Archive | April 2013

Superhallitreenit!

Kun ollaan varasijalla sinne Janakkalan kokeeseen vappuna, niin ajatuksissa kävi että pitäis päästä treenaamaan siinä hallissa edes kerran ennen koetta, että vois olla levollisemmin mielin. Jonna hieman järkkäili asioita ja toimi loistavana kouluttajana meille. 🙂

Ajelin siis aamusti Janakkalaan, käytiin koirien kanssa kävelemässä ja vein kamat sisään. Sovittiin, että lähetään ottaan kokeenomaisesti kaikki liikkeet paitsi paikallamakuu läpi, siis myös kehääntulotarkastus ja näin. Päätin että palkkaan Ifaa kyllä liikkeiden välillä. Palkattomuus saa jäädä sitten kokeeseen jos niikseen tulee. Toin koirat halliin, Liksu häkkiin, hetken arvoin, nääh mitään totuttamisia, suoraan “kehään” vaan.

Tuomarin tarkastus, oli hirveää, mutta otin vaan koirasta kiinni ja pidin siinä niin ei se nyt mitään järkkykohtausta saanut. Siitä eteenpäin häntä heiluen ottamaan luoksepäästävyys. Nyt se piru vie nousi molemmilla kerroilla, ekalla kerralla peruutti enemmänkin, käskin takas sivulle jne. Otettiin se uusiksi. Nousi siis tokallakin kertaa, mutta nyt ei peruuttanut kauheasti. Käskin takas sivulle ja ihan siedettävää. Vähän oon pettyny siihen, mutta no. Ei sitä olla ikuisuuteen treenattukaan.

Sitten seuraamiset. Ensimmäinen hihnaseuruu jokseenkin huono, teki vähän omiaan, oli vähän missä sattui eikä kontakti ollut kauhean hyvä, käännökset löysiä ja perusasennot erityisen huonoja. Vapaaseuruu oli jotenkin huomattavasti yllättävästi parempi. Kuulemma seuraa paljon paremmin mitä enemmän käännöksiä on. Perusasennot kyllä edelleen hakusessa. Näihin on siis puututtava jos ennen koetta ehtii treenimään.

Seuruiden jälkeen liikkeestä maahanmeno. Ei mmmmitään ongelmaa, meni tosi hyvin maahan ja pysyi siellä. Luoksetulo iiiihanan vauhdikas, mutta vino perusasento… Ärrr! 😀 Liikkeestä seis tuntu tooooodella hataralta, mutta jäi kuin jäikin seisomaan eikä mennyt maahan. Se tosin ennakoi istumisen!!!! josta hämmennyin kovasti. Hyppy oli korkeahko, mutta sanoin että kyllä se siitä hyppää, ja hyppäshän se. Tällä kertaa onneksi melko suora seisominen hypyn takana, ei tarvinnut asettautua esteen jalkojen päälle seisomaan. 😀

Palautetta saatiin, että mä annan käskyt ihan liian hätäisesti. Sit kun tajusin kiinnittää siihen itsekin huomiota niin huomasin kyllä aivan saman. Saattaa osittain myös selittää sen seisomisesta ennakoidun perusasennon. Eli omistajalla taas petrattavaa. Mutta siis palaute oli, että eihän se ykköstulos olisi noista kiinni jäänyt, että kyllä tällä suorituksella sieltä sellainen olisi tullut. Ei sitä tietty tiedä miten tekee sitten kun poistetaan väleistä palkat, mutta kuitenkin.

Kertaakaan Ifa ei alkanut vammaamaan mattoa, vaan oli tosi hyvässä vireessä. Ihan superia!!

