Archive | July 2013

Hiljainen aktiivisuusnaksuttelu

Saimme Jonnalta vinkiksi kokeilla Ifan kanssa sellaista, että mennään vaan pihalle ja naksutellaan koiran aktiivisuudesta, kun se tarjoaa kontaktia jne. Käsky kävi tosin että koira hihnassa ja itse täysin passiivisena, kumpikaan ei kokonaan toteutunut, joten en tiiä menikö sen treenin hyödyt sitten siinä. 😀 Noo, tuskimpa, reeni ku reeni o hyväksi.

Kuitenkin, otin siis koiran hihnassa ulos, namit taskussa ja naksu kädessä. Seisoin hiljaa paikallani ja naksauttelin siitä mitä toi lähti tarjoamaan; istumista, peruuttamista… Sitten kun näytti siltä, että se jumittuu tarjoamaan sitä peruuttamista, niin päätin lähteä kävelemään. Kävelin ympäri pihaa sinne tänne ja naksauttelin, kun tuli mukana kontaktissa. Se tosin teki sitä koko ajan. Naksautin, kun pysähtyessäni istui perusasentoon. Naksautin, kun teki hyvää täykkäriä vasemmalle, peruutti, tuli mukana sivuaskelissa… Ei se ollut muualle menossakaan ja tuli tosi hyvin mukana kokoajan. Sitten kääntyilin sillä tavalla, että koira jäi mun eteen ja ootin taas että se tarjoaa asioita. Kun olin pari kertaa naksauttanut istumisesta, jäin odottamaan että se tarjoaisi muuta. Ifa näytti niin siltä että “eiiiiii mä tiiän et se haluu et meen maahan ;______;” ja sitten hiiiitaaaasti tuskaisen näköisesti meni maahan. Naksautus siitä, ja toistettiin sama. Edelleen yhtä ällöä, mutta tarjosi. Kahta enempää ei otettu sitä ja jatkettiin taas pyörimistä. Ihan täysillä se oli mukana hommassa sen jälkeenkin.

Sanaakaan en siis koko treenin aikana sanonut Ifalle, joten kaikki oli sen omaa tarjoamista. Sää oli tuulinen ja taivas aivan pilvinen, ihan harmaata, mutta joku 20C lämmintä silti. Pitää päästä koittamaan samaa jossain muualla kuin tutussa pihassa taloyhtiön parkkiksella. Mitähän kävis jos ottais liikkuroitua seuraamista samalla tavalla. 😀 Hmmmm.

Havaintoja

Alunperin oli tarkoitus mennä käymään Hämeenlinnassa katsomassa Jonnan kanssa tuota Ifan käytöstä, mutta aikataulujen pettäessä se keikka ei valitettavasti onnistunut. Käytiin sitten Jaskan ja Frein kanssa Otiksella kentällä treenaamassa. Ensin treenattiin Freitä ja mun koirat sai vaan odottaa remmit peräkoukkuun kiinnitettyinä. Ifan vuorolla sitten päätin, että treenataan koemaista treeniä silleen, että otetaan kehääntulotarkastus ja siitä hihnaseuruu ja vapaaseuruu niin, että Jaska liikkuroi.

Sää oli lämmin, kenttä tuttu ja Jaska vielä tutumpi, mutta jokin tässä kuviossa aiheutti Ifalle sen saman ahdistuksen mitä se on nyt kokenut kokeissa. Aivan samalla tavalla se paineistui, ei kyennyt tekemään kunnolla, ja aina vapautuksen jälkeen painoi hännän koipien väliin ja lähti juoksemaan pois. Vaikka sai palkkaa liikkeiden jälkeen. Noiden kahden seuruun jälkeen otin kolmannen seuruun, jossa palkkasin väleissäkin. Seuruu itse oli hyvä, mutta vapautuksessa jälleen sama reaktio kuin yllä kuvailin. Sitten koitettiin liikkeestä maahanmenoa, jota se ei tee ollenkaan. Ei vaan mene maahan. Ei, ellei kädellä näytä ja sittenkin käske useampaan kertaan. Makaa kyllä, mutta ei nauti olostaan, ja vapautuksen jälkeen koittaa taas juosta pois, vaikka olisikin saanut palkkaa.

