Archive | September 2013

Like it raw!

Facebookissa (ja varmaan muuallakin) on kiertänyt MUSHin kampanja, jossa itselleen saa lunastettua ilmaiseksi yhden MUSH B.A.R.F Vaisto -aterian. Mekin päätettiin hyödyntää tämä kampanja ja lähteä kokeilemaan miltä tuollainen ruokavalio tuntuisi. Alkuun oli vähän kankeutta siinä, että omistaja muistaisi ottaa ruoan ajoissa sulamaan, ettei koirat kisko jäisiä pullia suuhunsa tai ettei ruoan antaminen veny pitkälle yli keskiyön… Mutta kyllä siihenkin saa itsensä opetettua, rutiinilla rutiinilla. Ja no, voin todellakin suositella.


Käykää ostamassa vaikka menisi ilmaiskampanjatarjous ohi. Tämä on kokeilemisen arvoista. Meillä on koirat ainat syöneet nappulaa, milloin mitäkin, ja Ifalla se on vähän alkanut tökkiä. Nappulan kanssa se viettää kupilla aikaa aika kauan, kun rouskuttaa vähän turhankin rauhassa ruokansa. No, yhtä kauan siellä kupilla nytkin kestää, mutta MUSHin pullien kanssa se johtuu vain siitä, että Ifa jää niin pitkäksi aikaa nuolemaan molempien ruokakipot aivan täysin puhtaiksi. 😀

Likita nyt on vähän… Likita. Sille sulaneet pullat on pakko muussata haarukalla, koska muuten se nappaa pullan suuhun, hotkaisee, nappaa seuraavan, hotkaisee… Ja sitten se meinaakin tukehtua. Kerran annoin puolijäisiä kun ajattelin pureskelisiko se niitä, niin pskat, kiskasi neki kokonaisina. Sitte se köhiki puolet niistä takas lattialle ja söi siitä uudestaan. On se tyhymä. Eli joo muussattuja pullia Likitalle. Nappulaahan me ei ikinä olla turvotettu, joten silleen nää pullat sopii myös tosi hyvin Liksulle, kun muussattuina se ei vaan pääse hotkimaan niitä niin hulluna.

Ja ai että sitä hetkeä kun Ifa tajuaa, että on ruoka-aika ja lähden kulkemaan kippojen kanssa keittiöstä kohti mun huonetta, jossa ne syö. Ifa on kerenny siinä ajassa juokseen sen välin varmaan jo kymmenen kertaa ja hyppiin ympyrää useemman kierroksen ja sittekki puolet matkasta menee takajaloilla seisten, kumarrellen ja taas takajaloilleen nousten ihmeellistä kurinaa pitäen kun se on yksinkertaisesti NIIN TÄPINÖISSÄÄN siitä, että ruoka on tulossa.

Noita pusseja saa siis ostettua ainakin Faunattaren myymälöistä (Iso Omena ja Sello), meijän lähellä myös Murren murkina myy sitä ja ties kuinka moni muu paikka. Oman lähimmän jälleenmyyjän voi katsoa täältä. Kaiken lisäks noi pussit on tosiaan käteviä kun ne saa suljettua jälkikäteen, eli ruuat saa otettua jäisinä kippoon ja loput samantien takasi pakkaseen eikä tarvii kikkailla mitään pötköjen sahauksia, mistä oon kuullu barffaajien puhuvan. Eli todellakin aloittelijaystävällinen vaihtoehto kokeiltavaksi.

Kampanja kai valitettavasti loppuu tänään, mutta kiiruhtakaa nyt te jotka ette ole vielä omaanne lunastaneet, niin kipinkapin TÄNNE:

www.mushbarf.fi/ilmainen-ateria

Advertisements

Ifa tarinoi

Tervetuloa jälleen blogiini, rakkaat lukijat.