Sit ku alokasluokka oli läpikäyty, niin katottiin vähän AVO:n juttuja. Ensin nouto tunnarikapulalla. Näytettiin miten ollaan sitä treenattu ja saatiin vinkkiä, että ihan tuolla tavalla ei ehkä kannattaisi asiaa tehdä, jos en meinaa että se tulee eteen luovuttamaan kapulan. Sitten testattiin ja todistettiin ihan oikeaksi tämä. Harjoiteltiinkin sitten ensinnäkin sitä, että lähdössä ei varasteta, palkataan joko pelkän hämäysheiton jälkeen tai heiton jälkeen kun koira vielä istuu perusasennossa. Harjoiteltiin myös sitä, että saataisiin se sivulle ja siitä seuraamaan kapula suussa. Se oli Ifalle vaikea, koska se halus aina tiputtaa kapulan joko kesken sivulletulon tai viimeistään ensimmäisen seuraamisaskeleen jälkeen. Treenailtiin siinä sitä hetki ja totesin samalla, että mun on muuten keksittävä tohon noutoon uus käsky. Koska “toi mukaan” on kaksosanen käsky eikä sellasii vissiin saa kokeissa käyttää. Nyt en osaa päättää lyhentääkö se “toi”, “mukaan” vai joku “toimu” yhdistelmä. 😀 Todettiin myös, että tiputettu kapula on Ifan mielestä niin epämielenkiintoinen, että se menee vähän sijaistoiminnoille, nuuskii ensin koko kapulan ympäristön, sitten kattoo vähän mua että “onko pakko?” ja sit kun käskytys jatkuu niin tuo sen vasta. Heitetylle kapulalle palo on niin kova, että se meinaa varastaa lähdön. Jossa omistajan on oltava tarkkana, että odota-käsky on odota-käsky ja varastus ei ole ok. No, jatkamme näitä treenejä myös!

Ihan paras osuus oli kyllä kun saatiin vinkki luoksetulon stopin opettamiseen. Tää oli mun korvaan paras opetustapa mitä oon tähänmennessä koskaan kuullut. Tötsät paikoilleen, siis aloituspaikka, pysähdyspaikka ja loppupaikka. Pysähdyspaikalle nami alustalle, koira alkuun odottamaan, käydään näyttämässä nami, jatketaan vähän matkaa ja kutsutaan koira luokse. Jos se meinaa mennä namille, tehostetaan kutsua oikein kunnolla, palkataan kädestä ja otetaan uusiksi. Kun koira tulee heti ekalla käskyllä ohi siitä alustasta, vapautetaan koira sen alustan kohdilla sinne namille. Koiran tullessa suvereenisti ohi namista aina ekalla, ruvetaan lisäämään “seis, vapaa” heti peräkkäin. Kun se sujuu, sanotaan pelkkä seis, odotetaan, mahdollisesti kielletään varastusyrityksestä huomautuksena että “Kuunnellaas, en sanonut vielä vapaa” ja sitten vapautus namille. Samalla tavalla saa tehtyä sitten myös ylempien luokkien luoksarin, saa koiraan vauhtia, mutta samalla vähän opetettua sitä paikkaa ja vain pientä, pysähtymistä helpottavaa ennakointia oikealle kohdalle, vauhtia on eikä tarvitse itse tulla kohdille asti palkkaamaan. Tosi näppärä opetustapa! Tykkäsin! Ja vissiin Ifakin, löyty kyllä vauhtia. Ei ihan parilla toistolla päästy vielä huipulle, tekee vielä aika laajat kaarrokset saadessaan mennä namille, mutta kun saadaan siihen vähän lisää terävyyttä, niin päästään treenissä eteenpäin.

