Kun pää ei pysy kasassa

…koiralla, voi saada koko kokeen läpikäydystä tokokokeesta 66 pistettä. Aika… saavutus. Saatiin me niinku neljästä liikkeestä pisteitä (+ kokonaisvaikutelma). Kannatti herätä 0430 ja lähtee heti viiden jälkeen ajamaan melkein kolmen tunnin ajomatka Ulvilaan. Tuomarina oli miellyttävä Tiina Heino, ja koepaikkakin oli hieno. Koepaikalla tosin tuuli aivan tajuttomasti, jota tosin osasin peläten odottaakin, kun kerran Porin vierustasta on kyse. Alunperinhän lähettiin reissuun silleen että no, käydään nyt kattoon onko sää sellanen että voidaan ees kisata.

Matkalla sää ei näyttänyt lupaavalta…

Eikä yhtään sen paremmalta paikalle päästyämme

Ifa oli kuitenkin ihan täpinöissään, että uu uu uu mihin me ollaan oikeen tultu!

Toisin kuin Liksu, jonka mielestä siellä tuuli, oli kylmä ja koko paikka oli niin maalla, että vähempikin riittää järkyttämään hienohelmaharjakoiran mielenrauhaa.

Käytiin aluksi tosiaan kunnon kävelylenkki ottamassa, kun oltiin kauhean aikaisessa paikalla, siis varmaan 1½h ennen kokeen alkamista. Juostiin vähän kans, että lämpeis koirat. Eipä se Ifa näyttänyt missään välissä palelevan, vaikka aika sinällään vilpoinen sää oli. No, ei kunnes sitten keräännyttiin tuomarin alkupuhutteluun ennen paikallamakuita yms. Siinä se alkoi täristä ja piipata. Juoksutarkastuksessa se kammos tuomaria taas oikee kunnolla, pidin vaa kaksin käsin kiinni että sen sai tsekattua. Tuomari rapsutteli sitä hetken ja vähän voivotteli sitä että voivoi kun hän tulee vielä kehässä katsomaan uudelleen, että ei oo kiva noin pelätä. Nooo tollanenhan se on aina.

Mentiin sitten kumminkin kehään, jossa Ifa hienosti istui luoksepäästävyyden, nyt se ei noussut siitä seisomaan, vaan istui paikallaan. Se näytti siltä että sitä just niin paljon kun mahollista niin yököttää se että joku koskee ja painautu vaan mua vasten, mutta kesti sen. Jess. Sitten tuli aika käskeä koirat maahan, niin eipä mennyt ei. Jätin sitten istumaan. Oli noussut istumasta seisomaan, seissyt pitkään ja sitten mennyt taas istumaan – mutta ennen kaikkea – oli pysynyt rivissä omalla paikallaan! No eihän tuosta vihainen voinut olla, kun jos sää ei ole suotuisa niin ymmärrän kyllä ettei se makaa. Ois se voinu, mutta sää yhdistettynä jännitykseen, niin ei se kestänyt. Kun palasin sen sivulle, se lähti melkein pakoon siitä, tekemään jotain ihme kaarrosta silleen voi huoh. Sen jälkeen kun kyykistyin tsemppirapsuttaan sitä, se kiipes mun syliin ja jäi siihen täriseen.

Yksilöliikkeissä luulin että eka seuruu meni kohtalaisesti, mutta jotain siinäkin tapahtui koska pisteiden perusteella ei mikään mairitteleva suoritus ollut. Siitä eteenpäin kaikki liikkeet sitten kusikin enemmän ja vähemmän. Vapaaseuruussa Ifa kiri mun edelle, varsinkin kun kuljettiin kohti kehän porttia, jouduin karjaseen sille pahasti useemmanki kerran, että “NYT TAKASI, SEURAA, ET MENE, IFA TÄNNE” että sain sen pidettyä kehänauhojen sisällä. Liikkeestä maahanmenoa se ei suostunut tekemään ollenkaan, sen tiesinkin, kun ei se suostunut ennen yksilöliikkeitä menemään maahan odotellessakaan. Yritin käskeä, mutta kun ei tullut mitään niin totesin että joo tästä liikkeestä ei tuu tänään mitään. Tässä kohtaa liikkeiden alotukset rupes oleen taas sitä, ettei Ifa suostunut tulemaan sivulle ollenkaan, pyöri vaan ja juoksi jonnekin. Otin sen kaksin käsin kiinni ja nostin sivulle ja koitin tsempata että noni kyllä sä selviit tästä, kyllä sä osaat. Silti se piti melkein väkisin painaa istumaan.

