Archive | March 2013

Liksu pääsee bilettään

Sekosin ja ilmotin sen agiepiksiin. Sunnuntaille. Lohjalle. Ääähähähhhäää. 😀 Saa nähä mitä tästä tulee, ei oo meinaan koira tän vuoden puolella agiesteitä edes kaukaa kaihoisasti nähnyt! No, ainakin Liksun luulisi olevan radalla innoissaan. 😀 Pistäkäähän peukut pystyyn. Mennään mölliradalle, joten kun kepit edelleenkään ei oo kunnossa niin se ei haittaa. Hyvillä mielin, ei mitään hävittävää.

Advertisements

Ulkotreenit!

Kun mittari väittää nollaa, taloyhtiö on huhkinut pihan kolatuksi ja sisällä ei tila riitä, niin on aika pukea koira ja mennä pystyttämään ruutu ja tötsät pihaan! Ideana taas kattoa niitä ylempien liikkeitä. Vahvisteltiin tuota ruutua tuossa oikeen urakalla, mut se on vielä hyvin alkutekijöissään. Vaan eiköhän siitä vielä hyvä saada. Pääosin tein siis sitä, että vietiin koiran kanssa nami ruutuun, hoettiin vihjesanaa, mentiin kauemmas, hoettiin samaa vihjettä ja sitten lähetys ja sinne se ampasi. Kerran taisin tehdä silleen että lähetin sen sinne viemättä namia. Vauhtia oli vähemmän, mutta kyllä se sinne meni. Lisää vahvistelua jatkossa.

Sitten mua kiinnosti tää näkemäni liike, joka liekö idari tuttavallisemmalta nimeltään. Harjoiteltiin siis sitä, että mä käsken ton liikkeestä seis, käyn edessä kääntymässä, takana kääntymässä ja koira lähtee taas mukaan seuruuseen. Tää meni ekalla hyvin, mutta kun olin ahne ja halusin kokeilla miten toimii heti pidempänä ja koitin käännöksen jälkeen ottaa istumista, joka ei sitten lumessa kauheen hyvin sujunut, niin meni vähän niinkun hukkaan se eka tosi hieno seisominen. Tän jälkeen se meinaan varmaan kolme kertaa seistessä käänty paikallaan kun mä menin sen taakse. Teki mieli lyödä nuijalla päähän – ehkä koiraa ja omistajaa molempia. Koiraa siitä että seisokkos perkele paikallas ko käsketään ja omistajaa siitä että pakkoko olla tyhmä ja ahne. No, sitten helpotettiin, käskin seisomaan ja kävelin ihan pientä ympyrää sen ympäri ja palkkasin kun olin taas sivulla, käskin edelleen seistä ja kiertelin lisää ympyröitä samallai. Tämä ihan ookoo. Yhden kauemman taaksemenon sitten otin siinä ja pysyi paikallaan. Hyvä. Kyllä me nyt yks idari aina saadaan kuntoon.

Tötsien kiertoa koitin myös. Ei lähe laukalle. Ei sit millään. Oli vissiin kyllä jo vähän väsynyt, koska alkoi noiden seisomistreenien aikana vammata jo sitäkin alustaa, ei pitäny katsekontaktia ja käveli mun selän takana. Ois ehkä pitäny älytä jo siinä lopettaa. No, vahvisteltiin sit tötsille nopeampaa menoa viemällä namit taakse. Aina sekään ei auttanut.

Otettiin myös vähän peruuttelua, joka muuten ei suju. Eli jos viikon päästä rallykisoissa on seuraamisesta 3 askelta peruuttaen niin me vedetään siitä -10vp. Sisällä sujuu, mut sisällä saaki seinästä tukea. Tätä täytyy siis treenata paljon enemmän pihalla. Testattiin myös kahen toiston verran tunnarin palautusta ja hiiiiitto sehän toimi paremmin ku sisällä! Haki innolla, tuli lähelle, EI PURESKELLUT, piti vaikka kuinka hyvin tiputtamatta ensin mun eteen yms. säätöä, odotti että sanoin kiitos ja sit vasta irrotti. Waaaau. Ei otettu sit sen enempää. Naapuri oli vielä kahen lapsensa kanssa siinä yleisönä. Ei sitte otettu ruutua enää, kun ne seisoi siinä, ihan hyvä tosin, etten voinut tämän pahemmin vielä ylitreenata…

Reenattiin taas lisää

Taas sisuunnuin niistä uusista tokosäännöistä vitsimentaliteetilla “Tavoitteena TVA ennen uusia sääntöjä”. 😀 Ehkä toi voiski muut oppia paitti että noi noudot niin epäilyttää. Joten menin testaamaan mitä toi tekee ohjatun kapulan kanssa, kun sorvattuunhan toi ei koske. JA SE NOSTI SEN!! Aiiiiivan järkyttävä mälväys ja pitää kiinni varmaa yhellä hampaalla, mutta siis nostaa ja tuo. JES. Toivo ei ole menetetty. 😀 Tuntuu niin typerältä miettiä jotain ylempien luokkien liikkeiden opetusta kun ole AVO:kaan hallussa. Vaan eipä se mitään, eipä se mitään. Pitäähän sitä tavoitteita olla, köh. Nyt pitäs vaan päästä kisaamaan noi ALO:t pois alta! Haluan sen koularin ensin. Onneks kesäks on tiedossa paritkin kisat. 🙂

