussa.

Kapulaakin vähän kokeiltiin, ei sillä ollu mitään ongelmaa sitä tuoda vieraassa paikassa. Vähän enemmän ehkä tiputteli sitä, kun sillä on edelleen ihan järkyttävän huono pito siihen kapulaan. Siis ihan tunnarikapulaan. Kokeiltiin kummiski myös sitä että voin heiluttaa kahta kättä Ifan leuan alla eikä tiputa. Ei se tiputa, jos ei usko että mulla on lihapullaa kädessä. Kerran se luuli et on pulla kädessä ja koitti ikuisuuteen asti etsiä sitä pullaa lattialta vaikkei sitä siellä ollut. Ei irroituskäskyä, ei pullaa. Kyllä se siitä edistyy.

Jossain vaiheessa kokeiltiin ruutua, tosin molemmat kerrat niin että vein pullan sinne valmiiks, otettiin vaan pidempi matka siihen. Sinne se sinkoo. Nyt pitäs saada pullaa häivytettyä pois.

Harmi kun en paikallamakuuta tajunnut treenata.

Keppejäkin vähän kokeiltiin, ne nyt on mitä on. Ei kauhean varmat. Mutta paremmat ku Liksulla. Harmittaa kun ei päästä keppei treenaan ollenkaan. 😦 Pitää ehkä ettii joku keppien tehotreenikurssi ja sit väkisin mennä sinne vaikka on aika ja raha vähän niin ja näin. Okei Kompassilla näköjään ois sellanen kurssi – alkaa tänään. 😐 Ja kesto 3 kertaa, hinta 83€, terve, en oo menossa. Fine voisin ehkä jotenkuten treenaa kotona muuten, mutku luulen että kuja/ohjurit tekis nyt hyvää varsinkin ton Liksun pujottelulle. Ja sellasta nyt en ihan heti saa aikaan. Tai jos lapioin lumeen pelkän sellasen kujan ja siihen kepit ja sitte metrin päähän itelle kävelyuran… 😀 Hahahhhhaa siinäpä vasta oliski. Pitää vähä kattoo miltä toi meijän piha nyt näyttää.

No mutta, oltiin me siellä Loimaalla kisaamassakin. Voittajassa taas rallyssa. Vaan siitäpä ei paljoa kerrottavaa ole. Ifa teki aika yllättävän todella hyvin radan. Käytösruudussa oli ongelmia, viimeksikin meinasi olla mutta nyt oli isompia. Ifa meinaan nousi kaks kertaa ja käsky oli sentään istua sivulla. 😐 Teki mieli hirttää se. Miten hitossa se ei nyt voi suostua istuun siinä paikoillaan. Teki mieli karjua sille jotain perkelettä jo sillon ku se näytti siltä että kohta nousee. No, otamme siis tehotreenin alle tämän paikallaan istumisen. Oliskohan se jaksanu olla jos se ois ollu makuuta?! Koska paikallamakuu… Vaan se on turhaa jossittelua kaikki tyynni, koska käytösruutumme suorituksella ei ollut enää mitään väliä. Mä en meinaan osaa numeroita.

Seisoskelin siinä 5-10min ratamme jälkeen siellä muitten seassa kunnes… kunnes… ajatus… siellä radalla oli muuten sellanen kyltti ku pyörähdys, muistan ku katottiin sitä Eijan kans ja viel erikseen treenasin sitä Ifan kans… mut… emmä pyöräyttäny koiraa missää vaihees radalla… VOI ***** ***** ***** MÄ UNOHDIN SIELTÄ KYLTIN VÄLISTÄ!!! Kaiken lisäks vielä heti neljännen kyltin. Kyltin skippaaminen => väärin suoritettu rata => hylätty. Onneksi asiasta voi syyttää vaan omistajaa, mutta olo on kyllä sellanen että josko vaikka jättäis tän rallyn nyt tähän ja heihei, ja pysyttelis vaan siinä tokossa.