Tämän jälkeen Ifa pääsikin häkkiin lepäämään, johan sitä oltiin melkein koko tunti treenattu. Liksu pääsi kentälle vähän revittelemään, ja pääsi tekemään keppejä, johon saatiin myös Jonnalta apuja. Siinä huomattiin selkeästi mikä merkitys on ohjaajan kyvyillä, tai meidän tapauksessa kyvyttömyydellä. 😀 Mutta tässä ollaan vielä päättäväisiä ja oppimiskykyisiä ihmisiä, joten kyllä minä vielä opin ne kepit opettamaan! Eli kun Liksun kanssa on ollut ongelmaa, että suhahtaa jonnekkin keppiväliin X joka harvoin on se ihan eka keppiväli mikä pitäisi, ja jättää helposti kesken, niin ohje että koira odottamaan jopa keppilinjan taakse, itse ekan välin kohdalle kutsumaan ja vastakädellä näyttämään että tämä väli, tästä. Sitten rytmitys, kepit hyvä kepit hyvä kepit hyvä, oma askellus samaan tahtiin ja puuh. Lisäksi lisätään, että kun tehdään siellä joka toisen kepin takana se vastakädellä sieltä veto, niin palkkaa ensin joka välistä, sitten vaikka ekasta ja vikasta, sitten satunnaisissa väleissä ja lopetus onnistuneeseen suoritukseen. Liksu oli ihan fiiliksissä, se vaan hyppi ja pomppi ja kohelsi onnessaan. 😀 Mutta oli se sitten ihan päteväkin! Kyllä se alkoi paremmin mennä, kun huomioidaan että välillä se on mennyt kepeistä niin huonoon mielentilaan ettei halua tehdä mitään (omistajan vika, kun kerran suuttui kesken keppitreenin). Nyt säilyi iloinen tekeminen loppuun asti, ja ehkä vielä opittiinkin jotain. Tai omistaja ainakin oppi paljon! Pitäisi päästä jatkamaan keppitreeniä niin saataisiin ne joskus kuntoon ja voitaisiin kisata. 🙂

Lopuksi katsottiin vielä miten Jonna ja Iita aksasivat ja tokoilivat, ja meno oli kyllä huikeaa! Erityisesti kepit olivat todella mahtavaa katsottavaa. 🙂

Nyt jos vapuksi aukeaa koepaikka, niin uskaltaa kyllä hyvillä mielin lähteä kisaamaan. Jos se menee ihan penkin alle, niin syitä voi olla kaksi – palkattomuus tai omistajan jännittäminen, joista jälkimmäinen on todennäköisemmin se pilaava syy. Koira on pätevä, joten kokeisiin vaan!

Maahan-seis-tehotreeni

Mietin tossa aiemmin että mitäs ton kanssa nyt pitäis treenata. No totesin, että haluaisin maahanmenon nopeammaksi. Päätin sitten tehdä sen kanssa sitä, että käsken koiran maahan, heitän namin kauemmas, paluumatkalla käsken sen maahan, nami kauas jne jne. Pelkkä käsky toimi aika huonosti ekalla, joten päätin tehostaa käsimerkillä. Koira selkeesti hämmenty, jäi eka seisoon ja sit vasta meni maahan. Niin, katsos Anna kun käytit käsimerkkiä jota on käytetty luoksarin stopissa seisomisen opetteluun. 😐 No käsimerkki vaihtoon ja harjoitus jatkui. Aluks palkkasin vähän lepsumminkin, mutta sit alkoi ärsyttää että se välissä valui oikeesti yli metriä varmaan, joten jos valui liikaa niin käskin sen takaisin kauemmas ja uus maahan käsky. Loppua kohden parani, ja tässä oli muuten sekin hyöty, että kun se tuli mua kohti, niin se meni aina oikealla taktiikalla maahan, eli etuosa edellä eikä istumisen kautta kuten se sivulla ollessa tosi herkästi tekee.

Ja jottei liian helpolla päästäisi, niin pistin välissä sekaan seisomisia. Kerran kaks peräkkäin. Ei mitään ongelmaa, teki aina oikeen jutun, ja seisomaan pysähty kyllä aina aivan samantien! On sinne kaaliin jotain mennyt! Vielä kun sais maahanmenoo samanlaiseks, niin kohtahan tässä on voittajaluokan luoksetulokin treenattuna. 😉