Mutta tosiaan. Otettiin sitten myös kaukoja, lähitreeninä sitä seisomisesta maahanmenon oikeanlaista tapaa. Onnistuu ohjauksella hyvin, mutta jos ei ohjaa, tekee väärin. Ärrr. Maahan-istu-maahan otettiin silleen 5 askeleen päästä ja se sujuu aika hyvin. Pitäs päästä treenaan vieraisiin paikkoihin. No, ainaki AVO-kaukot on siis valmistumassa. Perään vähän tötsän kiertoa, kerran otin stopin. Siinä täytyy ruveta välissä viemään nyt namia tötsän taakse, koska meinaa ruveta vauhti hidastuun.

Loppuun vielä viikon päässä häämöttäviä rallykisoja silmällä pitäen takaa puolenvaihtamisen treeniä. Lähti aika mukavasti käyntiin. Kyllähän sitä nyt viikossa tollasen opettaa, eikö… 😀 Saas nähdä miten rallyissa käy!

Fyssari ja liikkeestä istuminen

Eilen luin noista uusiutuvista tokokoesäännöistä ja olin ihan että fffffffffffffffffffffffffffuuuuuuuuuu ja sitten päätin että koska siellä ja BH:ssa on liikkeestä istuminen, niin me opetellaan sitä nyt ja naksuttimen kanssa. Tein ensin paljon sitä, että peruutan koiran edessä ja siitä käsken sit liikkeestä koiran istumaan. Ehkä murto-osa näistä onnistu, pääosin jäi joko seisoon tai meni maahan. Olipa turhauttavaa. Sit vaan jostain syystä päätin että en jaksa enää peruuttaa että otetaan normaalista vapaasta mukanaseuruusta mut niinku sillee koira iha oikeella paikalla. Ja sit se istu aina istu -käskystä. ?!?!?!?!?! :DDDD MITÄ. Toi koira on ihan käsittämätön. Ei sitte helpoteta, ku helpotetusti ei suju, mutta normaalisti menee ku vettä vaan. 😀 Hahahahhhha. Niin, mitäpä sitä turhaan erilailla tekemään… En tosin tajua miten ei voi ymmärtää istu -käskyä kun se on mun edessä, ja sivulla se onnistu sillee joku 4 kertaa putkeen, ei tehnyt kertaakaan väärin ja sit lopetettiin kun olisin ehkä pyörtynyt kohta siitä että miten se nyt sen muka jo osaa noin. NOJAA. KELPAA MULLE.

Tänään oli sitten fyssariaika, toiveissa selvitellä Ifan ihmeellistä juoksemisen jälkeistä ontumista. 55€ meni ja mitään ei selvinnyt. Koira hyvässä kunnossa eikä mitään sellasta löytyny, joka vois selittää ontumisen. Ööööhhh… Ifa kumminkin selvis tilanteesta yllättävän hyvin. Ensin se meni innolla huoneeseen, sitte se totes että oh shit, tää ei taida olla kiva juttu. Sitte se ei enää suostunu lähestyyn sitä ihmistä ja kun ohjattiin Ifaa meidän väliin se meinas panikoida. Hetken rauhotus siihen ja namit esiin fyssarin toimesta ja oho kun alko tapahtuu ihmeitä. Ifa ei ollu kerenny mennä viel niin lukkoon ettei herkut maistuis vaan ne uppos niin että fyssari pelkäs sen ryöstävän kohta koko purkillisen niitä herkkuja. 😀 Hyvin söi suoraan sen kädestä. No sitte kaikenlaisia taivutuksia ja vääntelyitä ja kääntelyitä ja tasapainon tutkimista ja seisomisasennon analysointia ja kaikkea mahdollista. Hyvä leveä selkä jossa ranka hienosti lihasten välissä olematta jumissa ja kaikki jalat venuu niinku pitääki, ei pienintäkään merkkiä mistään luksoitumisvaarasta, hyvät tiiviit olat, ei kipupisteitä. No eipä se oo kolmeen viikkoon tietty ontunu, mutta silti. Vähäsen Ifa pyristeli kyljellään vastaan, mutta lopulta se melko hyvin antoi siinä kattoa ja suostui jopa edelleen samalla syömään. Ihan loistavaa. Ja lopuksikin oli vielä kaveria kunhan oli namit esillä. Nyt pieni rohkea lapsi syö ansaitsemaansa härän jännettä tyytyväisenä. Katsellaan miten jalka jatkossa reagoi…