En sit tiiä onko se rallyn, ahkeran kisaamisen, oman pään, koiran pään vai minkä aikaansaannosta, että Ifa pelittää nykyään kisoissa paremmin. Vihdoin se alkaa tehdä sielläkin silleen kohtalaisen iloisesti ja hyvällä fiiliksellä niitä juttuja. Ehkä siinä on jotain kisarutiinin saamista ja se, että molemmat ehkä oppinu ihan vähän vähemmän jännittämään. Tiedä häntä? Toivottavasti on sama tokossakin. Meillä on meinaan aika isot tavoitteet kesäksi tokorintamalla…

Joooo ollaan me kai jotain treenattu jooo…

Joo jotain sellasia etäisiä muistikuvia tuli tossa joo… Oltiin tosiaan viikonloppuna Jaskan ja Frein kanssa lenkillä ja ennen lenkkiä treenattiin parkkiksella. Ifalla on ruutu sinällään kivalla mallilla, et kun ollaan viety pulla ruutuun ja palataan kauemmas perusasentoon niin kyllä ampasee ku raketti sinne pullalle. Tietää tasan minne mennä. Koitin myös vähän tehä sitä, että seisoin ruudussa ja sitten kehuin ja palkkasin kun seisoi suunnilleen oikeella kohin takana keskellä. Tähän täytynee alkaa ottaa enenevässä määrin niitä ei-valmispulla-versioita.

Ohjatussa mulla oli vähän kovat odotukset alkuun ja koitettiin ihan kapuloilla. Paskat, se edes juossut suoraan ekalle vaan jäi haahuileen matkalle, totesin että jaahas aivan liian vaikee homma, takaisin namilinjalle ja ei mitään merkkiä edes namiohjatusti väliin. Lihapulla vaaleanpunaiselle post-it-lapulle ja Jaska ystävällisesti liikkurina pulla viemään. No nyt! Nyt sujui! Otettiin pari vasemmalle ja sitten yks oikeelle. Kyllä se aina oikeelle juoksi, tosin eipä muissa ollutkaan vaaleenpunasta post-ittia. Hitsi se oiski ollu hyvä ku ois ollu kaikissa. Vähän oli työn alla että sais Ifan kattomaan ees sitä “liikkuria”, että mihin se menee se pulla. Mut tein vaan samaa kuin silloin Korrien semmassa, että hoetaan sille sitä mielikuvaa ja sitten tässä vaiheessa viel voimakkaalla käsimerkillä lähetys. Tosin Ifahan osaa lenkillä suunnatkin hyvin, en sitten tiiä auttaako se tuossakin. Jäi hyvä fiilis kun lähti ees namien kanssa sujumaan.

Otettiin myös se idarin pelkkä seisomisosuus, että seuraamaan, koira seis, lenkki eteen lenkki taakse ja koira mukaan viereltä. Ja suju, ongelmitta! Jee! Palkka siitä eikä säädetty sen enempää. 🙂

Tänään otettiin noutoa kotona sisällä. Tunnarikapulan kanssa sujuu tosi hyvin. Ifa pitää aina vaan paremmin ja paremmin. Saan jo heilutella kättä sen leuan alla ilman että se päästää irti. Joskus se kyllä hakee kapulan, juoksee mun luo ja sylkäsee lennosta. Yleensä sitten heitän uudelleen. Nyt kun sujui niin hyvin tuo kapulan pito kättä heilutellessa niin nousi liian suureksi kiinnostus kokeilla käskeä koira sivulle kapulan kanssa. Sivulletulo ei tuottanut Ifalle kapula suussa mitään ongelmaa. Ekalla kertaa vapautin sen about heti kun se istui sivulle kapulan kanssa. Toisella kertaa kumarruin iiihan vähän kapulaa kohti mutten loppuun asti ja vapautin kun vielä piti. Koska mehän ollaan siis muuten treenattu noutoo silleen että mä oon aivan polvillani kyykyssä, kun se on auttanut tuohon että tuo lähemmäs ja ei pudottele niin paljon.

