Liksun kanssa agikisoissa

…ja vieläpä ihan virallisissa sellaisissa. Tulee siis Liksunkin KoiraNettiin vähän täytettä!

Keskiviikon kunniaksi ajeltiin siis… arvaatteko minneeeeee… ei ainakaaaaaaan… sen lähemmäs kuuuuuin… FORSSAAN! Mikä se sellanen Forssa on, koskaan kuullutkaan, tai ainakaan koskaan käynyt, köh. 😉 Mutta tosiaan siellä oli Forssan Pussikoirien järjestämät agikisat 1- ja 2 -luokille, agilityrata ja sitten hyppäri. Liksu oli ilmottuna molemmille. Oltiin paikalla jo melkein viideltä, kun en malttanut istua kotona odottamassa että saa lähteä. Meidän eka rataantutustuminen oli kumminki vasta 19:30. Ensin agirata, sitten hyppäri järjestyksessä maxi-medi-mini. Käytiin sitten mittauksessa, jota vähän jännitin ja olin suorittanut varmistusmittauksia jo edellispäivänä kotona… Tuomari laittoi mitan 35cm ja sitten heilutteli sitä siinä Liksun sään päällä että joo eiköhän tämä mini ole, ei varmaan ollut yllätys. 😀 No ei, Liksu on 33½cm että kyllä mä oon sen miniksi kokoajan ajatellut ja hyvä että niin mitattiinkin.

No, rataantutustumiset oli melko turhia kun oli ehtinyt opetella radan jo maksien rataantutustumisen aikana tai viimeistään maksien kisatessa. Joka luokassa kun oli tuttuja joita seurata. Maksiykkösissä Tiikeri ja Reinomies, mediykkösissä Oikku ja Tuksu ja me sitten ainoina mineinä mulle tutuista. Mineillä oli rimat 30cm tällä kertaa. Agilityradalta löytyi kepit, keinu, A, puomi ja rengas hyppyjen, muurin ja putkien lisäksi. Ainoa mikä aiheutti jännitystä, oli kepit. Liksu kun ei osaa niitä kovin hyvin. Aattelinki, että lähdetään tavotteleen ensisijaisesti puhtaita keppisuorituksia ja sitä, että kontaktivirheitä ei tulisi. Rataantutustumisessa tosin kävin radan läpi kolme kertaa ennen kuin tajusin etten kertaakaan ollut ajatellut koiran pysäytystä, ja tuli kiire juosta rata läpi uudelleen kontaktien otto ajatuksissa vaatien. 😀

No, eipä nää radat mitään kauhean pahoja olleet. Jännityksestä kun puhuttiin ennen ratojen alkua, niin mä sanoin että ylipäätään lähdin kisaamaan, kun pitkään tuntui treeneissä että nyt treenataan kyllä vaikeampia kuin ykkösten radat, että pakko päästä kisoihin kattomaan onko radat helppoja vai onko liian suuret luulot. 😀 Tokihan ratojen vaikeusaste riippuu tuomarista kovin, mutta kuitenkin. Nämä eivät tosiaan olleet mitään vaativia ratoja. Ensimmäinen rata lähti ihan hyvin käyntiin, hieman mutkaisempi alku josta sitten rallailtiin aina kepeille asti. Hidastin kepeille ihan kunnolla ja kun en luottanut koiran osaamiseen niin peruutin sitten sen edessä kepit loppuun. Ja miten kävikään! Sehän pujotteli ne kerrasta oikein! Eikä tarvinnu ees joka väliä vetää käsin! Hyvä Liksu!! Keinu meni hienosti, ei ottanut lentokeinua vaan kuunteli hyvin hidastuskäskyä. Puomilla ei vaikeuksia. Ja niin päästiin maaliin nollan ratavirheen kera!! Jeeeeee! Too bad oltiin ihan todella hitaita mahtavalla 14 sekunnin yliajalla, joten se siitä nollasta. 😀 Tultiin me sillä tosin käytännössä neljänsiksi. Kolme ensimmäistä olivat selvinneet ihanneajan puitteissa.

Aksaradan jälkeen ei sitten kauhean kauaa mennyt kun oli hyppäri vuorossa. Koitin joka välissä liikuttaa Liksua että pysyisi lämpimänä ja vetreänä, mutta joko en onnistunut siinä tai sitten sen, huonon hyppytekniikan ja huonon lihaskunnon ja olemattoman kisakokemuksen summana Liksu oli aika huonossa vedossa radalla. Vähän jopa haluton hyppäämään, meinasi tulla esteistä ohi eikä mulla todellakaan ollut kovin kiire juosta radalla. Kepit kun ois ollut tarjolla “väärällä puolella juostavina”, niin mulla oli rutosti aikaa vaihtaa puolta kummassakin päässä kun koira tuli niin hitaasti perässä. Kepit meni kumminkin jälleen virheittä! Keppien jälkeen hyppy, putki ja sitten rengas, josta hyppäsi sivusta. Ja toisella kertaa hyppäsi taas sivusta. Kolmannella kertaa otin niin vahvasti että nyt perkele renkaan läpi ja hyppäsi sitten. Lopun hyppyjä meinasi taas kiertää. Alkoi jo harmittaa sen puolesta. :/ Ei selkeesti ollut enää vedossa, eikä tuntunut hyvältä olla radalla koiran kanssa joka ei haluakaan hypätä.

Kuulin sitten ratojen jälkeen, että Liksu hyppää kuulemma tosi korkeelle ja että se melkein pysähtyy aina ennen hyppyä ja hyppää vähän niinku paikaltaan. Se ei ollu mulle uus juttu, että se hyppää liian isolla ilmavaralla, mutta tuota en tiennyt että se melkein pysähtyy ennen hyppyä! Eli ei meille enempää kisoja ennen kuin ollaan päästy treenaamaan hyppytekniikkaa paljon. Samalla pitänee ottaa joku kunnonkohotusprojekti tolle koiralle että se jaksais paremmin. Katsellaan siis syksymmällä kisoja uudemman kerran.

Vähän kyllä syttyi sellainen kipinä, että pitäisköhän joskus koittaa Ifankin kanssa kisoja… Vaikka edes hyppäriä. Jos ilmottais sitä vaan max. yhdelle radalle per kisa, ettei tulisi liikaa. Kun Ifa on vähän siitä hankala, kun välissä se tykkää tehdä tosi paljon, ja välissä ei sitten ollenkaan. Siis agilitya, ei koska muita lajeja niinkään. 😀 Viimeksi Forssassa treenatessa se tykkäsi tosi paljon ja meni oikein hyvin, että esim. tuo hyppäri ois voinu mennä siltä ihan hyvin. Tulis Ifa the monitoimikoiralle lisää KoiraNet -merkintöjä…. No pitää kattella, sillekin täytyy tehdä varmaan hyppytekniikkatreeniä ja molempien kanssa pitää jatkaa keppitreenejä myöskin. Mutta loppufiilis kisoista on sinällään hyvä, Liksu teki mun jännityksestä huolimatta ekalla radalla tosi hyvin ja ei saatu virheitä kepeiltä kertaakaan! Sitä lähdettiin hakemaan ja se saatiin. Loistavaa. Tänään sitten Ifan kanssa hakutreeneihin.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s