Hakuilut ja tokoilut

Viime viikolla ei hakuiltu, joten kaksi viikkoa tuli tähän väliin taukoa. Ajelin paikalle vähän etuajassa tarkoituksena ottaa Ifan kanssa tokoja siinä nurmipellolla ennen metsään menoa. Haaveissa kun siintelee kesäkuussa oleva yksi nurmitokokoe… Nurmi on joskus ollut Ifalle tosi vaikea, mutta tänään ei ollut sellaisesta tietoakaan. Otettiin seuraamista, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, luoksetulo jotka hyviä. Tai luoksetulossa se vietävän perusasento oli kaikkee muuta ku oikealla paikalla, piti kaks kertaa komentaa oikeeseen paikkaan. Mut hienosti tuli laukalla. Lisäksi muistuteltiin liikkeestä istumista ja aina kun sain äänensävyn ja äänenpainot oikeiksi, niin liikekin sujui. Vähän oli jankkaamista sen kanssa, ja teinkin sitten sellaista harjoitusta että sikin sokin käskin sitä vuoron perää istu seis maahan. Aika hyvin se kyllä osas kuunnella ja teki oikein.Tästä innostuneena ja TK1:n alkaessa vähitellen kuumotella mielessä, niin otettiin kaukoja. Sitä ensimmäistä istumaannousua. Palkkasin aina siitä. Ei kauhean pitkää matkaa otettu vielä, mutta ylpeänä voin todeta että nousi joka kerta ekasta käskystä!

Otettiin sitten myös kapulaa, siis noutotreeniä. Jankattiin vähän sitä, että tois kapulan edes käskystä sivulle ja antais mun ottaa sen tiputtamatta. Tein silleen, että kun se oli palauttamassa kapulaa, annoin käskyn sivu ja ohjasin vielä kädellä avuksi. Jossain kohtaa jätin käskyn pois ja tein pelkkää käsimerkkiä. Tämä taisi jopa tuottaa tulosta, saatiin melkein-sivullepalautuksia ja pääsinköhän kerran vai kaksi ottamaan siltä kapulan siitä. Wuhuu! Lopuksi paikallamakuuseen nurmikolle kun itse kävelin pk-A-esteen taakse piiloon hetkeksi. En kamalan pitkää aikaa viitsinyt ottaa, kun ei olla tuolla paikallamakuuta oikein treenattu ja kun menin vielä piiloonkin, mutta hienosti se siellä makasi tullessani piilosta pois. Olin tosin jättänyt sille namirasian takapalkaksi (kansi kiinni), joten sekin saattoi auttaa pysymään maassa. Siitä kumminkin superbiletys, kaivettiin keppi esiin ja leikittiin kunnolla. Hyvin toi kyllä syttyy kepille tollasessa tilanteessa kun ei ole paineistunut.

No sitte seuraavaksi sinne metsään. Kun kysyttiin, että mitäs haluan Ifalle tehtävän, niin sanoin että jotain sen itseluottamusta kasvattavaa. Ehdotettiin viuhkaa ja ajattelin, että se vois olla kiva. Viuhka ja yks valmis. No ei ollut viuhka oikotie onneen. Kaikki kolme lähetystä se vaan ravaili varovaisesti menemään. Kyllä se aina maalimiehelle asti meni, mutta niiiiiiiiin varovasti ja niin hitaasti. Pudistelin vaan päätäni että ei tän tältä kuulunut näyttää, sen piti innostua. Tuskastelin sitten treenin jälkeen että mikä siinä nyt oikein voi olla, niin tuli ehdotus että entä jos se on kyllästynyt. Jäin sitten funtsimaan asiaa ja mietin että niin, onhan se mahdollista, aika samanlaisiahan sinällään noi treenit on nyt joka kerta ollut… Onhan se mahdollista joo. Sitten ehdotettiin, että pitäiskö ottaa ilmaisu mukaan. Voishan se olla! Siitä tulis ainakin vaihtelua. Ensviikolla ei vissiin oo treenejä, kun lähtee vetäjät Ranskaan NE:een, mutta ehkä sitten kahden viikon päästä taas.

Likita pääsee keskiviikkona hammaskivenpoistoon. Oon samalla koittanu kuumeisesti ettiä paikkaa hyppytekniikkakurssille mutta toistaiseksi laihalla menestyksellä. Toivotaan että tärppää. Ilmoittauduin samalla Liksun kanssa kolmeen agikoulutukseen, jotka on tässä kesän mittaan FPUKO:n kentällä. Sitten mua peloteltiin, että kouluttaja haluaa, että koiria leikitetään. Eihän Liksu leiki!!! Pohdin ja pohdin, kunnes tajusin että hei, leikkiihän se yhellä esineellä, se nimittäin on hulluna… villasukkiin! 😀 Piti sitten kaivaa kaapista villasukka, ottaa Liksu huoneesta ilman Ifaa tonne ja kokeilla heti että leikkiikö. Joo leikkii! Ei kauhean hyvin, mutta leikkii edes vähän! Lähdetään nyt sitten vahvistamaan tätä. Samalla voitaisiin doboilla vähän kunnon kohotuksen vuoksi. Kyllä tää tästä. Ei kerkee elämässä tylsää tuleen kun menoa riittää.

Ainiin joo. Haun ilmasuasiasta innostuneena kotiin päästyämme treenattiin sitä kapulan hakemista ihmisen luota. Pikkuveli olohuoneen matolle istumaan, noutoesineemme sen eteen ja sitten lähetin Ifan hakemaan sitä. Ekat kerrat Ifa oli AIVAN hukassa, huvittavinta siinä oli se, että se oli niin hukassa että kun käskin sen mennä hakeen kapulan, se meni “hyppiin” pikkuveljen repun päälle ja tarjos 2on2off-kontaktia sen repun avulla. :DDD Nauroin itteni kipeeks et nyt sä oot koira ihan kujalla siitä mitä tapahtuu! Oli pakko siirtää se reppu pois lähettyviltä, että sain Ifan keskittyyn oikeeseen asiaan. Tehtiin sitten sellaista kun se oli hoksannut mistä kapulan saa, että heitin Ifalle nurkan taakse namin ja sillä välin kun se jahtas sitä, heitin kapulan pikkuveljelle joka laittoi sen matolle. Sitten koiran lähetys sinne. Vaikuttaa hyvältä. Täytyy ottaa tätä lisää ja vaihdella välissä ihmisen paikkaa niin, että toi älyää että se ihminen siinä vieressä on se homman juju.

Ilta-aktiviteettina tosiaan doboiltiin äsken molempien kanssa. Hyvin tunsi nahkakoirissa että kyllä ne jotain tekee siinä kun alkoi nahka lämmetä. 😀 Ifa varsinkin, kun sitä temputin pallolla ja sitten vielä ennen ja jälkeen sitä verryttelynä jalkojen pujottelua, niin sehän alkoi jopa suorastaan läähättää! Mun tekis mieli ajella se nyt kun säät on näin lämpimät, mutten uskalla vielä… Josko se maagisesti alkaiskin sitten taas vihaamaan alustoja? Joten käydään 8.6. Salon tokokoe (jos säät sallii) ensin ja sitten lähtee villat. Liksun vois ajella tässä viikonloppuna… Sunnuntaille tuli muutenkin pläänejä, että josko menis tekeen Ifalle jälkeä!! Sitä odotellessa!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s