Harjoiteltiin muuten myös peruuttamista että osais peruuttaa sivulla eikä erkanis liikaa. Intoa oli liikaa joten häsellystä oli paljon, mutta kyllä se siitä lähti paraneen. 😀 Otettiin myös hieman eteentuloja ja edestä oikealle sivulletuloja. Huh. Ja kaikenlaista tuollaista rallypyöritystä.

Sitten tuosta noudosta nousi tosiaan hirveä kiinnostus metskua kohtaan. Mun pitäis mennä syömään joten mä en jaksa selostaa enää, mutta ehkä tää mun asiasta facebookiin kirjoittama kommenttini kertoo tarpeeksi:

“HAHAHAHAHHHA JESS SE NOSTI SEN!!!!! Kerran. 😀 Vahingossa. Sit ei enää nostanukkaa. Sit vedin siihen maalarinteippii ympärille ja nyt se nousee ihan no problemo eikä näytä haittaavan se metallinen kolaus joka tulee kun se tippuu ohkaselle matolle. 😉 Jes jes jes Ifa on paras. 😀 :D”

DuoTrio On Ice – a story to be told

Kädet ylös! Tämä on ryöstö! Ääähähähäää!

Höhöhö, menittepäs lankaan. Aina yhtä hauskaa.

Homman nimi on se, että tänään minä olen vallannut tämän blogin ja aion nyt kertoa teille tarinan.

Noh, kyllähän te monet minutkin tunnette. Olen Likita.

Niin siis tän tyypin äiti.

Yleensä me ollaan saatu lenkkeillä ihan rauhassa…

…mutta viime aikoina on lenkkeilyssä tapahtunut dramaattisia muutoksia, jotka ovat saaneet minut aivan pois tolaltani…

Aina toisinaan lenkeille ilmestyy… musta hevonen.

Tuo hirvittävä peto, josta kukaan ei oikein tiedä, mistä se tulee.

Tiiättekö, ku on niitä kolmipäisiä koiria, ne ois ihan piece of cake, mutta tämä, kolmijalkainen peto, tämä tämä tämä on, tämä on… tämä on jotain uutta, jotain pahempaa.

Se vain tulee ja syöksyy…

…milloin mistäkin lumipenkasta!

Mutta minä! Hurja ja mahtava Likita!

Minulla on kikkani tuollaisten petojen varalta…

Ensin juoksen kovaa vauhtia petoa kohti

Teen tiukan käännöksen!

Harhautan petoa!

Ja jätän sen nielemään tomua.

Ääähähähää! Niin hauskaa!

Kukaan ei voita minua!

Olen Raketti-Likita!

…Paitsi ehkä Ifa voittaa joskus, se on aika vikkelä, vaikkei siltä näytäkään

Toi toinen ihminen koittaa aina väittää, että ton pedon pitäis olla meitä nopeempi, mut aina me joudutaan todistaan, että se on väärässä.

Sitä paitsi, mikään ei ole nopeampi kuin Ifa, joka haluaa takaisin mamman helmoihin turvaan. Mamis…

Ja Ifa kuulkaa vasta vakooja onkin. Se oli soluttautunu vihollisen lähelle…

…urkkinu hieman tietoja…

…ja saanu hieman tietoja selville tästä mysteerisestä mustasta hevosesta!

Ku tiätteks, mä olin ihan varma että se on joku verikoira…

…tai joku kammottava lumihirviö…

…mut se onki joku ihan kakara vielä!

Se on tosin pitäny meijän touhuja silmällä.

Ja treenaa aika kovaa!

Kai se aikoo tosissaan viel joskus voittaa meijät juoksukisassa.

Onneks sil on viel vähän treenattavaa…

Me sit vähä kelattiin tätä juttuu Ifan kans…

Et ku toi on kummiski aika iso, ja ne on ihan takuulla noi aerodynamiset korvat kun halkoo tuulta niin hyvin!

