Archive | April 2013

Uusintareenit ulkona

Mun vähän niinkun oli tarkotus olla treenaamatta, mutta halusin tehdä hieman pohjustusta liittyen eilen jälleen todettuihin puutteisiin. Otettiin kentällä Jaskan kanssa luoksepäästävyyttä Ifalle, ei siinä ongelmaa. Oli varmaan niin tuttu ihminen, ettei ollut ongelmaa. No kuitenkin. Kokeilin myös liikkeestä seis, ja kun palasin viereen sanoin “käsky”. Ja Ifa vain seisoi paikallaan. Jess!! Edes joku sujui. Seuraamisen perusasennot ei meinaan sujunut. Lyhyt pätkä, niin ottaa hyvin, mutta jos on yksikin käännös mukana tai suora on pidempi, niin ei. Sitku oon pysähtyny ja se edelleen seisoo ja sanon “perkele” niin se istuu. Mutta ei se oikeen käy. Emmä voi kokeessa silleen tehdä.

Kaiken huippu oli se, kun otettiin paikallamakuuta eikä se maannu edes minuuttia. Lähti häntä heiluen ravaamaan mun luokse. Olin ihan että no voi nyt……………………… Ei ei ei ei ja vielä kerran ei. Koira takaisin maahan makaamaan, lyhyempi matka ja minuutti aikaa. Makasi. Mutta kyllä oli vaikea pitää oma pää viileänä. Otin myös luoksetulon kahdesti, hienosti odotti ja tuli laukalla, mutta perusasento aina vino. En palkannut siitä, vaan käskin tulla uudelleen perusasentoon, ja hinkkasin sitä varmaan yli 10 kertaa eikä siitä tullut yhtään mitään.

Just sellai olo, että ei oo kyllä mitään odotuksia sille keskiviikon kokeelle. Toi ei siis ilmeisesti meinaa maata paikallamakuuta ja jos pelkät perusasennot on tollasen tuskan takana niin ai saatana. Hyvä jos tulee tulosta ollenkaan. Ehkä meijän pitää tosiaan nyt sopia, että opetellaan vaan kisaamista ilman mitään tavotteita. Sit pitää ilmeisesti treenaa taas paikallamakuuta ihan sikana lisää. Hyvä puoli on ehkä se, etten oo niin hullu enää ton paikallamakuun kanssa. Aikaisemmin kun olin sellainen, että hyvä kun en paniikkikohtausta saanut ton noustessa, että voi apua apua apua pilalla koko roska. Nyt on sellanen vähän rauhallisempi mutta ehkä sellanen alistuneen luovuttanut olo että “no oho, ei noin, meneppäs takasin, otetaan uusiks”. Nyt sitten ma-ti pysytään pois treenaamasta ja keskiviikkona käydään nolaamassa itsemme.

Forssassa viihtyy aina

Runsailla viiden tunnin unilla varustetuilla silmillä kääntyi auton rapainen nokka taas kohti Forssaa tänäaamuna. Forssassa on aina niin kivaa, sinne menee mielellään. 🙂 Nyt oli vuorossa jälleen tokokoe. Beussiyhdistyksen nimissä järkätty, beusseja tosin oli kisaamassa hurjat 2. EVL:n, VOI:n ja AVO:n olin sihteeri2:na teltassa laskeskelemassa pisteitä, ottamassa ilmoja ja kuvaamassa. Vähän oli kylmä tulla kun sää ei ollut mitä parhain, mutta seura ja koirat oli, joten ei valittamista! Varsinkin EVL oli ihan sikahienoa katottavaa kun luokassa oli viisi koirakkoa, joista neljä sai I-tuloksen ja yksi II-tuloksen! Todella hyvin! Kuvia jos haluaa nähdä, ne ovat näytillä täällä:

