Susanna Korrin vietti-/virekoulutus FPUKO

Sunnuntaina huristeltiin taas Forssaan innoissamme. Tiedossa oli taas Susanna Korrin osaavia oppeja, tällä kertaa aiheena vietti/vire tokossa/tottiksessa ja tällä kertaa ihan koiran kanssa.

Päivitellään tähän väliin ensin, että ollaan nyt siis käyty kahdesti osteopaatilla ja naksun avulla ollaan päästy pari kertaa pienen paineistumisen yli, satunnaisesti homma toimii, toisinaan ei.

No, Suskin koulutusta oli ilo seurata, ilmestyimme paikalle heti aamusta oppimaan muidenkin suorituksista. Tärkeimmäksi harjoitukseksi nousi tunnetilatreeni. Siinä siis ideana, että opetetaan koira nostamaan tunnetilaa sanasta “valmis”/mitä nyt ikinä liikkurille alussa vastaakin. Tässä siis otetaan koira perusasentoon, sanotaan se “valmis”, lasketaan kahteen ja sitten vauhdikkaasti palkataan koira niin, että koira ensin jahtaa namia oikein hiekka pöllyten ja sitten pysähdytään, annetaan koiran syödä palkka ja samalla kehutaan. Vähän päästä sanotaan se valmis, lasketaan kahteen, käsketään koira seuraamaan ja siitä askeleen päästä palkkaa. Ja koska satunnainen palkkaus edelleen parantaa viettiä, niin välillä palkataan heti alusta, välillä heti seuruun alettua, välillä pidemmän välillä lyhyemmän pätkän päästä jne.

Mekin pääsimme harjoittelemaan tätä tunnetilajuttua. Ifan kanssa suurimmiksi pointeiksi nousivat, että ohjaajan pitäisi lopettaa järkyttävien vartaloapujen antaminen sivulletulossa ja antaa iloisempia käskyjä ja kehuja. Se ei myöskään tuu hyvin ekasta käskystä sivulle, ja seuruussa edistää. Eli ekana käskynä iloinen “sivu~!”, jos ei toimi niin vähän topakampi “sivu!!” ja sitten ILOISET kehut HYVIIIIN, HIIIENOSTI~! Seuruussa aina pysähtyessä käskeä se takaisin sivulle, kun menee liian pitkälle. Lisäksi pitää muistaa, että kaikki mitä tekee treenatessa kentällä vaikuttaa kokeisiin ja päinvastoin, ja mun tapauksessa mun pitää vähentää sitä välivaeltelua, jota teen tosi paljon.

Ihan hyvässä mielentilassa Ifa oli kyllä hommia tekemässä. Kyllä se vähän lämmitti mieltä, kun Suski siellä sanoi, että sehän menee hienosti, ei yhtään ihmettele että sillä on ykkösiä jo alla. 🙂 Parissa ekassa vapautuksessa Ifa väläytteli sitä sen paineistumisjuttua, mutta pääsi siitä nopeasti yli. Muutaman treenitoiston jälkeen selkeesti innostu viel ja lähti tekeen paremmin, oikeen niinku itte tarjoamaan taas sivulletuloa ja näin.

Palkkaa tulossa

Jeeeee~

Voi nökötys…

AI MITKÄ VARTALOAVUT… KÖH… 😐

Tuhannesti kiitoksia Eijalle kuvista! 🙂

Muita hyviä oppeja olivat opit liittyen leikitykseen. Eli miten vältetään sitä, että koira ei tuo lelua luokse, vaan jää vähän matkan päähän kaartelemaan kärkkymään jne. Ja että “LOPPU”, on oikeasti LOPPU, autolle meneminen ei enää ole kivaa vaan tylsää, kaikki kiva jää kentälle. Jos käyttää ruokaa rasiassa palkkana, antaa joskus koiran syödä vain osa, vetää koira pois ja jättää rasia kentälle.

Paljon muutakin hyvää opittiin, mutta näin alkavan flunssan kourissa ei nyt pää taivu enempää tarinoimaan.

Jutustellessa tultiin sitten siihen tulokseen, että Ifan ongelma voisi olla anaalirauhasissa. Niitä mennään huomenna tutkimaan eläinlääkäriin.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s