Ni meijän täytyy kyl oikeesti treenaa! Tosin täst kuvast saattas virheellisesti luulla, et me treenataa, vaik oikeesti me vaa kisataa siit kummal on hienompi parta.

Mut ei me turhaan jakseta rehkiä. Annetaan sen luulla, että se on meitä nopeempi ja fiksumpi.

Vaik kattokaa ny, eihän tollanen voi mikään fiksu olla?

Vai voiko sittenkin… To be continued…

Agiepikset Lohja 10.3.

Täähän kulkee nimellä Ifan treenikirja, koska yleensä teen mitään vaan Ifan kanssa. Tänään oli kuitenkin poikkeuksellinen päivä. Olin nimittäin ilmoittanut Liksun agiepiksiin Lohjalle. Ilmotin sen kisoihin ja sit totesin että jaa se ei muuten oo vissii koko tän vuoden puolella edes kaukaa kaihoisasti tosiaan nähnyt edes agiesteitä. No pikkuvika! Menoks vaan!

Tänäaamuna sitten pakkasin koirat ja kamat, ajoin Vihdin kautta hakeen Jaskan ja Frein mukaan ja suunnattiin kohti Lohjaa. Kylmä oli taas ku sanonko missä, -20 kevyesti aamulla kun koitin autoa starttailla käyntiin. Paikanpäällä todettiin, että käsitys lämpimästä hallista on edelleen HYVIN suhteellinen. Vaan eipä siinä mitään. Käytin koirat pihalla, laitoin häkkiin paksun fleecen alle odottelemaan ja vähän ennen rataantutustumista kävin vielä hölkkäilemässä Liksun kanssa ulkona. Liksu ei tosin ollut kauheen innostunut, kun tassuja palelsi pakkanen. No, rataantutustumisessa totesin että rata on sikäli ihan simppeli, kaks kertaa pitää muistaa vähän kiepahtaa ja sillä selviää. Eikä esteitäkään enempää kuin 17. Lähtöjärjestys arvottiin ja pieni kiire iski kun todettiin että noniin radalle Anna ja Likita ensimmäisinä, valmistautuu se ja se. Silleen ÄÄKK!! Äkkiä koiralta valjaat ja puku pois ja kipitys lähtöön kun kuuluttelivat jo uudelleen meitä.

Tuomari vihelsi pilliin ja jätin Liksun lähtöön odottamaan. Aloitus oli kolme hyppyä ja sitten mutkaputkeen. Menin tokan hypyn taakse kutsumaan koiraa. Mietin sitä, että ei sovi mennä liian pitkälle muttei myöskään sovi jäädä liian lähelle ja kaks tuntui sikäli olevan ihan ookoo. Pelkäsin, että jos meen liian pitkälle niin se ei joko lähde ollenkaan tai tulee ohi. Nyt se lähti hyvin hyppäämään nuo, mutta heti neljäntenä olleeseen putkeen tuli kielto. Ei mennyt ekalla, onneksi sujahti sinne tokalla yrittämällä. Siitä hienosti puomille jonka jälkeen käännös oikealle muurille. Me ei olla varmaan ikinä treenattu muuria, joten olin aika tosi ilonen kun se hyppäs sen ongelmitta! Siitä jatkettiin kaks hyppyä ja putkeen. Paitsi kun ei se mennyt sinnekään ekalla. 😀 Tokalla jälleen sujahti. Muistin kiepahtaa toiselle puolelle että päästiin seuraavat kaks hyppyä ja putkelle, joka oli mutkalla puomin alla.