Kuvia valitettavasti on vain kolmesta ylimmästä luokasta. Juuri ennen alokasluokan alkua alkoi paistaa aurinko ja samalla kävi ilmi, että yksi alokasluokan koirakko on jättänyt tulematta paikalle. Jahkasin vähän liian pitkään mutta päätin kumminkin lähteä kehään Ifan kanssa, kun oli muiden suorituksia katsellessa tullut hinku päästä itsekin kehään. Jahkasin kuitenkin niin pitkään, että samantien kun sain koiran autosta niin meitä huudettiin jo kehään, enkä palaakaan herkkuja ehtinyt sille antaa saati liikuttaa sitä mitenkään. Tuomarintarkastus ei sinänsä paha, ei tuomari kunnolla tosin koskenutkaan. Riviin paikoilleen odottamaan luoksepäästävyyksiä. Ifa ei malttanut edes tässä vaiheessa tulla sivulle ja pysyä siinä, josta olisi ehkä pitänyt jo tajuta jättää leikki kesken. Ei sitä tehty kuitenkaan.

Luoksepäästävyydessä Ifa nousi ja peruutti vähän, muttei mitenkään remminmittaa pakoon. Mistähän se on tän taas keksinyt, rasittavaa pelleilyä. Huoh. Pitää ottaa tehotreeniin tämä. No, ei ollut Kurtti huonolla tuulella vaan antoi tästä silti 10. Paikallamakuu alkoi sinänsä ihan ok, mutta taisin unohtaa valmistelusanan. 😦 No aina voi jossitella. Hyvin se meni maahan ja oli siinä nätisti vissiin puol minuuttia. Sitten se alkoi piippaamaan, nousi istumaan, lopulta seisomaan ja kipitti mun luo. Tuomari onneks näytti heti siltä että joo ota kiinni. Tykkäsin muutenkin tuomarin linjasta puuttua noihin paikkiksen nousukoiriin. Ai jumantsui että teki mieli hirttää vaikka ittensä siitä että tulikin kisaamaan, koska hukkaan meni. Pitkään aikaan ei oo paikkis menny pilalle, mutta nyt meni. Jippii, hyvä Anna. No eipä siitä koiralle parennut suuttua että sujuis ees yksilöliikkeet, joten eikun autolle palkkaamaan.

Yksilöliikkeet mentiin tekeen neljänsinä, joten ei kovin pitkä odotus ollut välissä. Ensimmäinen seuruu oli ihan katastrofi, haahuili ihan omiaan, perässä, ei katsekontaktia, ei istunut perusasentoja. Vapaaseuruu vähän parempi, löytyi edes kontakti välissä. Perusasennot edelleen hukassa. Liikkeestä maahanmeno hyvä, mutta nousi istumaan kun liikkuri-Eija sanoi “käsky”. Ei oo koskaan ennen käynyt näin, pyörittelin silmiäni nii että loisti varmaa kauas. Luoksetulo ihanan vauhdikas, mutta perusasento vino… Liikkeestä seis, pysähtyi ihan hyvin, mutta kävellessäni takaisin sen luokse Ifa laittoi nenän maahan ja lähti käveleen jonnekkin. Oli ilme varmaan niin priceless, että jos Eijalla ois ollu joku kamerakypärä päässä nauhottamassa niin ois saanu maailma vuosisadan naurut. Naama niin sellasella ;X ;O ;E 😐 mutkalla että… Ei ollut kauniita ajatuksia päässä sillä hetkellä.

Hypyllä tuomari vitsaili että onko sopiva korkeus edellisen beussin jäljiltä. 😀 No ei ihan, josko vähän lautoja pois. Jäikö siihen nyt kolme vai neljä lautaa, tuomari kysyi otetaanko lisää pois. “Ää, toi on ok.” “Ootko varma ettei oo liian korkee?” “Ää, kyllä se tosta hyppää.” Tuomari ois siis ottanu lisääki lautoi pois. No mää sanoi että tällä mennää, kyllä se hyppää – eikä tarvinnu hävetä sanomisiaan. Hienosti hyppäs, tosin taas se meni sivuun niin, että kun palasin sen viereen niin toinen kenkä jäi esteen jalan päälle. Saatiin siitä silti hyvät pisteet.

