Joooo ollaan me kai jotain treenattu jooo…

Joo jotain sellasia etäisiä muistikuvia tuli tossa joo… Oltiin tosiaan viikonloppuna Jaskan ja Frein kanssa lenkillä ja ennen lenkkiä treenattiin parkkiksella. Ifalla on ruutu sinällään kivalla mallilla, et kun ollaan viety pulla ruutuun ja palataan kauemmas perusasentoon niin kyllä ampasee ku raketti sinne pullalle. Tietää tasan minne mennä. Koitin myös vähän tehä sitä, että seisoin ruudussa ja sitten kehuin ja palkkasin kun seisoi suunnilleen oikeella kohin takana keskellä. Tähän täytynee alkaa ottaa enenevässä määrin niitä ei-valmispulla-versioita.

Ohjatussa mulla oli vähän kovat odotukset alkuun ja koitettiin ihan kapuloilla. Paskat, se edes juossut suoraan ekalle vaan jäi haahuileen matkalle, totesin että jaahas aivan liian vaikee homma, takaisin namilinjalle ja ei mitään merkkiä edes namiohjatusti väliin. Lihapulla vaaleanpunaiselle post-it-lapulle ja Jaska ystävällisesti liikkurina pulla viemään. No nyt! Nyt sujui! Otettiin pari vasemmalle ja sitten yks oikeelle. Kyllä se aina oikeelle juoksi, tosin eipä muissa ollutkaan vaaleenpunasta post-ittia. Hitsi se oiski ollu hyvä ku ois ollu kaikissa. Vähän oli työn alla että sais Ifan kattomaan ees sitä “liikkuria”, että mihin se menee se pulla. Mut tein vaan samaa kuin silloin Korrien semmassa, että hoetaan sille sitä mielikuvaa ja sitten tässä vaiheessa viel voimakkaalla käsimerkillä lähetys. Tosin Ifahan osaa lenkillä suunnatkin hyvin, en sitten tiiä auttaako se tuossakin. Jäi hyvä fiilis kun lähti ees namien kanssa sujumaan.

Otettiin myös se idarin pelkkä seisomisosuus, että seuraamaan, koira seis, lenkki eteen lenkki taakse ja koira mukaan viereltä. Ja suju, ongelmitta! Jee! Palkka siitä eikä säädetty sen enempää. 🙂

Tänään otettiin noutoa kotona sisällä. Tunnarikapulan kanssa sujuu tosi hyvin. Ifa pitää aina vaan paremmin ja paremmin. Saan jo heilutella kättä sen leuan alla ilman että se päästää irti. Joskus se kyllä hakee kapulan, juoksee mun luo ja sylkäsee lennosta. Yleensä sitten heitän uudelleen. Nyt kun sujui niin hyvin tuo kapulan pito kättä heilutellessa niin nousi liian suureksi kiinnostus kokeilla käskeä koira sivulle kapulan kanssa. Sivulletulo ei tuottanut Ifalle kapula suussa mitään ongelmaa. Ekalla kertaa vapautin sen about heti kun se istui sivulle kapulan kanssa. Toisella kertaa kumarruin iiihan vähän kapulaa kohti mutten loppuun asti ja vapautin kun vielä piti. Koska mehän ollaan siis muuten treenattu noutoo silleen että mä oon aivan polvillani kyykyssä, kun se on auttanut tuohon että tuo lähemmäs ja ei pudottele niin paljon.

Harjoiteltiin muuten myös peruuttamista että osais peruuttaa sivulla eikä erkanis liikaa. Intoa oli liikaa joten häsellystä oli paljon, mutta kyllä se siitä lähti paraneen. 😀 Otettiin myös hieman eteentuloja ja edestä oikealle sivulletuloja. Huh. Ja kaikenlaista tuollaista rallypyöritystä.

Sitten tuosta noudosta nousi tosiaan hirveä kiinnostus metskua kohtaan. Mun pitäis mennä syömään joten mä en jaksa selostaa enää, mutta ehkä tää mun asiasta facebookiin kirjoittama kommenttini kertoo tarpeeksi:

“HAHAHAHAHHHA JESS SE NOSTI SEN!!!!! Kerran. 😀 Vahingossa. Sit ei enää nostanukkaa. Sit vedin siihen maalarinteippii ympärille ja nyt se nousee ihan no problemo eikä näytä haittaavan se metallinen kolaus joka tulee kun se tippuu ohkaselle matolle. 😉 Jes jes jes Ifa on paras. 😀 :D”

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s