Luoksetulossa kutsuin kahdesti, eikä Ifa lähtenyt edes tulemaan luokse. Lähdin sitten juoksemaan pakoon namipussia heilutellen ja koiraa kutsuen, jolloin Ifa kyllä lähti tulemaan, mutta ei mitenkään supernopeasti silti. Liikkeestä seisomista ei edes yritetty. Hypyllä oli varastaa jo liikkurin “käsky” -sanasta. Muutenkin oli menossa kokoajan, kuitenkin selvästi paineistuneena, hyppäämään hypyn ennen annettua käskyä. Meinasi hypätä sen kun käskin sivulle, meinasi hypätä sen kun korotin ääntäni kutsumalla sen pois, ihan sama mitä sanoin, niin oli vaan menossa hyppäämään sen, tai sitten pyöri taas ympyrää mun ympärillä, ja jo pelkkä sivulletulo oli maailman vaikein asia. Ei meinannut kyetä siihenkään enää ollenkaan. Lisäksi Ifa koitti taas kiivetä mun jalkaa pitkin syliin. Aivan käsittämätöntä. En tiedä, aiheuttaako tämän kehääntulotarkastus vai liikkurointi. Pitää kokeilla viikonloppuna.

Nyt ainakin löydettiin mikä saa toiminnan esiintymään, joten toivottavasti päästään puuttumaan siihen. Kyllä tää tästä.

Oon tässä jo pari päivää miettinyt, että yhet lyriikanpätkät on nyt meijän theme lyrics.

“There is no future there is no past.
Hand in hand we arise from the dust.

Side by side we are the higher force.”

2 Times Terror – Forever Mine.

Ei väliä menneellä eikä tulevalla, tästä me noustaan yhdessä. Yhessä me voitetaan tää kaikki.

Kun pää ei pysy kasassa

…koiralla, voi saada koko kokeen läpikäydystä tokokokeesta 66 pistettä. Aika… saavutus. Saatiin me niinku neljästä liikkeestä pisteitä (+ kokonaisvaikutelma). Kannatti herätä 0430 ja lähtee heti viiden jälkeen ajamaan melkein kolmen tunnin ajomatka Ulvilaan. Tuomarina oli miellyttävä Tiina Heino, ja koepaikkakin oli hieno. Koepaikalla tosin tuuli aivan tajuttomasti, jota tosin osasin peläten odottaakin, kun kerran Porin vierustasta on kyse. Alunperinhän lähettiin reissuun silleen että no, käydään nyt kattoon onko sää sellanen että voidaan ees kisata.

Matkalla sää ei näyttänyt lupaavalta…

Eikä yhtään sen paremmalta paikalle päästyämme

Ifa oli kuitenkin ihan täpinöissään, että uu uu uu mihin me ollaan oikeen tultu!

Toisin kuin Liksu, jonka mielestä siellä tuuli, oli kylmä ja koko paikka oli niin maalla, että vähempikin riittää järkyttämään hienohelmaharjakoiran mielenrauhaa.

Käytiin aluksi tosiaan kunnon kävelylenkki ottamassa, kun oltiin kauhean aikaisessa paikalla, siis varmaan 1½h ennen kokeen alkamista. Juostiin vähän kans, että lämpeis koirat. Eipä se Ifa näyttänyt missään välissä palelevan, vaikka aika sinällään vilpoinen sää oli. No, ei kunnes sitten keräännyttiin tuomarin alkupuhutteluun ennen paikallamakuita yms. Siinä se alkoi täristä ja piipata. Juoksutarkastuksessa se kammos tuomaria taas oikee kunnolla, pidin vaa kaksin käsin kiinni että sen sai tsekattua. Tuomari rapsutteli sitä hetken ja vähän voivotteli sitä että voivoi kun hän tulee vielä kehässä katsomaan uudelleen, että ei oo kiva noin pelätä. Nooo tollanenhan se on aina.