Pisteet näytti tältä:

  • Luoksepäästävyys: 10
  • Paikallamakuu: 0
  • Seuraaminen kytkettynä: 7
  • Seuraaminen vapaana: 8½
  • Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9
  • Luoksetulo: 9
  • Seisominen seuraamisen yhteydessä: 7
  • Estehyppy: 10
  • Kokonaisvaikutus: 10

Näistä kertyy pisteitä yhteensä 147 eli II-tuloksen verran. Eli paska reissu mut tulipahan tehtyä. Positiivista on se, että se edelleen tekee loppuun asti palkatta. Negatiivista on se, että mä lähdin liian hätäseen kehään enkä osannut pitää jännitystä kurissa. Nyt tosin on olo, että Janakkalan kisat ei jännitä enää ollenkaan. Se on jo ihan sama miten ne menee, kun on nää tässä pilattu. Ei ne paljon huonommin mennä voi. Kop kop. Noo, hyvillä mielin sinne vappukokeeseen.

Tuosta ärsyyntyneenä puolet Ifan iltaruokaa vaativat treenin. Jankkasin sen kanssa ihan sikana sitä, että käsken sen seisomaan, sanon “käsky” ja sen pitää edelleen seistä. Tein varmaan 60 toistoa jossa joka 15 kerta se pysyi seisomassa ja pääsin palkkaamaan. Muutoin sanoin aina “ei”, tuuppasin sen jalalla ylös, käskin taas seistä ja sanoin käsky. Maassaolon kanssa tätä ongelmaa ei ilmennyt, mutta toi seisominen oli jotenki tosi paha. Alkoi se sitten lopulta sinne kaaliin jäädä. Lisäksi otettiin paikallamakuu ilman takapalkkaa. Aikaa 3min. Makasi. Saisi vaan enemmän herkeämättä kattoa mua eikä käännellä päätään yhtään. Pitänee alkaa puuttumaan siihenkin.

Nouto otti edistyäkseen

Otettiin pitkästä aikaa sisällä kapulatreeniä. Tein ensin sellasta, että heitin kapulan mun taakse, Ifa haki sen ja tuli mukaan seuraamaan ja siitä sitten lennosta vapautusta. Sitkun tää sujui, niin aloin ottaan myös pysähdyksen loppuun. Sujui yllättävän hyvin. Otettiin myös yksi viedyn kapulan haku, joka sujui hyvin, intoa piisasi. Lisäksi tein yhden sellaisen, että otin Ifan sivulle, käskin odottaa, heitin kapulan, käskin hakea ja kun tuli luokse sen kanssa, kiepahdin ympäri ja jatkettiin suoraan seuraamiseen. Ja sujui ongelmitta! Jee! Edistyy, edistyy. Ehkä kerran koko treenissä tiputti kapulan kesken, odotin että tajuaa itse hakea mukaan ja jatkettiin. Ilmeisen hyvin vastaa tähän treeniin. Nyt kun se saatiin sujumaan sisällä, niin alkaa varmaan pian sujua myös muualla.

Hakukauden korkkaus!

Tätä oltiin odotettu kuin kuuta nousevaa. Ajeltiin siis eilen illalla Nummelaan hakutreeneihin. Ei onneksi satanut, vaikka muuten maa olikin hyvin kostea paikka paikoin. Aukealla tuuli oli aika kovaa, mutta metsässä se ei niin tuntunut. Vähän epäilin Ifan tarkenemista, mutta ihan hyvin se siellä pärjäs. Ei siellä mettässä loppuviimeks niin kauaa mene.