Niin joo ja selviteltiin sitä vappukoeasiaa. Viikko sitten mailasin ja mitään ei kuulunut, maili ei ollut koskaan mennyt perille, tosin koe oli kuulemma täynnä jo silloin. Laitettiin tänään uus viesti, ollaan varasijalla, varasijoilla ei kuulemma oo paljoa koiria. Tässä voi siis vielä käydä hullusti. Sen varalta, että hullusti käy, niin laitoin varausta menemään enslauantaiksi, että päästäis sinne JANKK:n halliin treenaamaan. Pitää vähän päästä kokeileen, että mites se homma nyt sujuukaan… 😀 Vai sujuuko ollenkaan. Kahtellaan, kahtellaan, ja pietää käet ristis ettei jou’uta kisaamaan. 😀

Sitä sun tätä

Tosi sekalaisesti ollaan treenailtu nyt mitään. Ohjatun noutaminen alkaa ottaa takapakkia, Ifa ei meinaa tykätä enää pitää sitä suussaan. Sitä vastoin tunnaria pitää paremmin kuin ennen. Ehkä pitäydytään taas hetki vaan siinä tunnarissa. Alkaa vaan iskeä sellanen, etten tiedä mitä opettaisin tuolle. Kun näillä vesisadesäillä rajoitus on siinä, että se pitää voida opettaa sisällä. Ja silloin ei ruutua ja ohjattua kauheesti opetella. Eilenki sitte päädyin opettaan sille kosketuskepin avulla näyttelyravia. Tosi hyödyllistä, kun koira pelkää ihmisiä niin ettei sen kanssa missään näyttelyissä käydä. :———) Se tarvii niin paljon tätä taitoa osata ravata katse eteenpäin sivulla, ai että. No ehkä se on hyvä välissä suoristaa tuonki päätä, kohta on koko koira ihan tuhannen mutkalla kun se aina tapittaa mua. Tai no se varmaan on jo mutkalla, mutta no, niin… 😀 Opetetaan sitten, että päätä voi pitää eteenpäin suunnattunakin. Oon vähän miettinyt pitäskö opettaa sitä ton kosketuskepin avulla juokseen mun vierellä. Kun se ei oikeen perusta siitä että juoksen, niin toi vois toimia.

Eilen opeteltiin myös takajalkojen nostamista kirjapinon päälle, tätä on opeteltu joskus kauan sitten ja sitten se on taas jäänyt. Nyt jatkettiin sitä. Kyllä se vielä saadaan käsillään seisomaan! Aika hyvin se jo osaa hakee takaosaa sinne, mut viel ehkä vähä enemmän tarttis sitä että molemmat jalat kerrallaan, että sais siihen tosiaan sen noston. Ja että naksauttais ite just siitä nostosta eikä vasta liian myöhään. No katotaan miten etenee.

Tokopuolella pitäs ehkä vahvistaaa niitä vanhoja unohtuneita vihjeitä, ihan näin kokeita ajatellen… Helpottaisi ehkä, kun vaan itte muistais niitä käyttää. Mut mitä mä seuraavaks opetan? Ku ei jaksaisi jankata samoja vanhoja kokoajan. Mut tokojuttua tarvis saada. Hitsi me tarvitaan treenivuoroja hallille että päästään opetteleen mitään. 😦 Kotoa loppuu tila. Äyhh. Pitäs voittaa sikana rahaa jostain nii rakennuttais saakeli oman hallin, saispahan treenaa aina ku haluaa! Jos sellasen ihan koemitoissa olevan sais nii ai että… Jossa keskitalvellakin +20C lämmintä aijaijai… Aina saa haaveilla. :’D