Tuossa noin viikko takaperin kävin vähän mökkeilemässä tuon emännän kanssa. Oli kamalan kivaa olla yksin reissussa mukana ja nukkua mökissä peiton alla. Lauantaina kävin aamupäivällä emännän emännän kanssa Jämillä kävelemässä ja muuten, hmmh, harjoitin ääntäni mökkipihassa emännän julmasti hyljättyä minut joidenkin beussien MH-luonnekuvauksen takia!! Hävytöntä. Vaan illalla tilanne korjattiin päästiin sitten tositoimiin!

Nimittäin jäljelle!

Emäntä oli sellaisen suunnilleen 100 askeleen jäljen taas tuonne peltoon tampannut, yksi kulma kumpaankin suuntaan ja lihapullaa joka askeleella. Tai niin se emäntä väitti, ei mulla ollu aikaa jokasta askelta tarkastaa, hmh! Plikka o kattokaas vielä niin nuori ja kokematon että se antoi mun vähän sanella säveliä tähän leikkiin, eikä osannut vaatia ihan sellaista tarkkuutta kuin oli kuulemma ajatellut. Noh, ehkä enskerralla joudun tekeen vähän tarkemmin hommia…

Mutta noin muutoin tuo jäljestys on kyllä kamalan kivaa. Unohtuu aina koko ympäröivä maailma kun pääsee noihin hommiin. Siellä me vuan mentiin, minä edellä ja akka peräässä. Pari kertaa ennen enstemmäistä kulmaa päätin vähän kokeilla että tietääkös se emäntä ees missä sen oma jälki menee, mut pahus vieköön, oli se siitä kartalla! Ei antanu mun mennä väärään suuntaan! Se ei kyllä tainnu Korrin oppeja ihan noudattaa vaan tais päästää mut kiskomatta oikeeseen suuntaan kun siihen sattumalta osuin. Hölmö. Noh, enstemäinen kulma, oikealle, olikin sit vähän sellanen etten kyllä tiiä mitä tuo emäntä on siinä tehny! Mitään tolkkua meinannu saada! Hyörin ja pyörin ja vaikka mitä mut millään ei meinannu löytyä että mihkä suuntaan pitäis jatkaa. No akka kyllä kärsivällisesti odotti että selvitän tilanteen itte, se ku on tolleen vähän koppava että ei se ny auttamaan nöyrry, kyl koiran pittee itte pärjät ja siel se vaa seiso hilijaa ja odootti. Ja no kylhän mää sit lopult pärjäsinki!

Emäntä koitti mutista toisella suoralla jotain jostain ihmeen työergonomiasta ja koiran koosta, mut kyl mää sille muistuttelin et hei, sun mittase ihmise pitäs jäljestää kirahvin kanssa ettei tarvisi kyykkiä! Ei se beussi siltä kyykkimiseltä alkuopetuksessa pelasta! Kaikkea seki kuvittelee…

Toinen kulma, vasemmalle, menikin sitten kuin vettä vaan ennenku ees huomattiin oikeen että oltiin käännytty. Se on luonnollisesti ihan oman pätevyyteni ansiota. Jotain se höpötti myös helpotetuista kulmista, ja no helppoa oli kyllä tuo! Jatkossa voisin haluta vähän lisää haasteita.

Ei paljon minua tuon mittainen nurmi pysäyttänyt.

Jäljen lopussa kävi sitten työtapaturma, juuri pari askelta ennen loppua, kun yhtäkkiä tiiviiltä keskittymiseltäni huomasin, että pellon reunassahan seisoo joku jonkun mustan mötikän kanssa. Tuijotin sitä vaikka kuinka pitkään, kunnes tajusin että se on se emännän emäntä kameran kanssa. No oli kyllä ihan pasmat sekaisin siitä sitten ja viimmeset askeleet meni miten meni, mutta loppuun päästiin ja lihapullaa tuli! Ja ai että kyllä oli hyvä olla sen jälkeen. Tätä lisää kiitos!