Olin ajatellut, että tehään ensin yks valmis helppo ja sitten kaks mielikuvaa. Aikaisempien kokemusteni mukaan Ifalla on kyllä selkeä käsitys mitä “missä missä… ETSI!” jälkeen kuuluu tapahtua. No, ei se käsitys vissiin ihan niin selkeä ollut kuin olisi voinut, koska ei se kyllä millään vauhdilla lähtenyt ekalta lähetykseltä. Lähti toki kuitenkin, hiippaili hiljaa mettään, meni vähän matkaa polkua pitkin, kääntyi kattomaan mua, odotin vaan, niin jatkoi matkaa. Meni vähän eteenpäin niin bongasi selkeästi katseella maalimiehen ja sitten vauhti reipastui sinne. Vähän jäin epäileen että oliko hyvä juttu, mut toisaalta uskon että oli se ihan hyvä valinta ottaa ekaks valmis maalimies. Toivon että Ifa sai tästä vähän lisää itseluottamusta, että kyllä se osaa ja tietää homman nimen, kun pärjäsi heti itte.

Treenattiin muuten kaistaleilla, ja vastaavaa treeniä tullaan tarvitsemaan paljon lisää. Ensimmäistä mielikuvaa tehdessä kun sanoin että mennään vaan ihan peräkulmaan asti että pääsen lähettään niin suorassa linjassa ettei seuraa omia jälkiään niin mitäs se tekeekään? Loikki varmaan askelen tarkkuudella niitä omia jälkiä sinne maalimiehelle! Pöh! Olis menny suoraan nii ei ois tarvinnu hyppiä lumessakin paikotellen, mutkun eeeei piti päästä seuraan omia jälkiä. 😀 Voi koira. No innolla se sinne kumminkin meni, mut ois kiva että koira menis suoraan eikä 45 astetta vinoon. Lisää kaistaleita.

Viimeseks toinen mielikuva, joka onnistui paremmin. Lähti ihan hyvin ja meni suorempaan kuin aiemmin, muttei siltikään vielä mun makuun tarpeeks suoraan. Ehkä se enskerralla menee jo paremmin, kun on taas tutumpi homma. Hirmu into sillä kyllä on, että aina ku on maalimies löydetty niin toi jo juoksee innoissaan keskilinjaa eteenpäin, että mistäs lähdetään seuraavaksi. Ja innolla se tulee pois maalimiehiltä mielikuvaa tehdessä, melkeen täys veto päällä kiskoo mun edessä takas keskilinjalle. 😀 Ei se nyt vieläkään halua että siihen hirveesti kosketaan, mutta kohtalaisen luontevasti se jo ihmisjoukossa siellä kulkee ja käy välillä nameja kerjäämässä.

Oli tosi kiva päästä metsään taas, nähdä mukavia ihmisiä ja mukavia koiria. Kiitos! Oli hyvät treenit. Ja kiitos vetoavuista, enskerralla en aja pellolle jolta on vasta samalla viikolla lumet sulanut……

Ennen hakutreeneihin lähtöä otettiin myös vähän seuraamista meijän pihassa keskittyen siihen edistämiseen ja perusasentoihin. Otettiin myös vähän peruuttamista. Perusasennot alkaa tulla aika hyvin, mutta toi edistäminen on vähän ongelma. Alla kuvia siitä. Tänään olis ollut ohjelmassa agiepikset, mutta ulkona sataa vettä, joten ei sinne voi Liksua raahata. Ei se halua eikä tarkene sateessa tehdä. Harmi, just ku ajattelin et nyt se pääsee vuorollaan tekemään. Huomenna ajetaan Forssaan töihin tokokokeeseen, jos säät sallii niin päästään sitten sen jälkeen treenaamaan. Keskiviikkona odottaa sitten koe. Hyi hittolainen.

