Archive | June 2013

Kyllä sitä vaan koiransa tuntee

…ja tietää miten se oppii. Oon aina aatellu tota noudon palautusta, että no jossain vaiheessa mä vaan alan pyytään sivulletuloa ja naksutteleen siitä. Sitten mulle todettiin, että hei, sähän palkkaat pelkkää eteentuloa ja tajusin, että hirveä riski siinä, että saanko muutettua sitä enää sivupalautukseks koska oon palkannu sitä lähes järjestään pelkästään eteen. Tuolla jossain olisko just edellisessä postauksessa mietin tota että miten aion lähestyä asiaa, eli juurikin naksulla vahvistamalla kapulan palautusta sivulle. Otin kapulan (sorvatun!!!!!!!), naksun ja namit ja eikun kokeilemaan.

Kapula heittoon ja käsky tulla sivulle. Aattelin että seison silleen valmiiks kylki koiraan päin oikein tarjoten paikkaa tulla sivulle, mutta ku oltiin sisällä rajallisessa tilassa jossa en about ikinä ota sivulletuloa noin päin niin eipä ottanut onnistuakseen. Otin pari askelta ja suoristin itteni ja johan alko sivu taas löytyä, joskin edelleen melkeen aina vino. On se nyt kumma. Anyway. Pari kertaa Ifa oli vähän hidas että ai naksu tarkottaa että saa tiputtaa, mutta alko se sitä hoksaamaan ja eipä tarvinnut montaakaan toistoa tehdä, kun alkoi jo hakeutumaan suoraan sivulle! Jiphii! Täytyy tätä samaa treeniä vahvistella vielä, kyllä siitä vielä hieno liike tulee!

Advertisements

Sorvattu ihme

Ihan oikeesti, mitä on tapahtunut? Ollaan ikuisuudet treenattu tunnarikapulalla, koska se on Ifan mielestä paras juttu ikinä. Ohjatun kapulaakin on yritetty, on se ollut parempi kuin sorvattu, muttei silti oo pelittäny yhtä hyvin ku tunnari. Muistan kyllä että sorvattua toi on joskus nostanut, tosin sellasella samanlaisella “yök pidän pelkillä kulmahampailla kiinni”-otteella. Joskus – as in lokakuussa 2011. 😀 Pari vuotta sitten… Ja nyt. Nyt se sorvattu nousee ihan ongelmitta. Niinku mitäh?! Ennen se on vaan pyöritelly sitä alaleualla pitkin maata eikä nostanu ees ollenkaan ja nyt se tuo sitä ongelmitta. Sillee ahah.

No hiottiin tänään sitten sen kanssa tota että tulis sivulle luovuttaan sen kapulan. Ekalla kertaa kun ohjasin sen sivulle, se droppas kapulan takana kääntyessään. “Ohoh mitä jäi?” ja uusi yritys, haki sen takaisin ja sain ohjattua sivulle. Tehtiin muutenkin nyt käsiohjauksia, ei tarjoa sitä sivulletuloa sen kanssa. Eikä mikään ihmekään kun oon aina palkannu eteentulosta. 😐 En halua luovutusta eteen vaan sivulle. Nyt tässä mietin, että voiski alkaa tekee sellasta et ensin ottaa ihan vaan perusasentoja, sitten laittais kapulan maahan ihan ittensä eteen, seisois itte ihan suorana ja jos ei tajua tarjota perusasentoa niin pyytää pari kertaa ja naksauttelee siitä. Sitte ku sais sillä tajuamaan että kapulan kanssa hakeudutaan perusasentoon niin vois taas lisätä sitä kestoa ja sen, että odottaa irrotuskäskyä. Ehkä, ehkä… Sounds like a plan…

Ainii! Sitte ku alkaa pikkuhiljaa kuumotteleen toi heinäkuun koeviikonloppu että jos tosi paskasti käy niin lauantaina TK1 => pakkosiirto avoimeen, niin vähän varmistelua niille avon liikkeille. 😀 Eli liikkeestä seis ja maahan ja paluu koiran taakse. Tein nyt ihan alkeisharjoitusta, vein namipurkin kääntyessäni eteen sitä vähän ravistellen, palasin koiran taakse ja takana ollessa kun koira makas paikoillaan niin vapautus eteen. Hyvin se pysy, ei se kertaakaan liikkunut asennosta. Pätevää. 🙂 Tosin tällä kertaa se oli myös kartalla siitä, että mihin vapautuksen jälkeen saa mennä. Vähän kaihertaa se luoksarin stopin treeni jossa se ei tajua että lennosta vapautuksen jälkeen siellä hiton tötsällä on sitä namia jota saa mennä hakemaan. 😀 Miten se ei tajua sitä?! Mikä siinä on niin vaikeeta? Ja siitä puheen ollen, ei olla treenattu tota iiiiiikuisuuteeeeeen… Pitäis… Ehkä huomenna? Muutoinhan tässä alkaaki sit olla AVO jo kasassa… 😉 Pientä viilausta vielä tarvitaan, köh. Ja avomaista hyppyä ei varmasti treenata kertaakaan ennen kisoja, että jos lauantaina tulee TK1 ja sunnuntaina pitäs vetää AVO nii se on sitte lauantaina kokeen jälkeen kun treenataan uus tyyli tehdä hyppyä. 😀