Äkillinen romahdus tokokisakuumeessa

…tapahtui lähetettyäni sähköpostitiedustelun mahdollisista vapaista paikoista 1.5. Janakkalassa olevaan tokokokeeseen. Siis ihan viralliseen. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa, kädet hikoo, ajatustenjuoksu puuroutui ja naamaa kuumottaa. Aaaaaai kamala. Tässä alkaa jo toivoa, että paikkoja ei olisi enää vapaana. Yhtäkkiä lakkasi tekemästä mieli kisaamaan ja lähti kaikki usko meijän suorituskykyyn. Ei niinkään osaamiseen, kyllähän mä tiedän että tasan tarkkaan osataan, mutta se, että pelittääkö homma sitten kisapäivänä keinonurmella omistajan kärsiessä jotain jännityspaskahalvausta on aivan toinen asia. Kun ei olla koskaan hallissa oltu tokokisoissa. Vaan rallykisoissa ja ne on aika eri. Mut onneks ollaan nyt oltu rallykisoissa niissä, koska luulen kuitenkin että se on parantanut meijän tilannetta, että Ifa on ehkä jopa alkanut tottua niihin halleihin. Ja viimekshän meillä meni Janakkalassa hyvin, kun saatiin rallytokossa voittajaluokan radalta tulos ja sijotuttiin kakkosiks! Että kyllä se on ihan hyvä halli meille. Ja sitä mietinkin, että kun halli on Ifalle tuttu niin josko se kykenis tokokokeenkin siellä vetämään. Ei se siellä viimeks palellu eikä vammaillu sitä mattoa.

Tänään sitäpaitsi treenattiin paikallamakuuta ja jääviä ja ne on kunnossa. Nou problem. Ja nouto edelleen edistyy, voin kahta kättä heilutella kapulan ympärillä ja jopa sormenpäillä tökkiä kapulaa Ifan suussa ja se pitää sitä! Tää edistys on tullu tosi nopeesti. Tänään kokeiltiin taas sitä että käsken sen sivulle, siinä se kumartuminen on edelleen vähän paha, meinaa tiputtaa, mut tosi nopeesti nostaa kyllä uudelleen. Vaan eipä se silti tiputtaa saa. Voitas ehkä mennä treenaan kaukoi taas.

Muutenkin, jos nyt paikka saadaan, niin seuraavat viikot menee sitten jännityksen hallintaa opetellessa. Pitää lukea toistuvasti sitä Vappu Alatalo -referaattiani jonka kirjoitin ja sisäistää sen asioita. Lisäksi äsken aloitin hallintaharjoitukset jo sillä, että katsoin ton meidän kesäisen koevideon. Sit vaan hokee samalla, että se osaa, se osaa, hyvin se osaa, ei mitään hätää, ollaan osattu vaikka kuinka pitkään.

Kun ykkönenhän meillä tietty toiveissa olis. Mutta pitääkin oikeastaan ottaa suoritustavoite, ei tulostavoite, ja suoritustavoite on se, ettei Ifa vammaisi mattoa. Tai se että mä en jännittäisi itteäni kuoliaaks. Pitäis saada sama fiilis ku rallytokoissa, ei mua niissä oo varsinaisesti jännittänyt enää. Nyt vaan on niin uus juttu kuin toko hallissa, niin pistää pasmat sekaisin. Ehkä samasta syystä ei voi koiraltakaan vaatia liikoja, katotaan nyt miten käy. Kuten ehkä tekstistä paistaa läpi, oon ihan hermoheikkona!!

Mut oishan se aika villiä jos sais tuolta ykkösen. Kun kesäks on suunnitteilla hyvä liuta muitakin kokeita. Mahdollisesti jo 8.6. tokokokeeseen Saloon, sitte ehkä 13.-14.7. Forssaan (muistaakseni tää oli kakspäivänen?) ja sitte 17.8. taas Saloon. Että mitä, tossa on neljät kokeet. 😀 Se voi tosin olla että kesäkuun Salo jää väliin, en tiiä miten lämmin nurmikko on vielä kesäkuussa. Meijän nurmitokot voi vaatia paljon enemmän treeniä. Mutta Forssan kokeisiin ainakin halutaan ja jos villejä ollaan niin molempina päivinä. Ja jos nyt sais Janakkalasta paikan ja jos kävis ihme ja sais ykköstuloksen, niin tarvittais enää yks 1-tulos siihen TK1 ja sit pitäski siirtyy kisaan avoimessa! Siksikin, nyt kaukot treeniin. ->