Mentiin sitten kumminkin kehään, jossa Ifa hienosti istui luoksepäästävyyden, nyt se ei noussut siitä seisomaan, vaan istui paikallaan. Se näytti siltä että sitä just niin paljon kun mahollista niin yököttää se että joku koskee ja painautu vaan mua vasten, mutta kesti sen. Jess. Sitten tuli aika käskeä koirat maahan, niin eipä mennyt ei. Jätin sitten istumaan. Oli noussut istumasta seisomaan, seissyt pitkään ja sitten mennyt taas istumaan – mutta ennen kaikkea – oli pysynyt rivissä omalla paikallaan! No eihän tuosta vihainen voinut olla, kun jos sää ei ole suotuisa niin ymmärrän kyllä ettei se makaa. Ois se voinu, mutta sää yhdistettynä jännitykseen, niin ei se kestänyt. Kun palasin sen sivulle, se lähti melkein pakoon siitä, tekemään jotain ihme kaarrosta silleen voi huoh. Sen jälkeen kun kyykistyin tsemppirapsuttaan sitä, se kiipes mun syliin ja jäi siihen täriseen.

Yksilöliikkeissä luulin että eka seuruu meni kohtalaisesti, mutta jotain siinäkin tapahtui koska pisteiden perusteella ei mikään mairitteleva suoritus ollut. Siitä eteenpäin kaikki liikkeet sitten kusikin enemmän ja vähemmän. Vapaaseuruussa Ifa kiri mun edelle, varsinkin kun kuljettiin kohti kehän porttia, jouduin karjaseen sille pahasti useemmanki kerran, että “NYT TAKASI, SEURAA, ET MENE, IFA TÄNNE” että sain sen pidettyä kehänauhojen sisällä. Liikkeestä maahanmenoa se ei suostunut tekemään ollenkaan, sen tiesinkin, kun ei se suostunut ennen yksilöliikkeitä menemään maahan odotellessakaan. Yritin käskeä, mutta kun ei tullut mitään niin totesin että joo tästä liikkeestä ei tuu tänään mitään. Tässä kohtaa liikkeiden alotukset rupes oleen taas sitä, ettei Ifa suostunut tulemaan sivulle ollenkaan, pyöri vaan ja juoksi jonnekin. Otin sen kaksin käsin kiinni ja nostin sivulle ja koitin tsempata että noni kyllä sä selviit tästä, kyllä sä osaat. Silti se piti melkein väkisin painaa istumaan.

Luoksetulossa se jäi kyllä kiltisti odottamaan, mutta kutsun tullessa epäröi, lähti tulemaan, ravilla, tuli ehkä 3/4 matkasta, kun kaarsi liikkurin taakse (hän oli lähempänä kehänauhaa kuin minä) ja koitti sieltä kaartaa ulos kehästä, karjaisin sille uudelleen, kiersi jostain kaukaa mun takaa lenkin sivulle ja tosi vinosti etuviistoon sivulle istumaan. Liikkeestä seisomisessa seisahtui kyllä käskystä, mutta palatessani koiran luokse se lähti taas kipittämään kohti kehänauhaa. Taas sain sanoa sille pahasti että se pysähtyi, menin sen sivulle ja käskin istumaan. Ei hyvä sanonko mikä. Ihme ettei tuomari keskeyttänyt jo jossain välissä. Vikana sitten hyppy, joka meni muuten ihan nappiin, mitä nyt palattuani sivulle istui käskystä aivan järkyttävän hitaasti.

Se siis käytännössä jokaisen liikkeen aikana koitti karata kehästä. Lisäksi jokaisen liikkeen välissä se yritti kiivetä mun jalkaa pitkin mun syliin.

Pisteitä tästä paskasta saimme tosiaan 66.

Luoksepäästävyys: 10
Paikallamakuu: 0
Seuraaminen kytkettynä: 6½
Seuraaminen taluttimetta: 0
Liikkeestä maahanmeno: 0
Luoksetulo: 6
Liikkeestä seisominen: 0
Hyppy: 9½
Kokonaisvaikutelma: 6