Tokoilujaan ei toki olla unohdettu. Eilen treenattiin emännän kanssa täykkäriä vasemmalle niin, että minä pysyn kokoajan siinä sivulla. Sellasta mageeta malitäykkäriä, tiätteks? No olin aika hiton pätevä siinä sisällä. Sitte emäntä käski pikkuveljensä ottaan videoo ulkona, niin tuli vähän paineita eikä sujunu ihan yhtälailla, joten emäntä totes ettei kyllä tollasta matskua jaeta katsojille. Hmh, mitäs itte ei oo opettanu kunnolla! No mut kyllä mä viel opin ja musta tulee niin näyttävä suorittaja ai että!

Myöhämmen makoilin sen niskan takana sohvan selkänojalla ja luin salaa sen tekstiviestejä olan yli, että tarttis ehkä lähtee tulevaisuudessa taas rally-tokokentille. Omistajaani tulleena oon toisinaan sellanen vähän kärsimätön tapaus ja emäntä kyllä tietää sen. Niimpä se rupeskin treenaamaan sitä, että jaksaisin istua paikoillani sivulla pidempiä aikoja. TYYYYYYLSÄÄÄÄÄÄÄÄ. Eipä paljon huvittanut parin toiston jälkeen tulla sivulle enää ollenkaan. Kunnes se ihminen sitten tajusi kerrankin jotain. Se nimittäin tajus sellasen, että jos se sen perinteisen “sivu-naks-hyvä-nami” sijaan tekeekin silleen, että “sivu-oooooimitensikahienoaiettäjeswaulooooistavaahyviiiiinvähänköpäteväkoira-silityksiäsamalla-nami”, niin innostun tosi paljon enemmän ja suorastaan lennän taas siihen sivulle! Se oli kivaa!

Ainoa vaan, että treenin jälkeen kun kävin sänkyyn maate tapani mukaisesti, niin hetken päästä mua alkoi taas sattumaan. Piti siinä sitten vähän huutaa ennenkuin rauhoituin takaisin nukkumaan. Ja omistaja ihan huolissaan että mikä mua taas vaivaa. No emminä tiiä ittekkään. Mut parin viikon päästä mennään kuulemma käsitteleen mun sisäelimet. Arvatkaa kuulostaako kivalta, ei todellakaan… Mut josko siitä ois apua, olis tosi kiva voida taas hyvillä mielin treenata!

Tunnetilaa ja ruutua

Pakkohan tällaset syyskuun päivät kun pelkkä autolla ajaminen nostaa hirveän hien pintaan niin käyttää hyödyksi ja käydä kentällä treenaamassa. Ei nyt siis ihan Forssaan asti ajeltu vaan tohon yhelle lähihiekkakentälle. 😀 Ja näin sivuhuomautuksena, hakutreeneihin ei päästykään kun tuli peruutuksia ja porukkaa ei sitten riittänyt. 😦 Parempi onni toisella kertaa sitten.

Ifan kanssa aloitettiin tunnetilatreeneistä. Ensin pelkkiä sivulletuloja ja kun ne rupes oleen jees, niin pieniä seuraamispätkiä. Kerran se seuraamisesta pysähty liian eteen ja ku käskin sivulle nii johan rupes korjaamaan muissakin. Tosin se edistää seuruussa aivan sssssssaaat…… siis krhm hitsin paljon ja vielä poikittaa edessä että ois mahollisimman rumaa. Asd. Hyi. Tuohon täytyy ruveta puuttumaan. Intoa kumminkin oli. Ainoo vaan että mikä vietävä siinä perusasennossa on niin kamalan vaikeeta!! Analysoin asiaa ja varmaan tod.näk. se, että oon niin paljon huomaamattani aina auttanut ylävartalolla sitä sivulletuloa, että nyt kun en sitä tee, niin toi ei enää osaakaan kunnolla tulla. Ksssh. No täytyy reenata sitäkin lisää.