Putkelta jatko hypylle, jonka jälkeen piti taas vähän venkslata että sai koiran oikealle puolelle ja siitä yli A:sta. Joo, ei ongelmaa. Paitsi. A:n jälkeen oli enää kolmen hypyn kaari maaliin. Muuten hyvä, mutta juuri ennen näitä hyppyjä Likita pysähtyi paskalle. :|||||| Ei ole sanoja kuvaamaan sitä häpeän ja ärsytyksen määrää minkä se aiheutti. Ja Liksu vaistos sen kyllä hyvin vaikken mitään sanonut tai tehnyt, eikä meinannut suostua tekemään enää mitään. Sain sen kummiski lopuista hypyistä yli sitte. Anteeks vaan mutta se oli just käyny paskalla ennenku tultiin halliin. Ja kuten kerroin, se oli käyny viel uudestaan ulkona. Ja silti piti vääntää radalle. Oikeesti!! Radalta tullessa oli vähän sellanen olo että voi viddu… En mä olis suuttunu, jos mä oisin mokannu ohjauksia tai koira ois mokannu jotain, mutta että se paskoo sinne radalle niin vähän kyllä otti aivoon. Kelasin kumminkin, että en mä voi sille nyt vihotella, koska muuten se ei takuulla tee tokalla radalla mitään. Joten palkkailin normisti sitten radan jälkeen siinä ja vähän riehutin sitä ja koitin saada hyvän fiiliksen takas molemmille.

Pyörittelin Liksua siinä vähän lämpimikseen ratojen välissä ja otettiin jotain lämppähyppyjä kans. Lopulta meidän hurja 10 koirakon minimölliluokka oli juossut ekat ratansa, joten päästiin kokeilemaan rataa uudelleen. Vähän odoteltiin lähdössä kun sihteeri selvitteli jotain asiaa ja pyörittelin sitten Liksua siinä. Muistin odottaa tuomarin vihellystä suoritusluvaksi, vaikka tosin tuomari myös erikseen muistutti siitä vielä. Suoritusluvan tultua suoristin Liksun kohti hyppyjä ja menin taas kahden hypyn taakse kutsumaan. Ja kas vaan, tällä kertaa se meni muuten ekalla yrittämällä hyppyjen jälkeen putkeen! Kannustin sitä siitä kunnolla ja kirittiin puomille. Pikkusen saan spurtata siinä, etten jää jälkeen. Siitä hienosti jälleen muuri ja loput hypyt ja taas ykkösellä putkeen! Nyt meinasin olla jäljessä koska epäröin että meneekö se koira sinne putkeen. Ehdin kuitenkin vaihtaa puolta ja selvittiin seuraavista kahesta hypystä.

Mutta. Kun piti mennä putkeen, Liksu menikin puomin alastulon viereen seisomaan. Koitin tyhmänä kutsua sitä vaan sivussa olevalle putkelle jolloin se sitten nousi sinne puomille ja hyllytti radan. Mun tilannetaju oli siis ihan puutteellinen, olis pitäny ymmärtää kiepauttaa se takasipäin ja sieltä putkeen ennenku se kerkes hypätä sinne puomille. Mun moka. No, saatiin sitten se Liksu putkeen. Tän häslingin jälkeen olin taas hukassa ja muistin vähän myöhässä seuraavalla hypyllä että taas piti antaa vastakäden apua koska tiukka kurvi A:lle edessä. Muistin sen niin myöhään, etten tiennyt onnistuinko enää saamaan koiraa oikealle puolelle ja hidastin tosi paljon vauhtiani. Sitten näänkin kun Liksu jo kiipee vauhdilla A:ta ylös ja tuli kiire ottaa se kiinni. 😀 A hyvin ja loput kolme hyppyä hienosti ja maaliin jeeeee! Enää ei tarvinnut hävetä. 😀

Kengät vaihtoon ja jäähdytteleen koiraa ja itteensä pihalle. Kyl siinä lämmin tuli kun radalla pinkoi! Onneks Jaska sano että ota vaan ne juoksukengät mukaan kun pohdin niiden pakkaamista, tulivat meinaan tarpeeseen. En ois varmaan noilla raskailla varsikengilläni päässyt eteenpäin alkuunkaan tarpeeks kovaa. Hetken aikaa ooteltiin ja saatiin tuloslappuset käsiin. Ihanneaika oli radalle laitettu johonki 46-47sek tai sinnepäin ja Liksun toka rata kesti 34,74sek vaikka siellä oli toi putki-puomi -sekoilu! Vähänkö se ois saanu hyvän ajan ilman sitä! Ärrrr Anna miksi olet niin tyhmä. 😀 No, ehkä se on ohjaajan treenin puutetta. 😉 Paikataan sitten jatkossa!