Melkonen peruutusaskel

Lyhyempi askel – parempi paikka

Edestäpäin näyttää paremmalta, hyvän tiivis seuruu mun makuun

Oh my dear lord

Luojan tähden sentään. JANKK:lta tuli maili. Alokkaasta vapautui paikka. Vastasin että tottakai me tullaan. Oi hyvä elämä. Tässä varmaan laihtuu hyvin kun viikon jännittää niin pirusti että vaan ramppaa vessassa kokoajan, varmaan lakkaa ruokakin maistumasta. Tästä tulee kova koitos sen osalta, saanko oman pääni pysyyn kasassa. ONNEKSI käytiin siellä treenaamassa!! Se helpottaa vähäsen. Mutta vain tosi vähän. Ai kamala. Kuolen.

Treenintäyteinen päivä

Aamulenkillä käytiin ottaas seuruutreenejä ja puolen päivän aikaan ajettiin sitten Otikselle moikkaamaan Jaskaa duo-trio-miitinkiin treenien merkeissä. Ifan kanssa alkoi tulla jo nopeampia perusasentoja joka oli tosi hyvä! Mutta nyt se edisti aivan pirusti, enkä edes itse tajunnut että se edistää niin pahasti. Näyttää kuvissa vielä pahemmalta kuin miltä tuntuu.

Pitäisköhän lyhentää askelta vai hankkia isompi koira? (Vai vaan opettaa nykynen seuraamaan kunnolla…)

No, seuraamisen lisäks otettiin tätä meidän uutta taktiikkaa luoksarin stoppiin. Edistystä sikäli, että nyt koira tuli suoraan luokse joka kerta!! Ei tarvinnut tehdä houkutteluita! Mut edelleen se on tosi hakusessa, jotenki se ei nappaa että vapautuksesta se saa mennä sinne namikipolle. 😀 Tyhmä koira, onhan sen kans tehty tollasia muutenki esim. jäävissä. No, kyl se siit alkaa tajuu!

Otettiin myös noutoa. Ifa ei oikeen diggaile siitä, että sen pitäis seurata se kapula suussa. Ja sivulle käskettynä tulee tosi huonosti siihen, aiiivan vinoon. Pitoharjoitukset kuitenkin sujuu, kun laitan vaan maahan ja käsken nostaa ja tökin kapulaa käsillä. Pitää hyvin. Ehkä meijän pitää vaan jatkaa treeniä, koska tykkään kyllä siitä ideologiasta, ettei koira opi että kun on noutanut kapulan niin tullaan sivulle ja sit se aina kumartuu päälle ottaan kapulan. No kattellaa.

Otin myös paikallamakuun. En täydellä matkaa. Mut arvatkaa mitä. Täydellä aikaa. Ja makas!! Täydellistä. Otettiin myös yhteismakuita Frein kanssa, vähän pidemmällä koiravälillä mutta kuitenkin. Jäin tosi lähelle ja kävin aika tiheesti palkkaamassa eikä otettu pitkää, kun pelkäsin miten junnukoira jaksaa maata, mut piru vie sehän oli tosi pätevä eikä se meinannukkaa sieltä Ifan luokse tulla. Hyvin meni siis sekin.

Käytiin treenien päälle yli tunnin lenkillä ja lopuks otettiin vielä yhteiskuva duo-triosta.

Illalla kotona kun törkeen hyvä sää jatkui, niin päätin että otetaas vielä keppitreeniä. Meijän neljä keppiä on evolvannu kuuteen ja kohta pidennän entisestään. Sujuu kohtalaisen hyvin! Tai oon siitä tosi tyytyväinen, että Liksu pysyy hyvällä fiiliksellä ja tekee mielellään! Se onki tosi pätevä ja sille varmaan saa vielä nopeet kepit. 🙂 Mun pitäs olla nopeempi sen kanssa varmaan. Ja mitä treenaa Liksu, sitä treenaa Ifakin (sama EI päde toisinpäin…). Ifa kun kestää myös kaikenlaista säätöä vähän enemmän, niin se toimii mun koe-eläimenä aina tehtäessä uutta. 😀 Siis ei mitään niin dramaattista, vaan kun mietin että pitää harjoitella keppejä ohjaten myös toiselta puolelta, niin teen sen ensin Ifan kanssa ja myöhemmin vasta Liksun kanssa.