Luoksetulossa se jäi kyllä kiltisti odottamaan, mutta kutsun tullessa epäröi, lähti tulemaan, ravilla, tuli ehkä 3/4 matkasta, kun kaarsi liikkurin taakse (hän oli lähempänä kehänauhaa kuin minä) ja koitti sieltä kaartaa ulos kehästä, karjaisin sille uudelleen, kiersi jostain kaukaa mun takaa lenkin sivulle ja tosi vinosti etuviistoon sivulle istumaan. Liikkeestä seisomisessa seisahtui kyllä käskystä, mutta palatessani koiran luokse se lähti taas kipittämään kohti kehänauhaa. Taas sain sanoa sille pahasti että se pysähtyi, menin sen sivulle ja käskin istumaan. Ei hyvä sanonko mikä. Ihme ettei tuomari keskeyttänyt jo jossain välissä. Vikana sitten hyppy, joka meni muuten ihan nappiin, mitä nyt palattuani sivulle istui käskystä aivan järkyttävän hitaasti.

Se siis käytännössä jokaisen liikkeen aikana koitti karata kehästä. Lisäksi jokaisen liikkeen välissä se yritti kiivetä mun jalkaa pitkin mun syliin.

Pisteitä tästä paskasta saimme tosiaan 66.

Luoksepäästävyys: 10
Paikallamakuu: 0
Seuraaminen kytkettynä: 6½
Seuraaminen taluttimetta: 0
Liikkeestä maahanmeno: 0
Luoksetulo: 6
Liikkeestä seisominen: 0
Hyppy: 9½
Kokonaisvaikutelma: 6

Eipä sillä yllä edes kolmostulokseen. Eikä siedäkään yltää. Mä vaan olin päättänyt että nyt se ei pääse tolla sekoilulla pois vaan se tekee loppuun asti. Nojaa… Eipä sitä oisi keskeytyskään pelastanut, tai ei sillä olisi mitään voittanut. Nyt nähdään kuitenkin, että ei ollut viime sunnuntainen sekoilu mikään pelkkä ötökänpisto, kun nyt se teki aivan samaa. Joku tossa koetilanteessa on nyt sellasta, mikä saa Ifan pääkopan pettämään ihan totaalisesti. Se ei vaan kykene siihen, oli olosuhteet mitkä vaan. Mä en tiedä mitä sille voi tehdä. Pitää ruveta aina treenejä varten virittään kehänauhat? Oon mä tollasestaki kuullu, mutta no. Tuskin se on pelkkä se. Onko se mun jännitys? Onko se palkattomuus? Mikä se on? En todellakaan tiedä.

Kaiken maailman julkisiin nöyryytyksiin sitä ihminen on ittensä ihan vapaaehtosesti laittanu. Tän päivänen just sarjassamme “moi ei olla koskaan treenattu”. Kyllä se ‘pikkasen’ pahaa teki kun joutui sinne yleisöön päin katsomaan koiralle karjuessaan, kun siinä joutui tajuamaan että kehän laidalla ihan oikeasti istuu ihmisiä katsomassa sitä meijän helvetin taistelua ton koiran kanssa. Aivan järkyttävää.