Eipä sillä yllä edes kolmostulokseen. Eikä siedäkään yltää. Mä vaan olin päättänyt että nyt se ei pääse tolla sekoilulla pois vaan se tekee loppuun asti. Nojaa… Eipä sitä oisi keskeytyskään pelastanut, tai ei sillä olisi mitään voittanut. Nyt nähdään kuitenkin, että ei ollut viime sunnuntainen sekoilu mikään pelkkä ötökänpisto, kun nyt se teki aivan samaa. Joku tossa koetilanteessa on nyt sellasta, mikä saa Ifan pääkopan pettämään ihan totaalisesti. Se ei vaan kykene siihen, oli olosuhteet mitkä vaan. Mä en tiedä mitä sille voi tehdä. Pitää ruveta aina treenejä varten virittään kehänauhat? Oon mä tollasestaki kuullu, mutta no. Tuskin se on pelkkä se. Onko se mun jännitys? Onko se palkattomuus? Mikä se on? En todellakaan tiedä.

Kaiken maailman julkisiin nöyryytyksiin sitä ihminen on ittensä ihan vapaaehtosesti laittanu. Tän päivänen just sarjassamme “moi ei olla koskaan treenattu”. Kyllä se ‘pikkasen’ pahaa teki kun joutui sinne yleisöön päin katsomaan koiralle karjuessaan, kun siinä joutui tajuamaan että kehän laidalla ihan oikeasti istuu ihmisiä katsomassa sitä meijän helvetin taistelua ton koiran kanssa. Aivan järkyttävää.

Toistan edelleen sitä, että mua harmittaa nimenomaan se, miten suoritukset ei kaadu koiran tekniseen osaamiseen vaan siihen, että sen pää ei pysy kasassa. Eri asia, jos liikkeet nollautuis siks, että koiralla nyt sattui olemaan niin kivaa kehässä ja se keksi vähän omiaan siellä. Kun tilanne on tämä, että koiralla menee pääkoppa nurin ja se ei pysty tekemään mitään, kun kokeen vaikein osuus on saada koira pysymään kehänauhojen sisäpuolella ja koirasta loistaa kilometrien päähän ettei se halua olla siellä kehässä – se ottaa koville. Kun kumminkin tietää, että aina asia ei oo ollu tolleen. Nojaa.

Menomatkalla olin onneks keksinyt, että hei, totta, ajan kakkostietä Forssan ohi ja mulla on nykyään kentän avain, joten käytiin sitten paluumatkalla kentällä ottamassa terapia-aksaa huonojen kisojen päätteeks. Hyppyjumppaa ja keppejä verkoilla molemmin puolin ja molemmille koirille. Hyvin vähäisesti muita esteitä hyvä jos 3-4 putkeen enimmillään. Liksu oli kyllä aika pätevä kun sain kerran tehtyä putkelle takaaleikkauksen, ja A-esteellä karjasin sille “KOSKE!!!!” ja sehän piru vie meni ja totteli, eli otti sen oikeaoppisen 2on2off-kontaktin. 😀 Wouu!

Kepit alkaa Liksullakin vähän hahmottua, noi verkot on tosi hyvä apu sille. Ei se viel hypi siellä oikeella tekniikalla, mutta alkaa jo vähän paremmin sujua. Loppuvaiheessa otin yhen verkkokaaren pois, ja molemmilta puolilta ekalla kertaa se sujahti siitä ulos, sitku sanoin että äääää, takasi, kepit, niin korjas itte takasi ja pujotteli loppuun. Silloin oli kyllä aina kauhean epävarma, että saako nyt oikeasti mennä namialustalle. Sitte ku otettiin uusintakierroksia molemmilta puolilta niin ei enää sujahtanut avoimesta välistä pois!

Hyppytekniikassa Liksun eka rundi oli aivan karmea. Hirveän tönkköjä hyppyjä ja ihan kamalassa kaaressa töksähtäen pomppi niitä. Parani huomattavasti loppua kohti. Ifa ei ollut hyppytekniikkaa aiemmin tehnyt, eka rundi hirveä, tokalla koitti hyppää kaks vikaa kerralla ja pudotti vikan riman. Toistettiin sitä useempikin kerta, niin rupes huomattavasti paranemaan silläkin tyyli. Ja Ifa oli ihan innoissaan kaikista tehtävistä. Mustaa mutkaputkeakin se juoksi iloisesti! Ei nyt mitenkään tykkivauhdilla, mutta niinkun… jos ei halukkaasti niin edes suostuvaisesti. 😀 Jotain siltä väliltä. Tosi tiukassa se laukka sillä on edelleen. Oon sitä miettinykki, että voisko sillä olla joku jossain huonosti, kun se niin epämielellään laukkaa? En vaan keksi että millä sitä lähtis tutkimaan. Kaiperlalle aikaa?