Kakkosradastamme on video saatavilla kun Jasmine sen ystävällisesti kuvasi ja nettiin nähtäville laittoi, tältä näytti siis meidän kipsuttelumme:

Nyt mietityttää pitäskö hankkia lisenssi ja kokeilla virallisia…

Epiksien jälkeen mentiin viel Jaskan ja Frein kanssa lenkille, koirat sai kipitellä vapaana sellasen tunnin verran. Voin kertoo, et Liksu joka ei normisti käy missään mitään ite tekemässä, on nyt aivan sippi. 😀 Se kun oli eilen Janakkalassakin mukana, samoin kuin Ifa oli tänään Lohjalla mukana. Ne on niin paita ja peppu että minne ne nyt veis toisen ilman toista…

Rally-toko Janakkala 9.3.

Joooo. Vajaa viikko ennen kisoi tajusin, että hitto mähän oon muuten oikeesti ilmottautunu tonne. Luulin että en ole. No ei siinä mitään! Oltiin treenattu ehkä ainoostaan tota puolen vaihtoa takaa ja that’s it. Kokeiltu että 3 askelta peruuttaen ei toimi ulkona. Ja treenattu tokoa. Ei siis hirveetä panostusta…

Noo, aamulla rauhassa kisapaikalle toteamaan, että jahas istumisesta juosten ja pujottelu eestaas SELEVÄ… Muutoin ei mitään hirveän vaikeaa radalla. Ei yhtään maahanmenoa, ei yhtään eteentuloa, ei peruuttamista, ei houkutusta. TYKKÄÄN! Vaan onnistuttiin me silti vähän kämmäileen. Koitin kuitenkin pitää hyvän vireen ja yritin olla stressaamatta. Ei se ihan onnistunut, mutta noh. 😀

Lähdön jälkeen eka kyltti oli, että istu, 1 askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu. Tämä meni ihan ok. Istumiset olis voinut olla nopeampia, mutta ei mennyt liian eteen vaan pysähtyi mukana. Olin hyvin tyytyväinen. Mulla vaan on liian pitkät askeleet, koska kun tuosta vikasta istumisesta lähettiin nii otin tyyliin yhden askeleen ja oltiin seuraavalla kyltillä. 😀 Joka oli istu, seiso, istu. Ei ongelmaa, hienosti suoritti. Paitsi että mä ilmeisesti kuljen ihan väärässä paikassa, koska sekä kyltiltä 1 että 2 oon saanu OV -1 (väärä suorituspaikka). Tuomari sanoikin tulospaperin antaessaan, että mä oon kuulemma ihan vinossa niillä kylteillä. Vissiin siis silleen, että rintamasuunta liikaa kylttiä kohti eikä suoraan. Korjataan tätä enskerralla siis!