Tuntuu, että Liksu osaa noi kepit jo paremmin. Tai sen kanssa ei satu niin paljon kämmejä kuin Ifan kanssa. Ifan kanssa käy enemmän sitä, että se ei kierräkään kepin takaa vaan tulee vaan suoraan. Voi tosin olla myös jotain sellasta, et luulen ain Ifaa pätevämmäks ja siks “ohjaan huonommin” kun “kyllä se osaa”. No, spekulointia vaan, mut voihan se olla. Pitää alkaa videoimaan treeniä niin tietää mikä on aina vikana. Mut Ifan kans tosiaan kokeiltiin myös väärältä puolelta ohjaamista. Vähän aikaa jouduin ite kelaan et hetkinen mites tää tehdäänkään, mut hyvin se lähti sujuun! Ei ongelmia puolenvaihdon kanssa. Pätevä otus.

Nyt mun tekee mieli trimmaa se. Mutten osaa päättää että trimmaanko vai enkö. Aattelin, et josko trimmaan sen sitku se saa TK1, mut mietin että entä jos trimmaan sen vappuna – joko kokeen jälkeen tai sitten kun tiedän ettei tule kutsua kokeeseen. Tosin jos koe menee huonosti niin en tiedä trimmaanko sitten. Tuskin. Kattellaan…

Seuraamisen perusasennot

Eilisessä treenissä tosiaan todettiin, että suurin ongelma Ifalla on ehkä tuo seuraamisessa perusasentojen ottaminen. Eli pidempää matkaa suoraan, käännöksiä ja jossain kohtaa stop. Tarkoitus oli itse käskeä se vielä istumaan ja siitä sitten oikeen revitellä että jeeeee supersupersuper ja palkkaa sataa. 😀 Tehtiin erilaisia seuruupätkiä, käännöksiä oikealle, vasemmalle, täyskäännöksiä, pitkää suoraa… Ihan vähän se jää liian kauas perusasennossa sitten lopuksi, kun sen käskee itse istua. En tiedä pitäisikö se siis käskeäkin ennemmin, että sivu? Se voisi toimia, korjaisi sen paikan siihen lähemmäs. Toisaalta taas, tekeekö se siitä liian näkyvän, että se on ollut liian kaukana, kun siirtyykin siinä lähemmäs? Toisaalta, onko tuolla väliä, kun en mä sille kokeessa saa sanoa että “sivu” tai “istu” tai yhtään mitään jossei se meinaa istua. Tai saan, mutta luulen että uusitusta käskystä lähtee enemmän pojoja kuin siitä jos se kerran jättää istumatta. Voihan se tietty jättää istumatta useemmanki kerran, mutta no, kuitenkin.

No tosiaan, treenin tulos oli se, että ensin useemman kerran käskin ite sen istua ja superpalkka, kokeilin kerran ilman käskyy, ei oikeen meinannu istuu, kokeilin uudestaan oliko käskyllä ja sit ilman ja kaks kertaa sain sen istuun ilman käskyy ite, niistä superpalkat, mutta ne oli kyllä aivan liian hitaita. Jostain pitäis taikoo nopeutta siihen istumiseen. Mutta sivutuotteena nähtiin ihan tör-keen makeeta seuraamista. Kontakti ja paikka molemmat samanaikaisesti ei oo koskaan pitänyt noin hyvin pitkällä matkalla ja aaah! Ai että olin tyytyväinen. Sellasta ku näyttäis kokeissa nii ei tarvis hävetä.

Tässä treenissä kiinnitin myös huomiota siihen, että ensin sanon seuraa, vedän henkeä ja sitten vasta lähden liikkeelle. Nyt ei mielestäni tullut säntäämisiä. Liekö tämä parempi valmistelu auttanut seuruuseenkin?