Ei ei ei ei ei nyt…

Eiiii… Aattelin että meen treenaan kaukoja ulos. Ihan perus siis maasta istumaannousua, ei mitään sen ihmeellisempää. Tyyliin ekan kerran käsken koiran sivulle, se alottaa sen saman mitä se teki sunnuntaina kokeessa. Eli menee tosi vaikeeks, häntä alhaalla, ei halua tehdä, pyörii vaan vaikeena mua ympäri. Voi *kymmenen kirosanaa*. Siis… Jaa. Tätä mä viimitteeks kaipasin, ku ois kisat edessä. Ton ku tekee uudestaan kisoissa niin ahahahahahahahahhha siitäkös riemu repeää. Mä en oikeasti tiedä mitä mä teen, jos se on koepaikalla sunnuntaina tollanen. Ihan turha sitä on kehään mennä. Ihan oikeesti mitä… Mitä mä teen väärin?

Voittaja-ainesta!

Vitsit! Kyl meist viel koirakko voittajaan tulee! Ai mitä? Ai pitäs päästä ensin ALO:sta pois? Nooooo kyllä me joskus, onhan tässä aikaa, koira on vasta kohta viis! Kyl me kuulkaa ehritää viel vaik ja mitä!

Mut tosiaan aiheeseen. Käytiin tossa duunista päästyäni juoksulenkillä mettässä, oli miellyttävää. Namitin kaikki ihmisten ohitukset ku en jaksanu ottaa noita kiinni ja meni hyvin. Tuntia myöhemmin sitten päädyin paistetun jauhelihan kanssa ottaan Ifan kanssa perusasennossa pyörimistä. Otettiin ihan sivulletuloja, sitte kahta askelta oikeelle, vasemmalle, taakse… käännöksiä oikealla ja vasemmalle paikallaan… Ja siis kaikki aivan täydellisiä!! Ihan superia!! Se oli niin hyvässä vireessä ja teki niiiin hyvin hommia.

Kun vire oli niin loistava, niin en malttanut olla ottamatta tunnariakin lisää. Eikun pihalle vaikka siellä taas tuulee, lauta maahan, oma sekaan ja koira etsimään. Mähän siis teen silleen, että käsken koiran aina odottamaan jonnekin, missä se ei näe mihin mä sen oman kapulan laitan. Että ei hae näöllä, vaan nenällä. Ekat kerrat meni taas siihen, että toi koitti maistella vähän kaikkia. Naksuttelin kumminki taas siitä oman kapulan kohalle tulemisesta ja aika hyvin se lähtee sitä jo mun luo tuomaanki siinä samalla. Sitten. Olin taas vaihtanut kapulan paikkaa, keskemmältä eri reunaan kuin missä se oli jo ollut, kutsuin koiran, lähetin etsimään, se meni rivin toiseen päähän, nuuski (ei purrut!) jokaisen kapulan läpi, tuli vikalle omalle, ei epäröinyt hetkeäkään, otti sen suuhun ja toi mulle!! Vähänkö pidettiin bileet!! Vitsit! Nyt pitää päästä toiste treenaamaan silleen, että tollanen kerta tulee kun se kapula on siellä muiden välissä, eikä reunimmaisena. Muutenhan toi oli puhdas vahinko. Mutta selkeesti joka kerta enemmän ja enemmän aukee nenä, ja aivan varmasti päästään kyllä hyvin jyvälle siitä mikä tän homman nimi on! Ollaan niin liekeissä!! 😀

Viikonloppu oli ja meni

Paljoa ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Yks kämynen kakkostulos ja yks 111½p keskeytys.

Lauantaina Ifa seuras kaikki liikkeet 2m mun perässä, siis ihan kaikki. Seuruut, jäävät, kaikki. Luoksetulo ravilla kesti niin pitkään, että katsojillakin oli jo tuskaa odottaa koska se koira pääsee perille. Oi hyvä luoja.