Koomainen kesäkuu

Paljon mitään ei olla tehty, johtuen juoksusta jonka takia koira on ollut aivan into pois kaikista hommista. Vähän ollaan paikallamakuuta pää maassa vahvisteltu, meinasin tosin senkin pilata makuuttaessani koiraa kusiaisia kuhisevassa maassa (epätietoisuuttani). 😦 Kostoksi yksi kusiainen puri mua varpaasta aika kipeesti. No kuitenkin. Tänään sain taas koiratanssi-innostuksen. Uusi biisi johon lähti syttymään ideaa koreografialle. Päällimmäisenä mielessä kolme temppua joita treenattava. Ensimmäinen sujui kuin vettä vaan, tuosta noin, tsädääm Ifa osaa sen, no problem. On se ihanaa kun se vaan osaa. 😀 Toinen juttu olikin sitten yllättävän vaikea Ifalle. Homman nimihän oli niinkin yksinkertainen kuin että mulla ois koiran etutassut käsissä ja siinä liikuttais vähän. Tuo ei halua, että pidän sen tassuista kiinni. Ajattelin että ok, ei tarvii pitää kii, se voi pitää tassui mun käsillä. Mut ei se halua tehdä sitäkään. Joten eikun nameilla vahvisteleen että juujuu tää on ihan superjuttu tosi kivaa kun on tassut mun käsissä jeejee. Kai se vähän lähti edistymään… Nyt se sentään ylipäänsä suostuu sen tekemään, vaikkei näytä tykkäävän. Ehkä se vielä saadaan siitä tykkäämään…

Kolmas temppu olikin sitten pidennetty versio siitä mitä Ifa jo osaa. Kävin tosin välissä pihassa treenaamassa seuraamisen sivuaskelia ja jalkojen alta pujottelua ja tuskastuin siihen että Ifa ei oo yhtään niin täpäkkä tekemään kuin mitä Liksu. Liksu pujottelee jalkoja tosi hyvin vaikka kuinka pitkään pelkän ekan käskysanan jälkeen ja VAUHDILLA. Ifalle pitää antaa joka kerta käsky ja silti se tekee hitaasti. Kelasin, että vaihdan sit Liksuun. Jos kisais sil koiratanssii. Ois ilosii esityksii. Ainoo ongelma et se ei osaa mitään. Tää kolmas temppu on siis matkalaukkuun meno. Päätin alkaa opettaan sitä Liksulle. Alku sujuki tosi hyvin, se tajus heti mitä tehdä. En tiedä oonko koittanu opettaa asiaa sille ennenki ku meni jotenki liian helposti alku. 😀 Mutta sitten, kun Liksun ois pitäny mennä laukkuun kun se kansi on enemmän kiinni kuin auki, niin silläpä ei enää rohkeus riittänyt. Ei mee kokonaan sinne. Samoin kun nostin vähänkin ylös laukkua vetääkseni sitä perässäni, niin heti hyppäsi pois. Ei suju. Ajattelin sitten, että entäs mallioppiminen. Päästin siis Ifan huoneesta pois vinkumasta ja näyttämään miten homma hoituu. Heh, sehän alko heti tunkee päätä laukun ja sen kannen väliin, löysi sen ja tunki laukkuun. Sit otin kahvasta kiinni ja nostin laukkua, ei mitään ongelmaa, siellä se nökötti. Vedin laukkua perässä, ei ongelmaa. Namitin tosin samalla, mutta ei se ollu mihinkään lähössä. Phah!

Joo ei sitte vaihdu Liksu koiratanssikoiraks. En kestä opettaa sitä. 😀 Ja Ifa oli niiiin pätevä. Helpompi se on opettaa. Ja tosta laukkutempusta se innostu ihan hirveesti!! Hyvin se sitä jo tekee. 😀

Luulis ny sinällää että kyllä tolle yhen hiton jalkojen pujottelun saa opetettuu paremmaks. Pitää siis hankkiutua johonki viettikoulutukseen. 😀 Virettä ylös. Eikös pussikoirilla jotai sellasta ollu tulossa… Eniveis, jatkamme koiratanssitreenejä, saas nähdä jos joskus.. öö.. veteraaneina korkkaamme sitten tämänkin lajin. 😀