Kolmas kyltti olikin sitten paha, “pysy”, eli koira ja ohjaaja kääntyy molemmat vasemmalle ja seuraamispuoli vaihtuu. Oltiin tätä just treenattu hyvällä menestyksellä kehän ulkopuolella, mut kehässä Ifa loikkaski sit ympäri väärään suuntaan. Uusittiin ja onnistui, joten -3p uusinta siitä. No, koira oikealla, Ifa onnessaan ryntäs ja juoksi suoraan seuraavan spiraalikyltin oikeelta puolelta ohi… Kumma kyllä mun aivot pelitti ja kelas että toi ei muuten oo hyvä juttu, mut koska oltiin jo kyltillä niin uusitaan sen suoritusta, joten uusittiin ja just ja just saatiin spiraali vasemmalle sujumaan koira oikealla. Siitä matka kohti käännöstä oikealle. Tämän jälkeen hienosti sujunut puolen vaihto jalkojen alta, jonka Ifa suoritti mallikkaasti paitsi että kävi vissiin haistelemassa kylttiä ensin, josta -1p… Se on jostain ihmeestä nyt repässy ton kylttien nuuskimisen. Pitää varmaa oikeesti mennä jonnekki treenaa sillee että ne kyltit on haudattu pippurijauheeseen niin että jos se kerranki käy nuuhkasee kylttei ni perkele tietää sen tehneensä eikä varmana tee uusiks!! Nooooo ehkä tähän on lempeämpiäkin tapoja puuttua… 😉

No, seuraavana kylttinä istu, täykkäri vasemmalle ja istu. Tässä oli jotain häslinkiä vähän, en oikeen muista mitä tapahtui, mut pitää luntata videolta sitten. Saatiin tästä taas -1p OV kun on ollut väärä suorituspaikka. Seuraava kyltti oli sama juttu mutta 90 asteen käännös vasemmalle. Tästä on tullut -1p PY. Tuostapa jatkettiin sitten istumisesta juosten ja pujottelu eestaas. Oon taas saanu kyltiltä 10 -1 OV väärä suorituspaikka, mutta en tiedä enää että missä kyltissä mennään. 😀 Voiko pujottelu eestaas olla suoritettu väärästä paikkaa… Kai se sit voi olla… No, sen kauhistuksen jälkeen päästiin normaalivauhtiin ja saksalainen täykkäri. Siitä istumaan, askel oikeelle koira odottaa ja sit koira sivulle. Siitä vielä tupla-saksalainen ja maaliin. Lopun kylteiltä ollaan taas saatu yhestä -1 KYL kun toi perkele on nuuskinut niitä ja yksi -1 PY.

Käytösruudussa meinas mennä hermot, kun 2min koira edessä istuen ja Ifa piippas, nuuski kylttiä varmaan kolme kertaa, piippas lisää, nuuski maata ja kaikkee muuta mahollista. Niin pelkäsin että se nousee siitä. Ei onneks noussu, mut hitto että teki mieli puuttua siihen nuuskimiseen vähän kovemmalla kädellä. Ei vaan olis ollut soveliasta.

Ihmetys oli suuri kun tuloslistat tulivat seinälle ja todettiin, että Ifahan sai tuloksen!!! Jäätiin siis tulosrajan suhteen plussan puolelle, pisteitä oli 86. Aikaa käytimme 2:13:66. 13 sekuntia ylimääräistä joutui Reiska olemaan käytösruudussa istumassa. 😉 No, tulostakin suurempi yllätys oli kun sijoituttiin kakkosiks! Madness! Iba sai palkinnoks ruusukkeen, 3kg ruokasäkin, lelun ja vielä 6€ lahjakortin JANKK:n järjestämiin kisoihin! Ihan sikahyvät palkinnot! Voidaan kyllä juu tukea JANKK:n kisoja jatkossakin!

Muutenkin oli kyllä supermukava päivä, halli oli tilava ja rauhallinen, aurinko paistoi (ja häkki siirtyi sen mukana…), paikalla oli Eija ja Rane ja ihanainen Reiska, joka on varmaan karvaton taas mun rapsutuksien jäljiltä. 😀 Meni päivä leppoisasti hyvässä seurassa ja Ifakin tarkeni yllättävän hyvin. Aamulla oli kummiski ollu taas joku -20 pakkasta, että koirat nosteli tassuja jo hallin pihassa heti päästyämme sinne. Täytynee pitää Ifalla noi karvat josko se tarkenis kesälläki tokokokeissa paremmin. Käsittääkseni radastamme saattaa olla myös joskus tulossa video, jaan sen sitten kanssanne jos näin käy. 🙂