Sunnuntaina Ifa sai jonkun kohtauksen kehässä, alkoi huutaa kuin sitä olisi sattunut, pyöri ja tuijotteli takamustaan, esitti hienoja takaa sivulle kiertoja (joita sille ei ole koskaan opetettu) eikä kyennyt oikein tekemään enää mitään. Liikkeestä seisominen aloitettiin sitten koira sivulla seisten, mutta kun se siinä kiri monta metriä mun edelle kohti kehääntuloa (ja poistumista) eikä pysähtynyt “IFA!!!” karjaisuista huolimatta, niin sanoin tuomarille että eiköhän tää ollu tässä. Papereissa lukee silti “tuomari keskeytti, syy: kehästä karkailu”. No, miten vaan.

“Ilmeeni kun…” “Aaaa… ai se ravas ulos kehästä… aaa…”

No mutta, jos positiivista haetaan, niin makas se paikallamakuut molempina päivinä! Niin hyvin makas, ettei meinannut pysyä istumassa tuomarin puhuttelua ja luoksepäästävyyttä, ja niin hyvin ettei noussu sieltä maasta enää istumaan vaikka mitä käskytti, huitoi tai hihnasta kiskoi. Ainoa, että se ei maannut pää maassa niin kuin on harjoiteltu, että jonkun verran se oli paineistunut sitten kumminkin.

Ja jos nyt listataan nämä huisin hienot pisteemme tähän vielä:

Lauantai – tuomarina Ilkka Sten

Luoksepäästävyys: 10
Paikallamakuu: 9
Seuraaminen kytkettynä: 6
Seuraaminen taluttimetta: 6
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8
Luoksetulo: 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8
Estehyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 9

158p II-tulos

Tekninen osaaminen on siis hallussa, kykyjen näyttäminen vietikkäästi ei niinkään.

Sunnuntai – tuomarina Harri Laisi

Luoksepäästävyys: 9
Paikallamakuu: 9
Seuraaminen kytkettynä: 8½
Seuraaminen taluttimetta: 5½
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7
Luoksetulo: 7
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 0
…ja niin se kipitti ulos kehästä kesken sen liikkeestä seisomisen.

111½p III-tulos teoriassa, mutta tulostahan ei tule koska keskeytys.

Kaksi päivää jaksoin olla masentunut ja sitä mieltä, että me ei treenata eikä kisata enää koskaan. Sitten kävin läpi lauantain koekuvat, ja totesin että mä haluan tolle tuloksen VOI:sta, villeimmissä haaveissa jopa EVL:stä, että perkele kyllä me treenataan. 😀

Eilen täällä oli joku hurrikaani, meinasin käyttää sitä tekosyynä siihen ettei voi treenata, kunnes mielessä jäivät kummittelemaan sanat “treenaa joka paikassa joka säässä…” ja niinhän se oli vaan tehtävä että eikun treenaamaan. Ja koska VOI, niin ruutua! Eiku ruutu pystyyn tonne pihaan ja treenaamaan. Mitähän siitä sanois. Välillä Ifa ei mee loppuun asti, aattelee että riittääkö jos kävelen metrin ja käännyn. Sit jos sillä on käsitys, että sen pitää mennä ruutunauhojen sisäpuolelle, niin se menee ruutuun seisoon silleen että sen etujalat on ihan ruudun etureunassa kiinni jalat ruudun sisäpuolella, tai jopa niin että etuosa ruudusta ulkona ja takaosa ruudussa.

Totesin että sehän ei vetele, löysin autosta jonkun kasan keltaisia pieniä post-it-lappuja, jotka tulivat toimittamaan kosketusalustan virkaa ja niillä treenattiin paikkaa taaemmas ja keskemmäs. Hyvin toimi! Aika epävarma juttuhan toi vielä on mut kyyyyllä se vielä jyvälle saadaan. 😉 Pitää vaan sit aikanaan muistaa tehä paljon erilaisia ruutuja eri paikoissa, että se oppii oikeesti hahmottaan sen ruudun. Kyä me viä voittajaa päästää.