Koska olen myös malttamaton, enkä siis malttanut ottaa pelkkää tunnetilatreeniä, otimme myös ruutua! Pienen pienen alustan kanssa. Kyl huomaa että ku teki useemman toiston yhdestä tietystä suunnasta niin toisesta suunnasta lähettäessä hakeutui sinne mistä sai edellisellä kertaa palkkaa ja unohti sen alustan ihan tyystin. Siinä sitten riittikin vähän hinkkaamista, mutta ihan hauska liike oli Ifan mielestä. Loppuun otettiin vielä kaksi luoksetuloa. Se ei *kirosana* soikoon tuu siinäkään suoraan. Ei millään, ja jouduttiin sitä hinkkaan. Aattelin sit että otetaa viel yks vauhtiluoksari ettei jää huono maku hommasta ja lopeteltiin siihen.

Etsiminen on kivaa! + Taas se ontuu…

Halusin lähtä pyöräilemään ja oli hirveää sählinkiä irtona pyörivän avaimen kanssa, sitten koirat oli ihan että uu uu uu mikä sulla on kädessä ja tsädääm sain idean ruveta opettaan Ifalle esineitten ettimistä. Että on joku pieni esine, kuten vaikka pullonkorkki (muovinen), avain, muistitikku… jonka heitin karvalankamaton sekaan tai toiselle matolle tyynyn/paidan taakse piiloon ja käsken Ifan etsiä. Ja vitsi että oli sen mielestä KIVAA!! Sitten tein myös sitä, että käskin sen mennä maahan kun oli käynyt esinettä nuuhkaisemassa, NOH, siinä on ehkä vielä hommaa että saa sen menemään maate silleen nenä esinettä kohti… 😀 Se haluaa tulla puoleen matkaan takasi ja sit vasta mennä maahan. Sallittakoon tämä ensitreenissä, varsinkin kun maahanmenot olivat innokkaita ja nopeita. Oli tosiaan Ifan mielestä ihan ssssssairaan kiva treeni tollanen.

Päivällä koitettiin ottaa tunnaria, sekin oli kivaa, mutta ei siinä touhussa ollu kyllä päätä eikä häntää. Ei ollu oikeen nenä auki ja ajatukset mukana. Otettiin myös pienen pieni tunnetilatreeni pihassa ja se meni hyvin ilman yhtään paineistumista. Tuli sivulle kohtalaisen hyvin, mutta taas kun luulin etten käytä vartaloapuja niin huomasinkin olevani taas vinossa koiran ylle. ÄRRRHHH!! Että onkin vaikeeta. 😀 Kyllä tää viel tästä… Otettiin siinä tunnetilatreenissä siis ihan pari vaan että käskin koiran sivulle, sanoin “kyllä”, kuten sanon liikkurille, 1…2… vapautus jahtaamaan namia. Yhden kerran otin koiran siitä mukaan seuruuseen ennen vapautusta, seuruusta kun pysähdyttiin niin KAPPAS kerrankin se ei ollut kirinyt edelle vaan oli messissä hommassa ja istui hyvään kohtaan sivulle ja siitä sitten superpalkkaa.

Sitten se rupes yhtäkkiä ontumaan. Siis oltiin tultu jo sisälle tosta treenistä, kun jossain kohtaa huomasin että hei, se ontuu. Vasenta etujalkaa. Mitä saatanaa ihan oikeesti… Ontumista siis oli viime talvena ja sillon sitä laajasti selviteltiin, ei koskaan selvinnyt. Ja nyt taas. Oi huoh. Ja ihan sisällä kotona ontui, ettei vaan missään asfaltilla. Illalla sitten kun totesin että kun en voi mennä lenkille niin menen sitten pyöräilemään (kuten ekassa kappaleessa puhuttiin), mutta avain oli pikkuveljellä pallokentällä. Aattelin että no toi on ihan pari hassuu sataa metrii et otan koiran mukaan. Nii ei se sitte siinä lenkillä ontunu?!?!? Mikä sitä riivaaaaaaa. 😀 Mä en käsitä mä niin en käsitä. Sain linkin johonkin juttuun, jonka mukaan koiralla voi mennä pieni läpinäkyvä kivi anturan sisään ja aiheuttaa tällaista selittämätöntä toisinaan toistuvaa ontumista. Vastais sinällään Ifan oireita, voisko sillä muka tapahtua jotain tollasta? Onko kukaan koskaan kuullut tuollaisesta?