Toistan edelleen sitä, että mua harmittaa nimenomaan se, miten suoritukset ei kaadu koiran tekniseen osaamiseen vaan siihen, että sen pää ei pysy kasassa. Eri asia, jos liikkeet nollautuis siks, että koiralla nyt sattui olemaan niin kivaa kehässä ja se keksi vähän omiaan siellä. Kun tilanne on tämä, että koiralla menee pääkoppa nurin ja se ei pysty tekemään mitään, kun kokeen vaikein osuus on saada koira pysymään kehänauhojen sisäpuolella ja koirasta loistaa kilometrien päähän ettei se halua olla siellä kehässä – se ottaa koville. Kun kumminkin tietää, että aina asia ei oo ollu tolleen. Nojaa.

Menomatkalla olin onneks keksinyt, että hei, totta, ajan kakkostietä Forssan ohi ja mulla on nykyään kentän avain, joten käytiin sitten paluumatkalla kentällä ottamassa terapia-aksaa huonojen kisojen päätteeks. Hyppyjumppaa ja keppejä verkoilla molemmin puolin ja molemmille koirille. Hyvin vähäisesti muita esteitä hyvä jos 3-4 putkeen enimmillään. Liksu oli kyllä aika pätevä kun sain kerran tehtyä putkelle takaaleikkauksen, ja A-esteellä karjasin sille “KOSKE!!!!” ja sehän piru vie meni ja totteli, eli otti sen oikeaoppisen 2on2off-kontaktin. 😀 Wouu!

Kepit alkaa Liksullakin vähän hahmottua, noi verkot on tosi hyvä apu sille. Ei se viel hypi siellä oikeella tekniikalla, mutta alkaa jo vähän paremmin sujua. Loppuvaiheessa otin yhen verkkokaaren pois, ja molemmilta puolilta ekalla kertaa se sujahti siitä ulos, sitku sanoin että äääää, takasi, kepit, niin korjas itte takasi ja pujotteli loppuun. Silloin oli kyllä aina kauhean epävarma, että saako nyt oikeasti mennä namialustalle. Sitte ku otettiin uusintakierroksia molemmilta puolilta niin ei enää sujahtanut avoimesta välistä pois!

Hyppytekniikassa Liksun eka rundi oli aivan karmea. Hirveän tönkköjä hyppyjä ja ihan kamalassa kaaressa töksähtäen pomppi niitä. Parani huomattavasti loppua kohti. Ifa ei ollut hyppytekniikkaa aiemmin tehnyt, eka rundi hirveä, tokalla koitti hyppää kaks vikaa kerralla ja pudotti vikan riman. Toistettiin sitä useempikin kerta, niin rupes huomattavasti paranemaan silläkin tyyli. Ja Ifa oli ihan innoissaan kaikista tehtävistä. Mustaa mutkaputkeakin se juoksi iloisesti! Ei nyt mitenkään tykkivauhdilla, mutta niinkun… jos ei halukkaasti niin edes suostuvaisesti. 😀 Jotain siltä väliltä. Tosi tiukassa se laukka sillä on edelleen. Oon sitä miettinykki, että voisko sillä olla joku jossain huonosti, kun se niin epämielellään laukkaa? En vaan keksi että millä sitä lähtis tutkimaan. Kaiperlalle aikaa?

Advertisements

2 thoughts on “Kun pää ei pysy kasassa

  1. Sten sanoi viikko sitten, että koska ihminen on tullut kisoihin, koira osaa taatusti kotona ainakin kaikki liikkeet. Kisatilanteessa se sitten voi kaatua johonkin, mutta että hän uskoo kaikkien koirien olevan ykköstulostasolla siinä tilanteessa kun koira ilmoitetaan kokeeseen. Näinhän se taatusti on!

  2. Lohdullista, että tuomari uskoo koiran osaavan liikkeet, mutta jonkin muun seikan häiritsevän osaamisen näyttämistä. Uskon kyllä myös tuohon aika hyvin, varmaan asia lähes kaikissa tapauksissa noin onkin!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s