Tänään sitten oli vuorossa tunnari! Olin eilen lukenut jostain tulitikkumenetelmästä ja testannut sitä, mutta se oli aivan yhtä tyhjän kanssa, ei mitään hyötyä. En saanut koiralle kerrottua mitä haluan ja mitä en. Joten tänään liikkeelle tunnarilaudan kanssa, kun olin vihdoin saanut eilen pikkuveljen avuksi tekemään mulle sellaisen. Muuten ihan kiva, mutta Ifa the TOKOKOIRAN… mielestä laudan tarkoitus oli, että siihen tarjotaan 2on2off-kontaktia. Siellä se seisoi takaosa kapuloitten seassa/päällä ja etuosa terassilla ja tarjos sitä ties kuinka monta kertaa. 😀 Huoooooh. Piti sitten käskeä se pois sieltä, oikein näkyvästi laittaa sinne se oma sekaan ja sitten kehottaa menemään kapuloille. Paljonhan se koitti tehdä sitä, että koitti nostaa vaikka joka kapulan vuorotellen, mutta kun naksuttelin oman haistamisesta, niin aika nopeesti se rupes myös nostamaan sitä omaa ja jopa käymään nenän kanssa kapuloita läpi! Meillä oli käytössä omana kapulana sellanen, mitä ollaan ennenkin käytetty, joka varmasti tuoksui tosi vahvasti omalta.

Vaihtelin vähän oman kapulan paikkaa naulattujen seassa ja toistettiin pari kertaa tätä. Riskinähän tässä on edelleen se, että se vaan kokeilee kaikkia ja tuo sen mikä irtoaa ja kokeessahan irtoaa kaikki. Lisäksi riskinä on, kuten Jonna hyvin huomautti, että se alkaa odottaa milloin tulee naks ja tuo sitten sen kapulan, ja sitähän ei kokeessa tapahdu. Mutta tämä menetelmä oli HUOMATTAVASTI parempi tulitikkuihin verrattuna, nyt päästiin eteenpäin ja jäi olo että kyllä tästä vielä liike tulee. 😀

Sitte menin ja sekosin ja ilmotin Ifan sunnuntaiks kokeeseen. Ulvilaan. “Noku Pori on nii tuttu paikka ni oha se ny sillee aika lähellä ja ku ei oo muutakaa hyvää ja siel on tilaa ni mennää sinne.” Nii, mennään sinne kokeeseen, joka alkaa 8 koirakon alokasluokalla kello 9. Tiätteks mitä se tarkottaa? Sitä että saan lähtee ajaan viideltä aamulla. 😀 😀 😀 😀 Aaaaa my god Anna mitä olet mennyt tekemään. Lähetään siis viideltä aamulla ajamaan kattomaan sataako Ulvilassa, että voidaanko kisata. Ja aika lämmin aamu saa olla että Ifa tarkenee maata paikallamakuun. Paikka on nurmikenttä jossa ei olla koskaan ennen oltu. Ja koska Pori, niin siel todennäkösesti tuulee aivan törkeesti. Tuomarina Tiina Heino, en tiedä hänestä mitään enkä haluakaan tietää koska en halua lisätä jännitystä sillä. Käydää kattoo kui käy. Voihan se olla ettei päästä kehään asti, jos olosuhteet eivät ole suotuisat. Mutta mikä tahansa parannus viikonloppuun nähden on voitto meille. Pitäkää peukkuja.

Kimppatreenit Kilossa

Pitkästä aikaa! Ja vitsit että oli mukavaa! Oltiin siis eilen tiistaina Kilossa treenimässä Tiian & Ruutin + Rasmuksen ja Sailan & Aidanin kanssa. Lähdin vähän sillä varauksella, että kun nurtsilla treenataan niin voi olla, että menee pelkäks kuvaamiseks meijän osalta. Se kun ei oo mitenkään taattua miten Ifa pelittää nurtsilla. Vaan toisimpa kävi ja se oli ihan supervireessä ihan superinnoissaan treenaamassa!