Lisää analysointia

Joku ongelma Ifalla tuntuu nyt olevan just tossa istumisessa. Yks päivä leipää syödessäni totesin, että en nyt haluakaan syödä tätä leivän päällä olevaa juustoa ja päätin antaa sen Ifalle, muttei tokikaan ilmaiseksi, vaan ois pitänyt tehdä sen eteen jotain. Ja pyytämäni istuminen oli jotenki taas aivan käsittämättömän vaikee asia. Jos pyysin maahan, meni hyvin ja nopeasti, mutta istuminen ai että. Ei. Sitä ei vaan voinut tehdä. Samoin kun toisena päivänä leikin Ifan kanssa lelulla ja välillä hetsaamisen jälkeen käskin sen maahan ajatuksena palkkailla nopeista maahanmenoista, niin ei mitään ongelmaa kunnes keksin käskeä sitä istumaan. HAHAH. Joo eipä istunut, eikä muuten leikkinytkään enää sen jälkeen. Koitti juosta pois ja kun käskin takaisin niin tuli ja kiipesi mun syliin kun istuin lattialla. Oi krooh. 😀 Tokokokeesta ei kummiskaan ihan noin vaan pääse läpi ilman että koira istuu.

No, päätin kumminkin että koira alkaa olla kohtalaisen normaali jo, joten ilmoitin, että menemme sunnuntaina pitkästä aikaa hakutreeneihin! Tämä johtuu tosin osaksi myös siitä, että kun krhm käytiin vähän Jaskan kanssa Porvoossa maanantaina…

…niin ostin sitten tuon kuvassa näkyvän keltaisen pötkylän eli irtorullan! Ilokseni voin ilmoittaa, että ostos oli siinä mielessä hyvä, että Ifa noutaa sitä innolla. Kaikkeahan se ei halua noutaa, mutta tuossa ei mitään ongelmaa. Huomenna päästään kattomaan miten homma toimii käytännössä.

Vähemmän ilokseni voin ilmoittaa, että kun kuvasta myös toinen geelipallo ja kaksi pientä “pentupatukkaa”/-tyynyä ovat myös mun, niin pallolla Ifa ei leiki ollenkaan. Tyynyillä leikkii joo, mutta vain jos se saa ottaa kiinni kahvasta. Ei ilmeisesti riitä puruvoima tai hampaat tai joku siihen että tyynyosasta sais miellyttävää otetta. Pitää ostaa sille joku minikokoken kakskahvanen patukka, josta se sais kunnolla kiinni. Kyllähän toi meinaan kunnolla leikkii ja nimenomaan tykkää taistella, oikeen ärinä käy ja hirviä retuutus kun kiskotaan kilpaa ja tulee mukana kun nostaa ilmaan.

Säät on edelleen upeat, siis SYYSKUUSSA, mutta hitto kun ei saada aikaseks mentyä treenaamaan. Ehkä siksi, kun pitäisi käydä vääntämässä pelkkää tunnetilatreeniä ja oon siinä aika huono. 😀 Asd. Teen liikaa, tai sitten menee ihan hinkkaamiseks kun koitan saada sen kerrasta nätisti sivulle ja OLLA KÄYTTÄMÄTTÄ NIITÄ VARTALOAPUJA!! Miten se on niin vaikeeta?! Nojaah. Voitais ehkä oikeestaan mennä pihalle treenaan tunnaria niinku just NYT.