Alotettiin ottamalla liikkeestä seisomista liikkuriavuilla. Ja voi hyvä sanonko mikä, ensimmäiset kolme kertaa Ifa meni käskystä aina maahan. Jos annoin käsiavun, jäi seisomaan, muuten meni maahan. Kirottua! No sitä sitten hinkutin siinä hieman. Positiivista oli se, että jäätyään lopulta seisomaan Ifa ei liikkunut ollenkaan, kerran jäi kuulemma johonkin kunnon jooga-asentoon seisomaan ja siinä pysyi loppuun asti. 😀 Ei myöskään kuunnellut liikkurin käskytystä, josta olin tyytyväinen! Otettiin sitten yksi liikkeestä maahanmenokin, ja se oli kyllä tosi hyvä ja nopea. Toivotaan sitten viikonloppuna että saadaan jäävät oikeinpäin onnistumaan.

Halusin sitten kokeilla hieman noutoa ulkona. Olin juuri selittänyt siitä kuinka ollaan otettu oikeen perusasentotreeniä Ifan kanssa. No, syy havainnollistui hyvin kun kaivoin kapulan esiin. Hyvin se haki joo, mutta perusasento oliki sitte puol metriä etuviistossa musta poispäin. 😀 Ei ei ei ei ja ei. Nami kädessä ei voinut ohjata sivulle, muuten tiputti aina. Ohjasin sitten pienemmin kädellä ilman namia ja käskytin sivulle, ja saatiin homma pelittään. Teki yhden TODELLA hyvän palautuksen!! Niin hyvän ettei oo ikinä tehny! Ja siis sorvatulla kapulalla, nurmikolla, vieraassa paikassa muiden seurassa, vitsit että olin tyytyväinen!

Jäävissä olin sitten todennut, että Ifa edistää seuraamisessa ihan hirveästi. Otin yhen yrityksen puuttua siihen hihnalla, mut ei se jotenki oikeen pelittänyt. Ei oo tää hihnailu meijän juttu. 😀 Noh, hihna pois ja imuttamaan. Imuttelin pieniä pätkiä oikeeta paikkaa, sitten jatkoin seuruuttamista lennosta ja kun paikka oli hyvä niin palkkaus, jatkuu, palkkaus jne. Palkkailin siitä useemman kerran että sais vahvistettua sitä. Kokeissa se on tosin tupannut ennemmin jätättämään kuin edistämään, saa nähä kuin tänään käy.

Sitten oli ohjelmassa paikallamakuut. Tai oikeestaan otettiin niitä kaks kertaa. Ekalla kertaa kolme koiraa, toiselle kerralle oltiin saatu nuori partisnarttu mukaan. Olikohan Ifa ekassa keskellä? Eli toisella puolella bortsu, toisella flätti. Muistaakseni näin. Ensin makuutettiin minuutti ja kävin palkkaamassa, palasin takaisin ja menin piiloon käymään. Kun Ifa alkoi näyttää vähän liian levottomalta, tulin takaisin näkösälle seisomaan ja jatkettiin siinä toinen minuutti. Tosi hyvin makas.

Tokassa makuussa Ifa makas reunassa partiksen vieressä. Makuutettiin yhteensä 2½min. Palkkailin useamman kerran, about aina kun Ifa laittoi pään maahan. Kerran annoin sen maata vähän pidempään pää maassa ennenkuin kävin palkkaamassa. Mutta siis ihan super! Sinällään hyvillä fiiliksillä nyt kokeisiin, eipä siellä mitään suurempaa kustavaa pitäisi olla.

Siihen joudun kyllä ehkä taipumaan, että jos lauantaina tulee ykkönen, niin sunnuntaina ei startata AVO:a. Ei ne liikkeet oo viel kasassa kunnolla. Vois sieltä jotain säälipisteitä saada, mut esim. kaukot ei oo kunnossa. Treenattiin niitäkin eilen treenien lopussa ja voi luoja että oli tuskaista. Aika haluttomasti Ifa tekee niitä vaihtoja, tosin taisi olla siinä kohtaa ja treeneistä vähän uupunut. Ei sillä etteikö sunnuntaina olisi uupunut lauantaina kisattuaan. Nooooo kattellaan. Voihan se olla ettei tuu ykköstä kumpanakaan päivänä! Sit alkaa uuden koepaikan metsästys. 😀

Ainiin, KUVIA!